Toffeinen taikatemppu

Bongasin Kinuskikissan blogista ihanalta vaikuttavan toffee-karpalokakun. Mmmm, kuulostaa herkulliselta: alla on pehmeää toffeeta ja päällä kirpeitä karpaloita. Tämän on pakko olla hyvää. Ohjeessa nököttävä uusi ystävä nimeltään kondensoitu maito oli viimeinen niitti leipomispäätökselle. Voiko muka pelkästään jotakin purkkia keittämällä saada aikaiseksi toffeeta? Pakko kokeilla.

Ja niin lähti Martina markettiin etsimään kondensoitua maitoa ja muita tykötarpeita. Minun vakkarikaupastani säilyketölkissä lekotteleva maito löytyi säilykehyllystä kookosmaidon alapuolelta ja eräässä toisessa kaupassa näin sen sushitarvikkeiden ja muiden eksoottisuuksien viekussa. Kuulemma etnisetkin kaupat myyvät kondensoitua maitoa, mutta kun sitä kerran saa nykyään jo isoimmista ruokakaupoistakin, niin enhän minä nyt jaksa lähteä Hakaniemen etnisiä putiikkeja tonkimaan.

Kakkuun tarvitset:

- 2 tölkkiä kondensoitua maitoa

- 150 grammaa voita tai leivontamargariinia

- pari desiä sokeria

- kansmunsin (joka myös kananmunana tunnetaan)

- 3 desiä vehnäjauhoja

- 1 tl leivinjauhetta

- 300 grammaa karpaloita

- 2 rkl perunajauhoja

Eniten aikaa kakun vääntämisessä menee kondensoidun maidon taikomisessa toffeeksi. Taikatemppu on niin helppo että Ismokin sen osaa, mutta aikaa siihen on syytä varata pari-kolme tuntia. Onneksi tämän vaiheen voi tehdä jo päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia aikaisemmin, sillä purkissa könöttävä toffee ei mene miksikään jääkaapin syleilyssä, vaan se säilyy hyvänä purkin pohjassa olevaan päiväykseen saakka.

Taikatemppuun tarvitset tarpeeksi ison kattilan sekä kondensoitua maitoa. Laita maitotölkki/-tölkit (tässä ohjeessa siis kaksi kappaletta) sellaisenaan kattilaan ja täytä kattila vedellä niin, että purkki/purkit peittyvät. Älä siis avaa tölkkejä tai tee niille mitään muutakaan, vaan heitä ne ihan sellaisenaan veden syleilyyn ja anna kiehua hiljalleen kaksi-kolme tuntia. Mitä kauemmin maltat purkkejasi kiehuttaa, sitä paksumpaa toffeeta saat aikaiseksi. Minä annoin maitosteni pulputtaa kolme tuntia.

Jos käytät toffeen heti, jäähdytä purkit ennen avaamista kunnolla kylmän veden alla, sillä muuten kuuma toffee saattaa purskahtaa turhan innokkaasti ulos tölkistä ja sitähän me emme halua. Jos toffeen avaamisella ei ole kiire, voit antaa purkkien hengailla ensin huoneen lämmössä ja laittaa sitten jääkaapin viileyteen odottamaan avaamista. Toffee on kuulemma hyvää sellaisenaankin lusikoitavaksi ja muitakin käyttötarkoituksia on varmasti vaikka millä mitalla, mutta nyt siis leivotaan toffeesta kakku.

Ensin tehdään pohja sekoittamalla voi ja desi sokeria vaahdoksi. Sitten sekaan heitetään kananmunanen ja vatkataan vimmatusti. Lopuksi sekaan heitetään kuivat aineet ja tadaa, pohja on valmis! Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat, jotta saat kakkusi myöhemmin irti paistoastiastaan. Levitä pohjataikina vuoan pohjalle ja reunoille myös.

Sitten on toffeen vuoro astua kuvioihin. Lusikoi toffee tölkeistä pohjan päälle. Voit nuolaista hieman lusikkaa kun mielesi tekee kuitenkin. Toffee on hyvää. Sekoita karpalot, perunajauhot ja vajaa desi sokeria keskenään ja levitä toffeen päälle. Paista kakkua 200 asteessa 25-35 minuuttia. Jos näyttää siltä että reunat alkavat tummua liikaa, levitä foliopeitto kakkusi suojaksi ja jatka uunittamista.

