Makuvesi

Bongasin maku.fi:n reseptiarkistoista hieman ennen lomalle jäämistäni raikkaan kurkku-limettiveden, jonka ajattelin sopivan täydellisesti kaverikseni helteiselle parvekkeelle Prinsessakirjan, bikinien, aurinkolasien sekä hyvän musiikin seuraksi. Vaan eipä tullut hellettä kun vasta loppulomasta jolloin olin kaukana parvekkeestamme, joten kurkku-limettivettä hörpittiin sisätiloissa telkkarin edessä mollottaen. Hyvin maistui tuolloinkin, vaikka vesi on varmasti omiaan kuumassa hikoilevan pienen (ja vähän isommankin) ihmisen virkistäjänä. Kokeilkaapas vaikka kaikki te helteellä lomailevat onnekkaat!

Makuvedessä on myös se näppärä puoli, ettei sen tekemiseen tarvitse tuhrata paljon kallista auringonottoaikaa. Nappaa vain kaupasta mukaan pari limettiä, kurkkua ja tuoretta minttua. Mintun ollessa Villen kanssa pussauskopissa, voit käyttää myös sitruunamelissaa tai jättää yrttiosaston kokonaan pois. Kauppareissun jälkeen seuraa näitä simppeleitä ohjeita:

Ota esiin:

- 2 kpl limettiä
- 1-2 kurkkua
- 20 dl vettä
- jääpaloja
- minttua tai sitruunamelissaa

Tää suosittelis pillillä juomista ettei mee kurkunpalat henkitorveen

Pese limetit ja kurkut, pilko putipuhtaat kaverukset pienemmiksi ja heitä ne kannuun tai boolikulhon pohjalle. Mittaa päälle vesi ja viimeistele homma mintulla tai sitruunamelissalla sekä jääpaloilla. Tällä ohjeella saat noin 10 annosta vettä, jotka ainakin tämä tyttö hörppäsi ihan yksinään kahdessa pilvisessä päivässä. Helteellä kuluu enemmän ja toki silloinkin jos ei tarvitse yksin ryypätä.

Meillä Ukkeli maistoi vettä lasillisen, mutta ei oikein pitänyt siitä, sillä "siinä maistuu kurkku". Itse kuitenkin vetelin raikasta makuvettä riemulla napaani. Jos kuitenkin samaistut Ukkeliin etkä pidä kurkun makuisesta vedestä, kokeile vaikkapa täältä löytyvää karpalovettä. Sekin on hjuvaa.

Viimeinen ateria

Punainen keittiö haastoi minut heti loman alkajaisiksi pohtimaan minkälainen olisi viimeinen ateriani, jos siis saisin valita sen sitten kun hetki lyö, viime hetki lyö.. Aihetta olikin mukava mietiskellä juhannuksen alla järvessä polskutellessa, Naantalin kylpylän altaassa hiprakassa killuessa, pitkillä automatkoilla jolloin huristelimme vauhdilla kaikkien muiden autojen ohi kuskin ollessa kovin väsynyt, sekä muissa perinteisen turvallisissa tilanteissa, joissa yksikään suomalainen ei yhtenäkään kesänä kuole. Eikä juhannuksena varsinkaan.

Ensin pohdin tuskissani että miten ihmeessä keksin vain yhden aterian kun maailmassa on niin paljon hyvää syötävää. Sitten kuitenkin hoksasin että jos tosiaan saan ihan itse päättää mitä haluaisin viimeisellä ateriallani tarjottavan, ei sen tarvitsisi sisältää vain yhtä alkuruokaa, yhtä pääruokaa ja yhtä vaivaista jälkiruokaa. Ehei, minun viimeisessä ateriassani olisi monen monta ruokalajia!

Yksi alkuruoista sisältäisi ehdottomasti mätiä. Se olisi joko blinejä mädin, smetanan ja sipulisilpun kanssa tai sitten paahdettua leipää päällystettynä samoilla kavereilla.

