Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Keltaisessa keittiössä

sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Dip dip dipping



Tylsällä säällä on kesälläkin välillä mukava käpertyä viltin alle katsomaan leffoja. Leffailtana (tai aamuna tai päivänä) pitää tietenkin olla jotakin naposteltavaa, mutta mitäs sitten jos perinteiset karkit, sipsit ja popcornit eivät jaksa innostaa? Mitäs me sitten syötäisiin? Eipä olekaan ihan niin helppo vastata tuohon kuin äkkiseltään luulisi.

Leffaevään pitää nimittäin olla a) helppoa popsia sormin, ettei vaan missaa Twilight-vampyyrin ihanaa glitter-kimallusta tai muuta yhtä olennaista b) suht helppoa ja nopeaa valmistaa, ja c) hyvän makuista, tietenkin. Dippilautanen onkin osoittautunut hyväksi leffaevääksi silloin kun liian makea, suolainen tai rasvainen ei kiinnosta. Dippihärdelleillä voi myös huoletta korvata aterian, sillä niistä saa helposti monipuolisia, ja kaiken lisäksi ne ovat vielä suhteellisen terveellisiäkin. Kesämasu tykkää.

Me olemme dippailleet ukkelin kanssa viime aikoina ainakin lihapullia, nakkeja, juustoa, kurkkua ja paprikaa. Myös muun muassa kukkakaali, minimaissi, broilerin siivet, kananugetit, mozzarellatikut sun muut ovat hyvää dippailtavaa. Dippeinä meillä on ollut kaupan valmista dippijauhetta (ei varmaankaan tarvitse kertoa mitä makua suosimme..) sekoitettuna kermaviiliin, mutta dippendaalia voi tehdä myös itse. Kokeile vaikkapa tsatsikia tai täältä löytyviä dippejä.

Leffaeväänä pitää olla myös tarpeeksi juotavaa, ettei tarvitse heti lähteä täyttämään vesi-, maito-, limu- tai mehulasia. Alkomaholi ei ole parasta mahdollista leffajuomaa varsinkaan silloin jos haluaa oikeasti keskittyä elokuvan tapahtumiin. Jos kuitenkin huomaa katsovansa maailman tylsintä leffaa, on siiderin tai viinipullon avaaminen enemmän kuin sallittua. Toinen vaihtoehto on nukahtaa kesken leffan, mikä on ikävä kyllä minun vaihtoehtoni usein myös hyvän leffan kohdalla. Twilightia katsellessamme jouduin tosissaan nyrkkitappelemaan Nukkumatin kanssa, ja elokuvan loppuosan katsoinkin lopulta seisten, sillä muuten olisin nukahtanut.


Öljyssä ja mausteissa pyöritellyt uunissa paahdetut peruna- ja paprikatikut sopivat myös hyvin dipattaviksi.

Tunnisteet: ,

torstai 25. kesäkuuta 2009

Sijoiltaan onnesta



Italiaan lähdön kunniaksi tarjoilen teille nyt simppeliä metukkapastaa, jota tein suolanhimossani toukokuun helteiden aikaan. Kovilla helteillä pitää muistaa huolehtia suolojen saannista, ja vaikka vesi aivan loistavaa janojuomaa onkin, kannattaa välillä hörppästä myös jotakin muuta. Hellejuomien kuningas on kivennäisvesi, mutta myös mehusta ja maidosta saa tarpeellisia helleongelmien tappajia. Kuten kaikki varmaan tietävätkin, alkoholi, kahvi ja tee kuivattavat elimistöä, eivätkä näin ollen sovellu kovin hyvin helteeseen, vaikka juomia ovatkin.

Ja sitten asiaan. Hellepäivän helppoon pastaan tarvitset:

- metukkaa (mulla oli salamipötkö, jota pilkoin sopiviksi siipaleiksi)
- pastaa
- tippa öljyä
- mausteita
- halutessasi voit tyhjentää tähän myös vaikkapa herne-maissi-porkkanapussin jämät

Laita pasta kiehumaan, lämmitä metukka (ja hemapo) pannulla pikkupikku tilkassa öljyä. Mausta maltillisesti, sillä metukka itsessään antaa pastalle runsaasti makua ja suolaisuutta. Heitä keitetyt pastat pannulle, sekoita kaikki ainekset keskenään sekaisin ja lisää vähän öljyä jos pastasi näyttää sitä tarvitsevan. Syö parvekkeella ilta-auringossa ja muista rasvata kuumottava ihosi aloe veralla ennen nukkumaan menoa.

