Parasta Jamieta

Tämä on ollut Ukkelin lemppari kaikista tähän asti kokkaamistani Jamie Oliverin ruoista, joten halusin tehdä reseptille ihan oman postauksensa, vaikka muuten yhdistelenkin useampia Jamien ruokia yhteen postaukseen. Savulohta ja uusia perunoita sisältävä ruoka on kieltämättä kesäinen, mutta eikö vain olekin hyvä, että olen ajoissa, ja ennakoin jo nyt tulevaa kesää? Kysehän ei siis todellakaan ole siitä, että olisin myöhässä postausteni kanssa, ja tämäkin postaus olisi muka kuulunut viime kesään. Höpsis, mä olen vaan sellainen aikainen lintu, joka nappaa uuden perunan jo marraskuussa.

4 annokseen tarvitset:

- 600 g uusia perunoita

- merisuolaa ja mustapippuria

- 1 sitruunan
- lorauksen punaviinietikkaa

- oliiviöljyä

- 2 rkl kapriksia

- 3 cm piparjuurta tai raastetta (tai wasabia)

- 1,5 dl ranskankermaa

- tilliä
- 400 g savulohta

Pese potut ja keitä niitä merisuolalla maustetussa vedessä noin 15-20 minuuttia. Sekoita odotellessasi sitruunan kuori ja puolikkaan sitruunan mehu (älä heitä toista puolikasta pois, tarvitset sitä myöhemmin!), viinietikka, kolme kertaa etikan määrä öljyä sekä kaprikset keskenään. Mausta kapriskastike suolalla ja pippurilla.

Kun perunat ovat kiehuneet kierittele ne vielä kuumina kapriskastikkeeseen. Anna pottujen jäähtyä hieman sillä aikaa kun pilkot tilliä ja sekoita sitten tillikin perunoiden sekaan. Mausta ranskankerma piparjuurella (tai wasabilla), puolikkaan sitruunan mehulla sekä suolalla ja pippurilla.

Asettele tarjoiluvuoan alimmaiseksi savulohi ja lusikoi ranskankermaa päälle. Asettele päällimmäiseksi perunat kapriskastikkeineen ja tilleineen. Lopuksi vielä öljyloraus kruunaamaan koko komeus ja sitten ei muuta kuin syömään!

Tämä oli oikeasti todella helppo, nopea sekä herkullinen ruoka ja ansaitsee ehdottomasti kunniamaininnan. Melkein harmittaa että julkaisen reseptin ennen kuin olen ehtinyt tarjoilla tätä tuleville ruokavieraillemme, sillä nyt blogia lukevat vieraat tietävät pöydässä möllöttävän herkkuannoksen olevan paljon helpompi ja yksinkertaisempi tehdä kuin miltä se maistuu. Näppärimmät voivat soveltaa kesäistä reseptiä käyttämällä siinä uusien perunoiden sijaan ihan tavallisia pottuja ja tyrkkäämällä tarjoiluvuoan vaikkapa joulupöytään. Maistuis varmaan joulupukillekin.

Jamien kotiruokaa possusta, perunoista ja sipulista

Mistä näitä Jamien reseptejä oikein tulee? No Jamien kotona -kirjasta tietenkin, jonka olen päättänyt kokata kannesta kanteen. Tällä kertaa vuorossa ovat balsamietikkaiset sipulit ja perunat maukkaaksi muhitetun uuniporsaan ja sen liemestä tehdyn kastikkeen kera.

Perunoihin ja sipuliloihin (hyvä äidinkieli ja silleen..) tarvitset:

- 1,5 kg kiinteitä perunoita

- merisuolaa ja mustapippuria

- oliiviöljyä

- 200 g voita

- mieluummin tuoretta rosmariinia, mutta kuivakin käy

- 1 valkosipulin

- 5 punasipulia

- 1,5 dl balsamiviinietikkaa

Ja possu kastikkeineen valmistuu näillä aineksilla:

- edelleen mieluummin sitä tuoretta rosmariinia, mutta kuivakin käy hädän hetkellä

- 2 rkl fenkolinsiemeniä

- 1,5 kg porsaan paisti

- 6 valkosipulin kynttä

- 1 punasipuli

- 2 sellerinvartta

- 4 laakerinlehteä

- 2 viinilasillista valkoviiniä (voi miten ikävää, että taas pitää avata koko pullo kahden lasillisen takia)

Murskaa fenkolinsiemenet ja sekoittele ne rosmariinin lehtien, suolan ja pippurin kera mukavaksi mausteseokseksi, jossa kierittelet possun. Ruskista lihan pinta pannulla ja laita se sen jälkeen uunivuokaan pilkotun sipulin, valkosipulinkynsien, pilkottujen sellerinvarsien sekä laakerinlehtien kera. Laita koko homma 200-asteiseen uuniin kypsymään ja valele possua välillä pohjalle kertyvällä nesteellä.

Pese perunat, pilko ne pienemmiksi ja keitä noin 8 minuuttia. Perunoiden oleillessa porekylvyssään lorauta pannulle oliiviöljyä ja nakkaa voi, rosmariinin lehdet ja pilkottu valkosipuli perään. Kuumenna niin, että voi sulaa, mutta valkosipuli ja rosmariini eivät saa päästä kärähtämään. Lisää balsamiviinietikka ja kiehuta matalalla lämmöllä 5 minuuttia.

Ihanat maut muhimassa.