Alkuruokiin kuuluisi myös italialaistyylinen alkupalalautanen, jossa olisi erilaisia juustoja ja kinkkuja kuten prosciuttoa. Myös iskän tai äidin tai mieluummin molempien tekemä kermainen korvasienikeitto kuuluisi asiaan.

Pääruokana olisi ehdottomasti Cantina Westin heppaa sekä pieni maistiainen myös pippuripihviä. Sienirisottoakin voisin ottaa. Ja ehkä vähän myös pestopastaa sekä italialaista pizzaa, jossa on paljon valkosipulia.

Jälkkäriksi haluaisin oikein muhevan mehevää suklaakakkua, jonka kaverina olisi montaa eri jäätelöä, kermavaahtoa, vadelmakastiketta, mansikkakastiketta sekä salmiakkikastiketta. Myös juustokakkua olisi tarjolla. Ruokajuomina olisi parhaita viinejä, jotka joku muu valitsee, sillä itse en osaa.

Näillä sapuskoilla varmaankin pärjäisin. Toivottavasti en unohtanut mitään suurinta lemppariani, loman jälkeen kun aivotoiminta käy hieman hitaalla..

Peitetty piirakka

Peitettyä piirakkaa kokkailin ensimmäisen kerran helatorstaina, sillä pitihän maailman turhin arkipyhä käyttää hyödyksi ja testailla kaikessa rauhassa jotakin uutta ja hyvää. Sama piirakka lyötiin pöytään myös Euroviisu-iltana ja kovasti keräsi torttu kehuja kanssaruokailijoilta. Ja onkos tuo nyt ylläri: Mikä tahansa missä on prosciuttoa ja juustoa on väkisinkin herkullista.

Piirakka on valmispohjineen mukavan helppo tarjottava ja syntyy tarvittaessa hyvinkin nopeasti. Peitetty piirakka sopii ruokaisuutensa vuoksi vaikkapa lounasevääksikin silloin kun vakkari lounaskaveri viettää vapaapäivää, eikä huvita yksin lähteä sompailemaan Pikku-Roban lähistön lounaspaikkoihin. Piirakka on myös raikas ja se maistuu kylmänä sekä kuumana, joten mikäs sinua nyt enää estäisi kokeilemasta? Niinpä. Kato mä tein sulle kauppalistankin valmiiksi:

- Valmis ruistaikinapohja

- Pari pussia juustoraastetta. Toinen voi olla vahvemman makuinen ja toinen miedompi.

- Sipulia (1-3)

- Paprikaa (1-2)

- Munaa (2 kpl) ja maitoa (loraus, eli ehkä noin desin verran), joista tulee yhdessä munamaitoa

- Mausteita (pippuria, chiliä, chimichurria tai mikä nyt sattuu miellyttämään)

- Salaattisekoitus (esim. Napolitana Mix) tai rucolaa ja lollo rossoa/jääsalaattia

- Prosciuttoa (6-8 siipaletta)

- Auringonkukansiemeniä silleen sopivasti

- Tilkka öljyä tai voita

Voitele piirakkavuoka ja levitä sulanut valmistaikina vuokaan. Tee kunnon reunat. Pistele taikinaan reikiä haarukalla ja tyrkkää vuoka taikinoineen 200-asteiseen uuniin 10-15 minuutiksi. Taikinan esikypsyessä uunissa voit pilkkoa täytteeksi sipulia ja paprikaa. Ota myös juustoraasteet esille ja sekoita munamaito valmiiksi.

Levitä vuokaan taikinan päälle ensin kerros (vahvempaa) juustoa. Heittele juuston päälle sipulit ja paprikat, väliin voi jemmailla juustoa jos tahtoo. Tyyli on vapaa. Mausteet sekoitetaan munamaitoon ja maitomuna lorautetaan tasaisesti vuokaan täytteiden päälle. Pinnalle levitetään loppu juustoraaste, jota saa olla reilusti. Piirakka kypsyy uunissa 15-20 minuuttia.