Jos jollekulle (vai jolle kulle, apua, en osaa yhdyssanoja!) ei ole tullut vieläkään selväksi, niin meikätyttö tosiaan suuntaa tänään kohti Italiaa. Olen ajastanut muutaman yllärin lomani ajaksi, ja jos rivivälit, ulkoasu tai muu on seuraavan parin viikon aikana päin persiitä, niin ei voi mitään. En ole korjaamassa niitä ennen heinäkuun puoltaväliä.

"Sä menit sijoiltasi onnesta
vaikka vannoit ettet, sä vannoit ettet.
Se veisi kuitenkin vain terveyden
ja aivan liian aikaisin hautaan.

Kun menit sijoiltasi onnesta sinä kerroit,
että se tuntuu siltä
kuin kaikki nivelet ois naksahtaneet
aina leukaa myöten pois paikoiltaan."

(Egotrippi - Älä koskaan ikinä)


Arrivederci!

Tunnisteet: ,

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Kälyn juhannusleipä



Tättädädää! Tässä se tulee, nimittäin äskeisessä juhannuspostauksessa kehumani leipä, jonka resepti singahti sähköpostiini ennen kuin ehdin saaristolaisleipää sanoa. Ja koska copy-paste on kaveri, on resepti tässä teidän kaikkien hyötykäytettävänä Kälyn kommenteilla höystettynä. Olkaa hyvät ja kiitos Käly!

- 1 l Piimää
- 75 g hiivaa
- 3 dl siirappia
- 3 dl kaljamaltaita
- 3 dl vehnäleseitä
- 3 dl ruisjauhoja
- 1 rkl suolaa
- 10 dl vehnäjauhoja

Voiteluun siirappivettä 1/3

Lämmitä piimä ja sekoita joukkoon hiiva, siirappi, maltaat, vehnäleseet, ruisjauhot, suola ja vehnäjauhot. Anna taikinan nousta 1½ tuntia (mä laitoin astian kököttämään altaaseen jossa oli kuumaa vettä. Päälle vielä joku liina niin hyvää tulee).

Voitele kaksi kahden litran vuokaa ja jaa taikina vuokiin. Paista leipiä uunin alimmalla ritilätasolla 175 asteessa 2 tuntia. Kun leivät ovat kypsyneet 1½ tuntia valele siirappivedellä (mä valelin vasta kun olin ottanut leivät uunista ja antanut niiden kököttää liinan alla tuon 1½ tuntia.. Hyvin luin siis ohjeen).

Kumoa kypsät leivät vuoista ritilälle liinan alle jäähtymään.Anna leipien tekeytyä viileässä pari - kolme päivää niin leivät on parhaimmillaan.

Tunnisteet: ,

Hei kaikki juhannustansseihin..





Juhannusaattoni vuosimallia 2009 sujui hyvin epätyypillisesti. Hengasin yksin kotonani hiljaisessa Helsingissä, en nähnytkään merta (saati että olisin uimaan/hukkumaan asti päässyt), en ollut mökillä, laivalla enkä veneellä, en juonut tippaakaan alkomaholia, en syönyt makkaraa enkä kerännyt kukkia tyynyn alle. Nukkumaankin menin jo puoli kahdeksan aikaan illalla migreenin yllättäessä pienen matkalaukun pakkaajan.

Sen verran kuitenkin tein keskikesän juhlan kunniaksi, että lämmitin päivällä juhannussaunan ja kökötin siellä tervalöylyissä saunabrihan pulputusta kuunnellen. Olin tietenkin myös hommannut ihanaa kesäistä syötävää: Uusia perunoita, silliä, smetanaa ja mätiä (=leväkaviaaria). Nammm..


