Apassionata ja Flada 13

Sikäli mikäli joululahjoja voi laittaa järjestykseen, oli viime jouluna yksi parhaista saamistani lahjoista liput Apassionataan. Lippujen lisäksi Henkka pääsi yllättämään lupautumalla itse mukaani hevosnäytökseen. Ajatelkaa mikä uhraus, kun ottaa huomioon miten paljon herra joutuu muutenkin sietämään heppajuttuja kanssani asuessaan. Shown jälkeen tiedossa olisi vielä neljän ruokalajin illallinen Flada 13:ssa, joten kutakuinkin täydellinen päivä oli luvassa.

Täydellinen päivä alkoi paukkupakkasessa kun virittäydyin heppatunnelmaan viikottaisen ratsastustunnin merkeissä. Kylmän sään vuoksi menimme rauhallisesti ilman satulaa, mikä oli yllättävän hauskaa, vaikka heposeni ei ollutkaan ihan samaa mieltä siitä rauhallisuudesta. No okei, jos totta puhutaan olisin minäkin mieluusti laukannut hullun lailla menemään, sillä minultahan puuttuu itsesuojeluvaisto hevosen selässä ollessani. Järki sentään pelaa, joten pidin kuitenkin intoilevan heponi rauhallisemmissa askellajeissa. Eihän olisi ollut kiva jäädyttää meidän molempien keuhkoja.

Tallin jälkeen sulattelin itseäni kuumassa suihkussa, keitin kahvia ja valmistauduin kaikessa rauhassa iltaa varten. Hartwall Areenalla olimme jo hieman ennen kuin ovet aukesivat, sillä eräs ikuinen heppatyttö oli vähän innoissaan ja jätti varmuuden vuoksi kunnolla pelivaraa, sillä sattuneista syistä en juurikaan luota VR:n kyytiin. Onneksi Areenalta sai kaljaa niin Henkkakin pysyi tyytyväisenä intoilevan tyttöystävänsä seurassa. Itse nautiskelin lasillisen Fresitaa ja mussutin törkeän kalliin Ärrä-pussin karkkeja.



Koska minulla on ongelma kyynelkanavieni kanssa, jouduin taistelemaan esityksen alussa itkupisaroita vastaan, kunnes totuin hieman kauniiseen musiikkiin ja ihanan taitaviin heppoihin. Olen niin säälittävä.. Lienee turha edes sanoa, että jouluaattona saadessani Apassionatan liput käteeni, tuli silmistäni aika monta kyyneltä. Kyseinen tunteenpurkaus tuli kieltämättä hieman puskista, vaikka pysyykin ihan normaaleissa rajoissa allekirjoittaneen kohdalla.

En oikein osaa kertoa Apassionatasta sen enempää, sillä en löydä sanoja. Heppaihmisen näkövinkkelistä esitys oli upea ja sekä hevoset että ihmiset olivat aivan huikean taitavia. Myös ei-niin-paljon-heppaihminen piti yllättävän paljon esityksestä ja jos hyvin käy, saan raahattua Henkan heppatapahtumiin useamminkin. Toivoa ainakin sopii.

Upeat mustat friisiläiset olivat henkeäsalpaavan kauniita ja joukon pienimmät hepat taas valtavan suloisia kipittäessään pikkukavioillaan pitkin areenaa. Fiilis esityksen jälkeen oli vähän samanlainen kuin oikein hyvän kirjan tai elokuvan jälkitunnelmissa, kun kokemaansa sulattelee vielä pitkään ja mietiskeltäviä asioita putkahtelee mieleen vielä päivien tai viikkojenkin kuluttua.

Shown jälkeen suuntasimme tosiaan keskustaan ja Flada 13:ssa nauttimamme herkullinen illallinen kruunasi kivan päivän. Meikäläinen hihkui riemusta huomatessaan, että menussa ensimmäisenä möllöttää blinejä erilaisilla lisukkeilla. Ja todellakin, lisukkeissa oli myös ikilemppariani mätiä! Ihanaa, ihanaa, ihanaa!

Pääruoaksi otimme sekä turskaa että ihanan mehukasta häränpihviä. Molemmat syötiin hyvällä ruokahalulla, vaikka pihvi olikin parempaa kuin kala.

Kolmantena ruokalajina oli herkullisia suklaapalleroita ja varsinainen jälkiruoka oli maukas kanelinen leipäjuustoannos. Kanelilla maustetut jälkkärit ovat jostain syystä meikäherkuttelijalle erityisen mieleisiä ja koen ne jollakin tapaa jopa lohturuokana. Kun elämä potkii päähän, helpottaa riisipuuro runsaalla kanelilla oloa huomattavasti. Ja silloin kun elämä on erityisen ihanaa, lisää kaneli onnellista oloa entisestään.

Ruokien ja hyvän palvelun lisäksi ihastuin totaalisesti myös paikan lattiaan, jota kuvasin hieman nolona muka vahingossa. Katsokaa nyt, tuollaisen haluan meidän tulevaan makuuhuoneeseen! Mistä niitä saa? Ei kai mun pidä murtautua Fladaan keskellä yötä ja varastaa ravintolan lattia? Se olisikin helppo homma. Ehkä etsin vastaavan mieluummin kaupasta..

Nämä juomat hörppäsimme junaa odotellessa aseman baarissa. Calvadostoti lämmitti mukavasti pakkasen kylmettämiä taapertajia ja kotiin päästyä uni maistui. Ihana päivä.