Herkullinen maanantai

Henkan synttäripäivä osui tänä vuonna maanantaille, mikä oli oikeastaan ihan kiva juttu, sillä perinteinen synttäripäivän pekoniaamiainen starttasi mukavasti uuden viikon. Piristimme viikon ankeinta päivää vielä illallakin juhlistamalla uudelle kymmenluvulle siirtyvää miestäni lemppariherkuillamme. Oikein mukava maanantai siis, kerrankin.

Sen lisäksi, että paiston aamiaiseksi perinteisesti ison kasan pekonia, tirisi pannulla myös pippurijuustomakkaraa sekä kebab-lastuja. Näiden pääosin Henkalle tarkoitettujen äijäruokien lisäksi tein meille molemmille Jamie Oliverin aamiaissämpylöitä, eli eräänlaisia suolaisia köyhiä ritareita.

Homma alkoi rikkomalla neljä kananmunaa kulhoon ja maustamalla munaseos pieneksi pilkotulla punaisella chilillä, suolalla ja pippurilla. Seuraavaksi laitoin sämpylän puolikkaat lillumaan munaseokseen ja paistoin sillä aikaa pekonit pannulla. Kun pekonit olivat valmiit, siirsin ne sivuun ja paistoin kananmunaseoksen itseensä imeneet sämpylät pekonin rasvassa. Kun sämpylät olivat paistuneet kullanruskeiksi ja rapeiksi pirskottelin niiden päälle HP-kastiketta ja laitoin muutaman pekonisiivun päällimmäiseksi. Valmis! Ja tällä pysyy kuulkaa nälkä poissa lähes koko päivän.

Koska minulla ei ollut vielä lounasaikanakaan nälkä tuhdin aamiaisen ansiosta, käytin taukoni herkkuostoksiin Lihakonttorin Delissä. Henkka oli esittänyt aiemmin kainon pyynnön, että voisin taas joskus tuoda Delin herkkuja kotiin, ja pitihän pyyntö toteuttaa herran synttäripäivän kunniaksi. Delin kiva miekkonen valitsi kanssani neljää eri juustoa, joita sain maistella ennen ostopäätöstä, ja voin kertoa että oli työn ja tuskan takana etten syönyt juustoja jo töissä. Niin hyviä maistiaiset olivat.

Ostospussiin päätyi Taleggiota, kermajuustoa, Old Hollandia sekä tryffelijuustoa. Juustojen lisäksi ostin rasiallisen mustia ja vihreitä oliiveja, joista isot kivelliset mustat ovat todella maukkaita. Vihreissä sen sijaan on ihanasti valkosipulia, joten molempia oli otettava. Lihaosastolta valitsin meille vielä kahta salamia sekä ilmakuivattua kinkkua ja tarjoilin kaikki herkut keksien sekä sämpylöiden kera. Ihanaa, voin kertoa että ähky tuli, ja ettei yövuoroon mennyt ukkeli ehtinyt töihin ajoissa, sillä herkut pitivät häntä liian kauan otteessaan. Haittaakse?

Ulkoilijan uuniruoka

Sen lisäksi että keitot ja mausteiset ruoat sopivat talveen kuin kolme villapaitaa viluisen Martinan päälle, ovat erilaiset pitkään uunissa muhivat ruoat niin ikään paikallaan kylminä vuodenaikoina. Ne voi tyrkätä uuniin hiihtolenkin ajaksi, tai sauvakävelylenkin niin kuin allekirjoittaneella. Tuli muuten hieman tyhmä olo köpöttää pelkkien sauvojen kanssa, kun hiihtäjät viipottavat vierestä ohi. Ihan kuin multa puuttuisi jotakin.. Sukset jalasta ehkä?

Jamie Oliverin kirjasta löytyi houkutteleva riistalintuohje, joka on tarkoitettu isommalle porukalle, mutta koska meitä oli syömässä vain kaksi, vähensin lintujen määrää reippaasti vain yhteen broileriin. Alkuperäinen ohje tulee kuitenkin tässä, sovella vapaasti jos haluat:

8 annosta

Riistalintuja, esimerkiksi:

- 1 fasaani

- 1 helmikana

- 1 peltopyy

- 2 metsäkyyhykä

- 4 viiriäistä

Tai sitten ihan vaan broileri niin kuin allekirjoittanut teki.

Lisäksi:

- tuoretta rosmariinia

- tuoretta timjamia

- sitruunan tai appelsiinin kuori

- punasipuli

- 4 sellerinvartta

- 4 porkkanaa

- 4 kpl raakamakkaraa

- pari laakerinlehteä

- oliiviöljyä

- suolaa

- mustapippuria

- 500 g polentajauhoja

- viinilasillinen punaviiniä (loput viinistä on varmaan pakko juoda itse, kuinka harmillista..)
- 100 g voita
- pari kourallista parmesaania raastettuna

Täytä linnut/lintu rosmariinilla, timjamilla ja appelsiinin tai sitruunan kuorella. Kuori ja pilko sipuli, porkkana ja selleri ja laita ne ison uunivuoan pohjalle. Laita myös makkarat vuokaan. Hiero lintu/linnut öljyllä ja mausta suolalla sekä pippurilla. Laita lintu vuokaan päällimmäiseksi ja heitä vielä laakerinlehdet sekaan. Lämmitä uuni niin lämpimäksi kuin saat, tyrkkää vuoka uuniin ja laske lämpö heti 175-180 asteeseen. Anna homman muhia uunissa yhteensä noin 1,5 tuntia. Paistomittari linnun lihassa on näppärä kaveri arvioitaessa ruoan kypsyyttä.

Keitä polenta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Lisää keittelyn loppuvaiheessa parmesaani sekä voi ja sekoita kunnolla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa, pippuria, parmesaania tai voita.

Ota vuoka uunista, siirrä lintu/linnut sekä makkara sivuun. Kippaa pohjalle valunut liemi sekä vihannekset pannulle, lorauta lasillinen punaviiniä sekaan ja kiehuta kastikkeeksi. Lihat voit tyrkätä uunin jälkilämpöihin hengailemaan, etteivät ne jäähdy liikaa.

