Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Keltaisessa keittiössä

perjantai 27. marraskuuta 2009

WaWra

Mitäs nyt sitten tehdään kun jääkaapissa on wasabimuussin jäljiltä avattu putkilo piparjuuritahnaa, jonka kyljessä lukee säilymisajan olevan vain muutamia kuukausia. Mihin me työnnetään melkein koko tuubillinen vihreää tulista tahnaa?

No, vaikkapa näihin lohiwrapeihin (jotka eivät todellakaan maistu yhtä valjuilta kuin miltä näyttävät kuvassa)!



Wasabin lisäksi tarvitset:

- tortillalettuja
- ranskankermaa
- graavilohta
- jääsalaattia
(- Santa Marian Lime Pepper -maustetta)

Sekoita noin desiin ranskankermaa wasabia. Suhde on tämä:





Halutessasi voit lisätä tahnaan Santa Marian Extra Fine perheen Lime Pepper -maustesekoitusta, tai jotakin muuta maustetta, kuten sitruunapippuria, mustapippuria, tilliä, valkopippuria tai mitä nyt ikinä haluatkin. Jos et halua mitään, sekin on ookoo, sillä wasabista löytyy kyllä yksistäänkin makua.



Levitä wasabitahna tortillalle. Anna mennä ihan reilusti vaan pitkin poikin ympäripympäri koko letulle. Paitsi ei tietenkään kääntöpuolelle.



Länttää tortillan päälle graavilohta ja jääsalaatin lehtiä. Lohen ei tarvitse välttämättä olla graavattua, vaikka se parasta onkin, vaan voit käyttää vaikkapa kylmäsavustettua tai kokeilla tervasavustettua lohta, joka ainakin minua kiinnosti kaupassa. Päädyin kuitenkin graavisuolattuun, sillä kuten jo totesin, se on parasta.



Rullaa tortilla pötkyläksi, leikkaa keskeltä poikki ja vuoraa leikkauspinta ja sen puoleinen pää tuorekelmulla, jotta tortillasi pysyy kasassa eikä rullasta ala pursuilla täytteitä ulos. Anna wrapien maustua jääkaapissa hetki, tai jos olet yhtä malttamaton kuin minä, ahmi yksi puolikas samantien ilman mitään maustumisten odotteluja. Anna loppujen hengailla hetki kylmässä niin pääset maistamaan myös sellaista versiota, jossa maut (wasabi eritoten) ovat päässeet kunnolla esille ja sulautumaan yhdeksi yhtenäiseksi harmoniseksi täyteläiseksi maukkaaksi jne. jne. wrapiksi.

Tunnisteet: ,

tiistai 24. marraskuuta 2009

Chimichanga



Miten ihmeessä tuo sanotaan? Tsimitsanga, Kimitsanga, Kimikantsa, Tsimitsantsa? Voisiko joku meksikolainen tai muu chimichangan ääntämiseen perehtynyt hieman avittaa, ettei tarvitse enää puhua niistä c:llä alkavista jutuista, niistä tsimi, tsimi..

Kanachimichangat syntyvät seuraavista aineksista:

- tortillalettuja
- kanasuikaleita
- paprikaa
- sipulia
- valkosipulia
- valkosipulihabanero-kastiketta (tai jotakin muuta stydiä maustekastiketta)
- pippuria, punaisia mausteita, tai millä ikinä haluatkin kanasesi maustaa
- juustoraastetta (cheddar olisi paras, mutta muutkin käyvät)
- öljyä paistamiseen
- cocktailtikut helpottavat hommaa myös huomattavasti

Tee ensin kanatäyte. Pilko paprika, sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä pannulla öljyssä hetkinen (sanoi putkinen ja pieraisi puhelimeen). <- Muistaako kukaan enää tuota lapsena niiiin hauskaa lorua? Jepjep. Jatketaan.. Heitä kanasuikaleet mukaan pannulle paistumaan. Voit ihan itse valita haluatko valmiiksi marinoituja suikaleita, naturelleja vai ihan jopa leikata itse kanan rintafilettä suikaleiksi. Minä olin laiska sekä pihi ja ostin marinoituja. Ne oli rumia.

Kun kanasuikaleet näyttävät kypsyneen, mausta täytettä reippaalla kädellä. Minä laitoin täällä esitellyn poppamiehen tulisen maustekastikkeen lisäksi Santa Marian Chicken & Steak -maustetta, chiliä, pippureita sekä grillimaustetta. Mausteita olisi voinut silti olla enemmän, sillä maut hukkuvat helposti tortillan ja juuston sekaan. Lisää siis ihan rohkeasti vaan kunnolla tulisuutta täytteeseen.