Sitten seuraa se peittelyvaihe, eli vaihe, josta peitetty piirakka on saanut nimensä. Piirakan päälle levitetään nimittäin ensin salaatti, jota voi raikastaa hieman sitruunamehulla ja sitten prosciutto-siivut. Ja niin se meni piiloon. Huuda kukkuu!

Salaatin ja kinkun voi tarjota myös erillisistä kulhoista, joista syöminkeihin osallistuvat kaverit voivat napata niitä lautaselle oman piirakkapalansa päälle. Tämä on hyvä vinkki varsinkin silloin kun piirakka on kuuma ja/tai se joutuu hengailemaan useamman tovin pöydässä, jolloin piirakan päällä oleva salaatti pehmenee, lämpenee ja lörtsähtää helposti. Terveysintoilijat (eli toisin sanoen tytöt) ripottelevat annoksen päälle vielä auringonkukansiemeniä samalla kun miehet kummastelevat touhua vieressä. Höh, eihän siemeniä syö kuin pikkulinnut.

Sommartider Hej Hej!

Näin kesäloman kynnyksellä on mukava muistella erästä toukokuun helteistä sunnuntaita, jolloin parantelimme Egyptissä hankittua rusketusta Ukkelin vanhempien pihalla. Itsensä grillaamisen, mehiläisen ampumisen (älkää kysykö..) sekä neliapilan etsimisen lisäksi grillasimme ruokaa koko perheelle (ja koko perhe hieman myös avusti hommassa, yhdessä tekeminen on kivaa). Perinteisten pahimpaan nälkään syötyjen makkaroiden jälkeen väkersimme kunnon sapuskat salaatteineen, lohkoperunoineen, sisäfileineen ja muine grilliherkkuineen.

Kokeilimme ensimmäisen kerran tehdä myös tuorejuustolla täytettyjä chilejä, joita koemaistoimme jo grillikauden avajaisissa (joka myös vappuna tunnettiin) Ellin kotona Korsossa. Chilit halkaistaan ensin ja sisältä kaavitaan ainakin siemenet pois. Jos tulinen ruoka saa naamasi muuttumaan punaisen hikiseksi kannattaa raaputtaa myös chilin sisällä olevat valkoiset osat pois. Tämän jälkeen chilit täytetään tuorejuustolla (pippurin makuinen toimii ainakin) ja kietaistaan pekoniin. Me kiinnitimme chilipaketit vielä hammastikuilla, jottei homma leviä käsiin. Tai grilliin.

Samalla periaatteella teimme myös perinteisiä pekoniherkkusieniä. Sienistä napsaistaan kannat juurta myöten pois, täytetään syntynyt kolo tuorejuustolla ja kieritetään sienten ympärille pekonia. Terveellisyys ja pekoni kunniaan! Ylijääneet herkkusienen kannat voi hyötykäyttää myöhemmin pilkkomalla ne ja paistamalla sipulin kanssa pannulla. Se on hyvä lisuke se. Ne voi myös heittää roskikseen jos siltä tuntuu (Ukkelista tuntui).

Chilipötkylöiden sekä pekoniherkkusienten lisäksi lemppareitani olivat myös terveellistä osastoa edustavat grillatut kesäkurpitsan siipaleet. Iloinen grillauspäivämme oli sama jolloin Ukkelin äiti palasi kotiin Espanjasta, joten pöytään avattiin suoraan matkalaukusta myös aiolipurkki (Naminaminamiiii!!) sekä oliivipurtilo. Ja oli hyvvee!

