Etanailta

Olen tuonut täällä usein ilmi rakkauteni etanoita kohtaan. Ällöttävän näköisistä röpelölöllöistä saa niin herkullista syötävää että oksat ja juuret ja koko puu pois! Allekirjoittaneeseen iskeekin säännöllisen epäsäännöllisesti hirmuinen etanahimo, ja silloin niitä on saatava, oli mikä oli. Yleensä pahin etanahimo iskee kesällä juuri kovimman helteen aikaan, jolloin ei ole ihan kaikista paras idea lämmittää uuni ja koko kämppä kuumaksi etanoita varten, mutta kun etanahimolle ei vaan voi mitään. Piste.

Ja koska olen reilu kaveri, yritän tartuttaa etanapakkomielteen kavereihinikin. Niinpä kutsuimme tuossa päivänä eräänä Maajussipariskunnan kotiimme tutustumaan niljakkaisiin kavereihimme. Pariskunnan miespuolinen osapuoli ei ollut maistanut aiemmin etanoita, joten pelasin varman päälle ja tein muutakin ruokaa. Maha täyteen kaikille vaikka väkisin! Vaikka kyllähän sen tiesi, että Maajussikin ihastuu etanoihin, niin kuin kävikin, ja nyt pariskunnan kotoota löytyy ihan omat etanapannut.



Alkujuomaksi tein meille Caribbean-nimiset drinksut, joihin tuli:

- 2 cl rommia
- 2 cl gallianoa
- 2 cl sitruunamehua
- 2 cl appelsiinimehua
- kivennäisvettä
- jääpaloja

Alkuruoaksi tarjoilin luottokeittoani Chili Explosionilla maustettujen juustoleipien kera. Toimii aina! Keiton jälkeen päästiin itse asiaan, kun Henkka pisti etanapannut uuniin ja pääsimme herkuttelemaan. Teimme etanoita muutamalla eri mausteella (toisiin chiliä, toisiin sinihomejuustoa jne), jotta vieraamme varmasti löytäisivät suosikkinsa, eikä mennyt kauaakaan kun Maajussi oli Henkan seurana keittiössä katsomassa miten etanat valmistetaan.



Jälkiruokana oli ylläoleva ruokakuvauksen mestariteos (Martina, yrittäisit edes..), josta en kerro kuitenkaan tämän enempää nyt. Siitä on nimittäin tulossa vielä oma postauksensa, sillä vaikka kuva saattaa väittää muuta, oli tämä päärynäunelmaksi ristimämme jälkkäripaistos valtavan herkullinen tapaus.

Matka maapallon ympäri

Uudenvuoden aattona päätimme möllöttää ihan vaan kaksistaan kotona, vaikka erilaisia pirskeitäkin olisi ollut tarjolla. Taloprojektin aiheuttamien kiireiden ja stressin takia ajattelimme, että on parempi ottaa vaan ihan iisisti, syödä hyvin ja olla tekemättä mitään. Henkalle uudeksivuodeksi pamahtaneet työvuorotkaan eivät varsinaisesti rohkaisseet lähtemään bilelinjalle, joten vietimme tämän(kin) vuoden viimeisen illan kotisohvalla.

Koska minä tykkään suunnitella ja järkätä kaikenlaista, päätin lievittää matkakuumettamme tarjoilemalla miehelleni makumatkan maapallon ympäri vuoden viimeisenä päivänä. Suunnittelin reittiä hartaasti ja listasin paperille erilaisia menu-vaihtoehtoja, maita ja ruokia jotka halusin ottaa mukaan uudenvuoden aaton matkalle. Vihdoin sain hahmoteltua järkevähkön menun, kipitin kauppaan ja aloin kokata.

Kun herraseni sitten saapui töistä kotiin, pukeuduimme punaiseen ja lähdimme matkaan. Hilppaisimme ensin rajan yli Venäjälle, jossa nautimme perinteisen venäläisen alkuruoan, joka sisältää suolakurkkua, hunajaa ja smetanaa. Yhdistelmä saattaa kuulostaa hieman erikoiselta, mutta toimii kuin venäläinen vodka. Vodkasta puheen ollen, kävimme itänaapurissa ollessamme pikaisesti myös Puolan puolella maistamassa snapsilasilliset biisoninruoholla maustettua vodkaa.