Siivilöi kastike, tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Kippaa polenta tarjoiluvuokaan, lado makkarat sekä linnut päälle ja lorauta myös kastike sekaan. Viimeistele annos öljylorauksella, kanna vuoka pöytään, anna ruokailijoiden käydä siihen käsiksi ja ruokakemut voi alkaa!

Pienen rohkaisun sanasen voisin vielä sanoa niille joiden mielestä ohje tuntuu liian monimutkaiselta. Itsestäni se nimittäin tuntui siltä (turhaan, aiiivan turhaan) ja etenkin raakamakkara vaikutti muka kamalan pelottavalta. Mutta mitäs ihmeellistä siinä nyt muka on? Ei mitään.

Tässä vaiheessa haluan antaa plussaa (plop, plop, plop) pienelle K-kaupallemme, josta en olisi todellakaan kuvitellut löytäväni raakamakkaraa, mutta joka yllätti taas laajalla valikoimallaan. Pieni kauppa, iso valikoima. Hyvä K-Market! Pinta-alaltaan isompi Alepa kalpeni jälleen kerran pikkuruisen K-kaupan vieressä, ja kisa Pukinmäen ostarin kauppamestaruudesta tiukentuu entisestään.

Parasta Jamieta

Tämä on ollut Ukkelin lemppari kaikista tähän asti kokkaamistani Jamie Oliverin ruoista, joten halusin tehdä reseptille ihan oman postauksensa, vaikka muuten yhdistelenkin useampia Jamien ruokia yhteen postaukseen. Savulohta ja uusia perunoita sisältävä ruoka on kieltämättä kesäinen, mutta eikö vain olekin hyvä, että olen ajoissa, ja ennakoin jo nyt tulevaa kesää? Kysehän ei siis todellakaan ole siitä, että olisin myöhässä postausteni kanssa, ja tämäkin postaus olisi muka kuulunut viime kesään. Höpsis, mä olen vaan sellainen aikainen lintu, joka nappaa uuden perunan jo marraskuussa.

4 annokseen tarvitset:

- 600 g uusia perunoita

- merisuolaa ja mustapippuria

- 1 sitruunan
- lorauksen punaviinietikkaa

- oliiviöljyä

- 2 rkl kapriksia

- 3 cm piparjuurta tai raastetta (tai wasabia)

- 1,5 dl ranskankermaa

- tilliä
- 400 g savulohta

Pese potut ja keitä niitä merisuolalla maustetussa vedessä noin 15-20 minuuttia. Sekoita odotellessasi sitruunan kuori ja puolikkaan sitruunan mehu (älä heitä toista puolikasta pois, tarvitset sitä myöhemmin!), viinietikka, kolme kertaa etikan määrä öljyä sekä kaprikset keskenään. Mausta kapriskastike suolalla ja pippurilla.

Kun perunat ovat kiehuneet kierittele ne vielä kuumina kapriskastikkeeseen. Anna pottujen jäähtyä hieman sillä aikaa kun pilkot tilliä ja sekoita sitten tillikin perunoiden sekaan. Mausta ranskankerma piparjuurella (tai wasabilla), puolikkaan sitruunan mehulla sekä suolalla ja pippurilla.

Asettele tarjoiluvuoan alimmaiseksi savulohi ja lusikoi ranskankermaa päälle. Asettele päällimmäiseksi perunat kapriskastikkeineen ja tilleineen. Lopuksi vielä öljyloraus kruunaamaan koko komeus ja sitten ei muuta kuin syömään!

Tämä oli oikeasti todella helppo, nopea sekä herkullinen ruoka ja ansaitsee ehdottomasti kunniamaininnan. Melkein harmittaa että julkaisen reseptin ennen kuin olen ehtinyt tarjoilla tätä tuleville ruokavieraillemme, sillä nyt blogia lukevat vieraat tietävät pöydässä möllöttävän herkkuannoksen olevan paljon helpompi ja yksinkertaisempi tehdä kuin miltä se maistuu. Näppärimmät voivat soveltaa kesäistä reseptiä käyttämällä siinä uusien perunoiden sijaan ihan tavallisia pottuja ja tyrkkäämällä tarjoiluvuoan vaikkapa joulupöytään. Maistuis varmaan joulupukillekin.

Hiljaa hyvä tulee

Tiedoksi teille, jotka olette miettineet miten projektini nimeltä "Kokkaa läpi koko Jamie Oliverin reseptikirja" sujuu, niin kiitos kysymästä, se sujuu oikein hyvin. Olen touhuillut pikku keittiössäni kaikessa hiljaisuudessa jos jonkinlaista Jamien ruokaa ja kyllä se vaan on edelleen niin, että herran ruoissa kaikki tuntuu olevan enemmän kuin kohdallaan. Maut sopivat mielettömän hyvin yhteen ja kirjaa läpi kokatessa tulee tutustuttua moneen sellaiseen raaka-aineeseen, joihin ei normaalioloissa tulisi tökättyä kokkiveistään. Sangen opettavaista siis.

Olen kokannut tähän mennessä ehkä noin kaksi viidesosaa kirjan annista. Vaikka paljon on jo tehty niin vielä enemmän on tekemättä. Projekti on kuitenkin niin antoisa etten ahdistu sen hitaan tuntuisesta etenemisestä, vaan käyn reseptejä läpi kaikessa rauhassa tietäen, ettei tälle projektille ole deadlinea. Esimerkiksi kaikki grilliohjeet odottelevat kiltisti sitä, että saamme talon valmiiksi ja hankittua sen pihalle grillin, jossa voin valmistaa sitten joskus Jamien grilliherkkuja. Myös friteerausta sisältävät ohjeet odottelevat aikaa kun Ukkeli on keittiössä apunani, sillä kuuma öljy ja minä saatamme olla vaarallinen yhdistelmä.