Ota toinen uunivuoka ja kaada sinne perunat, pilkotut punasipulit sekä pannulla valmistamasi balsamiliemi. Mausta suolalla ja pippurilla ja laita samaan uuniin possun kanssa ylätasolle noin 50 minuutiksi. Nauti uunista kantautuvista tuoksuista.

Kun liha on ollut uunissa noin tunnin, pelasta se pois sieltä ja kaada vuoasta kaikki muu paitsi itse liha pannulle. Lihan voit kääriä folion suojiin ja pannulla oleva liemipohja kuumennetaan, lisätään perään valkoviini ja kiehutetaan matalalla lämmöllä niin, että neste on vähentynyt puoleen alkuperäisestä. Siivilöi kastikkeesta lopuksi rämmäleet poies, leikkaa liha ja poista perunat sekä sipulit uunista. Ja kas näin ruoka on valmista nautittavaksi. Ponapetiit!

Kastike on niin kuvauksellinen, että se sai kunniapaikan postauksen lopusta.

Pihvilöitä ja perunaloita

Toivottavasti ette ole jo kyllästyneet Jamie Oliverin hehkutukseen ja herran ilmiömäisiin resepteihin, sillä tässä tulisi taas yksi mainio ruokaohje. Jamieta on tiedossa jatkossakin, sillä minä todellakin haastoin itseni kokkaamaan koko Jamien kotona -kirjan läpi. Huhheijaa, alkaakohan tämä jossain vaiheessa tympiä ja iskeeköhän allekirjoittaneeseen pahempikin morkkis, kun yllytin itseni näin hurjaan projektiin? Tähän asti homma on kuitenkin ollut vain ja ainoastaan kivaa, ja odotankin aina innolla, että pääsen seuraavan reseptin kimppuun.

Tänään Jamien kotona ja Keltaisessa keittiössä tehdään perinteinen annos pihvilöitä ja perunaloita, jotka tarjoillaan omatekoisen ketsupin kera. Neljään annokseen tarvitset seuraavaksi luetellut ainekset. Jos teitäkin on vain kaksi, ettekä ole jakomielitautisia, suosittelen puolittamaan määrän niin saatte sopivamman kokoiset annokset, 16 perunaa kahdelle on aika paljon..:

- merisuolaa

- 16 kiinteää perunaa

- oliiviöljyä

- 6 tuoretta rosmariinin oksaa (tai kuivattua jos tuoretta ei löydy)

- 3 tuoretta salvianoksaa

- 1 sitruuna

- 4 entrecotepihviä 250 g (saa olla muutakin piffiä jos haluu. Mä en ainakaan löytäny entrecotea meiän kaupasta.)

Kiehuta kattilallinen merisuolalla maustettua vettä, pilko perunat sentin paksuisiksi viipaleiksi ja esikeitä niitä 5-6 min. Laita perunat vuokaan öljylorauksen, kolmen rikotun rosmariinioksan, salvianlehtien ja sitruunankuoren kanssa. Sekoittele niin että mausteet leviää tasaisesti jokaiseen perunaviipaleeseen. Mausta suolalla ja pippurilla ja heivaa vuoka 225-asteiseen uuniin.

Seuraavaksi teemme pihville marinadin, jolla entrecoteja sivellään niiden paistuessa. Sekoita oliiviöljyyn loppujen rosmariinien lehdet, suola, sitruunan mehu ja mustapippuria. Paista pihvit pannulla tai grillissä jos on kesä. Voit tehdä rosmariininoksista siveltimen, jolla levität mausteöljyä pihvien päälle paistamisen lomassa, tai sitten voit sivellä öljyä ihan perinteisellä pensselillä. Semmoisella keittiöversiolla tiedättekö, sillä samalla millä voidellaan (tai siis kananmunaillaan) uuniin menevät pullat.

Tarjoile pihvit ja perunat omatekemän ketsupin kanssa. Itse söin tätä herkkua flunssan kourissa, joten makuaistin oltua heikoimmillaan en ole aivan varma miltä ruoka maistui. Ukkeli kyllä kehui sitä kovasti, joten hyvää se kai oli. Mitäs muutakaan se voisi olla kun on Jamien reseptistä kyse.

Koska me rakastamme rosmariinia

(..sinua myös Rosmariini.)

Kesäloman ensimmäisten päivien villitys keltaisessa keittiössä olivat rosmariiniperunat, jotka muuttuivat pian myös rosmariinibataateiksi. Ensimmäiset innostuneet tunteet aromikasta yrttiä kohtaan koin hieman ennen lomaa Annankadun ihan sikke hyvässä italialaisessa lounaspaikassa Vaelsa Pasta & Co:ssa (joka on kiinni elokuuhun asti, myhyhyhyy..). Ravintolan rosmariinikana ja varsinkin annokseen kuuluneet rosmariiniperunat veivät kielen ja melkein ikenetkin mennessään. Sitten törmäsin maku.fi:n rosmariiniperunareseptiin ja loppu on historiaa. Kas näin syntyy rosmariiniperuna(-bataatti) ja rosmariiniperuna(-bataatti) syntyy näin:

- 8 perunaa (tai pari isoa bataattia)

- 3 rkl oliiviöljyä

- suolaa ja pippuria

- rosmariinia (mieluummin tuoretta, mutta kuivattukin käy)

Pese potut tai batut (ei tartte eikä edes kannata kuoria) ja halkaise ne. Valuta puolet öljystä uunivuokaan ja tyrkkää perunat tai bataatit hengailemaan öljyn päälle leikkauspinta ylöspäin. Mausta kaverit suolalla, pippurilla ja rosmariinilla ja lurauta loput öljyt perunoiden tai bataattien päälle. Työnnä vuoka 200 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi ja nuuhki odotellessasi uunista kantautuvia ihania rosmariinin tuoksuja.