Seuraavaksi matkasimme Ranskaan nauttimaan patonkia ja sulaa Brie-juustoa. Sulan valkohomejuuston reseptin bongasin jo vuosia sitten jostakin blogista, mutta onnistuin unohtamaan sen (miten on mahdollista että unohdan juuston!), kunnes Kälyn eli Hulin blogia lukiessani törmäsin siihen uudestaan. Ja nyt sitä oli kokeiltava. Hulin blogin mukaan herkkuun on törmätty myös Saksassa, joten saatoimme olla Ranskan sijaan myös siellä. Puolalainen vodka taisi saada suuntavaistomme pahan kerran sekaisin kun emme enää tienneet missä olimme. No Euroopassa kuitenkin, vielä toistaiseksi.

Valkohomejuusto sulatetaan näin:

Tyrkkää juusto 200-asteiseen uuniin noin kymmeneksi minuutiksi, tai kunnes juusto näyttää hyllyvän höllyvän sulalta. Riko juuston pinta tekemällä siihen viiltoja vaikkapa ristikon muotoon ja laita se vielä hetkeksi uuniin. Tarjoile kuuma juusto heti vaalean leivän kanssa, mutta varo: Se on hieman poppaa juuri uunista tultuaan.

Mikä kuva ei kuulu joukkoon..?

Seuraavaksi halusimme johonkin lämpimään ja otimme lennon Intiaan. Matkalla pidimme hauskaa Lauri Tähkän kustannuksella (älkää kysykö..) ja perille laskeutuessamme kipitimme heti ruokapöytään nauttimaan mausteisesta kana-kukkakaalicurrysta basmatiriisin kera (ohje tulee myöhemmin). Intian kuumissa tunnelmissa vietimme tovin jos toisenkin, sillä herkut alkoivat jo painaa masuissamme ja oli pienen tauon paikka.

Heja Sverige!

Emme kuitenkaan malttaneet taukoilla kovin pitkään, sillä paloin halusta viedä Henkan hänen eniten kaipaamaansa kaupunkiin, eli New Yorkiin. Teimme matkalla välilaskun Ruotsissa, jossa hörppäsimme naamaamme mukilliset glögiä, ja jatkoimme matkaamme kohti juustokakkujen luvattua kaupunkia. Lusikoimme reilut viipaleet New York Cheesecakea (tämäkin ohje tulleepi myöhemmin..) naamariin ja suuntasimme Times Squarelle ottamaan vastaan vuosi 2012.

Matkamme ei kuitenkaan päättynyt tähän, vaan reissasimme vielä Meksikoon syömään nachoja, salsaa, guacamolea ja quesoa. Tarkoituksena oli myös palata koti-Suomeen Fazerin suklaan luo, mutta makumatka oli niin antoisa, että päätimmekin jäädä sulattelemaan ruokia Meksikon auringon alle. Fazerin suklaata ehtii syödä myöhemminkin ja kerrankos sitä missaa paluulennon Suomeen jäädäkseen nautiskelemaan meksikolaisista tunnelmista.

"Ei liinakkommekaan, nyt enää talliin jää.."

Näillä eväillä on hyvä lähteä pikkujouluilemaan. Glögiä maistoimme mukilliset kotona ennen lähtöä, punaviini nautittiin paikan päällä ja piparisuklaa sekä suklaakalenteri paketoitiin kuvan ottamisen jälkeen lahjapaperiin ja kiikutettiin niin ikään Maajussipariskunnan isännöimiin pikkujouluihin.

Firman pikkujoulujen lisäksi joulutunnelmaa pitää juhlistaa toki myös kamujen seurassa. Marraskuussa samana päivänä kun olisi ollut tallin pikkujoulut, juhlistimme vuosia täyttänyttä Maajussin morsianta kaveriporukalla pikkujoulujen merkeissä. Isäntäpari oli järkännyt kivaa pikku ohjelmaa ja ihania herkkuja koko keittiön tasot täyteen, joten kyllä kelpasi meikätonttujen pikkujouluilla.

Yksi lempparini pöydän antimista olivat suolapähkinäpiparit, joissa yhdistyy kivasti suolainen ja makea. Ohje maukkaisiin kekseihin on kuulemma napattu Myllyn Paras -sivustolta ja suora linkki reseptiin onpi tässä: Suolapähkinäpiparit. Kannattaa kokeilla.