Tää tyttö jää tosiaan tänään torstaina parin viikon kesälomalle keräilemään voimia kiireistä työheinäkuuta varten. Yleensä otan lomaa vain etelän reissuja varten, mutta tällä kertaa vietän kaksiviikkoiseni Suomessa lukuunottamatta pientä Tallinnan viinanhak.. eiku öööö päiväristeilyä ensi viikolla. Ja kuinkas sattuikaan että sen ainoan kerran kun jään lomailemaan Suomeen, lupaa säätiedotukset Pekka Poudan johdolla pelkkää sadetta, märkää ja kylmää aina hamaan ensi viikkoon asti. Kuinka tyypillistä. Vaan ei se minua lannista! Lauantaina on ihana päivä, sillä silloin tanssitaan vihdoin Maajussin ja hänen morsiamensa häitä (ja silloin ei muuten sada, se on päätetty nyt). Kesälomaseni on muutenkin täynnä pientä ja vähän isompaakin juhlaa sekä tapahtumaa, joten menoa ja meininkiä riittää. Näihin kuviin ja tunnelmiin! Hyvää kesälomaa!

"Sommartider hej hej, sommartider

Ge mig din hunger, ge mig din hand

Ge mig allt du vill och allt du kan.."

Per Gessle - Sommartider

Tuliaisia tuhkan alta

Ukkelin äiti kävi tuossa tuhkapilven aikaan Epsanjan maalla ja toi sieltä vallan mieluisia tuliaisia. Ukkelin paidat ja meikätytön kaulakoru ovat hienoja (tai korua kuvailisin mieluummin sanoilla kaunis ja ihan minun näköiseni), mutta ykköstuliainen ainakin näin ruokablogin näkökulmasta on iiiihana aioli! Saimme aitoa alkuperäistä aiolia peräti kaksi purkillista, ja toinen loppui alta aikayksikön lisättyämme sitä jokaisen ruoan kaveriksi.

Erityisen ihanaa, ja paras tapa aloittaa arkiaamu, on paahtaa ruisleipää ja sivellä sen päälle kunnon kerros aiolia. Pelkkä aioli riittäisi hyvin leivän kaveriksi, mutta työaamuina kaipasin hieman tukevampaa aamupalaa, ja lisäsin leivän päälle myös hieman kinkkua ja juustoa. Taivaallista! Kyllä nyt työt maittaa kun masu on täynnä aiolia (ja hengitys tuoksuu mukavasti valkosipulille).

Aioli sopii erinomaisesti myös grillatun lihan kanssa herkuteltavaksi sekä salaatin kastikkeeksi. Ukkelin äiti kertoi tuhonneensa eräänä iltana kaverinsa kanssa purkillisen valkosipulista herkkua suolakeksien kera, enkä yhtään ihmettele, sillä suolakeksit ja aioli kuulostaa lyömättömältä yhdistelmältä. Ai että! Tuliaiskassistamme löytyi myös purkillinen jalapenotäytteisiä oliiveja, mutta sitä emme ole vielä korkanneet.

Tietääkö kukaan saako pääkaupunkiseudulta mistään aitoa aiolia, vai onko kaikkialla vain sitä paksua ja rasvaista mössöä, jossa ei maistu kunnolla valkosipuli? Katseeni kääntyy toiveikkaasti ainakin Hakaniemen hallin suuntaan.. Tai voisikohan itse väsäämällä saada aikaiseksi edes melkein samanlaista aiolia kuin tuliaispurkista paljastui? Jos ei, niin tämän tytön on ehkä pakko lähteä Espanjaan.

Allez! Ola! Olé!

Yksi kevään tärkeimmistä päivistä on Euroviisu-päivä, joka oli tänä vuonna yhtä juhlaa, sillä ennen viisuiltaa hengailin äidin avecina eräissä 50-vuotissynttäreissä Tikkurilassa. Meikämanne on helppo saada mukaan kaikenmaailman kissanristijäisiinkin, sillä minusta on ihana laittautua juhlakuntoon kaikessa rauhassa hyvän musiikin soidessa, viihdyn ihmisten parissa vaikken kovin puhelias kaveri itse olekaan, ja juhlissa on yleensä aina tarjolla hyvää ruokaa.