Niin ihanalta kuin makean toffeen ja kirpeän karpalon yhdistelmä kuulostaakin, niin minulle kakku ei oikein maistunut. Syytän tästä kylläkin kadonnutta makeanhimoani (voiko se muka oikeasti kadota??), sillä oikein mikään muukaan makea ei maistunut kakun leipomisen aikoihin. Kehotan silti kokeilemaan kakkua jos yhtään tuntuu siltä, sillä itse Kinuskikissakin kehui kakkua hyväksi, enkä usko että kukaan voi olla tykkäämättä toffeen ja karpalon yhdistelmästä.

Espanjalainen Itsenäisyyspäivä

Viime viikonloppu meni niin täysin toisten ruokia syödessä, että melkein hävettää. Perjantai oli ainut päivä kun viihdyin omassa keittiössä keittelemässä riisipuuroa itselleni. Samaa valkoista mössöä vetelin lauantaina aamiaiseksikin, mutta sen jälkeen elettiin melkeinpä täysin toisten ruoilla. Illalla oli nimittäin vuorossa toisten ruoat osa 1, kun tungimme itsemme ukkelin mummolle ahtamaan joulu- ja muuta herkkuruokaa napoihimme.

Puolentoista tunnin pikavisiitillä ehdimme hörppäistä glögit, syödä mahamme täyteen, ja poistua heti ruokailun jälkeen paikalta, kuten reiluilla vierailla on tapana. Mutta kun toinen joutui menemään yövuoroon, ja toisen piti käyttää tilaisuus hyväkseen ja paketoida yövuorolaisen joululahjat piiloon. Oltaisiin me muuten viihdytty pidempään.

Seuraavana päivänä oli vuorossa toisten ruoat osa 2, eli jo lähes perinteeksi muodostunut itsenäisyyspäivän vierailu Kälyllä, Insinöörillä ja Kodalla. Pöytään katettiin isänmaallisesti espanjalaisia tapaksia, ja tunnelma oli kuin etelän maan tavernassa, niin täynnä kulhoa, lautasta ja tarjoiluastiaa pöytä oli. Ja ai että oli hyvää, kyllä nyt Espoon perhe ylitti itsensä!

Minä nälkäinen pikku possu nautin täysin siemauksin ihan jokaisesta pikku tapaksesta, jonka sain pyydystettyä lautasen kautta suuhuni. Vieläkin tulee vesi kielelle kun muistelee chorizoa, leipäpaloja, manchego-juustoa, artisokan sydämiä, oliiveja, herkkusieniä, parsaa ja serranoa, munakasta joka ei ole munakasta (?!?), katkaravun pyrstöjä, täytettyjä chilipaprikoita, perunalohkoja (olikohan kyseessä patatas bravas?) ja kaikkialla aistittavia ihania valkosipulin aromeja. Ai että..

Jälkkäriksi oli herrrkullista marenkikakkua, jota oli pakko ottaa toinenkin pala pinnalla valuvan suklaan tuoksun kiusatessa nenua. Myös piparminttutikkuja tuli imeskeltyä Herra Kaartin Soittokuntalaisen kiiltävää kaljua telkkarista bongaillessa. Vähänkö hienoa kun tuttu naama (tai siis kalju päälaki) heiluu joka vuosi linnan juhlissa, vaikkakin vain työtehtävissä. Tuntuu melkein siltä kuin olisin sukua julkkikselle. Joo hah. Kun televisiolähetys Itsenäisyyspäivän vastaanotosta loppui, oli maha niin täynnä kaikkea hyvää, että kotiin päästessäni en jaksanut muuta kuin painaa pään tyynyyn.