Mätiä, smetanaa ja sipulia nautin paahtoleivän päällä savujuuston sekä salaatinlehtien kaverina. Kun mätiä oli enää alle puolet jäljellä, sain loistoidean, ja samalla suutuin itselleni, kun en ollut moista älynväläystä saanut aiemmin. Lisäsin nimittäin mätiin valkosipulia! Ihan parasta! Kaksi lemppariruoka(ainest)ani samassa paketissa! Miten ihmeessä en ole keksinyt sitä aiemmin, vaikka valkosipulia joka ruokaan tungenkin? Tyhmä minä, tooosi tyhmä! Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, sanoi IiroAaroEero, joka Paulaa haudasta kaivoi..

Juhannuspäivänä pääsin tunkemaan itseni Kälyn, Insinöörin ja Kodan herkkupöytään. Tarjolla oli jälleen kerran vaikka mitä ihanaa, ja sainkin vatsani niin täyteen, että jälkkäriosasto taisi jäädä jonottamaan kurkkuputkeen (vai mitä henkitorvi/ruokaputkea pitkin sapuska mahaan meneekään), kun mahaan ei enää mahtunut muruakaan. Pöydästä löytyi ainakin grillivihanneksia, grillattua lihaa, lohta, salaattia, silliä, perunaa, kastikkeita ja Kälyn tekemää ihanaa leipää, jolle on annettava ihan erityismaininta, niin herkullista se oli. Leivän reseptin pyytely jäi vähän puolitiehen, mutta eiköhän se vielä löydä tiensä keltaiseen keittiöönkin. (EDIT: Tie löytyi nopeammin kuin uskoinkaan: Resepti täällä.)




Vuohenjuustoneliöiden ohje löytyy täältä.







Jälkiruoaksi oli vaniljakahvia ja kananmunakakkua, jonka päällä hengaili jännästi hedelmältä maistuvia kananmunan keltuaisia. Ja kaikki uskoo, eikö niin?

Herkuttelujen jälkeen pelasimme hauskaa sanapeliä, jonka nimeä en enää muista, mutta jonka voisi melkein hankkia itsellekin. Sanomista minun vastausteni kohdalla meinasi tulla T:llä alkavasta kelluvasta esineestä/asiasta, johon laitoin että Titanic. Tietenkin. Myöskin nihkeä kainalo kirvoitti vastalauseita N:llä alkavana haisevana asiana, mutta sain kuin sainkin
molemmista pisteet. Mielikuvitus kunniaan kaverit!

"Hei kaikki juhannustansseihin
Juo joku marttyyri ja metsä raikaa
On saunat liekeissä tietenkin
Ja neitsyt kaadettu kuin vanhaan aikaan
Tango merellä soi
On siinä taikaa"
(Dingo - Juhannustanssit)

Tunnisteet: , , , ,

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Kesäsalaatti



Mikäköhän tästä nyt muka niin kesäisen tekee? Se, että salaatti on tehty ja syöty kesällä? Vaiko se, että siinä on maissia ja herneitä? Njääh, en tiedä, sillä ei tämä periaatteessa yhtään sen kesäisempi ole kuin muutkaan salaatit, mutta jostakin syystä tätä haarukoidessa mieleni kirmasi kesälaitumille ja tuli halu käydä ahon laitaa ilman paitaa. Vain suvituulen minä kutsun kuulen..

No joka tapauksessa, tämä(kin) salaatti syntyi erinäisistä jääkaappiin seilaamaan jääneistä jämistä eikä minun alunperin pitänyt postata sitä tänne lainkaan. Kesäsalaatistani tuli kuitenkin niin hyvää, että halusin pistää pari juttua tänne muistiin, jotta voin myöhemmin dementian vallassa matkia itseäni ja kokea nämä makuelämykset uusina aina uudelleen ja uudelleen.

Kesäsalaattiin tarvitset:

- sitä vihreetä juttua, joka tällä kertaa oli hieman punertavaa lollo rossoa
- kurkkua
- oranssia paprikaa, sillä se on kalleinta, ja muille kaupassa olijoille pitää näyttää että meillä ei olla köyhiä, lälläslää..
- savulohitäytteisiä oliiveja samasta syystä kuin oranssia paprikaakin. Lisäksi oliivit ovat hyviä naposteltavia sossun jonossa istuskellessa.
- ruotsalaista edamia, eli goudaa
- herneitä. Tuoreet olisivat parhaita, mutta pakasteherneillä mentiin. Höh.
- perunaa
- minimaissia
- pasta rossa -maustetta (tai grillimaustetta)

Muistiin laitettava juttu nro 1:

Paista minimaisseja voissa ja mausta ne pasta rossalla. Tulee ihan järjettömän hyvää! Ainiin, pakko paljastaa tässä välissä, että olen huijannut teitä kaikkia (muahahahaa!), sillä aina kun olen sanonut käyttäväni voita, olen oikeasti käyttänyt leivontamargariinia, joka on iiihan eri juttu kuin aito ja oikea voi. Tiedoksi vaan että tulen huijaamaan teitä jatkossakin, ehkä nopeammin kuin arvaatkaan..