Ehkäpä hauskin ohjelmanumero oli joululahjojen jakaminen. Jokainen vieras toi noin kolmen euron arvoisen lahjan paketoituna, ja kun kaikki olivat saapuneet paikalle, oli lahjojen jakamisen aika. Avasimme paketit yksitellen ja yritimme arvata niiden antajan. Jälkimmäinen tehtävä oli yllättävän haastava ja oma veikkaukseni ainakin meni ihan mönkään. Vaan ei sen väliä, pääasia oli mukava pikkujoulutunnelma, joka ainakin meikätontulla kohosi kattoon, tai jopa katon läpi, katsellessani iloisia paketin avaajia. Voi olisipa jo jouluaatto..


Oma pakettini näytti tältä.


Ja sen sisältä paljastui tällainen ylläri. Aika kiva, vai mitä? Hieman kyllä epäilyttää mahtoiko lahjan ostaja pysyä annetussa kolmen euron budjetissa..



Herkkujen ja pakettien lisäksi ohjelmassa oli mukavan seurustelun lisäksi myös heppa-aiheinen tietovisa missattujen tallin pikkujoulujen kunniaksi sekä ylläoleva herkkutarjotin. Nopeimmat ovat näköjään jo ehtineet napata mieleisensä shotit hyppysiinsä ja kuvan ulkopuolelta kerrottakoon, että vielä nopeammat ovat kulauttaneet ne jo kitusiinsa, sillä aikaa kun ruokabloggaaja vielä ähertää kameransa kanssa.

Täytyy kyllä sanoa että Maajussipariskunnan pippalot ja illanistujaiset ovat aina hirmu mukavia. Tarjoilut ovat hyviä, mahdollinen illan teema hyvin keksitty ja porukka sellaista, jonka seurassa aika rientää liiankin nopeasti. Iso kiitos siis Maajussille ja hänen morsiamelleen (vai olisiko se jo vaimo..?) että jaksatte järkätä useamman kerran vuodessa kivan illan kavereille. Kyllä mekin sitten kun meille mahtuu enemmän kuin kaksi vierasta..

"I'm running I'm scared tonight, I'm running I'm scared of breathing.."

"..Cause I adore you."

Tänäkin keväänä Euroviisuhuuman ollessa parhaimmillaan (tai pahimmillaan, miten sen nyt ottaa) kutsuin kamut kylään katsomaan kimpassa viisufinaalia ja syömään sekä juomaan hyvin. Tämä kuvio on oikeastaan jo perinne. Paikalle saapuivat Maajussipariskunta sekä hylätty vaimo, jonka mieskin oli toki kutsuttu, mutta joka ei päässyt työkiireiden takia paikalle. Lisäksi paikalla olimme tietysti minä the iso viisufani ja Ukkeli, jota viisut eivät voisi vähempää kiinnostaa. Eräs Ukkelin normaalisti niin hillitty kaveri saikin kuulemma armottoman naurukohtauksen Ukkelin kertoessa hänelle illan kuluvan Euroviisuja katsellessa. Kaikkeen sitä joutuukin kun elää Martinan kanssa.

Ennen viisuja istuimme alas juoruilemaan ja hörppäämään Jamien raparperibelliniä (ohje muutaman rivin päässä). Me saatoimme katsoa Maajussin morsiamen kanssa salaa pari heppavideota ihan vain nopeasti, minkä lisäksi pakotimme vieraat katsomaan matkakuviamme (aina yhtä kivaa) ja Ukkeli nauratti meitä näyttämällä hauskoja Youtube-pätkiä. Sitten olikin aika aloittaa viisujen katsominen juomapelin ja syömisen merkeissä. Ensin kuitenkin sitä raparperibelliniä:

Jamie Oliverin raparperibellini syntyy näistä aineista:

- 300 g raparperia

- 75 g sokeria

- 1 pulloa kuohuviiniä

Huuhtele raparperit, pilko ne pienemmäksi ja laita sokerin sekä vesilorauksen kera kattilaan. Kiehauta ja jätä sitten pienelle lämmölle poreilemaan kunnes raparperit ovat pehmenneet ja seos muistuttaa hilloketta. Soseuta sössö sauvasekoittimella ja jaa se kuuteen lasiin. Kaada sitten lasi melkein täyteen kuohuviiniä, sekoita ja kaada vielä hieman lisää kuohuvaa päälle. Kippis!