Homma sujuu siis omalla painollaan kaikessa rauhassa ja ottaa aikaa vielä ainakin vuoden, todennäköisesti useampiakin. Tässä kuitenkin todisteeksi projektin etenemisestä muutama Jamien kotona -kirjasta kokkaamani ruoka, joita ei ole aiemmin blogin sivuilla näkynyt:

Omatekemä marenki päärynöiden, suklaakastikkeen, kermavaahdon ja pähkinöiden kera. Voin veikata että olisin tuskin tullut valmistaneeksi marenkia itse ilman tätä kirjaprojektiani, sillä olin kuvitellut sen olevan jotenkin kamalan vaikeaa. Vaan sitähän se ei ole, kiitos vaan Jamielle tämänkin asian opettamisesta.

Tämä dippisetti tuhoutui samalla kun paikkasimme aukkoa elokuvasivistyksessämme katsomalla Schindlerin listan. Oli muuten hyvä leffa, vaikka se olikin vanha ja pitkä, mikä ei yleensä lupaa hyvää elokuvista puhuttaessa. Karu aihe jaksaa kuitenkin kiinnostaa minua aina ja elokuva oli karmaisevan todentuntuinen ja koskettava. Ruoasta sen verran, että täytyy myöntää tämän dipin epäilyttäneen minua suuresti lueskellessani sen reseptiä kirjasta, mutta hyväähän siitä tuli.

Yllä taas esimerkki raaka-aineesta, johon en välttämättä tarttuisi heti ensimmäisenä sompaillessani lihatiskillä. Kyseessä on siis lammas, joka tuo monelle mieleen tunkkaisia assosiaatioita vanhasta märästä villasukasta. Ei mikään helpoin valmistettava siis, mutta Jamien ohjeilla lampaan valmistaminen onnistui meikätumpeloltakin. Lampaan kanssa syötiin kaalia, kapriskastiketta ja juuresmuussia.

Jamien piirakat

Noniin, tässäpä nyt vihdoinkin nämä Euroviisuiltana syömämme piirakat, joiden resepteistä vastaa itse herra Jamie Oliver. Itse pidin enemmän perinteisestä italialaisesta kinkku-pinaattipiirakasta, vaikka oli parsapiirakkakin hyvää ja mukavan keväistä purtavaa. Silloinhan oli siis kevät kun näitä söimme (kröhöm, mikä viive muka..). Sen pidemmittä puheitta mennäänkin vaihteeksi heti niihin resepteihin:

Italialainen kinkku-pinaattipiirakka:

- puolikas annos Jamien suolaista piirakkataikinaa

- nokare voita

- öljyä

- 3 punasipulia

- 1 valkosipulinkynsi

- 350 g pinaattia

- oreganoa tai meiramia

- 500 g ranskankermaa

- 150 g parmesaania

- 3 kananmunaa

- 200 g palvikinkkua

Kauli taikina ohuehkoksi levyksi. Voitele sopivan kokoinen uunipelti, piirakkavuoka tai muu astia ja asettele taikina astialle jättäen pienet taikinareunat laidoille. Pistele taikinan pohja haarukalla ja anna esipaistua 190-asteisessa uunissa noin 7 minuuttia.

Pilko sipulit ja kuullota niitä vähän aikaa öljyssä. Lisää sitten pannulle pilkottu valkosipuli, pinaatti ja yrtit. Mausta suolalla ja pippurilla. Kasvisten lämmetessä pannulla sekoita ranskankerma, parmesaani, kananmunat ja ripaus suolaa sekä pippuria keskenään. Levitä pinaattiseos taikinan päälle, ripottele seuraavaksi kinkkusuikaleet ja kippaa päälle ranskankermaseos.

Raasta päälle vielä reilusti parmesaania, lisää hieman oreganoa tai meiramia ja kruunaa koko komeus öljylorauksella. Paista uunissa noin 20-25 minuuttia.

Parsapiirakka

- 500 g perunoita

- 500 g parsaa

- 200 g filotaikinaa

- 100 g sulatettua voita

- 100 g parmesaania (tai lancashirenjuustoa)

- 100 g cheddaria

- 3 kananmunaa

- 3 dl kuohukermaa

Aloita keittämällä perunoita 15 minuuttia ja parsoja toisessa kattilassa 4 minuuttia. Tässä välissä voit laittaa myös uunin kuumenemaan 190 asteeseen. Soseuta keitetyt perunat raastettujen juustojen kanssa. Sekoita kerma ja kananmunat eri kulhossa keskenään ja lisää seos sitten perunajuustomössöön. Sekoita ja mausta pippurilla sekä suolalla.

Levitä filotaikinaa voisulalla voidellulle uunipellille tai piirakkavuokaan yhteensä noin 5 kerrosta. Levitä jokaisen kerroksen väliin reilusti voisulaa ja jätä taikinan reunat roikkumaan astian laidan yli, sillä ne käännetään myöhemmin täytteen päälle piirakan reunoiksi. Kun filotaikinaa on pohjalla noin 5 kerrosta, levitä perunaseos tasaiseksi kerrokseksi ja asettele parsat päällimmäiseksi. Käännä roikkuvat taikinan reunat nätisti piirakan päälle ja voitele vielä koko helahoito voisulalla. Paista uunissa 20 minuuttia.

Jamien kotiruokaa possusta, perunoista ja sipulista

Mistä näitä Jamien reseptejä oikein tulee? No Jamien kotona -kirjasta tietenkin, jonka olen päättänyt kokata kannesta kanteen. Tällä kertaa vuorossa ovat balsamietikkaiset sipulit ja perunat maukkaaksi muhitetun uuniporsaan ja sen liemestä tehdyn kastikkeen kera.