Tällä kertaa laittauduin ylläripylläri Euroviisujen pauhatessa taustalla (Ukkeli oli onnekseen tuolloin muualla) ja lähes täysin raitis äitini yllätti ehdottamalla "joitakin pieniä drinkkejä" ennen juhlapaikalle menoa. Kävimme siis nopeasti Tikkurilan Camelissa hörppäämässä Cosmopolitanit korjaussarjalla olevien tuurijuoppojen ihmetellessä vieressä. Äitini yllätti jo toistamiseen kulauttamalla lähes koko drinkin kurkkuunsa siinä ajassa kun minä vanha juoppo olin vasta vähän maistellut juomaa.

Itse juhlissa hienojen ihmisten keskellä tuli pupu pöksyyn enkä kehdannut kuvata ruokia, mutta voin kuitenkin kertoa, että Kahvitupa Laurentiuksessa oli tarjolla useaa eri salaattia, paahtopaistia, keitettyä perunaa, kasvisgratiinia sekä herkullista kastiketta näiden kaikkien päälle.

Jälkkäriksi nautimme mustikkatäytekakkua ja herraosasto lieni nauttinut kovasti myös Talentista tutun Lauran vatsatanssiesityksestä. Itse tein mielikuvitusmatkan takaisin Egyptiin Lauran taitavaa tanssia katsellessani, ja samalla tunsin ihan vähän myötätuntoa vanhojen ukkojen edessä ketkuttelevaa tyttöä kohtaan. Ei varmaan ihan lempparein keikka tulla heiluttelemaan itseään vanhojen setien ja jäykkien vanhojen mammojen eteen.

Mutta jospas me sitten päästäisiin niihin Euroviisuihin... Tällä kertaa meille tuli kylään Maajussi ja hänen morsiamensa, ja perinteiden mukaisesti pöytä oli saatava koreaksi, jotta myös Ukkeli viihtyy telkkarin ääressä koko viisulähetyksen ajan.

Suolaista puolta edusti peitetty piirakka, josta teen myöhemmin ihan oman postauksensa, sekä vanhat tutut ruisnapit, joihin Ukkelikin on alkuepäilyjen jälkeen ihastunut. Tällä kertaa meillä oli sekä valkosipulin & sipulin makuisia että sinihomejuuston makuisia nappeja. Molempien päälle levitettiin chili-paprika tuorejuustoa sekä pepperonia.

Makeaa osastoa varten olin väkertänyt kuorrutettuja muffinsseja eli cupcakeja eli kuppikakkuja. Molempien ohjeet löytyypi postauksen perästä. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, olivat nimittäin herkullisia ja paljon parempia kuin tavalliset kuorrutteettomat muffarit. Muffinssien lisäksi herkuttelimme Aino punaherukka-marenki jäätelöllä kinuskikastikkeen, vadelmien ja kermavaahdon kera. Tarjolla oli myös Maajussin morsiamen polttareista jääneitä toffeita.

Juomapuolta edusti Maajussin ja hänen morsiamensa mukanaan tuoma kuohuviini, jolla kilistelimme vastavalmistuneille morsiamelle ja Ukkelille. "Meistä tuli insinöörejä, tradenomeja ja maistereita.. ja niin päin poies..". Piirakan kanssa joimme ihan sikkehyvää Cono Sur -punaviiniä. Viinien lisäksi kurkkujamme kostutti kivennäisvesi ja kermalikööri. Taisimmepa me Ukkelin kanssa hörppäistä yhdet kultalonkerotkin mieheen ja naiseen.

Kaikkitietävä raatimme rankkasi viisujen ykköseksi Ranskan hyväntuulisen hanurinheilutusbiisin. Kakkoseksi ylsi Islannin iso(ääninen) Hera Björk ja kolmoseksi Norjan komea(ääninen) Didrik Solli-Tangen. Raatimme piti myös kilpailun voittoon yltäneestä Saksan Lena-tyttösestä sekä Tanskan kemiattomasta duosta.