Tässä vielä kuvamuodossa kaikki ihanat herkut, joita nautimme:

TTTooosi tuliset Hilipähkinät

Suomessa chilipähkinä tarkoittaa laimeaa ihan kivan makuista pähkinää, joka ei kuitenkaan ole nimensä mukaisesti juuri lainkaan tulinen. Pikkupikku potkun voi aistia jos tunkee pähkinöitä suuhun useamman kerralla, mutta mitään oikeasti tulista tavaraa ei kotimaamme (onpi Suami, Suami aarmas synnyinmaa..) markettien hyllyiltä löydy.

Toisin on näiden Aasian maan pähkinöiden kanssa, jotka löysivät tiensä keltaiseen keittiöön ukkelin vanhempien toimesta. Kiitoksia vaan kovasti tuliaisista! Purkin kyljessä kerrotaan purnukan sisältävän cashew-pähkinöitä, 3 % chiliä, 2 % sokeria ja hieman öljyä. Mielenkiintoista, tuumasin ja väänsin korkin auki. Pähkinä naamaan ja oho, oijoi, sehän potkaisee ihan kunnolla! Lisää mulle heti nyt! Muutaman pähkinän yhdessä tuottama tulisuusaste sai kieleni siirtymääm suun ulkopuolelle vilvoittelemaan ja silmäkulmastani lorahtamaan onnenkyyneleen, joten näissä todellakin on potkua! Nam!

Olen kuullut jostakin, että chilipaprikoiden tulisuuden lähde kapsaisiini aiheuttaa riippuvuutta, ja empiirisen yhden naisen tutkimuksen perusteella voin todeta että näin on. Aamulla ennen varsinaista aamiaista on saatava vähän chilipähkinää ja töistä tullessani heitän pari cashewta suuhuni. Pähkinöissä on myös se hyvä puoli, ettei näin tulisia kavereita voi syödä montaa kerralla, joten herkku säästyy pidempään.

Käytin hilisiä pähkylöitä myös gouda-salaattiini, johon sekoitin juuston ja chilipähkinöiden lisäksi marinoituja valkosipulin kynsiä, kurkkua, paprikaa, sitä vihreetä juttua sekä Insinöörin ja Kälyn "Kiinasta" tuomia pähkinöitä. Herkkua oli. Juusto laimensi hieman chilipähkinöiden aiheuttamaa tulisuutta, joten ihan täysin silmät vedessä ei tarvinnut vedellä salaattia naamariin.

Luottokeitto

Ylpeänä esittelen nyt luottoreseptini, jolla saa aina ja helposti hyvänmakuista keittoa. Aineksia voi vaihdella maun mukaan ja siksi, ettei tarvitse aina ihan samaa soppaa lusikoida. Vaihtelu virkistää, sanoi Aso kun jätti kulmakorvansa nyppimättä. Luottokeiton perusainekset ovat:

- sipuli ja paprika (tai vain toinen heistä)
- kala-, kana-, kasvis- tai lihaliemi
- Koskenlaskija-juusto

Lisäksi tarvitaan tietysti pääosan esittäjä, joka oli kuvassa möllöttävässä keitossa paahdettu paprika. Homma toimii hyvin myös sienillä, katkaravuilla, kanalla ja oikeastaan melkein millä tahansa mitä haluat keitostasi löytää. Luovuutta kehiin siis kaverit ja kokeilunhalu kukoistamaan!

Aloita sopan keittely sipulin ja paprikan pilkkomisella. Jätä osa silpusta odottamaan valmiin keiton pinnalle ripottelua ja heitä loput kattilaan öljylorauksen kanssa. Meikämanne suosii maustettuja öljyjä, mutta ihan perus rypsikin toimii. Valkosipuli-, chili- tai sitruunaöljyt tuovat kuitenkin mukavaa lisämakua, joten käytä ihmeessä heitä jos mokomat putelit sattuvat keittiökaapissasi asustamaan. Voit tyrkätä kattilaan halutessasi myös valkosipulia.