Perunoihin ja sipuliloihin (hyvä äidinkieli ja silleen..) tarvitset:

- 1,5 kg kiinteitä perunoita

- merisuolaa ja mustapippuria

- oliiviöljyä

- 200 g voita

- mieluummin tuoretta rosmariinia, mutta kuivakin käy

- 1 valkosipulin

- 5 punasipulia

- 1,5 dl balsamiviinietikkaa

Ja possu kastikkeineen valmistuu näillä aineksilla:

- edelleen mieluummin sitä tuoretta rosmariinia, mutta kuivakin käy hädän hetkellä

- 2 rkl fenkolinsiemeniä

- 1,5 kg porsaan paisti

- 6 valkosipulin kynttä

- 1 punasipuli

- 2 sellerinvartta

- 4 laakerinlehteä

- 2 viinilasillista valkoviiniä (voi miten ikävää, että taas pitää avata koko pullo kahden lasillisen takia)

Murskaa fenkolinsiemenet ja sekoittele ne rosmariinin lehtien, suolan ja pippurin kera mukavaksi mausteseokseksi, jossa kierittelet possun. Ruskista lihan pinta pannulla ja laita se sen jälkeen uunivuokaan pilkotun sipulin, valkosipulinkynsien, pilkottujen sellerinvarsien sekä laakerinlehtien kera. Laita koko homma 200-asteiseen uuniin kypsymään ja valele possua välillä pohjalle kertyvällä nesteellä.

Pese perunat, pilko ne pienemmiksi ja keitä noin 8 minuuttia. Perunoiden oleillessa porekylvyssään lorauta pannulle oliiviöljyä ja nakkaa voi, rosmariinin lehdet ja pilkottu valkosipuli perään. Kuumenna niin, että voi sulaa, mutta valkosipuli ja rosmariini eivät saa päästä kärähtämään. Lisää balsamiviinietikka ja kiehuta matalalla lämmöllä 5 minuuttia.

Ihanat maut muhimassa.

Ota toinen uunivuoka ja kaada sinne perunat, pilkotut punasipulit sekä pannulla valmistamasi balsamiliemi. Mausta suolalla ja pippurilla ja laita samaan uuniin possun kanssa ylätasolle noin 50 minuutiksi. Nauti uunista kantautuvista tuoksuista.

Kun liha on ollut uunissa noin tunnin, pelasta se pois sieltä ja kaada vuoasta kaikki muu paitsi itse liha pannulle. Lihan voit kääriä folion suojiin ja pannulla oleva liemipohja kuumennetaan, lisätään perään valkoviini ja kiehutetaan matalalla lämmöllä niin, että neste on vähentynyt puoleen alkuperäisestä. Siivilöi kastikkeesta lopuksi rämmäleet poies, leikkaa liha ja poista perunat sekä sipulit uunista. Ja kas näin ruoka on valmista nautittavaksi. Ponapetiit!

Kastike on niin kuvauksellinen, että se sai kunniapaikan postauksen lopusta.

Suolainen piirakkapohja

Sanokaa vaan kun Jamie Oliverin ylistäminen alkaa ärsyttää, niin jatkan vaan kahta kauheammin. Hahaa! Ei kun oikeasti, välillä tuntuu hölmöltä kehua ihan hulluna kaikkia Jamien reseptejä, mutta kun mies on nero ja tekee jopa tavallisen piirakkapohjan leipomisesta taidetta. Itselleni ei ainakaan ole tullut mieleenkään, että jostain niin tavallisesta kuin piirakkapohjastakin voi tehdä todellista herkkua maustamalla sen juustolla ja yrteillä. Voi nnnnaammm. Tällä ohjeella saa aikaiseksi noin kilon taikinaa ja sen voi tuhertaa joko käsin tai monitoimikoneella:

- 500 g vehnäjauhoja
- 200 g voita

- 50 g cheddaria

- merisuolaa

- rosmariinia

- timjamia

- 2 kananmunaa

- loraus maitoa

Sekoita jauhot, voi, raastettu cheddar sekä hyppysellinen merisuolaa joko puhtaalla tasolla sormin nyppien tai helpommin monitoimikoneessa. Cheddarin tulisi olla niin sanottua oikeaa kovaa cheddaria eikä sitä sulatejuustoa, jota laitetaan omatekoisten hampurilaisten väliin. Keltaisessa keittiössä käytettiin sulatejuustoa paremman puutteessa, mutta ensi kerralla metsästän kovan cheddarin juustohyllyn uumenista, vaikka se kuinka yrittäisi paeta hamuavaa kättäni.

Lisää taikinaan yrtit, kananmunat sekä maito ja sekoita hyvin. Taputtele valmis taikina jauhotetulla tasolla tiiviiksi kiekoksi, kääri taikinakiekko kelmuun ja jätä jääkaappiin tekeytymään hetkeksi jos toiseksikin. Käytä suolaisten piirakoiden pohjana tai tyrkkää vaikka pakastimeen odottamaan yllätysvieraita.

Frutti, frutti, riisifrutti

Erilaiset välipalasysteemit ovat tulleet allekirjoittaneen työhistoriassa hyvinkin tutuiksi, sillä pelkkä lounas ei yleensä riitä pitämään nälkää koko työpäivää, vaan iltapäivällä on saatava jotakin pientä purtavaa karkottamaan mahan murina. Olen ottanut tavakseni syödä työpäivänä lounaaksi salaattia ja jotakin lihaa, keittoa tai muuta kevyttä, sillä tuhdin hiilaripitoisen lounaan jälkeen tulee niin iso väsy, että lounaan jälkeiset pari työtuntia menevät haukotellessa. Kyllähän tuhdimpi annos pitäisi nälän poissa pidempään, mutta minulle sopii paremmin syödä kevyt lounas ja tarvittaessa pieni välipala iltapäivällä. Illalla ja viikonloppuna voi sitten herkutella tuhdimmin.

Lemppareimpia välipaloja ovat hedelmät ja marjat (SUKLAAPAS!!), jogurtit, rahkat ja proteiinijuomat (JA SUKLAA!!), kuivaliha, pähkinät tai ihan vaan kahvi, tee tai muu juoma, jos nälkä ei ole kova. Ja joo, suklaapatukkakin on aika kiva välipala, mutta myös sekin tuppaa väsyttämään, joten Twixiä mutustan vain erityisinä päivinä, tai jos suklaahammasta kolottaa sietämättömän kovasti. Niinä päivinä kun lähden suoraan töistä tallille, kävelen työmatkan tai tiedän muuten vaan etten pääse heti työpäivän jälkeen syömään (sillä ainahan se on mielessä: ruoka), saatan syödä välipalaksi ruisleipää tai jotakin muuta hieman täyttävämpää.