Annoimme tänäkin vuonna viisuille pisteitä neljästä kymmeneen ja laskimme oman voittajamme sekä häviäjämme. On aina yhtä hauska seurata, miten tietyt biisit jakavat mielipiteemme ja tietysti hieman kinata siitä mikä biisi on hyvä ja mikä ei, sekä katsoa miten samaa mieltä oma viisukatsomomme on virallisen viisutuloksen kanssa. Tänä vuonna viisuporukkamme oli harvinaisen taitava pisteiden antaja: Oma voittajamme oli täsmälleen sama kuin mikä voitti viisut muutenkin! Hyvä Azerbaijanin kaikkiin uppoava perusviisu!

Puolueellinen raatimme rankkasi toiselle sijalle Suomen Paradise Oskarin sekä hänen taustallaan nousevan maapallon pisterivillä 10, 10, 10, 10 ja 4. Ukkeli ei pidä Oskarista. Jaetulle toiselle sijalle tuli myös Brittien vanhentunut poikabändi Blue (miten niin raadissamme oli naisenemmistö ja vieläpä hieman vanhentunut sellainen?). Azerbaijanin, Suomen ja Brittien lisäksi pidimme myös Venäjän Alexej Vorobjovin Get You:sta (mitä sanoinkaan siitä naisenemmistöstä..) sekä Bosnia Herzegovinan pappa Dino Merlinistä (ja mitä sanoinkaan iästämme..) ja hänen Love In Rewind-biisistään. Myös Ruotsin söpö poika hajoavine tai ei-hajoavine laseineen vetosi meihin. Ylläri.

Itse annoin parhaat pisteet edellä lueteltujen lisäksi Unkarin upeaääniselle Kati Wolfille sekä öh, upea..ääniselle Kreikan Loucas Yiorkasille. Äh, ketä mä huijaan, tää on niin nähty. Allekirjoittanut antaa aina täydet pisteet Kreikalle, jos siellä vaan on Loucas Yiorkas, Sakis Rouvas, Sarbel laulamassa Yassou Mariaa tai joku muu vastaava tumma komistus. Että se siitä LAULUkilpailusta..

Vähiten pisteitä meidän raadiltamme sai Liettuan murjottajatyttönen Evelina Sasenko, joka meni kuulemma lehdistötilaisuudessa nurkkaan murjottamaan nostettuaan hatusta esitysnumeron neljä. Samaan aikaan meidän lipevä söpöläisemme Paradise Oskar hymyili rauhallisena kädessään huonoin mahdollinen esiintymisnumero. Meihin ei vedonnut myöskään sveitsiläinen katulaulaja Anna Rossinelli, Italian kamala kuuloluita kiduttava viisu (jonka aikana päätimme vispata kuohukerman, sillä vatkaimen ääni oli paljon kauniimpi kuin Italian torvisoitinten) eikä Ranskan huutajapoika, vaikka veikkasinkin esikatselujen perusteella Sognun erottuvan joukosta ja pärjäävän siksi hyvin. Myös Serbian värikäs migreenibiisi oli yhtä tuskaa, eikä vähiten sen takia, että taustalla vilkkuvat värit sattuivat silmiin ja kovaa. Pelkäsin oikeasti saavani migreenin ja katselinkin suosiolla välillä muualle.

Jospa mentäisiin niihin tarjoiluihin sitten. Käytin paljon Jamie Oliverin reseptejä kyseisenä viikonloppuna, sillä raparperibellinin lisäksi pöytään kannettiin kahta Jamien suolaista piirakkaa. Niiden ohjeet julkaisen myöhemmin, samoin kuin iiihanan manteliliköörisen tryffelikakunkin ohjeen. Piirakoiden kaverina tarjoilin ihan tavallista fetasalaattia sekä pekoniin käärittyjä kirsikkatomaatteja ja herkkusieniä, jotka ovat molemmat aivan sairaan hyviä. Kaikki missä on pekonia on hyvää.

Pekonipalleroiden ohje on julkaistu aikaisemminkin blogissani, mutta muistin virkistämiseksi kerrottakoon, että tomaattien ja herkkusienien ympärille kietaistaan pala pekonia, lävistetään koko homma cocktailtikulla ja paistetaan kavereita 225-asteisessa uunissa niin kauan että pekoni ruskettuu. Jäähtymistä kannattaa odotella hetki, sillä varsinkin juuri uunista tulleet tomaatit ovat kuumia.