Kun paprika ja sipuli (ja valkosipuli) ovat pehmenneet lorauta kattilaan liemi. Paprikakeiton kanssa käytin muistaakseni kanalientä, vaikka kasvisversio olisi ollut luonnollisempi valinta. Mutta kun itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen on hauskaa, ja kanaliemi sopi kuin sopikin tähän kuin kulmakorvat Ason naamaan (joojoo, nyt loppu Aso-jutut). Kun liemi on hetken porissut lisää sinne pääosan esittäjä ja keitä sitä hetki jos on tarvis. Muun muassa kana ja herkkusienet ruskistetaan pannulla ennen keittoon hulauttamista. Ja katkaravut lisätään luonnollisesti vasta ihan viimeisenä, jotta ne eivät sitkisty ja muutu purukumiksi.

Minulla oli tosiaan tällä kertaa vuorossa uunissa paahdetut ja mustuneista kuorista riisutut paprikat, jotka eivät lisäkeittelyä enää tarvinneet. Keittämisen sijaan paprikat vaativat soseuttamista, joten sauvasekoitin kaivetaan esiin tässä vaiheessa. Myös mausteita kannattaa heitellä mukaan näillä main. Huomioi kuitenkin että Koskenlaskijasta tulee vielä reippaasti makua, ja esimerkiksi viherpippurilla maustetun juuston kanssa ei kannata lisäillä ekstrapippureita myllystä. Voi tulla muuten liian stydiä tavaraa.

Paprikat uunin jälkeen

Lopuksi sulattele Koskenlaskijaa sekaan pieninä köntsinä. Makuvaihtoehtoja on riemastuttavan paljon, ja keltaisessa keittiössä onkin kokeiltu vissiin kaikkia muita paitsi voimakasta koskenlaskijaa. Paahdettuun paprikakeittoon valitsin itseoikeutetusti paprikan makuisen juuston. Kun juusto on sulanut joukkoon (tarkista ettei pohjalla seilaa enää juustoköntsiä) on keitto viimeistelyä vaille valmis.

Viimeistelyyn tarvitset alussa pilkkomasi paprika- ja sipulisilpun, sekä halutessasi muutkin pinnalle pirskotettavat yllärit, kuten leipäkrutongit, ranskankermasydämen tai öljylorauksen. Ja niin on keitto valmis tarjoiltavaksi.

WaWra

Mitäs nyt sitten tehdään kun jääkaapissa on wasabimuussin jäljiltä avattu putkilo piparjuuritahnaa, jonka kyljessä lukee säilymisajan olevan vain muutamia kuukausia. Mihin me työnnetään melkein koko tuubillinen vihreää tulista tahnaa?

No, vaikkapa näihin lohiwrapeihin (jotka eivät todellakaan maistu yhtä valjuilta kuin miltä näyttävät kuvassa)!



Wasabin lisäksi tarvitset:

- tortillalettuja
- ranskankermaa
- graavilohta
- jääsalaattia
(- Santa Marian Lime Pepper -maustetta)

Sekoita noin desiin ranskankermaa wasabia. Suhde on tämä:





Halutessasi voit lisätä tahnaan Santa Marian Extra Fine perheen Lime Pepper -maustesekoitusta, tai jotakin muuta maustetta, kuten sitruunapippuria, mustapippuria, tilliä, valkopippuria tai mitä nyt ikinä haluatkin. Jos et halua mitään, sekin on ookoo, sillä wasabista löytyy kyllä yksistäänkin makua.

Levitä wasabitahna tortillalle. Anna mennä ihan reilusti vaan pitkin poikin ympäripympäri koko letulle. Paitsi ei tietenkään kääntöpuolelle.

Länttää tortillan päälle graavilohta ja jääsalaatin lehtiä. Lohen ei tarvitse välttämättä olla graavattua, vaikka se parasta onkin, vaan voit käyttää vaikkapa kylmäsavustettua tai kokeilla tervasavustettua lohta, joka ainakin minua kiinnosti kaupassa. Päädyin kuitenkin graavisuolattuun, sillä kuten jo totesin, se on parasta.