Yksi lemppareimpia välipaloja on riisifrutti, ja voi Jamie Oliver, kuinka paljon jumaloinkaan sinua kun annoit minulle ohjeen ihan ikioman kotitekoisen riisifrutin tekemiseen. Omatekoinen riisifruttijälkkäri (missä vaiheessa se muuttui välipalasta jälkkäriksi..?) on sitäpaitsi paaaaljon parempaa kuin kaupasta löytyvä teollinen mömmö (joka sekin on toki hyvää jos ei jaksa hätääntyä lisäaineista).

6-8 annokseen Jamie Oliverin riisifruttia tarvitset:

- jonkun verran marenkia (ohjeessa taisi seistä (tämän verbivalinnan myötä terveisiä ruotsin maikalle) 50 marenkia, tiedä sitten minkä kokoisista oli kyse..?)

- 1 kg mansikoita (tuoreita tai pakaste)

- 150 g sokeria (vähempikin riittää jos ei ole niin kovasti makean perään)

- 12 dl maitua (eli maitOa)

- 200 g puuroriisiä (jonka loppumisen huomasin muuten toissa viikonloppuna, kun halusin täysin järkeenkäyvästi tehdä joulupuuroa keskellä kesää. Muista siis Martina ostaa puuroriisiä!)

- 2 rkl vaniljasokeria

Heivaa mansikat ja sokeri kattilaan ja keitä niitä miedolla lämmöllä 20-30 minuuttia murskaten samalla mansikat mössöksi. Kuori pintaan nousevaa vaahtoa reikäkauhalla ja viskaa se kauas poies lavuaarin uumeniin. Vaahto siis, ei kauhaa.

Laita maito, riisi ja vaniljasokeri toiseen kattilaan ja kuumenna ensin täpöllä niin että homma alkaa kiehua ja kiehuta sitten miedolla lämmöllä puolisen tuntia, tai kunnes riisi on puuromaista. Murentele marengit jossain välissä.

Kippaa kulhoon riisiä, mansikoista ja sokerista tullutta hilloa ja marenkimurua. On aika herkkua ja maistuu erittäin hyvältä myös kylmänä. Melkein jopa paremmalta kuin lämmin mömmö. Ja hei, aplodit sille, ettei tämä Jamie Oliverin resepti pääty kehotukseen lorauttaa vielä hieman oliiviöljyä päälle. Taitaa olla eka kerta (eli toisin sanoen vissiinkin eka kerta kun teen Jamien ohjeella jotakin makeaa)!

Kunnon kana-caesarsalaatti

Etsinpä kerran Jamien kotona -kirjasta salaattireseptiä mielessäni hieman kevyempi illallinen. Juupajuu, löysin sitten kana-caesarin ohjeen, joka ei todellakaan ole sieltä kevyimmästä päästä, mutta tein sen silti. Salaatti kuulosti niiiiin herkulliselta, ja koska olen joka tapauksessa päättänyt kokkailla koko kirjan annin läpi, päätin touhuta iltapuhteeksi tämän herkullisen pekonia sisältävän pläjäyksen. Ja hyvää tästä tulikin! Yksi Jamien parhaista tähän asti.

4-6 annokseen tarvitset:

- 4 kanankoipea

- 1 ciabatan tai muun vaalean leivän

- tuoretta rosmariinia

- oliiviöljyä

- merisuolaa ja mustapippuria

- 12 viipaletta pekonia

- valkosipulia

- 4 anjovisfileetä öljyssä

- 75 g parmesaania

- 1 rkl ranskankermaa

- sitruunan mehun

- 2-3 roomansalaatinkerää

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pilko ciabatta sormen paksuisiksi tikuiksi ja asettele ne uunivuoan pohjalle. Laita broiskun koivet leipätikkujen päälle ja ripottele niiden päälle vielä rosmariinia, oliiviöljyä, pippuria ja suolaa. Anna leipien ja kanojen olla uunissa noin 45 minuuttia, jonka jälkeen asettele pekonit päällimmäiseksi vuokaan ja laita höskä takaisin uuniin 15-20 minuutiksi niin, että kaikesta tulee ihanan rapeaa.

Kun kaverukset ovat uunissa, voit odotellessasi survoa valkosipulin ja anjovikset morttelissa tai mörssätä ne pieniksi veitsellä, jos et omista morttelia. Valkosipulin määrän saat valita itse, meillä mörssäykseen joutui kokonainen yksikyntinen sibali. Sekoita anjovis-valkosipulitahnaan raastettu parmesaani, ranskankerma, sitruunan mehu ja kolme kertaa sitruunan mehun määrän verran oliiviöljyä. Mausta kastike pippurilla ja suolalla.

Ja näin, salaatti on melkein valmis. Huuhtele vielä salaatin lehdet, irrota broilerin liha luista ja kokoa aineksista herkullinen salaatti lautasellesi. Raasta päälle vielä hieman parmesaania, ja kyllä, kaada myös se kuuluisa Jamien oliiviöljyloraus koko komeuden päälle. Ihan mielettömän hyvää!

"I'm running I'm scared tonight, I'm running I'm scared of breathing.."

"..Cause I adore you."

Tänäkin keväänä Euroviisuhuuman ollessa parhaimmillaan (tai pahimmillaan, miten sen nyt ottaa) kutsuin kamut kylään katsomaan kimpassa viisufinaalia ja syömään sekä juomaan hyvin. Tämä kuvio on oikeastaan jo perinne. Paikalle saapuivat Maajussipariskunta sekä hylätty vaimo, jonka mieskin oli toki kutsuttu, mutta joka ei päässyt työkiireiden takia paikalle. Lisäksi paikalla olimme tietysti minä the iso viisufani ja Ukkeli, jota viisut eivät voisi vähempää kiinnostaa. Eräs Ukkelin normaalisti niin hillitty kaveri saikin kuulemma armottoman naurukohtauksen Ukkelin kertoessa hänelle illan kuluvan Euroviisuja katsellessa. Kaikkeen sitä joutuukin kun elää Martinan kanssa.