Muistiin laitettava juttu nro 2:

Salaattiin saa helposti ruokaisuutta ja hyvää makua perunan avulla. Pilko jäähtyneet keitetyt perunat (vaikka eiliset jämät.. ihan niin kuin meillä joskus syötäisiin keitettyjä perunoita..) pyörittele niitä lämpimässä voissa (hahhaa, huijaus jälleen!) sekä pasta rossassa. Myös öljy ja grillausmauste sopivat tähän hommaan kuin Martina Italiaan. Ah, sieltä se taas tuli.. 6 päivää enää!!

Muilta osin kesäsalaatin kasaaminen tapahtuu kuten muidenkin salaattien. Pilko tarvittavat, sulata pakasteherneet, sekoita ainekset keskenään ja syö. Valmiin annoksen päälle voi pirskauttaa vielä hieman öljyä ja sitruunamehua sekä pyöräyttää pari kierroksellista pasta rossaa.

Tunnisteet: ,

torstai 18. kesäkuuta 2009

Luokkakokous



Pidimme viime perjantai-iltana neljän hengen luokkakokouksen Vilukissan, Tukan ja Eric Forresterin kanssa. Oli jo aikakin tavata luokkamme parasta B-ryhmää, onhan koulumme loppumisesta jo yli vuosi ja kyseisiin Lusikka-ryhmäläisiin olen pitänyt yhteyttä viimeksi, hmmm, eilen?

Menimme aluksi Rautatieaseman yläkertaan tuopin äärelle odottamaan Ericiä, joka kenties unohtui viimeistelemään kesän mallistoaan tai sitten vaan muisti tapaamisaikamme väärin. Samapa tuo, siinähän se aika kului kaljaa litkiessä ja juorutessa Vilukissan sekä Tukan kanssa. Ericin saavuttua paikalle hipsimme Sports Academyyn, jossa ohjelmassa oli tietokilpailujen lisäksi tätä:



Sportsissa hotkaisimme myös iltasapuskat. Minä ja Eric otimme puoliksi ihanan snacklautasen, jossa oli nachoja, ranskalaisia, sipulirenkaita, makkaraa, suolakurkkuja, chicken wingsejä sekä tietenkin asiaankuuluvat dipit. Annos sopii mainiosti naposteltavaksi samalla kun kumoaa muutaman tuopin, tai sitten seuraavana päivänä pienessä krapulanälässä tämä maistuu myös varmasti.


Sportin Snacklautanen



Tukan kalahärdelli, joka meni tilaukseen osin mielenkiintoisen juures-juustokakun takia.



Vilukissan salaatti, joka oli kuulemma muuten hyvää, mutta merilohta olisi saanut olla enemmänkin kuin pari pientä pökälettä.

Minun ja Ericin ilta jatkui vielä Apolloon, josta jopa muistan tällä kertaa jotakin. Edellisellä kerralla toissa vappuna nimittäin meni hieman yli, ja parin horjahtamisen sekä yhden kaatumisen jälkeen totesin etten osaa enää puhua enkä pysyä pystyssä, joten on parasta poistua paikalta.

Muuten ihan hyvä idea joo, mutta enhän minä enää voinut muistaa mistä pääsee ulos. Siellä sitä sitten pyörittiin seiniä pitkin ja jossakin vaiheessa pulpahdin ulos oviaukosta vappuiselle jalkakäytävälle, näin tutun naaman Mäkissä, menin syömään hänen ruokansa ja selvisin sen verran, että pääsin kuin pääsinkin lopulta omin avuin nukkumaan. Mäkistä poistumisen ja nukahtamisen välissäkin ehti tapahtua jos vaikka mitä taksin huijaamisesta saunomisen kautta tyhjän kämpän lattialle kylmissään käpertymiseen, mutta jätetään ne tarinat seuraavaan kertaan.