Rullaa tortilla pötkyläksi, leikkaa keskeltä poikki ja vuoraa leikkauspinta ja sen puoleinen pää tuorekelmulla, jotta tortillasi pysyy kasassa eikä rullasta ala pursuilla täytteitä ulos. Anna wrapien maustua jääkaapissa hetki, tai jos olet yhtä malttamaton kuin minä, ahmi yksi puolikas samantien ilman mitään maustumisten odotteluja. Anna loppujen hengailla hetki kylmässä niin pääset maistamaan myös sellaista versiota, jossa maut (wasabi eritoten) ovat päässeet kunnolla esille ja sulautumaan yhdeksi yhtenäiseksi harmoniseksi täyteläiseksi maukkaaksi jne. jne. wrapiksi.

Chimichanga

Miten ihmeessä tuo sanotaan? Tsimitsanga, Kimitsanga, Kimikantsa, Tsimitsantsa? Voisiko joku meksikolainen tai muu chimichangan ääntämiseen perehtynyt hieman avittaa, ettei tarvitse enää puhua niistä c:llä alkavista jutuista, niistä tsimi, tsimi..

Kanachimichangat syntyvät seuraavista aineksista:

- tortillalettuja
- kanasuikaleita
- paprikaa
- sipulia
- valkosipulia
- valkosipulihabanero-kastiketta (tai jotakin muuta stydiä maustekastiketta)
- pippuria, punaisia mausteita, tai millä ikinä haluatkin kanasesi maustaa
- juustoraastetta (cheddar olisi paras, mutta muutkin käyvät)
- öljyä paistamiseen
- cocktailtikut helpottavat hommaa myös huomattavasti

Tee ensin kanatäyte. Pilko paprika, sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä pannulla öljyssä hetkinen (sanoi putkinen ja pieraisi puhelimeen). <- Muistaako kukaan enää tuota lapsena niiiin hauskaa lorua? Jepjep. Jatketaan.. Heitä kanasuikaleet mukaan pannulle paistumaan. Voit ihan itse valita haluatko valmiiksi marinoituja suikaleita, naturelleja vai ihan jopa leikata itse kanan rintafilettä suikaleiksi. Minä olin laiska sekä pihi ja ostin marinoituja. Ne oli rumia.

Kun kanasuikaleet näyttävät kypsyneen, mausta täytettä reippaalla kädellä. Minä laitoin täällä esitellyn poppamiehen tulisen maustekastikkeen lisäksi Santa Marian Chicken & Steak -maustetta, chiliä, pippureita sekä grillimaustetta. Mausteita olisi voinut silti olla enemmän, sillä maut hukkuvat helposti tortillan ja juuston sekaan. Lisää siis ihan rohkeasti vaan kunnolla tulisuutta täytteeseen.

Seuraavaksi on tortillan täyttämisen vuoro. Länttää pieni kasa kanatäytettä keskelle tortillalättyä, levitä sitä hieman pitkulaisesti jättäen kuitenkin reunoille pari senttiä kääntövaraa, niin onnistuu sitten se rullaaminen paremmin. Lisää täytteen päälle kunnon köntsä juustoraastetta, taita reunat kirjekuorimaisesti ja mahdollisuuksien mukaan myös rullaamalla kiinni, niin että saat aikaiseksi mahdollisimman hyvin täytteet sisällään pitävän tortillanyssäkän. Kiinnitä rulla/pötkylä/tasku/nyssäkkä/mikä lie cocktailtikuilla ja paista sen molemmat puolet rapean ruskeiksi runsaassa öljyssä. Tortilla paistuu nopeasti, joten ole valppaana kääntämisen kanssa ettei paistopinna pääse kärähtämään.

Anna chimichangan levätä paistamisen jälkeen hetki talouspaperilla, jotta ylimääräinen öljy pääsee valumaan siitä pois. Nauti chimichanga salsan, guacamolen, queson, (wasabilla maustetun) ranskankerman ja/tai kermaviilidipin kanssa. Vihersalaatti chimichangan alla raikastaa ja monipuolistaa makuelämystä. Keltaisessa keittiössä meksikolaisia nyssäköitä nautittiin paprikakeiton sekä lohiwasabiwrapien kanssa, joiden ohjeet tulevat blogiseeni myöhemmin. Chimichangan viereen lautaselle pääsi, kuten kuvasta voi arvata, juustodippiä eli quesoa sekä wasabiranskankermaa.