Bello

Klikkailin ennen joulua Bellosta kuumia juomia niin itselleni kuin joululahjapaketteihinkin. Näillä pakkasilla kuumat juomat tulevatkin todella tarpeeseen. Tällä viikolla meikäläisen aamurutiineihin on kuulunut itsensä syväjäädyttäminen junalaiturilla myöhässä olevaa junaa odotellen, ja sen jälkeen itsensä sulattaminen töissä kuuman teen avulla. Eräänä aamuna katsoin ihan kellosta kauanko kestää että varpaisiin palaa tunto, ja tasan puoli tuntia meni siitä, kun astuin sisään toimistoon, siihen kun varpaat tunsivat jälleen sormella tökkimisen. Kivaa. Luojan kiitos Miami ja Karibian risteilijä odottavat jo meikälomailijaa horisontissa.. Niin ja Nykki, vaikkei siellä olekaan yhtä lämmin.

Bellosta löytyy erilaisia teelaatuja, kahveja, kaakaota, terveellisiä suklaamakeisia ja kaikkea muuta jännää. Itse himoitsin eniten eri makuisia kaakaoita, ja ehdinkin tilata ihanan kanelikaakaon itselleni ennen kuin se loppui nettikaupasta. Kanelikaakao on valehtelematta parasta kaakaota, jota olen koskaan juonut. Niin täyteläisen pehmeä, suklainen ja oho, terveellinenkin vielä! Tällä hetkellä valikoimissa näyttäisi olevan vain luomukaakao sekä intensiivinen tumma kaakao, joista jälkimmäisen minä haluan. Se on pakko saada. Piste.

Kaakaon lisäksi tilasin kolme pakettia teetä ja ainakin tuo appelsiinin makuinen valkoinen tee on herkkua. Sillä olen sulatellut itseäni joka aamu, ja itseasiassa, jos suonette pienen tauon, käyn hakemassa sitä nytkin kupillisen itselleni. Pieni hetki..

...Noin. Oli muuten viimeinen pussi, pakko tilata lisää. Tilauksen mukana tuli myös ilmainen näyteylläri: Pala suklaata. Eikä ihan mitä tahansa suklaata, vaan vihreää sellaista, kuulemma vihreän teen makuista, vaikken minä huomannutkaan maussa mitään sellaista. Aika jännä, voi hitsi miten kivaa saada tällaisia erikoisia ylläreitä. Suklaa oli ihanan pehmeä ja suli suuhun, mutten ihan päässyt yli sen oudosta väristä. Kyllä suklaan pitää olla ruskeaa, tai erikoisluvalla valkoista. Vihreä suklaa näyttää jotenkin vialliselta, vaikkei sen maussa olisikaan mitään vikaa.

Hitsi, nyt täytyy varmaan ihan oikeasti tehdä taas tilaus. Kaakaota, teetä ja vaikkapa pussillinen Bourbon Arabica -kahvia, josta voi löytää ripauksen karamellin makua. Nam. Ja mikä parasta: Ties mikä ylläri paketista tällä kertaa kuoriutuukaan! Minut on niin helppo tehdä tyytyväiseksi sujauttamalla tilaukseen pieni ylläri. Sen ansiosta tilauksia pitää tehdä aina uudestaan ja uudestaan. Lushin saippuoitakin on pakko tilata usein, sillä paketista löytyy aina joku ihana tuotenäyte. Mutta se nyt ei enää liittynytkään ruokaan..

Nautinto ja terveys voivat kulkea käsi kädessä

Ufoviinaa

Käsi ylös kaikki jotka ovat joskus sekoittaneet turkinpippurikarkkeja viinaan! Tai ujuttaneet Fisherman's Friend -pastelleja niin ikään viinapullon suusta sisään. Tuloksenahan ensimmäisestä on jättehyvää salmaria ja jälkimmäisestä omatekoisia fisushotteja, jos joku alaikäinen ei vielä tiennyt.