Kaveriksi rosmariiniperunoille ja -bataatille uskoisin sopivan minkä tahansa lihan. Meillä oli kanaa ja yhtenä päivänä taisi olla myös lohta ellen ihan väärin muista. Ja niin hyvää oli, että piti tosiaan ottaa monta uusintakierrosta, ja uskon että tulevaisuudessakin keltaisen keittiön uunissa tulee muhimaan vielä monenmonta rosmariiniperunaa ja -bataattia.

Pirupariskunnan päivällinen

Keltaisen keittiön Pyhäinpäivän lounas oli nopeasti päätetty. Olimme ukkelin kanssa hetki sitten löytäneet Poppamiehen reseptit ja päättäneet testata niitä pian. Ja mikä olisikaan sopivampi päivä tulisten sapuskojen nauttimiseen kuin pirullinen Halloween. Reseptihelvetistä oli nopeasti valkattu lisukkeeksi wasabi-perunamuussi ja pääruoaksi värkkäämäämme jauhelihamurekkeeseenkin saimme inspiraation Poppamiehen ohjeista.

Wasabimuussiin tarvitset:

- 6-10 perunaa
- yhden sipulin
- köntsän voita
- maitoa
- wasabia eli piparjuuritahnaa

Varoituksen sanasena tiedoksi, että meillä ainakin meni tovi jos toinenkin kun metsästimme wasabia lähi-Cittaristamme. Tuubia ei meinannut löytyä mistään eikä myöskään myyjää, jolta olisi voinut pyytää suunnistusapua. Tutkimme turhaan maustehyllyn, maustesekoitukset, -kastikkeet ja kolosen, jossa sijaitsi kaikkia muita mahdollisia tahnoja, mutta ei piparjuuritahnaa. Lopulta kaikki hyllyt tutkittuani bongasin pötkelön osastolta, jossa sijaitsi sushitarvikkeita, nuudeleita ja muita etnisyyksiä. Sinne suuntaan siis ensi kerrallakin kun etsin jotakin erikoista, tai jos jotakin ei löydy sieltä, mistä sen kaiken järjen mukaan pitäisi löytyä.

Kun wasabi on muilutettu turvallisesti kotikeittiöön alkaa muussin teko aina niin ihanasta perunan kuorimisesta. Minä jaksoin kuoria jopa kaksi perunaa pää höyryten ja kuorijalla hermostuneena perunaa sörkkien, kunnes ukkeli ystävällisesti armahti minut inhoamastani keittiötyöstä nappaamalla kuorimaveitsen itselleen.

Kun perunoista on saatu piestyä kuoret pois pilkotaan ne pienemmiksi ja keitetään pehmeiksi. Seuraavaksi perunat mörssätään muussiksi niin että survimen kahva irtoaa, ja lisätään joukkoon lämmitetty maito sekä sulatettu voikökkäre. Sipuli pilkotaan aivan pieneksi ja lisätään raakana muussin joukkoon. Turauta putkilosta vielä kolme teelusikallista wasabia ja sotke ne keltaiseen perunamössöösi. Maista ja totea, ettei potkua ole vielä tarpeeksi ja lisää toiset kolme teelusikallista. Totea muussi herrrrrkulliseksi.

Valkosipuli-koskenlaskijamurekkeeseen tarvitset:

- jauhelihaa (me teimme kunnon köntsän melkein kilosta jauhelihaa, mutta vähempikin riittänee)
- valkosipulidippijauhoa tai vaikkapa Santa Marian Roasted Garlic & Pepperiä
- Koskenlaskijaa (me suosimme viherpippurin makuista)
- kolme yksikyntistä valkosipulia
- suolaa ja pippuria ainakin, myös muita mausteita voi lisätä maun mukaan
- korppujauhoja (ei pakollinen)

Mörssää jauhelihaa kulhossa ja sekoita samalla joukkoon valkosipulidippi sekä mausteet. Me lisäsimme tässä vaiheessa vain suolaa ja viiden pippurin sekoitusta. Levitä mureke uunipellille tasaiseksi neliön tai suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Työnnä puoli paketillista koskenlaskijaa ihan hetkeksi mikroon pehmenemään, jotta sen joukkoon on helpompi sekoittaa kolme murskattua valkosipulia. Levitä tahna murekkeen päälle. Kääri mureke rullaksi ja ripottele päälle korppujauhoja, jotka takaavat rapean pinnan. Me rouhaisimme vielä Chili Explosionia murekkeen päälle tuomaan lisäpotkua. Tyrkkää mureke 225-asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi.

Kas näin levittyy täyte ja täyte levittyy näin

Pötkylä valmiina uuniin

Näiden herkkujen kanssa me pirulaiset nautimme veren väristä punaviiniä ja kappas vaan: hetki ruokailun jälkeen päähämme kasvoivat punaiset sarvet! Myöhemmin illalla ne alkoivat vielä loistaa punaista valoa, niin että hiuksenikin muuttuivat punaisiksi ja ripsiini tuli lisää pituutta sekä timantteja. Olimme siis matkalla Halloween-pirskeisiin pienen itsensä somistamisen (tai pikemminkin pirullistamisen) jälkeen.

