Herkullinen maanantai

Henkan synttäripäivä osui tänä vuonna maanantaille, mikä oli oikeastaan ihan kiva juttu, sillä perinteinen synttäripäivän pekoniaamiainen starttasi mukavasti uuden viikon. Piristimme viikon ankeinta päivää vielä illallakin juhlistamalla uudelle kymmenluvulle siirtyvää miestäni lemppariherkuillamme. Oikein mukava maanantai siis, kerrankin.

Sen lisäksi, että paiston aamiaiseksi perinteisesti ison kasan pekonia, tirisi pannulla myös pippurijuustomakkaraa sekä kebab-lastuja. Näiden pääosin Henkalle tarkoitettujen äijäruokien lisäksi tein meille molemmille Jamie Oliverin aamiaissämpylöitä, eli eräänlaisia suolaisia köyhiä ritareita.

Homma alkoi rikkomalla neljä kananmunaa kulhoon ja maustamalla munaseos pieneksi pilkotulla punaisella chilillä, suolalla ja pippurilla. Seuraavaksi laitoin sämpylän puolikkaat lillumaan munaseokseen ja paistoin sillä aikaa pekonit pannulla. Kun pekonit olivat valmiit, siirsin ne sivuun ja paistoin kananmunaseoksen itseensä imeneet sämpylät pekonin rasvassa. Kun sämpylät olivat paistuneet kullanruskeiksi ja rapeiksi pirskottelin niiden päälle HP-kastiketta ja laitoin muutaman pekonisiivun päällimmäiseksi. Valmis! Ja tällä pysyy kuulkaa nälkä poissa lähes koko päivän.

Koska minulla ei ollut vielä lounasaikanakaan nälkä tuhdin aamiaisen ansiosta, käytin taukoni herkkuostoksiin Lihakonttorin Delissä. Henkka oli esittänyt aiemmin kainon pyynnön, että voisin taas joskus tuoda Delin herkkuja kotiin, ja pitihän pyyntö toteuttaa herran synttäripäivän kunniaksi. Delin kiva miekkonen valitsi kanssani neljää eri juustoa, joita sain maistella ennen ostopäätöstä, ja voin kertoa että oli työn ja tuskan takana etten syönyt juustoja jo töissä. Niin hyviä maistiaiset olivat.

Ostospussiin päätyi Taleggiota, kermajuustoa, Old Hollandia sekä tryffelijuustoa. Juustojen lisäksi ostin rasiallisen mustia ja vihreitä oliiveja, joista isot kivelliset mustat ovat todella maukkaita. Vihreissä sen sijaan on ihanasti valkosipulia, joten molempia oli otettava. Lihaosastolta valitsin meille vielä kahta salamia sekä ilmakuivattua kinkkua ja tarjoilin kaikki herkut keksien sekä sämpylöiden kera. Ihanaa, voin kertoa että ähky tuli, ja ettei yövuoroon mennyt ukkeli ehtinyt töihin ajoissa, sillä herkut pitivät häntä liian kauan otteessaan. Haittaakse?

All by myself

Henkan firma lennätti työntekijänsä yhdeksi viikonlopuksi Italian Alpeille laskettelemaan. Sen lisäksi että olin iloinen mieheni puolesta, täytyy myöntää että olin myös hieman kateellinen. Miksen minä pääse Italiaan vaikka haluan sinne kaikista eniten?

No mutta, yltiöpositiivisena luonteena otin silti Henkan reissusta kaiken ilon irti. Ikävöin toki reissussa olevaa ukkelia, mutta päätin silti nauttia yksinolosta parhaani mukaan. Ihan ensiksi siivosin koko kämpän ja kannoin töistä kotiin kauniin värisiä tulppaaneja. Siistissä kodissa on vaan niin paljon mukavampi möllöttää. Sitten mietin mitä kaikkea hyvää söisin. Annoin itselleni luvan herkutella niin paljon kuin haluan, vaikka ihan ähkyyn asti.

Ja ähkyhän siitä sitten tulikin. Todella yllättävää.. Katsoin telkkarista tyttöhömppää ja ahmin puoli kiloa irtokarkkeja. Kun makea alkoi ällöttää, herkuttelin Kartanon sipseillä ja dipillä. Ja kun sain taas tarpeekseni suolaisesta, siirryin takaisin karkkeihin. Lopulta olin aivan ähkyssä, mutta kerrankos sitä..