Ennen viisuja istuimme alas juoruilemaan ja hörppäämään Jamien raparperibelliniä (ohje muutaman rivin päässä). Me saatoimme katsoa Maajussin morsiamen kanssa salaa pari heppavideota ihan vain nopeasti, minkä lisäksi pakotimme vieraat katsomaan matkakuviamme (aina yhtä kivaa) ja Ukkeli nauratti meitä näyttämällä hauskoja Youtube-pätkiä. Sitten olikin aika aloittaa viisujen katsominen juomapelin ja syömisen merkeissä. Ensin kuitenkin sitä raparperibelliniä:

Jamie Oliverin raparperibellini syntyy näistä aineista:

- 300 g raparperia

- 75 g sokeria

- 1 pulloa kuohuviiniä

Huuhtele raparperit, pilko ne pienemmäksi ja laita sokerin sekä vesilorauksen kera kattilaan. Kiehauta ja jätä sitten pienelle lämmölle poreilemaan kunnes raparperit ovat pehmenneet ja seos muistuttaa hilloketta. Soseuta sössö sauvasekoittimella ja jaa se kuuteen lasiin. Kaada sitten lasi melkein täyteen kuohuviiniä, sekoita ja kaada vielä hieman lisää kuohuvaa päälle. Kippis!

Annoimme tänäkin vuonna viisuille pisteitä neljästä kymmeneen ja laskimme oman voittajamme sekä häviäjämme. On aina yhtä hauska seurata, miten tietyt biisit jakavat mielipiteemme ja tietysti hieman kinata siitä mikä biisi on hyvä ja mikä ei, sekä katsoa miten samaa mieltä oma viisukatsomomme on virallisen viisutuloksen kanssa. Tänä vuonna viisuporukkamme oli harvinaisen taitava pisteiden antaja: Oma voittajamme oli täsmälleen sama kuin mikä voitti viisut muutenkin! Hyvä Azerbaijanin kaikkiin uppoava perusviisu!

Puolueellinen raatimme rankkasi toiselle sijalle Suomen Paradise Oskarin sekä hänen taustallaan nousevan maapallon pisterivillä 10, 10, 10, 10 ja 4. Ukkeli ei pidä Oskarista. Jaetulle toiselle sijalle tuli myös Brittien vanhentunut poikabändi Blue (miten niin raadissamme oli naisenemmistö ja vieläpä hieman vanhentunut sellainen?). Azerbaijanin, Suomen ja Brittien lisäksi pidimme myös Venäjän Alexej Vorobjovin Get You:sta (mitä sanoinkaan siitä naisenemmistöstä..) sekä Bosnia Herzegovinan pappa Dino Merlinistä (ja mitä sanoinkaan iästämme..) ja hänen Love In Rewind-biisistään. Myös Ruotsin söpö poika hajoavine tai ei-hajoavine laseineen vetosi meihin. Ylläri.

Itse annoin parhaat pisteet edellä lueteltujen lisäksi Unkarin upeaääniselle Kati Wolfille sekä öh, upea..ääniselle Kreikan Loucas Yiorkasille. Äh, ketä mä huijaan, tää on niin nähty. Allekirjoittanut antaa aina täydet pisteet Kreikalle, jos siellä vaan on Loucas Yiorkas, Sakis Rouvas, Sarbel laulamassa Yassou Mariaa tai joku muu vastaava tumma komistus. Että se siitä LAULUkilpailusta..

Vähiten pisteitä meidän raadiltamme sai Liettuan murjottajatyttönen Evelina Sasenko, joka meni kuulemma lehdistötilaisuudessa nurkkaan murjottamaan nostettuaan hatusta esitysnumeron neljä. Samaan aikaan meidän lipevä söpöläisemme Paradise Oskar hymyili rauhallisena kädessään huonoin mahdollinen esiintymisnumero. Meihin ei vedonnut myöskään sveitsiläinen katulaulaja Anna Rossinelli, Italian kamala kuuloluita kiduttava viisu (jonka aikana päätimme vispata kuohukerman, sillä vatkaimen ääni oli paljon kauniimpi kuin Italian torvisoitinten) eikä Ranskan huutajapoika, vaikka veikkasinkin esikatselujen perusteella Sognun erottuvan joukosta ja pärjäävän siksi hyvin. Myös Serbian värikäs migreenibiisi oli yhtä tuskaa, eikä vähiten sen takia, että taustalla vilkkuvat värit sattuivat silmiin ja kovaa. Pelkäsin oikeasti saavani migreenin ja katselinkin suosiolla välillä muualle.

Jospa mentäisiin niihin tarjoiluihin sitten. Käytin paljon Jamie Oliverin reseptejä kyseisenä viikonloppuna, sillä raparperibellinin lisäksi pöytään kannettiin kahta Jamien suolaista piirakkaa. Niiden ohjeet julkaisen myöhemmin, samoin kuin iiihanan manteliliköörisen tryffelikakunkin ohjeen. Piirakoiden kaverina tarjoilin ihan tavallista fetasalaattia sekä pekoniin käärittyjä kirsikkatomaatteja ja herkkusieniä, jotka ovat molemmat aivan sairaan hyviä. Kaikki missä on pekonia on hyvää.

Pekonipalleroiden ohje on julkaistu aikaisemminkin blogissani, mutta muistin virkistämiseksi kerrottakoon, että tomaattien ja herkkusienien ympärille kietaistaan pala pekonia, lävistetään koko homma cocktailtikulla ja paistetaan kavereita 225-asteisessa uunissa niin kauan että pekoni ruskettuu. Jäähtymistä kannattaa odotella hetki, sillä varsinkin juuri uunista tulleet tomaatit ovat kuumia.

"En halua olla Da Da Dam, Da Da Dam.."

Olipa kerran ruma vihreä lapsi, jonka pää oli röpelöinen ja jalat puumaiset. Se oli pitkä, hontelo ja muodoton, mitä nyt röpelöinen pää vähän pullotti. Lapsella oli monta kaksoissisarusta ja niille kaikille annettiin sama ruma nimi: parsa. Parsalasten annettiin kasvaa pidemmiksi kunnes ne niputettiin yhteen ja kuljetettiin kimppakyydillä kaupan rehuosastolle. Kaupan rehuosastolta ne nappasi Martina, joka oli ensin kiva kun pesi parsat, mutta sitten ilkeä kun leikkasi parsojen puumaiset jalat pois. Sitten parsat syötiin ja Martina eli elämänsä onnellisena loppuun asti. Sen pituinen se. Aamen.