Seuraavaksi on tortillan täyttämisen vuoro. Länttää pieni kasa kanatäytettä keskelle tortillalättyä, levitä sitä hieman pitkulaisesti jättäen kuitenkin reunoille pari senttiä kääntövaraa, niin onnistuu sitten se rullaaminen paremmin. Lisää täytteen päälle kunnon köntsä juustoraastetta, taita reunat kirjekuorimaisesti ja mahdollisuuksien mukaan myös rullaamalla kiinni, niin että saat aikaiseksi mahdollisimman hyvin täytteet sisällään pitävän tortillanyssäkän. Kiinnitä rulla/pötkylä/tasku/nyssäkkä/mikä lie cocktailtikuilla ja paista sen molemmat puolet rapean ruskeiksi runsaassa öljyssä. Tortilla paistuu nopeasti, joten ole valppaana kääntämisen kanssa ettei paistopinna pääse kärähtämään.

Anna chimichangan levätä paistamisen jälkeen hetki talouspaperilla, jotta ylimääräinen öljy pääsee valumaan siitä pois. Nauti chimichanga salsan, guacamolen, queson, (wasabilla maustetun) ranskankerman ja/tai kermaviilidipin kanssa. Vihersalaatti chimichangan alla raikastaa ja monipuolistaa makuelämystä. Keltaisessa keittiössä meksikolaisia nyssäköitä nautittiin paprikakeiton sekä lohiwasabiwrapien kanssa, joiden ohjeet tulevat blogiseeni myöhemmin. Chimichangan viereen lautaselle pääsi, kuten kuvasta voi arvata, juustodippiä eli quesoa sekä wasabiranskankermaa.

Vinkkendaali: Chimichangoja voi maistella myös Cantina Westissä, jonka legendaarista onnenpyörää olen himoinnut jo pitkään. Kuola vaan valuu.. Mennäänhän ukkeli pian Cantina Westiin, mennäänhän?

Tunnisteet:

perjantai 20. marraskuuta 2009

Kahen kilon sii...säfile!



Tällainen pikku mötkäle sisäfilettä tarttui mukaamme heti kun sisäistimme fileen tarjoushinnan olevan oikeasti todella edullinen. Perhana, tuohan on ihan pakko ottaa mukaan! Kahden kilon pötikästä riittää pihviä pitkäksi aikaa, sillä vaikka söimme jo kolmena päivänä putkeen sisäfileestämme tehtyjä pippuripihvejä, on pakastimessa vielä kymmenen ihan kunnon kokoista pihviä odottamassa paistovuoroaan.

Kuvassa mötikkä on vasta kuoriutunut paketistaan, emmekä siis ole vielä siistineet uutta perheenjäsentämme ylimääräisistä rämmäleistä. Ennen parisenttisiksi pihveiksi leikkaamista lihasta onkin hyvä karsia nuo valkoiset kohdat ja muut epämääräisyydet pois. Sitten vasta saadaan enite hyvei pihvilöi.

Koska meillä oli kiirus Maajussiperheen tupareihin, menimme muun aterian kanssa sieltä missä aita on vähän repsahtanut. Pikaratkaisumme eivät kuitenkaan todellakaan olleet huonoja, vaan annosta syödessäni mietin, miten ihmeessä kelpuutan enää mitään muuta lautaselleni. Eihän tämän jälkeen kelpaa enää mikään, sillä mikään muu ei voi maistua yhtä hyvältä. Paitsi ehkä mäti, mutta se ei nyt liittynyt tähän mitenkään..


Pippurilla kuorrutettujen medium-pihviemme kaverina oli pussista suoraan uunipellille kipattuja kaupan mausteisia lohkoperunoita sekä valmispussista tehtyä pippurikastiketta. Kastikkeeseen pyöräytimme lisämakua pippurimyllystä ja taisipa tuo ukkeli lorauttaa hieman kermaakin joukkoon. Ja hyvää oli, aijaijai.

Jälkkäriksi hörppäsimme omatekemät Irish Coffeet partavaahtokermavaahdolla, joka on muuten ehkä näppärin keksintö vähään aikaan. Minä en ainakaan jaksaisi alkaa vatkata kermaa parin juoman päälle koristeeksi, mutta kun vaahtoa tulee suoraan purkista, niin mikä ettei me kermavaahtoa käytetä.


Sisäfilettä pääsi maistamaan myös Kälyn ja Insinöörin Koda-koira, jonka kanssa leikimme Kiinan matkaa noin vuorokauden ajan. Koirulle kun oli aikaisemmin luvattu matka Naantaliin, jota koira-rukka luuli Kiinaksi, eikä toisen erehdystä hennottu mennä korjaamaan. Joojoo, kyllä se on Kiina se Naantali. Ihan sama asia. Kylpyläreissulle lähti kuitenkin lopulta vain perheen ihmiset (sikäli mikäli insinööri voidaan laskea ihmiseksi..), sillä Koda-raukalla ei ollut lupaa päästä huoneeseen, joka Kälylle ja Insinöörille oli varattu. Mutta ei se mitään! Koda on nimittäin aina tervetullut meille ja kyllähän keltaisessa keittiössäkin osataan Kiinan matkaa leikkiä. Silmät vaan vinoon ja Kiinan muuria etsimään.