Kun Henkka sitten tuli sunnuntaina takaisin kotiin, syötin hänelle jäljelle jääneet herkut ja siirryin hyvillä mielin takaisin terveellisempään ruokavalioon. Viikonlopun mässäilyn jälkeen kehoni suorastaan huusi salaattia, jota popsinkin sitten vähintään yhtä hyvällä ruokahalulla kuin olin mussuttanut karkkia ja sipsejä.

Armas ukkelini toi mukanaan jälleen kerran aivan ihania tuliaisia kotiin jäänelle avovaimolleen. Kauniilla nauhalla koristellussa vihreässä paketissa oli kahta eri öljyä. Toinen on maustettu tryffelillä ja toinen chilillä. Pieni palaa Italiaa keltaiseen keittiöön.

Toisessa paketissa oli toinen toistaan kauniimpia suklaakonvehteja. Ihailin namuja pitkään, silittelin niitä (joojoo, olen ihan terve) ja otin niistä kuvia. Eräänä iltana söimme yhdessä parisenkymmentä konvehtia, kunnes hoksasin, että suklaata on vielä toinenkin kerros. Voi sitä riemun määrää kun tajusin, että herkullisia konvehteja on puolet enemmän kuin ensiksi luulin! Jippii!! Ja minkälaisia konvehdit olivatkaan. Pehmeitä, suklaisia, herkullisen makuisia monella erilaisella täytteellä. Voi nam. Mikään ei ole ihanampaa kuin taidolla tehdyt suklaakonvehdit!

Matka maapallon ympäri

Uudenvuoden aattona päätimme möllöttää ihan vaan kaksistaan kotona, vaikka erilaisia pirskeitäkin olisi ollut tarjolla. Taloprojektin aiheuttamien kiireiden ja stressin takia ajattelimme, että on parempi ottaa vaan ihan iisisti, syödä hyvin ja olla tekemättä mitään. Henkalle uudeksivuodeksi pamahtaneet työvuorotkaan eivät varsinaisesti rohkaisseet lähtemään bilelinjalle, joten vietimme tämän(kin) vuoden viimeisen illan kotisohvalla.

Koska minä tykkään suunnitella ja järkätä kaikenlaista, päätin lievittää matkakuumettamme tarjoilemalla miehelleni makumatkan maapallon ympäri vuoden viimeisenä päivänä. Suunnittelin reittiä hartaasti ja listasin paperille erilaisia menu-vaihtoehtoja, maita ja ruokia jotka halusin ottaa mukaan uudenvuoden aaton matkalle. Vihdoin sain hahmoteltua järkevähkön menun, kipitin kauppaan ja aloin kokata.

Kun herraseni sitten saapui töistä kotiin, pukeuduimme punaiseen ja lähdimme matkaan. Hilppaisimme ensin rajan yli Venäjälle, jossa nautimme perinteisen venäläisen alkuruoan, joka sisältää suolakurkkua, hunajaa ja smetanaa. Yhdistelmä saattaa kuulostaa hieman erikoiselta, mutta toimii kuin venäläinen vodka. Vodkasta puheen ollen, kävimme itänaapurissa ollessamme pikaisesti myös Puolan puolella maistamassa snapsilasilliset biisoninruoholla maustettua vodkaa.







Seuraavaksi matkasimme Ranskaan nauttimaan patonkia ja sulaa Brie-juustoa. Sulan valkohomejuuston reseptin bongasin jo vuosia sitten jostakin blogista, mutta onnistuin unohtamaan sen (miten on mahdollista että unohdan juuston!), kunnes Kälyn eli Hulin blogia lukiessani törmäsin siihen uudestaan. Ja nyt sitä oli kokeiltava. Hulin blogin mukaan herkkuun on törmätty myös Saksassa, joten saatoimme olla Ranskan sijaan myös siellä. Puolalainen vodka taisi saada suuntavaistomme pahan kerran sekaisin kun emme enää tienneet missä olimme. No Euroopassa kuitenkin, vielä toistaiseksi.

Valkohomejuusto sulatetaan näin:

Tyrkkää juusto 200-asteiseen uuniin noin kymmeneksi minuutiksi, tai kunnes juusto näyttää hyllyvän höllyvän sulalta. Riko juuston pinta tekemällä siihen viiltoja vaikkapa ristikon muotoon ja laita se vielä hetkeksi uuniin. Tarjoile kuuma juusto heti vaalean leivän kanssa, mutta varo: Se on hieman poppaa juuri uunista tultuaan.

Mikä kuva ei kuulu joukkoon..?

Seuraavaksi halusimme johonkin lämpimään ja otimme lennon Intiaan. Matkalla pidimme hauskaa Lauri Tähkän kustannuksella (älkää kysykö..) ja perille laskeutuessamme kipitimme heti ruokapöytään nauttimaan mausteisesta kana-kukkakaalicurrysta basmatiriisin kera (ohje tulee myöhemmin). Intian kuumissa tunnelmissa vietimme tovin jos toisenkin, sillä herkut alkoivat jo painaa masuissamme ja oli pienen tauon paikka.

Heja Sverige!

Emme kuitenkaan malttaneet taukoilla kovin pitkään, sillä paloin halusta viedä Henkan hänen eniten kaipaamaansa kaupunkiin, eli New Yorkiin. Teimme matkalla välilaskun Ruotsissa, jossa hörppäsimme naamaamme mukilliset glögiä, ja jatkoimme matkaamme kohti juustokakkujen luvattua kaupunkia. Lusikoimme reilut viipaleet New York Cheesecakea (tämäkin ohje tulleepi myöhemmin..) naamariin ja suuntasimme Times Squarelle ottamaan vastaan vuosi 2012.

Matkamme ei kuitenkaan päättynyt tähän, vaan reissasimme vielä Meksikoon syömään nachoja, salsaa, guacamolea ja quesoa. Tarkoituksena oli myös palata koti-Suomeen Fazerin suklaan luo, mutta makumatka oli niin antoisa, että päätimmekin jäädä sulattelemaan ruokia Meksikon auringon alle. Fazerin suklaata ehtii syödä myöhemminkin ja kerrankos sitä missaa paluulennon Suomeen jäädäkseen nautiskelemaan meksikolaisista tunnelmista.

Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivän vastaanotosta Insinöörillä ja Kälyllä on tullut jo perinne, ja niinpä me suuntasimme tänäkin vuonna auton nokan kohti Espoota ja odotimme jännityksellä mitä ihania herkkuja meille tällä kertaa tarjoiltaisiin. Tänä vuonna postimies toi meille jopa virallisen kutsun kyseisiin illanistujaisiin, ja siitä lähtien kun kutsu kolahti postiluukusta, odotin aiempiakin vuosia innokkaammin itsenäisen Suomen juhlistamista.

Joulumieleni on ollut tänä vuonna hieman piilosilla, lieneekö lumettoman joulukuun, talostressin vai minkä syytä. Olen yrittänyt päästä väkisin joulutunnelmaan polttamalla kynttilöitä, pukeutumalla punaiseen ja pörröiseen niin että näytän aivan tontulta ja paketoimalla joululahjoja hyräillen samalla joululauluja, mutta joulumieli ei ole suostunut kuin pilkahtelemaan varovasti esiin silloin tällöin aivan liian harvoin. Tylsää. Onneksi Kälyn ja Insinöörin ihanan jouluisesti koristellusta kodista löytyi jouluinen mieli edes itsenäisyyspäivän illan ajaksi. Ehkä sen omankin kodin olisi voinut koristella, mutta kun eihän se nyt enää kiinnosta kun uusi koti on jo rakenteilla muualle.

Tämän vuoden Itsenäisyyspäivän illallisen teemana oli Thaimaa ja ottamani kuvat ovat suorastaan rikollisen huonolaatuisia. Ajattelin, että Käly kyllä kirjoittaa blogiinsa illasta ja laittaa sinne parempia kuvia. Eihän minun nyt tarvitse tsempata, sillä haluan vain istua valmiiseen pöytään ja nauttia muiden tekemistä ruoista.

Kuohuviiniä ja glögiä sisältäneiden alkudrinkkien kaverina tarjoiltiin joulupieruja (syyllinen nimeen on sitten joku muu kuin minä) sekä vuohenjuustoisia suupaloja. Nam, nam, nam.