Tämän traagisen tarinan ideana oli virittää kansalaiset parsataajuudelle ja vinkata parista maailman helpoimmasta tavasta tehdä ja syödä parsaa. Ohjeet ovat Jamie Oliverin, joten tiedossa on taas jotain todellatodella hyvää.

Parsaohje numero uno: Huuhtele (vihreät) parsat, leikkaa niiden puumainen varsi pois ja keitä tai höyrytä heidät. Vatkaa yksi osa viinietikkaa ja kolme osaa öljyä sekaisin, mausta kastike merisuolalla ja pippurilla ja notkista tarvittaessa lorauksella vettä. Lorauta kastiketta keitettyjen tai höyrytettyjen parsojen päälle ja pilko mukaan vielä hieman basilikaa tai muuta yrttiä. Hyvää nam.



Parsaohje numero due: Huuhtele (vihreät) parsat ja leikkaa niiden puumainen varsi pois. Jos et jo hoksannut, niin tämä tehdään aina ensimmäiseksi kun on parsakokkauksen aika. Pariloi tai paista parsat kuumalla kuivalla pannulla, lorauta niiden päälle hyvää oliiviöljyä, mausta merisuolalla ja raasta reippaasti parmesaania koko komeuden päälle. Hyvää nam nam.

Parsaherkkuja popsittiin Euroviisujen semifinaalien aikana, sillä allekirjoittaneen oli pakko tänäkin vuonna tuijottaa viisuja kuin paraskin homo. Ei siinä, hauskoja rallatuksia ja aivan kamalia biisejähän siellä oli tänäkin vuonna, ja itse finaalia katsottiin taas hieman isommalla porukalla meidän olohuoneessa. Siitä lisää kuitenkin myöhemmin, jolloin luvassa on ainakin vielä hieman lisää parsaa sekä uutta rakkauden kohdettani mantelilikööriä niin leipomuksissa kuin kahvin seassakin. Voi nammm, miksei aina voi olla mantelilikööripäivä? Tai no voi varmaan olla, mutta sitten tulisi varmaan myös leipäjonopäiviä, ja se ei ihan kauhean kovasti innosta..

Lasagne täytetyistä cannelloneista

Eräänä viikonloppuna allekirjoittanut otti jälleen kerran Jamien kotona -kirjan kauniiseen, pienehköön ja kylmään käteen, jossa peukalot ovat peräisin eri mallistoista ja kämmenselän suonet alkavat jo hieman erottua ohuen ihon läpi, kuten muillakin sukumme naisilla. Ja tämä suonijuttuhan on vain hauska piirre, ainakin lasten mielestä, sillä muistan pienenä painelleeni kiinnostuneena äitini kädessä kiemurtelevia verisuonia. Joo nam, hyvää ruokahalua vaan kaikille, mutta se oli ihan oikeasti kivaa! Kas näin litistyy suoni ja suoni litistyy näin..

Tekeekö jonkun vielä mieli ruokaa? Hyvä, sillä nyt minulle jää enemmän! Kjäh kjäh kjäh.. Tällä kertaa vuorossa ovat täytetyt cannellonit eli lasagnea hieman eri muodossa. Vuoalliseen syntistä herkkua tarvitset:

- 500 g parsakaalia

- 500 g kukkakaalia

- oliiviöljyä

- merisuolaa

- mustapippuria

- 7 valkosipulinkynttä

- tuoreen timjamin oksan, kuivattukin käy hätätapauksessa.

- 25 g öljyyn säilöttyä anjovista

- 2-3 pientä kuivattua chiliä

- 5 dl paseerattua tomaattia

- punaviinietikkaa

- 5 dl ranskankermaa

- 200 g parmesaania

- noin 16 cannelloniputkea riippuen uunivuokasi koosta

- tuoretta basilikaa

- 200 g mozzarellaa

- rucolaa

- sitruunan

Keitä kaaleja 5-6 minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Ota keitinvesi talteen. Pilko valkosipuli, timjami sekä anjovis ja murskaa kuivatut chilit. Heitä ne kaikki sekä loraus öljyä kattilaan ja kuullota ihan pikku hetki. Lisää sitten sekaan kaalit ja 4 rkl niiden keitinvettä. Jätä kuplimaan noin 15-20 minuutiksi raollaan olevan kannen alle. Murskaa sössö sauvasekoittimella tahnaksi ja mausta se pippurilla ja suolalla. Jätä jäähtymään tiskipöydälle.

Siinä se jäähtyypi.

Ota uunivuoka esiin ja kokeile kuinka monta cannellonia sinne mahtuu siistiin riviin. Tiputa yksi cannelloni miljoonaksi palaseksi lattialle, ja ota sen tilalle uusi. Kaada vuoan pohjalle paseeratut tomaatit ja mausta tomaattisose punaviinietikalla sekä suolalla. Sitten alkaa se hermoja vaativa osuus: Cannellonien täyttäminen. Pursota, työnnä lusikalla tai keksi oma helpompi tapa tuhertaa cannelloniputken sisään valmistamaasi kaaliseosta ja asettele täytetyt putket riviin vuokaan tomaattisössön päälle.

Kun hermot kiristyvät liikaa ärsyttävästä putkien kanssa tuhertamisesta voit pitää tauon ja valmistaa maailman helpoimman valkokastikkeen. Raasta 100 g parmesaania ja sekoita se ranskankermaan. Lisää tarvittaessa pikkupikku loraus vettä notkistamaan kastike ja mausta homma suolalla ja pippurilla. Ihan törkeän helppoa! Sitten on taas aika jatkaa cannellonien täyttämistä..