Naantalissa kylpijöiltä tuli myös tuliaisia. Muhkeita suklaahippukeksejä sisältävä paketti Naantali Spa Hotel -tarroineen on kylpylästä ja toinen purkki tietenkin sieltä Kiinasta. Purkki sisältää kiinalaisia tahmeita cashew-pähkinöitä ja kannessa on ihan oikeaa kiinalaista tekstiä. Aika ihania, olisi tehnyt mieli heti maistaa, mutta halusin kuvata nämä korkkaamattomina ennen mutustelua:

Tunnisteet: , ,

torstai 19. marraskuuta 2009

Tuppaankävijäiset

Maajussi morsiamineen muutti jo aika monta hetkeä sitten keltaisen keittiön lähimaastoihin ja nyt vihdoin oli vuorossa odotetut tuparit. Jiihaa! Samaan syssyyn osui myös muita juhlan aiheita, kuten Maajussin morsiamen synttärit sekä Maajussin ja morsiamen ensitapaamisen vuosipäivä sekä myös kihlojen vaihtamisen vuosipäivä. Kylläpä nyt oli siis juhlan aihetta kerrakseen!

Tämä juhlavieras tallusti tietysti ensimmäiseksi keittiöön kuolaamaan sapuskoja (ja kuvaamaan niitä salaa), vaikka olimme juuri kotona syöneet kunnon pihviannokset. Mutta kun nälkä tuli jo, ja sitäpaitsi napostelu on kivaa, vaikkei olisi nälkäkään. Tältä siellä näytti hetkeä ennen kuin kävin käsiksi herkkuihin:







Mukana menossa oli muun muassa täällä esiteltyjä herkkutikkuja, jotka saivat jälleen kehuja osakseen. On ne vaan niin hyviä. Tomaatittomiakin tikkuvaihtoehtoja oli herra Maajussi väkertänyt omilla pikku savolaiskätösillään kiitettävän määrän, vaikkei hän ilmeisesti edes tiennyt, että ainakin tämä tomaattivammainen joutuu välttelemään tomskuisia versioita allergiasta kipeytyneen huulensa takia. Mikä siinä onkin että talven edetessä ruoka-aineallergiat tuntuvat pahenevan? Viime talvena ainakin ylähuuleni oli valtaosan ajasta kirvelevän kipeä, ja liian moni ruoka pahensi tilannetta entisestään, vaikka tietääkseni olen vain ja ainoastaan tomaatille allerginen, ja sillekin suhteellisen vähän. Silti muun muassa ystävämme banaanin syöminen oli tuskaa. Höh.

Juhlatarjoilun kakkuosastoakin oli ihan pakko maistaa, vaikka yleensä bileolosuhteissa makeat kaverit päätyvät harvoin lautaselleni. Hörppimäni makeat drinkit, siiderit ja muut juomat ilmeisesti tyydyttävät sokerin tarpeen niin hyvin, ettei ylimääräistä makeaa tee enää mieli. Nyt kuitenkin maistoin pienen palasen kakkuva ja hyväähän se tietenkin oli. Maistuis varmaan nyttenkin..

Minun ja ukkelin sekä Vilukissan ja Tukan matka jatkui juhlista Rekan kyydillä Circukseen (jehesssh, kerrankin päästiin baariin asti!), jossa tanssin itseni yhtä hikiseksi ja punanaamaiseksi kuin Mervi Tapola. Loppuillasta oli hyvä tasailla hengitystä ja korjailla nestetasapainoa erään toverin ikuisia sukellusjuttuja kuunnellessa. Oikeasti, nyt olen kuullut varmasti enemmän sukellustarinoita kuin koko aikaisemmassa elämässäni yhteensä. Käykö kateeksi?

Taksijonossa jouduimme seuraamaan aamuyön känniurpojen älyvapaita touhuja ja taksikuskimmekin oli rasistisine juttuineen omalaatuinen, mutta ihan hauska, vaikka pankkikorttini meinasikin jäädä hänelle. Kello taisi olla jo viisi aamulla kun painoin vihdoin pääni tyynyyn ja simahdin neljän tunnin yöunilleni. Että hyvät pileet oli. Enkä minä ehkä sittenkään ole vielä niin vanha kuin luulen. Meikäläistä ei nimittäin kiusattu edes krapulalla, vaikka olosuhteet sille olivatkin suotuisat. Onnistunut ilta siis kaikin puolin, Martina kiittää bileiden isäntäpariskuntaa sekä krapulajumalia. Ja miksei kaikkia muitakin illan kulkuun vaikuttaneita tahoja.

Tunnisteet:

torstai 12. marraskuuta 2009

Ruoholahden lounaspaikat


Yksi vakiopuheenaiheista työpaikallamme on lähistöllä sijaitsevat lounasravintolat. Lounastauko on työpäivän kohokohta ja jaksamisenkin kannalta erittäin tärkeä, joten puhetta lounasravintoloista riittää. Kokosinkin tähän vajaan parin vuoden kokemuksella hankkimani tiedot Helsingin Ruoholahden lounaspaikoista, jos vaikka joku muukin lähistöllä työskentelevä näistä hyötyisi.