Vinkkendaali: Chimichangoja voi maistella myös Cantina Westissä, jonka legendaarista onnenpyörää olen himoinnut jo pitkään. Kuola vaan valuu.. Mennäänhän ukkeli pian Cantina Westiin, mennäänhän?

Kahen kilon sii...säfile!

Tällainen pikku mötkäle sisäfilettä tarttui mukaamme heti kun sisäistimme fileen tarjoushinnan olevan oikeasti todella edullinen. Perhana, tuohan on ihan pakko ottaa mukaan! Kahden kilon pötikästä riittää pihviä pitkäksi aikaa, sillä vaikka söimme jo kolmena päivänä putkeen sisäfileestämme tehtyjä pippuripihvejä, on pakastimessa vielä kymmenen ihan kunnon kokoista pihviä odottamassa paistovuoroaan.

Kuvassa mötikkä on vasta kuoriutunut paketistaan, emmekä siis ole vielä siistineet uutta perheenjäsentämme ylimääräisistä rämmäleistä. Ennen parisenttisiksi pihveiksi leikkaamista lihasta onkin hyvä karsia nuo valkoiset kohdat ja muut epämääräisyydet pois. Sitten vasta saadaan enite hyvei pihvilöi.

Koska meillä oli kiirus Maajussiperheen tupareihin, menimme muun aterian kanssa sieltä missä aita on vähän repsahtanut. Pikaratkaisumme eivät kuitenkaan todellakaan olleet huonoja, vaan annosta syödessäni mietin, miten ihmeessä kelpuutan enää mitään muuta lautaselleni. Eihän tämän jälkeen kelpaa enää mikään, sillä mikään muu ei voi maistua yhtä hyvältä. Paitsi ehkä mäti, mutta se ei nyt liittynyt tähän mitenkään..

Pippurilla kuorrutettujen medium-pihviemme kaverina oli pussista suoraan uunipellille kipattuja kaupan mausteisia lohkoperunoita sekä valmispussista tehtyä pippurikastiketta. Kastikkeeseen pyöräytimme lisämakua pippurimyllystä ja taisipa tuo ukkeli lorauttaa hieman kermaakin joukkoon. Ja hyvää oli, aijaijai.

Jälkkäriksi hörppäsimme omatekemät Irish Coffeet partavaahtokermavaahdolla, joka on muuten ehkä näppärin keksintö vähään aikaan. Minä en ainakaan jaksaisi alkaa vatkata kermaa parin juoman päälle koristeeksi, mutta kun vaahtoa tulee suoraan purkista, niin mikä ettei me kermavaahtoa käytetä.

Sisäfilettä pääsi maistamaan myös Kälyn ja Insinöörin Koda-koira, jonka kanssa leikimme Kiinan matkaa noin vuorokauden ajan. Koirulle kun oli aikaisemmin luvattu matka Naantaliin, jota koira-rukka luuli Kiinaksi, eikä toisen erehdystä hennottu mennä korjaamaan. Joojoo, kyllä se on Kiina se Naantali. Ihan sama asia. Kylpyläreissulle lähti kuitenkin lopulta vain perheen ihmiset (sikäli mikäli insinööri voidaan laskea ihmiseksi..), sillä Koda-raukalla ei ollut lupaa päästä huoneeseen, joka Kälylle ja Insinöörille oli varattu. Mutta ei se mitään! Koda on nimittäin aina tervetullut meille ja kyllähän keltaisessa keittiössäkin osataan Kiinan matkaa leikkiä. Silmät vaan vinoon ja Kiinan muuria etsimään.

Naantalissa kylpijöiltä tuli myös tuliaisia. Muhkeita suklaahippukeksejä sisältävä paketti Naantali Spa Hotel -tarroineen on kylpylästä ja toinen purkki tietenkin sieltä Kiinasta. Purkki sisältää kiinalaisia tahmeita cashew-pähkinöitä ja kannessa on ihan oikeaa kiinalaista tekstiä. Aika ihania, olisi tehnyt mieli heti maistaa, mutta halusin kuvata nämä korkkaamattomina ennen mutustelua: