Allez! Ola! Olé!

Yksi kevään tärkeimmistä päivistä on Euroviisu-päivä, joka oli tänä vuonna yhtä juhlaa, sillä ennen viisuiltaa hengailin äidin avecina eräissä 50-vuotissynttäreissä Tikkurilassa. Meikämanne on helppo saada mukaan kaikenmaailman kissanristijäisiinkin, sillä minusta on ihana laittautua juhlakuntoon kaikessa rauhassa hyvän musiikin soidessa, viihdyn ihmisten parissa vaikken kovin puhelias kaveri itse olekaan, ja juhlissa on yleensä aina tarjolla hyvää ruokaa.

Tällä kertaa laittauduin ylläripylläri Euroviisujen pauhatessa taustalla (Ukkeli oli onnekseen tuolloin muualla) ja lähes täysin raitis äitini yllätti ehdottamalla "joitakin pieniä drinkkejä" ennen juhlapaikalle menoa. Kävimme siis nopeasti Tikkurilan Camelissa hörppäämässä Cosmopolitanit korjaussarjalla olevien tuurijuoppojen ihmetellessä vieressä. Äitini yllätti jo toistamiseen kulauttamalla lähes koko drinkin kurkkuunsa siinä ajassa kun minä vanha juoppo olin vasta vähän maistellut juomaa.

Itse juhlissa hienojen ihmisten keskellä tuli pupu pöksyyn enkä kehdannut kuvata ruokia, mutta voin kuitenkin kertoa, että Kahvitupa Laurentiuksessa oli tarjolla useaa eri salaattia, paahtopaistia, keitettyä perunaa, kasvisgratiinia sekä herkullista kastiketta näiden kaikkien päälle.

Jälkkäriksi nautimme mustikkatäytekakkua ja herraosasto lieni nauttinut kovasti myös Talentista tutun Lauran vatsatanssiesityksestä. Itse tein mielikuvitusmatkan takaisin Egyptiin Lauran taitavaa tanssia katsellessani, ja samalla tunsin ihan vähän myötätuntoa vanhojen ukkojen edessä ketkuttelevaa tyttöä kohtaan. Ei varmaan ihan lempparein keikka tulla heiluttelemaan itseään vanhojen setien ja jäykkien vanhojen mammojen eteen.

Mutta jospas me sitten päästäisiin niihin Euroviisuihin... Tällä kertaa meille tuli kylään Maajussi ja hänen morsiamensa, ja perinteiden mukaisesti pöytä oli saatava koreaksi, jotta myös Ukkeli viihtyy telkkarin ääressä koko viisulähetyksen ajan.

Suolaista puolta edusti peitetty piirakka, josta teen myöhemmin ihan oman postauksensa, sekä vanhat tutut ruisnapit, joihin Ukkelikin on alkuepäilyjen jälkeen ihastunut. Tällä kertaa meillä oli sekä valkosipulin & sipulin makuisia että sinihomejuuston makuisia nappeja. Molempien päälle levitettiin chili-paprika tuorejuustoa sekä pepperonia.

Makeaa osastoa varten olin väkertänyt kuorrutettuja muffinsseja eli cupcakeja eli kuppikakkuja. Molempien ohjeet löytyypi postauksen perästä. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, olivat nimittäin herkullisia ja paljon parempia kuin tavalliset kuorrutteettomat muffarit. Muffinssien lisäksi herkuttelimme Aino punaherukka-marenki jäätelöllä kinuskikastikkeen, vadelmien ja kermavaahdon kera. Tarjolla oli myös Maajussin morsiamen polttareista jääneitä toffeita.

Juomapuolta edusti Maajussin ja hänen morsiamensa mukanaan tuoma kuohuviini, jolla kilistelimme vastavalmistuneille morsiamelle ja Ukkelille. "Meistä tuli insinöörejä, tradenomeja ja maistereita.. ja niin päin poies..". Piirakan kanssa joimme ihan sikkehyvää Cono Sur -punaviiniä. Viinien lisäksi kurkkujamme kostutti kivennäisvesi ja kermalikööri. Taisimmepa me Ukkelin kanssa hörppäistä yhdet kultalonkerotkin mieheen ja naiseen.

Kaikkitietävä raatimme rankkasi viisujen ykköseksi Ranskan hyväntuulisen hanurinheilutusbiisin. Kakkoseksi ylsi Islannin iso(ääninen) Hera Björk ja kolmoseksi Norjan komea(ääninen) Didrik Solli-Tangen. Raatimme piti myös kilpailun voittoon yltäneestä Saksan Lena-tyttösestä sekä Tanskan kemiattomasta duosta.

Rökäletappion raatimme kynsissä koki armas naapurimaamme Venäjä, jolle Maajussin morsian antoi armolliset kaksi pistettä kymmenestä meidän muiden antaessa vaivaisen yhden pisteen per raadin jäsen. Mitäs oli niin paaaa-ska.

Myöskään Ukrainan kidutusrääkymisestä ei pidetty, eikä myöskään Irlannin ja Israelin tusinaballadeista, Espanjan käkkäräpäästä (joka ikäväksemme sai esiintyä kahdesti hörhön häiriköidessä ensimmäistä esityskertaa) eikä Albanian menevä "It's all about you" -kaan saanut meiltä suuria pisteitä. Albanian pistekato saattoi tosin johtua siitä, että keskityimme biisin aikana enemmän Maajussin morsiamen uuden Nomination-palan kiinnittämiseen kuin teeveessä pauhaaviin viisuihin.