Allekirjoittanut nosti käden ylös molemmissa kohtaa ja monta kertaa, sillä karkin ja viinan sekoittelu on vallan mukavaa puuhaa. Ensimmäisen kerran muistan maistaneeni omatekoista salmaria iskän pullosta vuosia vuosia sitten ihan pikku-Martinana (pitäisikö tätä edes myöntää..?). Ennen kuin kauhistutte enempää, voin kertoa että olin pullolla ihan luvan kanssa ja kastoin vain sormenpään nesteeseen ja nuolaisin siitä. En siis juonut itseäni känniin, toisin kuin pikkuveljeni, joka löysi 2-vuotiaana liköörin jämät pöydältä (hmm, ehkä tämänkin olisi voinut jättää kertomatta..).

Salmarimuistot vievät minut myös Rodokselle, jossa sekoittelimme Maajussin morsiamen kanssa mukaamme ottamista turkkareista ja koskenkorvasta vallan makoisan juoman. Loman loppupuolella juotimme mustaa taikajuomaamme myös ruotsalaisille, jotka eivät aivan ymmärtäneet salmarimme päälle. Tymät ruotsalaiset. No, jäipähän meille enemmän.

Fisumuistot pulpauttavat mieleeni niin ikään Maajussin morsiamen ja itse Maajussinkin tällä kertaa. Varkauden mies nimittäin sekoitteli meille nykyään jo avioituneen parin ensitreffeillä pullollisen fisua, jota sitten hörpimme mökkikeittiön pöydän äärellä samalla kun pelasimme lautapelejä. Älkääkä kysykö mitä minä tein pariskunnan ensitreffeillä. En tiedä sitä itsekään.

No mutta, vähäiset neljä kappaletta kestäneiden alustuspuheiden jälkeen päästään itse reseptiin. Sain nimittäin mahti-idean sekoittaa lapsuuden lemppareita, eli ufo-karkkeja viinaan. Siitä olisi pakko tulla hyvää! Ostin perinteisten vaaleanpunaisten ufojen lisäksi myös omia lemppareitani banaaniufoja sekä muutaman pullon kossua, ja niin Keltaisen keittiön panimo aloitti toimintansa.


Viina plus..


...ufokarkit...

...on yhtä kuin ufoviina!

Ufokarkit eivät mene viinapullon suusta kokonaisena, joten vietimme tovin jos toisenkin karkkeja rikkoen ja niitä suppilon avulla pulloon tunkien. Se oli sotkuista ja tahmaista puuhaa, voin kertoa. Yksi vaaleanpunaisista ufoista tehty taikajuoma menisi tulevan datanomin, eli pikkuveljeni ja hänen tyttöystävänsä joululahjapukettiin (tämä selittänee miksi postaan tämän vasta nyt enkä ennen joulua). Banaaniufoviina ja pieni maistiainen vaaleanpunaista ufoviinaa oli määrä työntää oman viinakaapin kätköihin.

Ja kas näin, kun karkit oli sekoitettu viinaan, alkoi jännittynyt odottaminen. Mitähän tästä tulisi? Tuleeko juomista ihanan vaaleanpinkkiä ja neonkeltaista? No ei tule, vaan ällöttävän mustanpinkinsameansekavaa nestettä ja sama kellertävänä. Makukin oli, no jaa.. odotin parempaa, sanoisinko näin. Datanomi sai silti pullonsa ja itsekin olen maistanut pari ufoviinashottia kotosalla. Mitä kylmempänä viinan tarjoaa, sitä parempaa se on, mutta ensi kerralla kokeilen jotakin muuta karkkia. Sisun Horna-pastilleista saa ainakin hyvää juomaa ja esimerkiksi Pantteri-karkit voisivat myös olla kokeilemisen arvoisia. Tai noitapillit? Kovat hedelmäkarkit? Remmit? Joo, onhan näitä kokeilulistalle meneviä vielä lisääkin.

Shottibileet!

Perjantain ja pidennetyn viikonlopun kunniaksi tarjoilen teille nyt armottoman shottipläjäyksen! Kokoonnuimme viime kuussa Maajussipariskunnan kotiin viettämään hilpeitä shottibileitä, joihin jokainen kantoi viinakaapistaan pullon tai pari, ja näin synnyttämästämme pullomerestä syntyi jos jonkinlaisia shotteja. Shotteja tuli kumottua bileiden alusta saakka aikamoisella vauhdilla, joten välissä piti pitää tauko ja pelata juomapeliä. Lienee turha edes sanoa, että meno oli loppuillasta hieman, ööö...epämääräistä lienee sopiva sana. Vaikka enhän minä äiti tietenkään jokaista tässä luettelemaani shottia juonut. Enpä.