Bilepaikalla oli todella nähty vaivaa oikean tunnelman luomiseen. Kaiken muun härpäkän lisäksi parvekkeen pöydällä keekoili kurpitsalyhty, seinillä oli hämähäkkejä seitteineen, ruokapöydällä oli vaikka mitä hurjia kummallisuuksia ja juhlavieraatkin olivat vähintäänkin epäilyttävän näköisiä.. Oli noitaa, pirua ja pelottava nunna, joka sai kirkon kellot soimaan pelkästään koskettamalla kaulassaan olevaa ristiä. Paikalla oli tietenkin myös Pasi, jolla oli kengät isonneet. Hänen tarinansa tosin ymmärtävät vain paikalla olleet sekä Japanin Kirka.

Dip dip dipping

Tylsällä säällä on kesälläkin välillä mukava käpertyä viltin alle katsomaan leffoja. Leffailtana (tai aamuna tai päivänä) pitää tietenkin olla jotakin naposteltavaa, mutta mitäs sitten jos perinteiset karkit, sipsit ja popcornit eivät jaksa innostaa? Mitäs me sitten syötäisiin? Eipä olekaan ihan niin helppo vastata tuohon kuin äkkiseltään luulisi.

Leffaevään pitää nimittäin olla a) helppoa popsia sormin, ettei vaan missaa Twilight-vampyyrin ihanaa glitter-kimallusta tai muuta yhtä olennaista b) suht helppoa ja nopeaa valmistaa, ja c) hyvän makuista, tietenkin. Dippilautanen onkin osoittautunut hyväksi leffaevääksi silloin kun liian makea, suolainen tai rasvainen ei kiinnosta. Dippihärdelleillä voi myös huoletta korvata aterian, sillä niistä saa helposti monipuolisia, ja kaiken lisäksi ne ovat vielä suhteellisen terveellisiäkin. Kesämasu tykkää.

Me olemme dippailleet ukkelin kanssa viime aikoina ainakin lihapullia, nakkeja, juustoa, kurkkua ja paprikaa. Myös muun muassa kukkakaali, minimaissi, broilerin siivet, kananugetit, mozzarellatikut sun muut ovat hyvää dippailtavaa. Dippeinä meillä on ollut kaupan valmista dippijauhetta (ei varmaankaan tarvitse kertoa mitä makua suosimme..) sekoitettuna kermaviiliin, mutta dippendaalia voi tehdä myös itse. Kokeile vaikkapa tsatsikia tai täältä löytyviä dippejä.

Leffaeväänä pitää olla myös tarpeeksi juotavaa, ettei tarvitse heti lähteä täyttämään vesi-, maito-, limu- tai mehulasia. Alkomaholi ei ole parasta mahdollista leffajuomaa varsinkaan silloin jos haluaa oikeasti keskittyä elokuvan tapahtumiin. Jos kuitenkin huomaa katsovansa maailman tylsintä leffaa, on siiderin tai viinipullon avaaminen enemmän kuin sallittua. Toinen vaihtoehto on nukahtaa kesken leffan, mikä on ikävä kyllä minun vaihtoehtoni usein myös hyvän leffan kohdalla. Twilightia katsellessamme jouduin tosissaan nyrkkitappelemaan Nukkumatin kanssa, ja elokuvan loppuosan katsoinkin lopulta seisten, sillä muuten olisin nukahtanut.


Öljyssä ja mausteissa pyöritellyt uunissa paahdetut peruna- ja paprikatikut sopivat myös hyvin dipattaviksi.

Hei kaikki juhannustansseihin..

Juhannusaattoni vuosimallia 2009 sujui hyvin epätyypillisesti. Hengasin yksin kotonani hiljaisessa Helsingissä, en nähnytkään merta (saati että olisin uimaan/hukkumaan asti päässyt), en ollut mökillä, laivalla enkä veneellä, en juonut tippaakaan alkomaholia, en syönyt makkaraa enkä kerännyt kukkia tyynyn alle. Nukkumaankin menin jo puoli kahdeksan aikaan illalla migreenin yllättäessä pienen matkalaukun pakkaajan.

Sen verran kuitenkin tein keskikesän juhlan kunniaksi, että lämmitin päivällä juhannussaunan ja kökötin siellä tervalöylyissä saunabrihan pulputusta kuunnellen. Olin tietenkin myös hommannut ihanaa kesäistä syötävää: Uusia perunoita, silliä, smetanaa ja mätiä (=leväkaviaaria). Nammm..

Mätiä, smetanaa ja sipulia nautin paahtoleivän päällä savujuuston sekä salaatinlehtien kaverina. Kun mätiä oli enää alle puolet jäljellä, sain loistoidean, ja samalla suutuin itselleni, kun en ollut moista älynväläystä saanut aiemmin. Lisäsin nimittäin mätiin valkosipulia! Ihan parasta! Kaksi lemppariruoka(ainest)ani samassa paketissa! Miten ihmeessä en ole keksinyt sitä aiemmin, vaikka valkosipulia joka ruokaan tungenkin? Tyhmä minä, tooosi tyhmä! Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, sanoi IiroAaroEero, joka Paulaa haudasta kaivoi..