Tälläkin Apollo-kerralla matka jatkui Mäkkiin, jonka pihalla mussutimme raflassa treffatun ukkelin kanssa aterioitamme ihmetellen kesäyötä ja sumutinpullosadetta. Ukkeli viihdytti minua myös kertomalla kasariristeilystään, jossa vääränlaisia vitsejä oli lauottu hieman väärässä paikassa. Ja sekös minua nauratti! Toivottavasti Erickin pääsi hyvin kotiin, samoin takanamme taksia jonottanut marokkolainen/italialainen.

"Meidän piti muuttaa maailmaa.
Meistä tuli mursumiehiä, vihaisia naisia, pirrejä,

lyhytkravattisia lateja, juoppoja ahteja.

Meistä tuli osmoja, huhuu-miehiä, aarneja,
mutta tänään voidaan hetki olla Torsteja.
"
(Anssi Kela - 1972)

Tunnisteet: ,

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Santa Maria Extra Fine



Maustekaappini sai uuden vahvistuksen kun nappasin kaupan hyllyltä mukaani vanhan ystäväni Roasted Garlic & Pepperin punanahkaisen serkun. Serkun nimi on Pasta Rossa ja hän sopii purkin mukaan pizzan ja pastan kaveriksi. Höh ja pöh sanon minä, sillä mielestäni maustetta voi tunkea surutta ihan joka paikkaan (paitsi ei sinne, pervo). Ei siis pelkästään pastaan ja pizzaan, vaikka epäilemättä se sopii niihinkin mainiosti.

Pasta Rossaan makua tuovat valkosipuli, tomaatti sekä pepperoni-chili. Joukossa on myös yrttilöistä ainakin basilikaa, oreganoa ja rosmariinia. Suolan määrä on hurjat 25 prosenttia, joten liian reilulla kädellä tätä ei varsinkaan minun suolakammoisen annokseen pidä tunkea.

Muutenkin on hyvä muistaa, että maustesekoituksissa on usein yllättävän paljon suolaa, joten varovasti sen suolasirottimen kanssa, jos innostut maustamaan ruokaasi Pasta Rossalla tai sen muilla kavereilla. Minulle tuli aikoinaan yllätyksenä että tutussa ja turvallisessa sitruunapippurissakin on suolaa helposti jopa lähes 50 prosenttia. Enpä olisi uskonut, elleivät viksummat olisi kertoneet..

Olen "kerää koko sarja" -tyyppinen ihminen, ja voisinkin melkein lyödä vetoa siitä, että ennemmin tai myöhemmin keltaisen keittiön hyllyllä nököttävät kaikki Santa Maria Extra Fine -maustesarjan jäsenet. Seuraavaksi voisin haluta vaikkapa Chili Explosionin tai Lime Pepperin.. Toisaalta myös BBQ & Grill Mesquite olisi näin kesällä ajankohtainen, vaikkei minulla omaa grilliä olekaan.

Tunnisteet: ,

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Täydellinen mysli



Täydellinen müsli:

- sisältää mahdollisimman vähän sokeria
- sisältää mahdollisimman vähän suolaa
- sisältää siemeniä
- sisältää paljon pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja/tai marjoja
- maistuu banaanille
- maistuu hyvälle

Harmi vaan ettei täydellistä mueslia löydy kaupan hyllyltä, vaikka olenkin ahkerasti maistanut joka merkkiä ja makua. Aina on joko liikaa hiutaleita, liian makeaa, liian vähän makua ja onpa joidenkin myslien joukossa riisimurojakin. Jos haluan riisimuroja, ostan riisimuroja. Eivät Riks, Raks ja Poks mysliin kuulu, ei vaikka muuttaisivatkin maidon kaakaomaidoksi. Sitäpaitsi mysliin ei edes laiteta maitoa vaan jukurttia, jota ei kyllä mustin neekerimurokaan pysty muuttamaan kaakaojogurtiksi. Nii.