Alleviivaan kuitenkin, että kyseessä on vain erinäisten ihmisten mielipiteiden perusteella saatuja vaikutelmia, joista osa on muodostunut ihan vaan muutaman käyntikerran perusteella. Absoluuttisia totuuksia lounaspaikkojen paremmuudesta en siis jakele, vaan tarkoituksena on lähinnä koota lista eri vaihtoehdoista ja antaa hieman suuntaa ravintoloiden konsepteista, hinnoista ja tietenkin myös siitä ruoasta.



Sodexo Porkkalankatu 20

Sodexon taso on laskenut viime aikoina huimasti. Lähes kaikki työpaikkamme työntekijät kävivät aikaisemmin Sodexossa lounaalla, mutta nykyään sen mautonta ruokaa vältellään ja lounasravintola kutsuu vain, jos muissa lähipaikoissa ei ole mitään hyvää tarjolla. Miinusta Sodexolle tulee myös siitä, että lounasvaihtoehdoista pitää valita vain yksi ruokalaji, kun taas muissa saman konseptin paikoissa (Theron ja Antell) saa ottaa samalla rahalla vaikka kaikkia ruokalajeja keitosta liharuokaan.

Sodexon sisustuksessa ei ole moitittavaa, mutta ei juuri kehuttavaakaan. Se on sellainen perus kouluruokalan näköinen tila muutamalla viherkasvilla höystettynä. Mukavaa ruokailijan kannalta on tietenkin se, että nykyään Sodexossa joutuu harvoin jonottamaan ja pöydissäkin on tilaa, kun moni aikaisemmin ravintolassa viihtynyt on vaihtanut lounaspaikkaa. Henkilökunta on mukavaa ja onpa eräs työkaverini saanut lainattua sieltä erittäin edullisesti astioita sukujuhliinsakin. Muuten palvelu siis pelaa moitteettomasti Sodexon suunnalla, mutta valitettavasti se tärkein ominaisuus, eli ruoan maku, on kokenut kolauksen. Vaikka paikka olisi maailman mukavin muuten, niin mauton ruoka kyllä karkottaa ruokailijat muualle.

Theron Catering Porkkalankatu 22 A

Theron aloitti kuulemma vahvasti, mutta nykyään siellä ei tunnu käyvän ne muutamatkaan työpaikaltani, jotka aikaisemmin suosivat Theronia. Ravintola on kokenut hieman saman kohtalon kuin Sodexo, sillä ruoka on nykyään mautonta tai sitten päinvastoin aivan liian suolaista.

Moni on kehunut Theronia viihtyisäksi sen pienen koon ja pöytien erilaisen sijoittelun vuoksi. Täällä ei tule niin paljon kouluruokalafiboja kuin esimerkiksi Sodexossa. Henkilökuntakin on erittäin mukavaa ja iloiset hyvän ruokahalun toivotukset ja heipat lähtiessä ovatkin jääneet päällimmäisenä mieleen muutamasta Theronin käynnistäni. Siltikään ravintolassa ei tule enää juuri käytyä, sillä parempaa ruokaa saa halvemmalla muualta.



Katri Antell Itämerenkatu 15

Antell on tämänhetkinen suosikkini ja niin tuntuu olevan monen muunkin. Melkein kaikki aikaisemmin Sodexossa tai Theronissa käyneet kollegani ruokailevat nykyään Antellissa. Ruoka on monipuolista, salaattipöytä runsas ja henkilökunta mukavaa, joten kyllä tämä on minun ykkösvalintani Ruoholahden lounasravintoloista.

Kritiikkiäkin Antellista olen toki kuullut. Paikan kylmyys ja vetoisuus kahden jatkuvasti aukeavan ulko-oven välissä on omasta mielestänikin näin talvella ikävää. Myös ruoka on joskus haaleaa tai jopa kylmää. Keitto sen sijaan on aina varmasti kuumaa ja sen avulla taionkin usein vilun pois ennen muuta ruokailua. Joitakin paikan hiljaisuus ja avara tila tuntuu häiritsevän. Astioiden kolina kaikuu pitkin ravintolaa ja tunnelma on kolkko. Itse kuitenkin pidän Antellin sisustuksesta, jonka avulla on selvästi yritetty peitellä korkean ja kliinisen tilan heikkouksia. Pienet värikkäät pöytälamput sekä tabletit piristävät ja reunoja kiertävät sohvapaikat ovat ryntäyksen kohteena aina jos yksikin reunapöytä on vapaana.


Meritähti Itämerenkatu 14

Meritähti on ilmeisesti jonkinnäköinen lähipubi, tai siltä se ainakin ulkoisesti vaikuttaa. Ulkonäön ei pidä kuitenkaan antaa hämätä, sillä lounasruoka on yllättävän hyvää varsinkin pubiruoaksi. Annokset ovat runsaat ja vievät varmasti myös isomman raksamiehen nälän. Itse en ole tainnut kertaakaan jaksaa syödä lautasta tyhjäksi vaikka olisin valinnut lounaakseni vain salaatin.