Sitten niitä muhvinssiohjeita:

Geisha-muffinsseihin tarvitset:

- 4 dl vehnäjauhoja
- 2,5 dl sokeria
- 2 tl leivinjauhetta
- 1 tl ruokasoodaa
- 2 tl vaniljasokeria
- 1 dl maustamatonta jogurttia (Bulgarian jugua vaiks)
- 2 kananmunaa
- 3/4 dl ruokaöljyä
- wienernougat crushia fiiliksen mukaan (keltaisessa keittiössä laitettiin noin desi, enemmänkin olisi voinut laittaa)
- Geisha-suklaata muffinssien sydämiksi

- puolikkaan Philadelphia-juustopurkin sekä neljä nougatsuklaapatukkaa kuorrutteeksi

Sekoita munat, öljy ja jogurtti keskenään sikin sokin sekaisin. Heitä sekaan wienernougat crushia ja jälkiviisaana tuli mieleen että myös rouhittu geisha sopisi muffaritaikinan sekaan kuin syömäpuikko geishanaisen hiuksiin (voi luoja taas näitä vertauskuvia..).

Kuivat aineet voi ensin sekoittaa keskenään ja lisätä vasta sitten munaöljyjuguun, mutta minä menin sieltä missä muffinssitaikina on yksinkertaisin ja heitin kuivat aineet suoraan taikinakulhoon. Eipähän tule ylimääräistä tiskiä. Jos heität esimerkkini mukaisesti kuivat aineet suoraan taikinakippoon, muista sekoittaa sössöä ekstrahyvin, jotta leivinjauhe ei jää yhteen köntsään vaan leviää tasaisesti pitkin taikinaa.

Saa maistaa jos tahtoo

Annostele taikina uunipellille leviteltyihin muffinssivuokiin ja jemmaa jokaisen muffarin sisälle puolikas geisha-suklaakonvehdin pala. Voit laittaa vaikka ihan kokonaisenkin suklaan jos siltä tuntuu, pääasia että muffinssi saa suklaisen sydämen. Kun taikina on vuoissa tyrkkää ne uuniin 200 asteeseen ja anna ruskettua noin vartin verran. Taikinasta tuli muistaakseni lähemmäs 20 pienehköä muffinssia, joista kaksi katosi heti parempiin suihin.

Geisha-muhvarit ennen kuorrutetta, maistuu ihan näinkin.

Kuorrute on niinkin yksinkertainen tehdä, että puolikas maustamaton Philadelphia-juusto sekoitetaan neljään sulaneeseen nougatpatukkaan. Kuorrutteen voisi pursottaa nätisti muffareiden päälle, mutta meikäläinen ei jaksanut nähdä vaivaa, vaan suttasi mössön lusikalla muffinssien päälle ja heitti vähän wienernougat crushia päälle. Ja ihan hienot tuli.

Mansikka-vanilja muffinssit:

- 2 kananmunaa

- 1,5 dl sokeria

- pikku ripaus suolaa (en usko tämän olevan välttämätön lisä..?)
- 1,5 tl leivinjauhetta
- 1,5 tl vaniljasokeria
- 5 dl vehnäjauhoja
- 100 g voita
- 1,5 dl Flora vanillaa
- 2 desiä pakastemansikoita ja niistä sulanut mehu

- puolikas Philadelphia-paketti ja noin 100 grammaa valkosuklaata

Vatkaa munat ja sokru vaahdoksi. Lisää kippoon kuivat aineet (voit jälleen sekoittaa ne halutessasi ensin keskenään, mutta ei oo pakko jos ei taho), sulanut voi sekä Flora Vanilla ja mansikat. Sekoita hyvin.

Mansikat saa muhjuuntua taikinan sekaan ja muutenkin varsinkin isompia (kirjoitin ensin ismompia, hihihi, Ismo Laitela) yksilöitä kannattaa hieman pilkkoa, sillä liian suuret mansikkasattumat eivät ole ainakaan tämän muhvinssisuun mieleen.
Tämäkin taikina jaetaan (ylläriylläri!) muffinssivuokiin ja hylätään 200-asteiseen uuniin 15-20 minuutiksi.

Jälkiviisaus nostaa päitään näidenkin muffinssien kohdalla, ja jos Geisha-muffinssien taikinaan olisi voinut lisätä hieman geishapaloja niin tähän taikinaan sopisi erinomaisesti vaniljatangon sisältä kaavitut siemenet. Myös valkosuklaa olisi varmasti vaniljan ja mansikan hyvä kaveri, mutta nyt mentiin pelkällä mansikalla, vaniljasokerilla ja Flora Vanillalla ja herkullista tuli niinkin.

Vanilja-maniskka muffinssit ilman kuorrutetta. Eivät maistu niin hyvältä ihan näin, vaan kuorrutetta kaivataan muhevoittamaan muhvinssi.

Kuorrutteeseen sen sijaan hoksasin laittaa valkosuklaata. Sulaneeseen valkosuklaalevyyn sekoitettiin puolikas Philadelphia-juusto ja seos läntättiin nätisti muffinssien päälle. Mansikka-vaniljamuffareiden koristeeksi sopivat suloiset sydän-nonparellit.

Valkosuklaakuorrute näyttääpi tältä.