Pääruoasta otin näköjään vain yhden säälittävän kuvan, vaikka kuvassa poseeraavan härpäkän lisäksi tarjolla oli myös salaattia ja kaikkea pientä kivaa omaan annokseen lisättäväksi.

Viime vuonna jälkkärinä oli ulkotulia, ja tänä vuonna sama teema jatkui, sillä eteemme aseteltiin kynttilät. Suklainen leivonnainen oli ihanan makea päätös herkkuaterialle, vaikka kyllä ne Linnan juhlien katsomisen aikana napostelemani irtokarkitkin mahtuivat oikein mukavasti mahan syövereihin. Sitten olikin hyvä istahtaa täyden masun kanssa lattialle rapsuttelemaan koiraa, jota oli ollut taas niiin kova ikävä.

Ihanasti koristellun kodin, herkkuruokien ja -juomien lisäksi meitä hemmoteltiin kauniilla kattauksilla, ja kaikki oli jälleen kerran viimeisen päälle laitettua. Ihanaa, milloin on seuraavan Itsenäisyyspäivän vastaanoton aika? Pitääkö todella jaksaa odottaa vielä vuosi?

"Ei liinakkommekaan, nyt enää talliin jää.."

Näillä eväillä on hyvä lähteä pikkujouluilemaan. Glögiä maistoimme mukilliset kotona ennen lähtöä, punaviini nautittiin paikan päällä ja piparisuklaa sekä suklaakalenteri paketoitiin kuvan ottamisen jälkeen lahjapaperiin ja kiikutettiin niin ikään Maajussipariskunnan isännöimiin pikkujouluihin.

Firman pikkujoulujen lisäksi joulutunnelmaa pitää juhlistaa toki myös kamujen seurassa. Marraskuussa samana päivänä kun olisi ollut tallin pikkujoulut, juhlistimme vuosia täyttänyttä Maajussin morsianta kaveriporukalla pikkujoulujen merkeissä. Isäntäpari oli järkännyt kivaa pikku ohjelmaa ja ihania herkkuja koko keittiön tasot täyteen, joten kyllä kelpasi meikätonttujen pikkujouluilla.

Yksi lempparini pöydän antimista olivat suolapähkinäpiparit, joissa yhdistyy kivasti suolainen ja makea. Ohje maukkaisiin kekseihin on kuulemma napattu Myllyn Paras -sivustolta ja suora linkki reseptiin onpi tässä: Suolapähkinäpiparit. Kannattaa kokeilla.

Ehkäpä hauskin ohjelmanumero oli joululahjojen jakaminen. Jokainen vieras toi noin kolmen euron arvoisen lahjan paketoituna, ja kun kaikki olivat saapuneet paikalle, oli lahjojen jakamisen aika. Avasimme paketit yksitellen ja yritimme arvata niiden antajan. Jälkimmäinen tehtävä oli yllättävän haastava ja oma veikkaukseni ainakin meni ihan mönkään. Vaan ei sen väliä, pääasia oli mukava pikkujoulutunnelma, joka ainakin meikätontulla kohosi kattoon, tai jopa katon läpi, katsellessani iloisia paketin avaajia. Voi olisipa jo jouluaatto..


Oma pakettini näytti tältä.


Ja sen sisältä paljastui tällainen ylläri. Aika kiva, vai mitä? Hieman kyllä epäilyttää mahtoiko lahjan ostaja pysyä annetussa kolmen euron budjetissa..



Herkkujen ja pakettien lisäksi ohjelmassa oli mukavan seurustelun lisäksi myös heppa-aiheinen tietovisa missattujen tallin pikkujoulujen kunniaksi sekä ylläoleva herkkutarjotin. Nopeimmat ovat näköjään jo ehtineet napata mieleisensä shotit hyppysiinsä ja kuvan ulkopuolelta kerrottakoon, että vielä nopeammat ovat kulauttaneet ne jo kitusiinsa, sillä aikaa kun ruokabloggaaja vielä ähertää kameransa kanssa.