Meritähdessä käynti on kuitenkin nykyään jäänyt, sillä paikan hyvä maine ilmeisesti kiiri muidenkin korviin, ja lopulta pöytäpaikkaa sai melkeinpä jonottaa. Ruokaakin saa usein odotella tovin jos ei soita tilaustaan henkilökunnalle etukäteen, kuten joku fiksu meidän töistä keksi tehdä. Lyhyellä lounastauolla kaikki ylimääräinen odottelu on pahasta, eikä ole kiva tunkea toisten pöytään vieriviereen tuntemattomien kanssa. Näistä syistä Meritähdessä käyminen on jäänyt meikäläiseltä oikeastaan kokonaan. Ehkäpä kesällä taas kun pöytätilaa on ulkonakin voin mennä haukkaamaan Meritähden herkullisia leikkeitä.


Spizy Co. Restaurant Cafe Itämerenkatu 21

Spizysta olen kuullut varmaan eniten pahaa kun vertaa kaikkiin työpaikkani lähellä oleviin lounaspaikkoihin. Itsekin olen muutaman kerran odotellut annostani Spizyssa aivan tolkuttoman kauan, ja ikävintä oli, kun koko muu pöytäseurue oli jo ehtinyt syödä omat annoksensa kun minun hampurilaiseni tuotiin pöytään. Yritä siinä sitten nauttia ruoasta kun muut pyyhkivät suitaan ja kuikuilevat kelloa lounastauon venyttyä ylimittaiseksi.

Jotkut Spizyn ruoista ovat kieltämättä hyviä eikä ruokaa tarvitse aina odottaa ollenkaan, vaan annokset saattavat lennähtää nokan alle juuri kun on ehtinyt istahtaa. Toisaalta joskus ruoka on ikävän kuivaa, kuten eräs kanan rintafilee, jota teurastin väkipakolla pienemmiksi puiseviksi palasiksi. On siis arpapeliä minkälainen ruokailukokemus Spizyssa juuri sillä nimenomaisella kerralla odottaa, joten mieluummin menen lounastauollani johonkin varmasti hyvään paikkaan. Vaihtelun vuoksi voin kuitenkin vierailla Spizyssa silloin tällöin ja toivoa parasta.

Subway Itämerenkatu 21

Subwaynhan nyt tietävät kaikki. Mennään tiskiä pitkin toisella puolella hääräävän myyjän kanssa ja valitaan matkalla patonki, täytteet ja mausteet, jonka jälkeen istutaan syömään pikaruokalan kolkoille penkeille. Subwayn patongit ovat kyllä maukkaita, mutta jos joku erehtyy luulemaan niitä terveellisiksi, niin tööööt, väärässä olet. Mäkkärin hampurilaisateriassa on lähes tulkoon sama kalorimäärä, joten repikäähän siitä.

Ruoholahden Subway ei ole sieltä viihtyisämmästä päästä ja siitä on syyttäminen ravintolan sijaintia keskellä kauppakeskuksen ala-aulaa. Vilinää kyllä riittää ja itse ainakin pidän ohikulkevien ihmisten seuraamisesta patonkini ääressä. Henkilökunnastakaan ei ole pahaa sanottavaa, joten ihan perus Subwaysta on kyse.


McDonald's Itämerenkatu 14

McDonald's on toinen kaveri, jonka tietävät kaikki. Keltaisten kaarten alta löytyy pikaruokala, josta saa hampurilaisten lisäksi salaatteja, nugetteja ja satunnaisia muita sapuskoja, kuten wrapeja, mozzarellatikkuja ja muuta epäterveellistä.

Ruoholahden Mäkki on mukavan iso, joten istumaan mahtuu vaikka välillä tiskille saakin vähän jonottaa. Yleiseen Mäkkitasoon verrattuna Ruoholahden hampparipaikka on mielestäni keskimääräistä parempi. Ihan jees siis jos mäkkisapuskaa sattuu himoamaan.


Cafe Picnic Itämerenkatu 11

Picnic on ainakin tällä hetkellä minun ja niin ikään Ruoholahdessa työskentelevän Maajussin morsiamen viikoittaisten lounastreffien vakkaripaikka. Kahvila sijaitsee sopivasti noin puolessa välissä työpaikkojamme, joten kummankaan ei tarvitse lyllertää kohtuuttoman kauas ruokailemaan.

Picnicin valikoima on mukavan monipuolinen kahvilan lounasvalikoimaksi. On pastaa, keittoa, patonkia, uuniperunaa, salaattia ja sen sellaista. Oma lempparini on kanacaesar-salaatti. Nurinaa Picniciä kohtaan olen kuullut ainakin siitä syystä, ettei Picnicin sapuskoilla saa mahaa täyteen, ja hinnatkin ovat ruoan määrään nähden korkeat. Itseäni häiritsee ehkä eniten se, että Ruoholahden Picnic on lounasaikaan hyvin suosittu, ja ikkunapaikalle istahtamisesta on turha edes haaveilla. Muuten pidän paikasta kyllä kovin.