Rökäletappion raatimme kynsissä koki armas naapurimaamme Venäjä, jolle Maajussin morsian antoi armolliset kaksi pistettä kymmenestä meidän muiden antaessa vaivaisen yhden pisteen per raadin jäsen. Mitäs oli niin paaaa-ska.

Myöskään Ukrainan kidutusrääkymisestä ei pidetty, eikä myöskään Irlannin ja Israelin tusinaballadeista, Espanjan käkkäräpäästä (joka ikäväksemme sai esiintyä kahdesti hörhön häiriköidessä ensimmäistä esityskertaa) eikä Albanian menevä "It's all about you" -kaan saanut meiltä suuria pisteitä. Albanian pistekato saattoi tosin johtua siitä, että keskityimme biisin aikana enemmän Maajussin morsiamen uuden Nomination-palan kiinnittämiseen kuin teeveessä pauhaaviin viisuihin.

Sitten niitä muhvinssiohjeita:

Geisha-muffinsseihin tarvitset:

- 4 dl vehnäjauhoja
- 2,5 dl sokeria
- 2 tl leivinjauhetta
- 1 tl ruokasoodaa
- 2 tl vaniljasokeria
- 1 dl maustamatonta jogurttia (Bulgarian jugua vaiks)
- 2 kananmunaa
- 3/4 dl ruokaöljyä
- wienernougat crushia fiiliksen mukaan (keltaisessa keittiössä laitettiin noin desi, enemmänkin olisi voinut laittaa)
- Geisha-suklaata muffinssien sydämiksi

- puolikkaan Philadelphia-juustopurkin sekä neljä nougatsuklaapatukkaa kuorrutteeksi

Sekoita munat, öljy ja jogurtti keskenään sikin sokin sekaisin. Heitä sekaan wienernougat crushia ja jälkiviisaana tuli mieleen että myös rouhittu geisha sopisi muffaritaikinan sekaan kuin syömäpuikko geishanaisen hiuksiin (voi luoja taas näitä vertauskuvia..).

Kuivat aineet voi ensin sekoittaa keskenään ja lisätä vasta sitten munaöljyjuguun, mutta minä menin sieltä missä muffinssitaikina on yksinkertaisin ja heitin kuivat aineet suoraan taikinakulhoon. Eipähän tule ylimääräistä tiskiä. Jos heität esimerkkini mukaisesti kuivat aineet suoraan taikinakippoon, muista sekoittaa sössöä ekstrahyvin, jotta leivinjauhe ei jää yhteen köntsään vaan leviää tasaisesti pitkin taikinaa.

Saa maistaa jos tahtoo

Annostele taikina uunipellille leviteltyihin muffinssivuokiin ja jemmaa jokaisen muffarin sisälle puolikas geisha-suklaakonvehdin pala. Voit laittaa vaikka ihan kokonaisenkin suklaan jos siltä tuntuu, pääasia että muffinssi saa suklaisen sydämen. Kun taikina on vuoissa tyrkkää ne uuniin 200 asteeseen ja anna ruskettua noin vartin verran. Taikinasta tuli muistaakseni lähemmäs 20 pienehköä muffinssia, joista kaksi katosi heti parempiin suihin.

Geisha-muhvarit ennen kuorrutetta, maistuu ihan näinkin.

Kuorrute on niinkin yksinkertainen tehdä, että puolikas maustamaton Philadelphia-juusto sekoitetaan neljään sulaneeseen nougatpatukkaan. Kuorrutteen voisi pursottaa nätisti muffareiden päälle, mutta meikäläinen ei jaksanut nähdä vaivaa, vaan suttasi mössön lusikalla muffinssien päälle ja heitti vähän wienernougat crushia päälle. Ja ihan hienot tuli.