Täytyy kyllä sanoa että Maajussipariskunnan pippalot ja illanistujaiset ovat aina hirmu mukavia. Tarjoilut ovat hyviä, mahdollinen illan teema hyvin keksitty ja porukka sellaista, jonka seurassa aika rientää liiankin nopeasti. Iso kiitos siis Maajussille ja hänen morsiamelleen (vai olisiko se jo vaimo..?) että jaksatte järkätä useamman kerran vuodessa kivan illan kavereille. Kyllä mekin sitten kun meille mahtuu enemmän kuin kaksi vierasta..

Sushia ja suklaata

Oi, tämä oli ihana viikonloppu. Ei sillä, että silloin olisi ollut mitään sen erikoisempaa tekemistä. Päinvastoin, hengailin koko viikonlopun kotona itseäni hemmotellen ja innostuin hieman siivoamaan sillä seurauksella, että puhdistin vitriinejä lauantai-iltana yömyöhään asti. Kun muut bailaa yökerhon tanssilattialla, bailaa tämä tyttö olkkarissa pölyrätti kädessään Iskelmä-radion pauhatessa. Mikä vanhuus muka.. (Kyllä vaan: Synttärit ovat taas lähestymässä ja ikäkriisi muistuttelee olemassaolostaan).

Ukkeli oli koko viikonlopun yövuorossa, joten päivät vietin hiljaisuudessa telkkaria äänettömällä katsellen sekä lenkkipolulla hikoillen, jotta Ukkeli saa nukkua yöpäiväunensa rauhassa. Sitäpaitsi hiljaisuudessa oleskelu tekee mielelle todella hyvää kiirehälyisen viikon jälkeen. Miehen lähdettyä töihin aloin siivota innoissani kotia telkkarin tai radion pauhatessa täysillä. Sen lisäksi, että kokkasin hyvänä avovaimona meille molemmille lauantaina lohiruokaa Jamien reseptillä (tästä lisää myöhemmin, oli muuten ihan perhanan hyvää!) olin hommannut itselleni muutamia hemmotteluherkkuja.

Kaapin uumenissa minua odotti näin söpö paketti, joka oli täynnä suklaakonvehteja. Huijasin hieman Kampin Kaakaopuun tyttöä sanomalla, että paketti tulee lahjaksi, jotta saisin siihen nätin limenvihreän nauhan. Oikeasti paketti tuli minulle itselleni, joten anteeksi vaan Kampin Kaakaopuun tyttö siitä, että juksasin sinua. Makunautinto vaan tuppaa korostumaan entisestään, kun konvehdit ovat nätissä rasiassa ja kukapa ei tykkäisi pakettien avaamisesta.

Otin valmiin sekoituksen, joka edusti monipuolisesti Kaakaopuun valikoimaa ja sisälsikin monta ihanaa ja erilaista suklaanamua. Nappasin aina muutaman konvehdin kerrallaan, jotta sain herkutella koko viikonlopun. En kertaakaan kurkistanut rasian sisään, vaan otin sokkona muutaman konvehdin, jotka osuivat ensimmäisenä käteen. Oli aivan mielettömän ihanaa maistella toinen toistaan herkullisempia konvehteja, joiden sisällöstä ei ollut mitään hajua. Ihania ne oli kaikki, ja muistinkin taas miksi pidän hieman kalliimmista konvehdeista enemmän kuin perus Fazerin sinisestä (joka on toki myös hyvää, kaikki suklaa on!).

Jotta koko viikonloppu ei menisi pelkän makean voimalla, ostin kaupasta myös pakastesushia, jonka herkuttelin sushin himoissani heti perjantai-iltana. Mielestäni pakasteversiotkin ovat aivan kelpo tavaraa, ja tämäkin Pirkan kuvaushetkellä vielä hieman kohmeessa ollut versio maistui meikäherkuttelijalle oikein hyvin.

Sushi, suklaa ja oma aika takasivat akkujen latautumisen yli äyräidensä viikonlopun aikana ja tästä olikin hyvä jatkaa kiireiselle työviikolle. Hemmotteluhetkistä viisastuneena yritänkin muistaa piristää itseäni jatkossakin pienillä herkuilla ja tekemällä juuri sitä mitä itseä huvittaa, oli se sitten sohvan nurkassa löhöilyä, vitriinien siivoamista tai vaikkapa pikajuoksun harrastamista joen rannassa. Itsensä hemmottelu on yksi maailman tärkeimmistä asioista, joten muistakaa pliis ystävät hyvät varsinkin näin syksyn ja talven tullessa ottaa välillä vähän aikaa ihan vain itsellenne.