Paljon pulloja rivissä. Jos halusi osallistua seuraavalle shottikierrokselle, tuli oma nimikoitu shottilasi laittaa tarjottimelle. Jos taasen aikoi jättää seuraavan kierroksen väliin, asetettiin lasi mihin tahansa muualle kuin tarjottimelle, jotta shotin tekijä tietää mihin lasiin kaadetaan viinaksia ja mihin ei. Yllättäen kaikki lasit ovat kuvassa tarjottimella.



Omaan lasiin sai valita sopivan tarran, jonka avulla tunnistaa omansa vielä kymmenenkin shotin jälkeen.



Ilta alkoi leppoisasti Perisynnillä:

- 1 osa minttulikööriä
- 1 osa Baileysia



Ja heti perään huudettiin Jumalauta! kumoten seuraavanlainen shotti:

- viskiä
- appelsiinimehua
- rommia
- vodkaa

Tähän shottiin liittyi myös minulle ja Vilukissalle lapsuudesta tuttu laulun pätkä, joka menee näin: "Jumalauta näillä lakeuksilla, ei jumalauta pilkata jumalaa" (Sata pistettä sille, joka tietää mistä ohjelmasta hoilotus on peräisin. Vinkki: Hoilottaja oli sama jannu, joka esittää Salkkarien ministeri Erkkilää.)



Ja sitten oli aika shotin nimeltään Rikun paska:

- 1 osa Baileysia
- 1 osa kermalikööriä
- ja kermavaahtoa päälle

Pitihän se arvata, että mokasin sittenkin, vaikka kuinka yritin ottaa jokaisesta shotista kuvan ja siirtää ne kaikki vielä tänne blogiinkin. Pyllymysli -nimisestä shotista ei siis ole kuvaa, mutta se nautittiin tässä välissä ja sisälsi seuraavaa:

- 1 osa omenalikööriä
- 1 osa salmiakkiviinaa

Ennen taukoa saimme vielä orgasmit:

- 1 osa tequilaa
- 1 osa Baileysia

Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut noin puoli tuntia, ja totesimme pienen shottitauon olevan hyvä idea, ettei ilta lopu turhan lyhyeen. Hääkuvia katselemaan siis.

Tasan puolen tunnin tauon jälkeen (miehet laskivat minuutteja kellosta) hulautimme kurkkuihimme vinkeän näköiset siniset shotit nimeltään Sininen jääkarhu:

- vodkaa

- minttua (Olikohan viinaa vai likööriä? Nyt en tiedä kun en ollut paikalla tarkkailemassa shottien valmistusta)

- Blue Curacaota

Kitkerässä skermassa (nimestä käytiin pientä vääntöä, mutta lopulta raati päätyi tähän) oli:

- omenalikööriä

- kermaa

Sitten meihin kaikkiin iski Jättikutka:

- viskiä

- vadelmalikööriä

- appelsiinimehua

Seuraava shotti oli inspired by Tommy, jonka pureman jälkeiset mustelmat ovat nähtävissä kuvassa. Shotin nimi on siis Tommyn purema ja se sisältää:

- lakritsikossua

- vodkaa

- kermaa

Tämä nestemäinen Tommyn purema oli oikein makoisa kaveri, toisin kuin mustelmat aiheuttanut kaima.

Mutu-shotti on kovin samankaltainen kuin Tommyn purema:

- 1 osa lakritsikossua

- 1 osa Baileysia

- kermaa

He ovat verisiä irkkuapinoita. Malttamattomin käsi hamuaa jo shottia ja yksi on tyhjästä lasista päätellen puh pah pelistä pois.

- Pisang Ambonia

- Minttulikööriä tai -viinaa

- Baileysia

- grenadiinia

Viimeisiä viedään. Liekehtivää lehmaa juodessa pitää sanoa ammuuuuu...

- maitoa

- viskiä

Uhhuh, mikä yhdistelmä!

Muistiinpanojen mukaan viimeinen kotioloissa hotkaistu shotti oli tämä Bailey'sin suklaa-kirsikka:

- grenadiinia

- kahluaa

- Baileysia

Shottiteema jatkui myös paikallisessa kuppilassa, jossa sotkimme naamamme kermavaahtoon ylläolevilla kavereilla..

...kippistimme näillä kavereilla...

... ja läikytimme tarjottimelle nämä shotit.