Fokka Sulhasenkuja 3

Fokassa olen käynyt vain lounasajan ulkopuolella, enkä tiedä muidenkaan työpaikaltani hiipparoineen ravintolaan lounaalle. Suurin syy Fokan boikotoimiseen on varmasti se, että lounas on tällaiselle tavalliselle duunarille aivan liian kallis ja olettaisinkin, että Fokassa käydään lähinnä liikelounaalla.


Tang Dynasty Itämerenkatu 21

Tang Dynastyssa on lounasaikaan aasialainen seisova pöytä, josta löytyy hyvin samanlaista sapuskaa kuin kiinalaisissa ravintoloissa. On salaattia, friteerattua kanaa, riisiä ja erilaisia kastikkeita. Täällä maistoin ensi kerran tofua ja oli kyllä yllättävän hyvät mausteet saatu tofuneliöiden pintaan. Sehän oli jopa hyvää! Joidenkin mielestä Tang Dynastyn ruoissa on liikaakin mausteita ja osa työkavereistani vältteleekin paikkaa ruoan liian tulisuuden ja suolaisuuden takia. Makuasioita sanon minä.

Sisustukseltaan Tang Dynasty on hieno, mutta pitkiin pöytiin joutuu usein änkemään tuntemattomien ihmisten viereen. Yritä siinä nyt sitten juoruilla kaverin kanssa kun koko muu pöytäseurue on korvat höröllään kuuntelemassa. Tang Dynasty on kiva paikka jos pitää aasialaisesta ruoasta, mutta pidemmän päälle täällä ruokailu voi käydä tylsäksi, onhan tarjolla aina lähes tulkoon samat ruoat.


Ravintola Basilica
Kellosaarenranta 2

Basilica on kanavan rannassa möllöttävä ravintola, jossa on lounasaikaan tarjolla pastaa, pihviä ja intialainen buffet. Itse en ole käynyt lounasruokailemassa Basilicassa, mutta ihan hyvän kuvan olen paikasta saanut sen perusteella mitä olen kuullut. Ainoa omakohtainen kokemukseni Basilicasta on monen vuoden takaa kun kävin sen terassilla siiderillä ja bruschetalla. Hyvää leipää oli ja miljöö on ihanan merellinen varsinkin kesällä kun pääsee ulos istumaan ja katselemaan veneitä.

Näiden lounaspaikkojen lisäksi Ruoholahdesta löytyy ainakin myös kiinalainen ravintola (ehkä useampikin?), pizzerioita sekä Business Centerissä sijaitseva lounasravintola, joista minulla ei ole omakohtaista kokemusta eikä edes juoruja jaettavaksi. Jos jollakulla on lisättävää Ruoholahden (tai miksei myös muidenkin alueiden) lounasravintolatarjontaan, tai mielipiteitä näistä tähän listaamistani paikoista, niin jakakeehan toverit ihmeessä tietonne meille muillekin. Lounas on tärkeä asia!

Tunnisteet: ,

tiistai 10. marraskuuta 2009

Tee se itse



Tänä aamupäivänä jos joskus kuppi teetä tekee eetvarttia. Takana on yhdeksän tunnin pitkät ja makeat yöunet, joiden ansiosta olen vieläkin vähän tokkurassa, sekä iloinen puolen tunnin kävelymatka töihin märässä, sakeassa ja tuulisessa räntäsateessa. Tänään olisin mielelläni käyttänyt metroa jos se vaan kulkisi, sillä töihin tallustettuani olin kuin räntätynnyrissä uinut orava. Bussikin olisi tietenkin vaihtoehto, mutta enpä nyt jaksanut alkaa selvitellä niiden kulkua heti aamutuimaan. Sitäpaitsi meillä kotona satoi LUNTA eikä lumisateessa kävely ole ongelma eikä mikään. Mistä minä voin tietää että vähän matkan päässä keskustassa taivaalta tippuukin lumihiutaleiden sijasta jättimäisiä räntälakanoita? Lits läts vaan kaikille!

Että tosiaan, tällaisina aamuina tee todellakin maistuu paremmalta kuin koskaan. Viltti vielä päälle niin alkaa tuntua jo hyvältä. Harmi vain että kuvassa hengailevat lakritsitee ja karpalo-kinuskitee ovat kotona. Joudun siis tyytymään työpaikan tylsempään teevalikoimaan, josta tosin on kiittäminen ihan minua itseäni eli Martina the Teen ostajaa.. Mutta kun täällä ei ole teepannua eikä edes semmoista palloa, jolla voisi hauduttaa irtoteetä kupissa. Pakko siis ostaa pussiteetä, eikä pussiteetä ole lakritsin makuista.