Mansikka-vanilja muffinssit:

- 2 kananmunaa

- 1,5 dl sokeria

- pikku ripaus suolaa (en usko tämän olevan välttämätön lisä..?)
- 1,5 tl leivinjauhetta
- 1,5 tl vaniljasokeria
- 5 dl vehnäjauhoja
- 100 g voita
- 1,5 dl Flora vanillaa
- 2 desiä pakastemansikoita ja niistä sulanut mehu

- puolikas Philadelphia-paketti ja noin 100 grammaa valkosuklaata

Vatkaa munat ja sokru vaahdoksi. Lisää kippoon kuivat aineet (voit jälleen sekoittaa ne halutessasi ensin keskenään, mutta ei oo pakko jos ei taho), sulanut voi sekä Flora Vanilla ja mansikat. Sekoita hyvin.

Mansikat saa muhjuuntua taikinan sekaan ja muutenkin varsinkin isompia (kirjoitin ensin ismompia, hihihi, Ismo Laitela) yksilöitä kannattaa hieman pilkkoa, sillä liian suuret mansikkasattumat eivät ole ainakaan tämän muhvinssisuun mieleen.
Tämäkin taikina jaetaan (ylläriylläri!) muffinssivuokiin ja hylätään 200-asteiseen uuniin 15-20 minuutiksi.

Jälkiviisaus nostaa päitään näidenkin muffinssien kohdalla, ja jos Geisha-muffinssien taikinaan olisi voinut lisätä hieman geishapaloja niin tähän taikinaan sopisi erinomaisesti vaniljatangon sisältä kaavitut siemenet. Myös valkosuklaa olisi varmasti vaniljan ja mansikan hyvä kaveri, mutta nyt mentiin pelkällä mansikalla, vaniljasokerilla ja Flora Vanillalla ja herkullista tuli niinkin.

Vanilja-maniskka muffinssit ilman kuorrutetta. Eivät maistu niin hyvältä ihan näin, vaan kuorrutetta kaivataan muhevoittamaan muhvinssi.

Kuorrutteeseen sen sijaan hoksasin laittaa valkosuklaata. Sulaneeseen valkosuklaalevyyn sekoitettiin puolikas Philadelphia-juusto ja seos läntättiin nätisti muffinssien päälle. Mansikka-vaniljamuffareiden koristeeksi sopivat suloiset sydän-nonparellit.

Valkosuklaakuorrute näyttääpi tältä.

Polttariylläriiii!

Eräänä aurinkoisena lauantaiaamuna kello 7.20 jossain päin Helsinkiä soi ovikello. Unenpöpperöinen Maajussin morsianhan se joutui avaamaan oven kaasoilleen, jotka olivat tulleet herättämään rakkaan polttarisankarinsa. Aamu alkoi tietenkin aamiaisella, ja morsiamelle tarjoiltiinkin muun muassa isoa munaa ja pientä munaa, kuten kuvasta näkyy:

Aamiaisen ja pakkaamisen jälkeen pomppasimme porukalla tilataksiin, ja hurautimme Mintzun issikkatallille kahden tunnin maastovaellukselle. Ja voi että tämä kaaso nautti vauhdin hurmasta, kun ihana valkeanharmaa Héla-heppa karautti metsätietä pitkin täyttä laukkaa niin kovaa kuin pienistä kavioista lähti. Hiekkatie pöllysi, ja olisi varmaan ollut parempi pitää suu kiinni ettei kaikki pöly mene suuhun, mutta kun en vaan voinut olla hymyilemättä. Tätä lisää!

Heppailun jälkeen olikin jo kova nälkä ja Torkkelinmäen puiston piknikillä maistui Subwayn patonkitarjottimen antimet. Hirmuisen kätevä muuten tuollainen tarjotin isomman porukan evääksi. Patonkeja riitti jokaiseen makuun ja ainakin oma kanapatonkini oli herkkua. Fresita, mansikat, herneet, irtokarkit, helteinen sää ja hyvä seura kruunasivat piknik-nautinnon.