Juhannuspäivänä pääsin tunkemaan itseni Kälyn, Insinöörin ja Kodan herkkupöytään. Tarjolla oli jälleen kerran vaikka mitä ihanaa, ja sainkin vatsani niin täyteen, että jälkkäriosasto taisi jäädä jonottamaan kurkkuputkeen (vai mitä henkitorvi/ruokaputkea pitkin sapuska mahaan meneekään), kun mahaan ei enää mahtunut muruakaan. Pöydästä löytyi ainakin grillivihanneksia, grillattua lihaa, lohta, salaattia, silliä, perunaa, kastikkeita ja Kälyn tekemää ihanaa leipää, jolle on annettava ihan erityismaininta, niin herkullista se oli. Leivän reseptin pyytely jäi vähän puolitiehen, mutta eiköhän se vielä löydä tiensä keltaiseen keittiöönkin. (EDIT: Tie löytyi nopeammin kuin uskoinkaan: Resepti täällä.)

Vuohenjuustoneliöiden ohje löytyy täältä.

Jälkiruoaksi oli vaniljakahvia ja kananmunakakkua, jonka päällä hengaili jännästi hedelmältä maistuvia kananmunan keltuaisia. Ja kaikki uskoo, eikö niin?

Herkuttelujen jälkeen pelasimme hauskaa sanapeliä, jonka nimeä en enää muista, mutta jonka voisi melkein hankkia itsellekin. Sanomista minun vastausteni kohdalla meinasi tulla T:llä alkavasta kelluvasta esineestä/asiasta, johon laitoin että Titanic. Tietenkin. Myöskin nihkeä kainalo kirvoitti vastalauseita N:llä alkavana haisevana asiana, mutta sain kuin sainkin molemmista pisteet. Mielikuvitus kunniaan kaverit!

"Hei kaikki juhannustansseihin

Juo joku marttyyri ja metsä raikaa

On saunat liekeissä tietenkin

Ja neitsyt kaadettu kuin vanhaan aikaan

Tango merellä soi

On siinä taikaa"

(Dingo - Juhannustanssit)

Kesäsalaatti

Mikäköhän tästä nyt muka niin kesäisen tekee? Se, että salaatti on tehty ja syöty kesällä? Vaiko se, että siinä on maissia ja herneitä? Njääh, en tiedä, sillä ei tämä periaatteessa yhtään sen kesäisempi ole kuin muutkaan salaatit, mutta jostakin syystä tätä haarukoidessa mieleni kirmasi kesälaitumille ja tuli halu käydä ahon laitaa ilman paitaa. Vain suvituulen minä kutsun kuulen..

No joka tapauksessa, tämä(kin) salaatti syntyi erinäisistä jääkaappiin seilaamaan jääneistä jämistä eikä minun alunperin pitänyt postata sitä tänne lainkaan. Kesäsalaatistani tuli kuitenkin niin hyvää, että halusin pistää pari juttua tänne muistiin, jotta voin myöhemmin dementian vallassa matkia itseäni ja kokea nämä makuelämykset uusina aina uudelleen ja uudelleen.

Kesäsalaattiin tarvitset:

- sitä vihreetä juttua, joka tällä kertaa oli hieman punertavaa lollo rossoa
- kurkkua
- oranssia paprikaa, sillä se on kalleinta, ja muille kaupassa olijoille pitää näyttää että meillä ei olla köyhiä, lälläslää..
- savulohitäytteisiä oliiveja samasta syystä kuin oranssia paprikaakin. Lisäksi oliivit ovat hyviä naposteltavia sossun jonossa istuskellessa.
- ruotsalaista edamia, eli goudaa
- herneitä. Tuoreet olisivat parhaita, mutta pakasteherneillä mentiin. Höh.
- perunaa
- minimaissia
- pasta rossa -maustetta (tai grillimaustetta)

Muistiin laitettava juttu nro 1:

Paista minimaisseja voissa ja mausta ne pasta rossalla. Tulee ihan järjettömän hyvää! Ainiin, pakko paljastaa tässä välissä, että olen huijannut teitä kaikkia (muahahahaa!), sillä aina kun olen sanonut käyttäväni voita, olen oikeasti käyttänyt leivontamargariinia, joka on iiihan eri juttu kuin aito ja oikea voi. Tiedoksi vaan että tulen huijaamaan teitä jatkossakin, ehkä nopeammin kuin arvaatkaan..

Muistiin laitettava juttu nro 2:

Salaattiin saa helposti ruokaisuutta ja hyvää makua perunan avulla. Pilko jäähtyneet keitetyt perunat (vaikka eiliset jämät.. ihan niin kuin meillä joskus syötäisiin keitettyjä perunoita..) pyörittele niitä lämpimässä voissa (hahhaa, huijaus jälleen!) sekä pasta rossassa. Myös öljy ja grillausmauste sopivat tähän hommaan kuin Martina Italiaan. Ah, sieltä se taas tuli.. 6 päivää enää!!

Muilta osin kesäsalaatin kasaaminen tapahtuu kuten muidenkin salaattien. Pilko tarvittavat, sulata pakasteherneet, sekoita ainekset keskenään ja syö. Valmiin annoksen päälle voi pirskauttaa vielä hieman öljyä ja sitruunamehua sekä pyöräyttää pari kierroksellista pasta rossaa.

Wienerkanaschnitzel

Lauantai on loistava pihvipäivä, sillä silloin on yleensä aikaa satsata vähän enemmän ruoanlaittoon (tai vaihtoehtoisesti ravintolaan raahautumiseen), ja muutenkin viikonloppuisin on ammoisesta lapsuudesta asti syöty aina hieman paremmin. Viime lauantaina keltaisessa keittiössä oli broilerista tehtyjen pihvien vuoro. Idean schnitzeleihini sain sorsanpaistajan leivitetyistä broiskuista, jotka päätin risteyttää scaloppine al limonen kanssa. Jälkeläinen tottelee nimeä sitruunainen wienerkanaschnitzel, ja geeniperimästä löytyy ainakin:

- 4 maustamatonta kanan rintafilettä
- riittävästi (sitruunan makuista) öljyä
- 2 sitruunaa (toinen marinadiin, toinen valmiiden pihvien kaveriksi)
- valkopippuria
- vehnäjauhoja (muutama desi ehkä?)
- 2-3 kananmunaa
- korppujauhoja (myöskin muutama desi, ehkä)
- pippurisekoitusta
- kapriksia

Aloita halkaisemalla kanan rintafileet. Jos olet taitava veitsi-ihminen, voit tehdä isoja schnitzeleitä halkaisemalla fileen niin, että se jää yhdestä reunasta kiinni ja taittamalla sen yhdeksi isommaksi fileeksi. Minä en ole taitava, joten vetäisin kanaseni kokonaan halki saaden aikaiseksi kahdeksan pienempää pihviä. Nuiji fileitä lihanuijalla ohuemmaksi, paitsi jos kotonasi nukkuu yövuorolainen. Tuolloin nuijimisen voi jättää väliin, ihan hyvää siitä tulee silti.

Laita kanat kannelliseen kulhoon tai vaihtoehtoisesti tarpeeksi suureen pakastepussiin marinointia varten. Kaada fileiden päälle öljyä sen verran, että ne juuri ja juuri peittyvät. Tai ei tarvitse edes ihan kokonaan peittyä. Purista sitruunan mehu joukkoon ja raasta sen kuori mukaan makua tuomaan. Mausta marinadi valkopippurilla ja hylkää kanasesi jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Kääntele välillä ettei yksikään kanafile jää vahingossa vähemmälle marinadihuomiolle.

Tittidii, sitten on temppuradan vuoro! Pyörittele fileitä ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi pippurisekoituksella maustetuissa korppujauhoissa. Paista riittävässä määrässä öljyä noin pari minuuttia per puoli. Minä rikoin hysteerisessä salmonellan pelossani jokaisen pihvin tarkistaakseni ettei liha ole jäänyt punaiseksi. Yhdessäkään ei ollut salmonellavaaraa (tai sitten en vaan tiedä sitä vielä..), joten älä turhaan ole luulosairas ja riko jokaista schnitzeliäsi rumaksi. Ja varsinkin jos fileesi ovat nuijimisen ansiosta ohuempia kuin minun tekeleeni, ei vaaraa pitäisi olla.

Nauti leivitetyt kanasesi sitruunan sekä kapristen kera. Lisukkeeksi sopii loistavasti omatekemät ranskalaiset, joihin inspiraation tarjosi (jälleen kerran) ystävämme Unelias kokki. Ohje tällä kertaa vain hänen blogissaan, jottei tästä postauksesta tule kymmentä kilometriä pidempää.

Lisukenumero kakkosen ohjeen sen sijaan mahdutan tähän, sillä se on helppo kuin Tapio Mikkosen elämä. Tarvitset vain pakastevihannespussin, valkosipuliöljyä sekä valkosipulia. Kumoa pussin sisältö uunivuokaan, lurauta öljyä päälle, purista valkosipulia mukaan ja sekoita. Keltaisessa keittiössä mausteeksi viskottiin vielä ainakin chimichurria, mutta se ei ole välttämätöntä, valkosipuli kyllä antaa riittävästi lisämakua vihanneksillesi. Työnnä uuniin ja ota pois kun näyttää valmiilta.

Jos kotonasi nukkuu yövuorolainen herätä hänetkin syömään, sillä ruoka maistuu paremmalta kaksin. Jos et löydä kämpästäsi yövuorolaista tai ketään muutakaan otusta, kutsu vaikka naapuri tai rapussa pyörivä jehovan todistaja schnitzelille. Olisi tuhlausta syödä kaikki hyvä ruoka yksin, ja ainahan nyt yksi jehova pöytään mahtuu.

Parasta

Katsokaa, ihailkaa ja olkaa kateellisia:

Maistuis varmaan sullekin

Nyt tuli kuulkaas keltaisen keittiön tähänastisen historian parasta ruokaa! Eikä tämän meriitin loistoa heikennä edes se, että keltaisen keittiön historia on toistaiseksi melkoisen lyhyt, ja ruoka syntyi vieraassa (tai ehkä jo vähän tutussa) keittiössä Keravalla. Keltaisen keittiön blogiin se kuitenkin ikuistetaan, joten keltaisen keittiön parhaaksi ruoaksi sitä myös kutsutaan. Piste.

Olimme suunnitelleet ukkelin kanssa jo jonkin aikaa ison lihaköntsän uuniin työntämistä, ja nyt kun vähäohjelmainen viikonloppu koitti, nappasimme kaupasta mukaamme hieman yli kilon kokoisen porsaan kasslermötikän. Ennen uuniin tunkemista puukotimme lihaa ja työnsimme haavoihin tuoretta chiliä sekä valkosipulin kynsiä noin puolen valkosipulin verran.