Yllätyksekseni nuo ihanan tuoksuiset (ja mahtavan makuisetkin toki myös) teepaketit löytyivät ihan sen tavallisen vakkariruokakauppani hyllyltä. Minä kun olin elänyt siinä luulossa että kaikki vihreää sitruunateetä kummallisemmat irtoteet täytyy metsästää erikoiskaupoista, mutta mitä vielä! Irtoteepussien valikoima oli yllättävän kattava, kunhan ensin tajusin luoda silmäni ylös taivaaseen, eli ylähyllylle, enkä tuijottaa pelkästään niitä silmänkorkeudella olevia Liptoneita. Kyllä nyt kelpaa keittää koko pannullinen maistuvaa teetä ihan vain itselleen ja hautautua syvälle viltin sisään. Kyllä me tästä räntämoskatalvesta (ja metro-ongelmista) selvitään.

Tunnisteet: ,

torstai 5. marraskuuta 2009

Hot'N'Cold



Paha, paha naapurimaamme Ruotsi on nielaissut ukkelin sisuksiinsa ja minä raukka jäin rannalle ruikuttamaan. Ruoakseni koulutusleskeillessäni olen väsännyt vain epämääräisiä sörsselöitä jääkaapin jämistä ja viiltänyt siinä sivussa inhottavan haavan juuri siihen sormeen, jota tarvitsen eniten. Eilinen migreeni ei myöskään ollut mikään kiva juttu, joten heeeelvetin hyvin meneeee..

Ensilumi piristi kuitenkin hieman (tai nojoo, aika paljonkin, taisin hihkua riemusta kun raotin verhoa ja näin kinokset) eroahdistuksessa kärvistelevää Martinaa ja valkoisten hiutaleiden leijaillessa onkin hyvä muistella polttavan lämpöisiä chili-tonnikalapasteijoita, jotka väkersin jo hyvän aikaa sitten. Pasteijat ovat erinomaista lohturuokaa, sillä niissä on paljon hiilareita ja rasvaa, joiden avulla on helppo karkottaa ikävää ja muuta pahaa mieltä. Tulee nimittäin sellainen ähky ettei voi enää muuta ajatella ja kas, problem solved!

No, jospa nyt kuitenkin lopettaisin ruikuttamisen ja alkaisin ihan oikeasti muistella sitä pasteijan tekoa. Otin tällä kertaa kuviakin eri vaiheista, onhan pasteijan tekeminen (valmistaikinasta varsinkin) erittäin monimutkaista ja mahdollisimman havainnollistavia ohjeita vaativaa. Muuten ei kyllä onnistu, ei sitten millään.

Eli otapa ensin ne valmistaikinalevyt sulamaan. Tämä on ehkä vaikein vaihe, sillä paketin avaaminen vaatii sorminäppäryyttä, jota ainakaan minulla ei laastaroiduista nakeista päätellen ole. Sitten voit sekoitella tonnikalaa, pilkottua chiliä ja mausteitakin silleen jotenkin vaan sekaisin. Ei se ole niin justiinsa. Minä tyrkkäsin sekaan tuollaista poppamiehen kastikettakin ja hyvin sopi joukkoon hän.





Sitten voit vaikka vähän kaulia niitä sulaneita taikinalevyjäsi ja leikata ne kahtia neliöiksi. Vai olisivatkohan nuo kuitenkin enemmän suorakaiteen näköisiä..? No kuitenkin, neljä kulmaa per lätty, vaikka vähän vinksallaankin, niin homma toimii kyllä. Tonnikalasörsseliä päälle ja juustoa myös, ja sitten taitetaan kansi kiinni. Helppoa kuin sikainfluenssarokotteen saaminen Kuopiossa!





Pasteijan reunat painellaan kiinni haarukalla ja joo, voisi sen nätimminkin tehdä kuin ylläolevassa kuvassa.. Sitten munaa päälle mieluiten sellaisella sivellinpensselillä, mutta koska keltaisessa keittiössä ei semmoista ollut (vaan nytpä onkin!), jouduin värkkäämään munavoitelun haarukalla. Ei hjuva.

Munan päälle heittelin vielä koristeeksi vähän chiliä ja sitten mentiin uuniin. Siis pasteijat meni, minä jäin luukun toiselle puolelle mulkoilemaan ruskettuvia taikinamöhkösiäni. Asteet ja ajan katsoin siitä taikinapaketin kyljestä, enkä tietenkään enää muista niitä.. Sorgen. Vinkkinä kuitenkin kerrottakoon, että näköaisti on aika hyvä kapistus pasteijoiden valmiusasteen arviointia ajatellen. Eli kun näyttää tältä, on hjuva:

Tunnisteet: ,

tiistai 3. marraskuuta 2009

Pirupariskunnan päivällinen



Keltaisen keittiön Pyhäinpäivän lounas oli nopeasti päätetty. Olimme ukkelin kanssa hetki sitten löytäneet Poppamiehen reseptit ja päättäneet testata niitä pian. Ja mikä olisikaan sopivampi päivä tulisten sapuskojen nauttimiseen kuin pirullinen Halloween. Reseptihelvetistä oli nopeasti valkattu lisukkeeksi wasabi-perunamuussi ja pääruoaksi värkkäämäämme jauhelihamurekkeeseenkin saimme inspiraation Poppamiehen ohjeista.