Nätit kukat kotona piristävät ja ylläolevat kukat pelastivatkin erään arki-illan, jolloin urheiluvammoista murehtimisen sijaan ihailin hymyillen uusia ihania ruusujani. Joskus hyvän mielen löytäminen voi olla todella pienestä kiinni.

Yleisön pyynnöstä: Jogurtti-yrttikastike

Tiedoksi heille, jotka eivät arvanneet: Jogurttikastike on tuo valkoinen yksilö.

Nyt otetaan varaslähtö peli-iltaan, josta teen oman postauksensa myöhemmin, mutta Kälyn pyynnöstä julkaisen kyseisenä iltana tarjotun jogurtti-yrttikastikkeen ohjeen jo nyt. Ohje on napattu yhdeltä lempisivustoistani eli Maku.fi:stä. Ja kas näin helposti syntyy herkullista jogurtti-yrttikastiketta, joka on namia ainakin salaatin kaverina:

- 200 g jogurttia (mulla oli turkkilaista, mutta mikä tahansa muukin maustamaton käy)
- 3 rkl yrttiseosta (alkuperäisessä ohjeessa kehotetaan käyttämään tuoreita yrttejä, mutta minä kippasin sekaan valmista pakasteseosta hyvillä mielin)
- 1 valkosipulinkynsi (saattaa olla että laitoin hieman enemmän..)
- 1 tl hunajaa
- 1 tl sitruunamehua
- ripaus suolaa
- ja toinen ripaus mustapippuria

Yhdistä kaikki aineet keskenään ja anna kastikkeen maustua jääkaapissa tovi jos toinenkin. Minä tein kastikkeen valmiiksi jo edellisenä päivänä, mikä takasi että maut olivat muhineet kunnolla ja kastike maistui herrrrkulliselta.

Maailman paras levite

Yksi elämän virstanpylväs on nyt saavutettu: Kokkasin ensimmäistä kertaa anopin reseptillä jotakin. Enkä edes ihan mitä tahansa, vaan maailman parasta rahkalevitettä, johon ihastuin heti ensi maistamisella. Levite saa jopa minut hienon ja sivistyneen juhlavieraan (kröhöhöm..) seisomaan pitopöydän vieressä rohmuten aina uuden patonginpalan, jonka päälle levitän ison kasan valkosipulista rahkan ja margariinin seosta. Tämän jälkeen ahmin koko herkun kerralla edelleen sen pöydän vieressä hengaillen. Miten niin muka pitäisi ottaa ruokaa omalle lautaselle ja mennä muualle syömään? Levite todella on niin herkullista ja koukuttavaa, etteivät hyvät ruokatavatkaan pysy enää mielessä.

Tänä kesänä Ukkelin veljen valmistujaisissa uskalsin pyytää pelottavalta anopilta levitteen reseptin ja kokeilin sitä kädet täristen heti seuraavana viikonloppuna. Oikeasti anoppini on maailman paras, mukavin, kiltein, hyväsydämisin ja rennoin anoppi, joten meidän kohdalla puheet pelottavasta miehen äidistä eivät pidä paikkaansa. Siksipä uskalsinkin kokata anopin levitettäkin hyvillä mielin, ilman pelkoa punaisena huutavasta tädistä, joka syyttää minua reseptinsä, poikansa ja koko elämänsä pilaamisesta. Oikeasti, onkohan sellaisia anoppeja edes olemassa?

Sen pidemmittä puheitta mennään itse reseptiin. Tarvitset:

- puoli pakettia voita tai margariinia
- purkin Ehrmannin rahkaa
- valkosipulia
- persiljaa

Pilko valkosipuli ja persilja. Kippaa voi tai margariini ja rahka kulhoon valkosipuli- ja persiljasilpun kanssa. Survo sörssäimellä, jota joskus myös sauvasekoittimeksi kutsutaan, kaikki sekaisin ja kas, valmista on! Ihan helppoa!