Riittääköhän tämä varmasti kahdelle?

Tarpeeksi valkosipulia että varmasti maistuu

Niin hyvää ja niin kermaista

Lihamötikän kaveriksi teimme valkosipulikermaperunoita sekä uunissa paahdettuja kasviksia. Perunat viipaloitiin vuokaan, piilotettiin sekaan yhden valkosipulin murskatut kynnet, kaadettiin kermaa päälle ja maustettiin chilivalkosipuliöljyllä.

Lihan alle piilotimme pilkottuja porkkanoita, paprikaa, kesäkurpitsaa, sipulia, tuoretta chiliä sekä veitsen terän alla liiskattuja valkosipulin kynsiä. Yksi valkosipuli riittää. Kasvisten joukkoon lurahti myöskin chilivalkosipuliöljyä sekä pippuria.

Työnsimme kaikki kaverit uuniin samaan aikaan, ja annoimme muhia niin kauan, kunnes paistomittari kertoi kasslerin olevan valmista. Ennen lihan leikkaamista annoimme sen vetäytyä vartin verran mahojen muristessa ja kuolan valuessa suupielistämme, kunnes oli pakko käydä ruoan kimppuun ja syödä itsensä ähkyyn. Örh.

Kasvikset ennen..

..ja jälkeen uunin.

Kuten joku laskutaitoinen saattoi ehkä jo huomata, oli valkosipulia ruoassame vähintään riittävästi. Yhteensä kaksi ja puoli valkosipulia plus valkosipuliöljyä. Nam. Viime aikoina on tullut syötyä aivan liian vähän tuota valkoista ystäväämme, ja uhkaava valkosipulivaje oli korjattava ennen kuin käy huonosti.

Ihmeellistä oli se, ettemme kuulemma haisseet valkosipulille sunnuntaina, vaikka olimme tuhonneet ruokiemme viimeiset jämät vasta aamulla, ja koko edellinen ilta oli kulunut valkosipulilla mässäillessä. Täytyy varmaan alkaa kohta uskoa väitteisiin, joiden mukaan paljon valkosipulia syövien keho tottuu tuohon ihanaan ruoka-aineeseen, eikä se aiheuta enää pahaa hajua niidenkään raukkojen nenissä, jotka eivät ole ymmärtäneet nauttia valkosipulia vähään aikaan.

Luksusta arkeen

Päätin yllättää ukkelin paistamalla kunnon pihvit lisukkeineen keskellä arkea, vaikka fiinimmät ruoat kuuluvatkin yleensä viikonloppuun. Vaelsin kohti ruokakauppaa miettien mitä lihaa ostaisin, kun hoksasin kaupan roskikseen heitettäneen monta pakettia porsaan lihaa. Eikä päivämääräkään ollut mennyt vielä umpeen! Pähkäilin hetken mikä mahtaa olla syynä lihojen roskiin päätymiseen, mutta tarkistettuani lihan olevan Euroopasta kotoisin, eli takuulla hyvää, päätin ottaa irlantilaiset porsaan fileet mukaani. Hyvää lihaa ja ihan ilmaiseksi, mikä tuuri!

Pihvien kaveriksi teimme sienikastiketta sekä peruna- ja paprikasipulilisukkeet, joita varten dyykataan roskiksesta, löydetään keittiön kaapeista tai ostetaan kaupasta:

- perunaa
- öljyä
- lihalientä
- oreganoa
- pippurisekoitusta
- valkosipulia

- paprikaa (tällä kertaa oli vihreän vuoro)
- sipulia
- chili-limeöljyä (kun toiset shoppailee laukkuja, minä shoppailen ruokaöljyjä)

- herkkusieniä
- sipulia
- valkosipuliöljyä
- torvisieniä (kaapista löytyi kuivattuja, kiitos iskä!)
- kaprista
- ruokakermaa
- pippuria

Perunan valmistamiseen löysin lihaliemivinkin jostain päin nettiä, ja tuli kyllä niin maukasta perunaa, että tätä täytyy tehdä pian lisää. Homma alkaa sillä, että mies kuorii ja viipaloi perunat sekä yhden sormensa. Onneksi veitsi oli niin tylsä, ettei se päässyt uppoamaan edes ihoon. Muussa tapauksessa olisi pitänyt soittaa Espoon insinöörille, joka olisi kaahannut hurjaa vauhtia paikalle. Tai niin hän ainakin teki kälyn viiltäessä sormeensa. Keltaisen keittiön hätähuutoihin ei ehkä olisi vastattu yhtä vauhdikkaalla menolla, ja puhelimesta olisikin kenties kuulunut vain röhönaurua ja *tuut-tuut-tuut-tuut*..

Nojoo, leikki sikseen ja perunan paistoon. Perunaviipaleihin otetaan vähän väriä pannulla, jonka jälkeen lihalientä lisätään niin, että se juuri ja juuri peittää perunaviipaleet. Tämän jälkeen pannu jätetään rauhaan kunnes liemi on pulputtanut itsensä kadoksiin. Mausteeksi turautetaan reippaasti oreganoa, pippurisekoitusta sekä valkosipulia. Muitakin mausteita saa laittaa jos tahtoo. Perunat kypsennetään loppuun uunissa pienen öljylurauksen sekä chili-limeöljyssä pyöräytettyjen paprika- ja sipulipalasten kera.

Sienikastiketta varten torvisieniä liotetaan hetki ennen pilkkomista. Likoamisen aikana herkkusienet ja sipulin puolikas pilkotaan ja paistetaan pannulla. Kun uunissa muhiva perunaosasto alkaa näyttää valmiilta, lisätään sienien ja sipulin mukaan kapriksia, ruokakermaa ja pippuria. Tässä järjestyksessä. Myös pihvit kannattaa paistaa vasta ihan viimeiseksi, jotta piffi on niin kuumaa, että maustevoi sulaa ihanasti sen päälle. Voin lisäksi pihvit maustettiin ukkelin toimesta varmaan ainakin pippurilla. Ihan törkeän hyvää tuli! Oli pakko paistaa molemmille vielä toisetkin pihvit kesken ruokailun, kun maustevoiköntsäkin oli hieman liian iso vain yhtä pihviä varten.

Ruokahetkemme tuntui niin juhlavalta pihvineen, lisukkeineen ja väriä vaihtavine kynttilöineen, että oli pakko keksiä jokin jälkiruoka kruunaamaan illallinen ja Salkkari-Nooran pakeneminen Afrikkaan. Onneksi minulta löytyi suklaakonvehteja, joiden kanssa nautimme pikkulasilliset Vana Tallinnaa.

"...pieni pala taivasta onnettomalle.

Jos Helsinki on hetkisen kaunis

kun on valkoinen maa

pian räntää sataa taas.."

(Leevi and the Leavings - Jos Helsinki on kaunis)

Jahni

Ylimuulin vinkistä innostuneena ryntäsin kauppaan ostamaan fetaa (muut ainekset keltaisesta keittiöstä löytyikin jo valmiiksi) ja pistin jahnin tulille. Tomaatin jätin algerian takia pois ja suolan skippasin kuten aina, mutta muuten mentiin muulin ohjeilla.

Lämmitä reilu määrä öljyä (tämähän minulta onnistuu paremmin kuin hyvin, sillä en osaa kaataa öljyä vähäsen vaan poikkeuksetta PALJON) ja heitä kattilaan, paistokasariin tai mihin ikinä öljyn lurautitkaan sipulia, perunaa ja kukkakaalia. Ainiin, työnsinhän minä vielä marinoituja valkosipulejakin mukaan ettei kaikki olisi niin vaaleankeltaista. Mausta jahnisi rakuunalla ja jätä se kannen alle muhimaan noin Hullu kokki Piemontessa ajan, eli (reiluksi) puoleksi tunniksi.

Kuvausvaiheessa feta oli vielä paketissa, mutta sitäkin on siis tarkoitus läväyttää annoksen päälle. Ainoaksi ongelmaksi jahnin syömisessä muodostui se, etten osannut päättää haarukoinko suuhuni perunan, sipulin, kukkakaalin ja fetan palasia vai dippailenko ruisleipää ihanaan öljystä muodostuneeseen liemeen. Päädyin tekemään molempia samaan aikaan. Hyvää!

Kuuma peruna

Marraskuisessa sateessa tarpomisen jälkeen tekevät minttukaakao, sauna ja uuniperunat eetvarttia. Kaakaota tarvittiin tosin lämmikkeeksi vain saunan lämpiämistä odotellessa, kun emme tyhmät ymmärtäneet laittaa saunaa päälle jo kävelylle lähtiessä. Olisi meinaan ollut aika täydellistä pujahtaa suoraan ulko-ovesta saunaan ja heittää märät sukat seinään. Mutta jos ei kerran osata ennakoida, niin sitten palellaan reilu puoli tuntia peiton alla kaakaokuppi kädessä, kunnes saunanalle on saanut saunan lämpimäksi. Käyhän se näinkin.

Ja olipahan ainakin aikaa laittaa rosamundat uuniin sekä tehdä täytteet perunoille ennen saunaan ryntäämistä. Potut muhivat folion sisällä noin 175-asteisessa uunissa puolisentoista tuntia. Hieman kuumemmassa uunissa olisivat valmistuneet nopeammin, mikä olisi ollut tervetullutta, sillä nälkä oli ulkona reippailun ja saunassa lököilyn jälkeen kova. Minäkin raukka jouduin lusikoimaan täytettä suoraan suuhuni perunoita odotellessa, kun maha murisi niin kovasti. Ja pitäähän soosseja maistaa varmuuden vuoksi ainakin viisi kertaa, jos niihin tarvitsisi vaikka lisätä jotakin. Ei kuitenkaan tarvinnut, herkullisia olivat ihan näinkin:

Täyte 1:

- kermaviiliä
- cheddarsalsa -dippijauhetta
- paprikaa
- kanttarelleja

Täyte 2:

- kermaviiliä
- herkkusieniä ja sipulia paistettuna
- valkosipulia
- chilivalkosipulikastiketta
- mustapippuria

Perunat maistuvat parhaalta levitetyllä vuodesohvalla kun ulkona on harmaata ja ikkunat täynnä sadepisaroita. Kääriydy peittoon ja laita sellainen kanava päälle, jolta tulee Simpsoneita. Syö rauhassa, vaikka olisikin jo kiire töihin. Ota lisää. Jos pottuja jää jäljelle, mutta täytteitä ei, niin ei hätiä mitiä, sillä rosamundat maistuvat erittäin hjuvilta myös maustevoin kanssa.

"..So if you want to love me

then darlin' don't refrain

Or I'll just end up walkin'

In the cold November rain.."

(Guns N' Roses - November rain)