Wasabimuussiin tarvitset:

- 6-10 perunaa
- yhden sipulin
- köntsän voita
- maitoa
- wasabia eli piparjuuritahnaa

Varoituksen sanasena tiedoksi, että meillä ainakin meni tovi jos toinenkin kun metsästimme wasabia lähi-Cittaristamme. Tuubia ei meinannut löytyä mistään eikä myöskään myyjää, jolta olisi voinut pyytää suunnistusapua. Tutkimme turhaan maustehyllyn, maustesekoitukset, -kastikkeet ja kolosen, jossa sijaitsi kaikkia muita mahdollisia tahnoja, mutta ei piparjuuritahnaa. Lopulta kaikki hyllyt tutkittuani bongasin pötkelön osastolta, jossa sijaitsi sushitarvikkeita, nuudeleita ja muita etnisyyksiä. Sinne suuntaan siis ensi kerrallakin kun etsin jotakin erikoista, tai jos jotakin ei löydy sieltä, mistä sen kaiken järjen mukaan pitäisi löytyä.

Kun wasabi on muilutettu turvallisesti kotikeittiöön alkaa muussin teko aina niin ihanasta perunan kuorimisesta. Minä jaksoin kuoria jopa kaksi perunaa pää höyryten ja kuorijalla hermostuneena perunaa sörkkien, kunnes ukkeli ystävällisesti armahti minut inhoamastani keittiötyöstä nappaamalla kuorimaveitsen itselleen.

Kun perunoista on saatu piestyä kuoret pois pilkotaan ne pienemmiksi ja keitetään pehmeiksi. Seuraavaksi perunat mörssätään muussiksi niin että survimen kahva irtoaa, ja lisätään joukkoon lämmitetty maito sekä sulatettu voikökkäre. Sipuli pilkotaan aivan pieneksi ja lisätään raakana muussin joukkoon. Turauta putkilosta vielä kolme teelusikallista wasabia ja sotke ne keltaiseen perunamössöösi. Maista ja totea, ettei potkua ole vielä tarpeeksi ja lisää toiset kolme teelusikallista. Totea muussi herrrrrkulliseksi.


Valkosipuli-koskenlaskijamurekkeeseen tarvitset:

- jauhelihaa (me teimme kunnon köntsän melkein kilosta jauhelihaa, mutta vähempikin riittänee)
- valkosipulidippijauhoa tai vaikkapa Santa Marian Roasted Garlic & Pepperiä
- Koskenlaskijaa (me suosimme viherpippurin makuista)
- kolme yksikyntistä valkosipulia
- suolaa ja pippuria ainakin, myös muita mausteita voi lisätä maun mukaan
- korppujauhoja (ei pakollinen)

Mörssää jauhelihaa kulhossa ja sekoita samalla joukkoon valkosipulidippi sekä mausteet. Me lisäsimme tässä vaiheessa vain suolaa ja viiden pippurin sekoitusta. Levitä mureke uunipellille tasaiseksi neliön tai suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Työnnä puoli paketillista koskenlaskijaa ihan hetkeksi mikroon pehmenemään, jotta sen joukkoon on helpompi sekoittaa kolme murskattua valkosipulia. Levitä tahna murekkeen päälle. Kääri mureke rullaksi ja ripottele päälle korppujauhoja, jotka takaavat rapean pinnan. Me rouhaisimme vielä Chili Explosionia murekkeen päälle tuomaan lisäpotkua. Tyrkkää mureke 225-asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi.


Kas näin levittyy täyte ja täyte levittyy näin


Pötkylä valmiina uuniin

Näiden herkkujen kanssa me pirulaiset nautimme veren väristä punaviiniä ja kappas vaan: hetki ruokailun jälkeen päähämme kasvoivat punaiset sarvet! Myöhemmin illalla ne alkoivat vielä loistaa punaista valoa, niin että hiuksenikin muuttuivat punaisiksi ja ripsiini tuli lisää pituutta sekä timantteja. Olimme siis matkalla Halloween-pirskeisiin pienen itsensä somistamisen (tai pikemminkin pirullistamisen) jälkeen.


Bilepaikalla oli todella nähty vaivaa oikean tunnelman luomiseen. Kaiken muun härpäkän lisäksi parvekkeen pöydällä keekoili kurpitsalyhty, seinillä oli hämähäkkejä seitteineen, ruokapöydällä oli vaikka mitä hurjia kummallisuuksia ja juhlavieraatkin olivat vähintäänkin epäilyttävän näköisiä.. Oli noitaa, pirua ja pelottava nunna, joka sai kirkon kellot soimaan pelkästään koskettamalla kaulassaan olevaa ristiä. Paikalla oli tietenkin myös Pasi, jolla oli kengät isonneet. Hänen tarinansa tosin ymmärtävät vain paikalla olleet sekä Japanin Kirka.

Tunnisteet: , ,