Kun ulkoilmaohjelmamme oli ohi, katosi aurinko taivaalta ja tilalle tuli jyrisevä ukkonen rankkasateineen. Lähestyvää ukkosta olikin mukava kuunnella keskellä Kalliota saunatilojen edustalla pelkät pyyhkeet päällä vilvoitellen. Oli oikeasti aika eksoottista hengata saunanraikkaana keskellä vilisevää betonihelvettiä.

Saunatiloissa vietetyn ajan jälkeen kello olikin jo ilta ja suuntasimme Public Corneriin, jossa polttarisankarillemme järjestettiin henkilökunnan suopealla avutuksella juomien tunnistustehtävä. Shottilaseihin kaadettiin karpalomehua, spriteä, appelsiinimehua, punaviiniä, fisua sekä jägermeisteria ja niitä sokkona maistellen sankarimme piti yrittää arvata mikä juoma kulloinkin on kyseessä. Kuulostaa helpolta vaan sitä se ei ollut. Punaviiniä rakastava morsian nimittäin nyrpisteli nenäänsä punaviinille ja luuli karpalomehua valkoviiniksi. Fisukin maistui ensin salmarille, mutta viime hetkellä polttarisankarimme hoksasi sen fisuksi.

Illallisen nautimme Amarillon kabinetissa, jossa morsian muun muassa suoritti vaimodiplomin ja eräs polttariseurueen jäsen ennusti hänelle tarot-korteista ruokailun ohessa.

Meikäkaaso tilasi ruoaksi Red Bell Chicken nimisen annoksen, joka oli hyvää vaikka osa sapuskasta kirvelikin hieman huulta. Minä urpo tomaattiallerginen en nimittäin jaksanut poistaa piknikillä nautitun patongin välistä sitä yhtä ainoaa tomaattiviipaletta, ja huulihan siitä meni rikki. Sen seurauksena ananas, kastike sekä jokin mauste perunoissa ja bataatissa kirveli ylähuuleni sisäpintaa ja ainoat, jotka annoksessa eivät kirvelleet olivat kana ja jääsalaatti. Hyvä minä. Vaan ei se mitään, söin melkein kaikki silti ja join irish coffeeta päälle!

Amarillon jälkeen suuntasimme Satumaahan tarkoituksenamme hoilottaa kimppakaraoke, mutta karaokejumalat suojelivat kuuntelijoita, sillä emme ehtineet laulaa vaikka odotimme tovin jos toisenkin. Ehkä ihan hyvä niin, sillä veikkaan ettei upeaa lauluesitystämme olisi osattu arvostaa sen vaatimalla tavalla. Jatkot bailattiin Apollossa ja eräät nimeltä mainitsemattomat juhlijat päättivät hörppästä pikkupikku vodkapaukut suoraan pullon suusta vielä baarin jälkeen matkalla taksille. Todella fiksua ja hyödyllistä vetää raakaa viinaa unta vasten. Mutta kun se oli semmoinen yömyssy.

Tiedä sitten johtuiko vodkasta vai mistä, mutta allekirjoittaneen ilta ei suinkaan päättynyt siihen kun pääsin kotiin ja nukkumaan. Nukuin toki sikeästi tunnin verran, kunnes nousin ja kävelin unissani suihkuun. Sieltä Ukkeli minut sitten löysi vaatteet päällä onnellisena hymyilemässä suihkun alta.

Unissakävely sinänsä ei ole mitenkään uutta minulle, mutta vaatteet päällä suihkussa käynti on jo aika mahtava saavutus. Uninen Martina oli kuulemma ollut menossa takaisin sänkyyn vettä valuvat vaatteet päällä, mutta onneksi Ukkeli oli tosiaan hereillä, ja auttoi märät vaatteet pois päältäni sekä kuivasi isoimmat vedet pois, kunnes hihityksen saattelemana sain painaa pääni jälleen tyynyyn. Että sellainen yöllinen seikkailu tällä kertaa. Kauhulla odotan sitä kertaa kun päätän lähteä talvella rappuun ja ulos ilman avainta..

Tilaa Hää-DJ omaan ainutkertaiseen hääpäivääsi!