Tällä levitteellä on hurmattu monta juhlavierasta niin Keravalla Ukkelin vanhempien kotona, kuin ensikokeiluni myötä myös meillä kotona juhannuksena, jolloin tarjoilin tätä patongin kanssa. Patongin lisäksi olen syönyt herkkua ainakin lihapullien kanssa, dippaamalla sipsejä levitteeseen ja ihan vain suoraan kulhosta lusikalla. Törrrkeän hyvää!


Hän on tuo tuossa alhaalla vasemmalla.

Mittumaari

Tämän vuoden juhannuksena Ukkeli oli koko viikonlopun töissä yövuorossa, joten minut oli tuomittu joko A: mököttämään yksin kotona koko jussi tai B: keksimään omaa kivaa. Valitsin vaihtoehdon B: omaa kivaa ja kutsuin pikkuveljen ja isosiskon kumppaneineen aattona kylään. Myöhemmin sain kutsun myös Mäntyharjuun katsomaan Dannya, mutta jouduin jättämään tämän mahtavan tilaisuuden väliin, sillä nyt oli vuorossa sisarusjuhannus.

Teitä kiinnostanee eniten ruoka, joten kerrotaanpa siitä sitten. Ostin alkupalaksi pieniä suolaisia herkkuja eli kolmea erilaista oliivia, aurinkokuivattuja tomaatteja, marinoituja valkosipulin kynsiä, ilmakuivattua kinkkua, kahta eri salamileikkelettä, pötköä chorizosalamia ja kolmea eri juustoa, jotka tottelivat nimiä taleggio, provolone ja vanha gouda. Juustotarjottimella oli myös suolakeksejä.

Suolaisten naposteltavien kaverina tarjoilin kolmea patonkia sekä kolmea eri levitettä, joista jälkimmäisistä yksi oli ihan perus margariinia, yksi taco-tuorejuustoa ja yksi maailman parasta valkosipulirahkalevitettä, jonka ohje ilmestyy blogiin omana postauksenaan. Siskoni taikoi pöytään vielä coleslawta sekä vihreää salaattia, jossa oli kaikkia kivoja ylläreitä, kuten krutonkeja ja pinjansiemeniä.

Lämmin ruoka oli juhannuksena tietenkin makkaraa. Työnsin uuniin Wotkinsin makkarahyllystä valitsemaani texmex-makkaraa, hirvigrilleriä ja juustonakkia. Ihan mielettömän hyviä ja lihaisia kavereita olivat he. Makkaroiden kanssa uuniin meni myös kasa ranskalaisia, jotta nirsoinkin (Datanomi) saa mahansa täyteen.

Jälkkäriksi olin leipaissut salmiakkijuustokakun Kinuskikissan reseptillä, jota muuntelin hippasen:

- 200 g Domino-keksejä

- 50 g margariinia

- 10 kpl Kick-patukoita (niitä oli alunperin 11, mutta yksi katosi salaperäisesti johonkin...)

- 2,5 dl kuohukermaa

- 8 liivatelehteä

- 2,5 dl Flora vispiä

- 1 dl vettä

- turkinpippurirouhetta

- 2 dl lakritsikastiketta

Sulata päivää ennen itse leipomista Kick-patukat kuohukermaan ja jätä seos viilenemään jääkaappiin, jotta se on seuraavana päivänä varmasti kylmää. Itse leipomispäivä alkaa keksien murskaamisella ja margariinin sekoittamisella keksimurskaan. Sauvasekoitin on ystävä. Painele valmis seos irtopohjavuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.

Laita 5 liivatelehteä likoamaan kylmään veteen. Vatkaa eilen valmistamasi lakritsikermakastike vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa myös Flora vispi ja sekoita sitten vaahdot keskenään. Kiehauta 0,5 dl vettä ja liota liivatelehdet siihen. Sekoita liivateneste sekä turkinpippurirouhe täytteen sekaan ja kippaa valmis täyte vuokaan. Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia.

Kiilteen valmistus alkaa laittamalla 3 liivatelehteä likoamaan kylmään veteen. Kiehuta 0,5 dl vettä ja sulata lionneet liivatelehdet kuumaan veteen. Sekoita vesi ja liivate kaupan valmiiseen lakritsikastikkeeseen ja kaada kiilleseos vuokaan päällimmäiseksi. Anna taas jähmettyä jääkaapissa.

Juhannuksena vessaakin koristaa kesäinen kukkakimppu.