Kun putket on vihdoin täynnä asettele niiden päälle basilikan lehdet ja kaada valkokastike perään. Raasta päällimmäiseksi loput parmesaanit ja heittele mozzarellat sekaan. Aika kivan juustoista, nam. Lorauta vielä koko komeuden päälle öljyä (aika yllärivaihe kun on kuitenkin Jamie Oliverin reseptistä kyse) ja tyrkkää vuoka 190-asteiseen uuniin 30-40 minuutiksi.

Ennen juustoista pläjäystä..

..ja siinä ne kaikki ihanat juustot nyt on.

Odotellessasi lasagnen valmistumista voit sekoittaa sitruunan mehun rucolaan ja lorauttaa perään reippaasti öljyä. Sitruunamaustettu rucola on ihana piristäjä tuhdin cannellonilasagnen kaverina. Itse lasagnessa on yllättävän paljon makua ja jälleen kerran Jamie Oliver näytti kyntensä maailman parhaiden reseptien isänä sekä äitinä. Cannelloniputkien kanssa tuhertaminen oli todellakin vaivan arvoista, tämä on tosi hyvää!

Lempeän lämmin talvisalaatti

...jota saa syödä myös kesällä, keväällä ja syksyllä.

Taas kerran ystävämme Jamie Oliver on saanut aikaiseksi uskomattoman herkullisen makujen yhdistelmän porkkanasta ja avokadosta tehdyn talvisalaatin muodossa. Mukana hengailevat sitrushedelmät sekä smetana kruunaavat koko makukomeuden ja minun on pakko jälleen kerran vain huokaista, että hyvää on.

4 annosta saat aikaan näistä kavereista:

- 500 g porkkanoita
- 2 tl juustokuminansiemeniä
- 1-2 kuivattua chiliä
- suolaa ja pippuria
- 2 valkosipulin kynttä
- 4 tuoretta timjamin oksaa
- oliiviöljyä
- punaviinietikkaa
- appelsiini
- sitruuna
- 3 avokadoa
- 4 viipaletta ciabattaa tai muuta vaaleaa leipää
- 2 kourallista salaatteja (punasikuria, rucolaa tms.)
- vihanneskrassia, jonka meikäkokki korvasi herneenversolla
- 1,5 dl smetanaa
- 4 rkl erilaisia siemeniä

Esikeitä kuoritut ja hieman pienemmäksi pilkotut porkkanat suolalla maustetussa vedessä kymmenisen minuuttia. Porkkanoiden ollessa nauttimassa porekylvystään murskaa juustokuminansiemenet, chilit, suola, pippuri, valkosipuli sekä timjaminlehdet morttelissa. Jos sinulla ei ole morttelia, mukiloi mausteet vaikka leikkuulautaa ja veistä apuna käyttäen. Kunhan saat ne pieneksi muhjuksi. Lisää muhjuun loraus öljyä ja toinen loraus punaviinietikkaa.

Ota esikeitetyt porkkanat pois kattilasta ja tyrkkää uunivuokaan. Levitä mausteseos kuumien porkkanoiden päälle ja sekoita. Halkaise appelsiini ja sitruuna ja asettele ne leikkauspinta alaspäin porkkanoiden päälle. Työnnä homma 180-asteiseen uuniin 25-30 minuutiksi.



Kuori ja pilko avokadot suunnilleen samankokoisiksi lohkoiksi kuin porkkanasi ovat. Kun porkkanat ovat muhineet uunissa tarpeeksi ota vuoka pois uunista ja purista varovasti kuumista sitrushedelmistä mehut kulhoon. Lisää mehujen sekaan punaviinietikkaa ja öljyä.

Paahda ciabatta ja siemenet. Sekoita porkkanat, avokadot, sitruskastike ja leipä sekaisin. Kippaa lautaselle vihanneskrassia ja lämmintä salaattia. Ripottele siemeniä päälle ja kruunaa koko komeus nokareella smetanaa. Ja kuka arvaa mikä on viimeinen vaihe? Loraus oliiviöljyä koko komeuden päälle, tietenkin! Tarvitseeko tätä vaihetta enää edes sanoa Jamie Oliverin reseptien yhteydessä?

P.S. Vielä ehdit osallistua ravintolalahjakortin arvontaan!

Let's salsa with kuha

Jälleen olisi tarjolla Jamieta, ja tälläkin kertaa tomaattista sellaista kuhan sekä tomaatti-korianterisalsan muodossa. Kuha voisi olla myös tonnikalaa (tuoretta sellaista, pihvin muodossa), jos semmoisia kavereita olisi löytynyt kaupasta, mutta koska ei löytynyt tuurasi kuha tonnikalaa, ja hyvin tuurasikin.

6 annosta syntyy näistä:

- 6 kevätsipulia

- 1-2 punaista chiliä

- tuore korianterinippu

- tuoretta minttua

- 1 kg tomaatteja

- merisuolaa ja mustapippuria

- ½ sitruunan mehu

- limetti

- 6 kalafileetä (tonnikala, kuha tms. ei kuitenkaan mielellään lohi)

- oliiviöljyä

Valmistetaan ensiksi salsa. Pilko kevätsipuli, chili, korianterin sekä mintun lehdet ja tomaatit ihan pieneksi. Anna jo pilkottujen kavereiden olla leikkuulaudalla ja pilko aina seuraava kaveri jo pilkottujen päällä, jotta kaikki maut sekoittuvat mukavasti toisiinsa. Kaada lopuksi leikkuualustalta kaikki ainekset nesteineen kulhoon ja mausta salsa sitruunan ja limetin mehuilla sekä halutessasi myös suolalla.

Hiero kalan pintaan öljyä ja mausta fisu suolalla ja pippurilla. Yksinkertaiset mausteet eivät peitä kalan omaa makua vaan tuovat sitä juuri sopivasti esiin. Paista kuha parilalla, grillaa se tai paista ihan vaan tavallisella paistinpannulla jos et omista parilapannua tai grilliä. Nauti salsan kera. Niin yksinkertaista ja hyvää.


Etualalla kuha ja salsa, taustalla Jamien tomaattisalaatti ciabatan kera. Ei ehkä paras mahdollinen annos tomaattiallergikolle, mutta ei se ole niin justiinsa..