Kun kerran kukaan muu ei ole vielä tehnyt täydellistä mysliä, oli minun keksittävä se. Huoh. Martinan supermysliin tulee:

- kaurahiutaleita
- kaura- ja ruisleseitä
- auringonkukan siemeniä
- pähkinäsekoitusta
- kuivattuja banaanilastuja

Myslintekohomma on yllättävän simppeli. Levitä hiutaleet, leseet ja siemenet uunipellille ja ripottele intiaanisokeria päälle. Voit halutessasi käyttää myös vaikkapa hunajaa tai sitten jättää koko makeutuksen pois. Käy se niinkin. Paahda myslin alkua uunissa 200 asteessa hetki pienoinen tai isompikin jos siltä tuntuu ja näyttää.

Anna paahtuneiden kavereidesi jäähtyä hieman ennen kuin sekoitat joukkoon pähkinät ja banskut. Jos pähkinä ja banaani eivät ole ystäviäsi, voit sekoittaa joukkoon vaikkapa kuivattuja marjoja, kuivattuja hedelmiä, rusinoita (miksi rusina muuten erotellaan aina muista kuivatuista hedelmistä vaikka onhan sekin rutsahtanut viinirypäle) tai mitä ikinä haluatkin myslistäsi löytää.

Keltaisessa keittiössä mysliä syödään yleensä aamupalaksi maustamattoman jogurtin sekä norovirus-vadelmien kanssa. Myös muut marjat ja hedelmät sekä maustetut jogurtit maistuvat myslin kanssa, ja voi joukkoon lurauttaa halutessaan sitä maitoakin jos haluaa leikkiä murojen syöntiä. Joka tapauksessa myslin teko oli niin helppoa ja lopputuloskin ihan vaatimattomasti vaan täydellinen, että keltaisessa keittiössä tullaan varmasti jatkossakin syömään omatekemää mysliä. Ja muuta ei sitten tarvitakaan.

Tunnisteet:

torstai 11. kesäkuuta 2009

Sapvei-patonkiva



Onnea Helsinki! Huhtikuun lopulla keltaiseen keittiöön avattiin uusi subway-ravintola! Tästä riemukkaasta uutisesta kerrotaan yleisölle vasta nyt, sillä patonkitehtaan kirjoittajajäsen on hidas, jälkeenjäänyt ja huonomuistinen. Katsotaanpas nyt muistanko enää yhtään mitään patonkipirskeistämme.. Näitä nimittäin syötiin useana päivänä siinä vapun tienoilla, eikä edes kyllästyttänyt kun vaihtelimme aineksia sopivan usein.

Kaikki patongit ja niiden lämpimäksi halutut täytteet paahdettiin uunissa. Leipäsinä toimivat esipaistetut patongit sekä muut esipaistetut leivät. Parhaaksi kokeilujemme perusteella osoittautuivat esipaistettu ciabatta sekä joku juustoinen leveämpi leipä, jonka nimeä en enää muista. Perus kapeat patongit ovat liian kapoisia ja täytteet pursuavat niistä ulos samantien. Valitse siis levein patongin näköinen leipänen jos haluat päästä parhaaseen subway-tulokseen.



Ensimmäiset patonkikokeilumme olivat kovin lihaisia, sillä työnsimme täytteeksi jopa kolmea eri leikkelettä. Nammm.. Metukat ja salamit sopivat patonkeihin hyvin, sillä niissä on riittävästi makua. Perus kinkut ja lauantaimakkarat kun eivät maistu patongin välissä juuri miltään.



Teimme vappuna olosuhteiden pakosta myös lihapullilla täytettyä patonkia, joka osoittautui yllättävän hyväksi vaihtoehdoksi, vaikka Subwaynkin listalla möllöttävä lihapullapatonki on lähinnä kummastuttanut ja naurattanut minua. Lihapullien kaveriksi työnsimme vappupatonkiimme myös perunasalaattia, eikä ollut kuulkaa yhtään huono päähänpisto sekään. Tämä oli oikein kiva ja täyttävä patonki, vaikka jouduimmekin käyttämään siihen kapeaa patonkileipää.





Leipästemme perustäytteisiin kuuluivat kurkku, paprika ja lehtisalaatti sekä juusto, joka pitää ehdottomasti laittaa leikkeleiden ja valmiiksi paistetun patongin kanssa hetkeksi uuniin sulamaan. Kukaan ei varmaankaan ylläty kun kerron, että patongeistamme löytyi myös reilusti valkosipulimurskaa sekä valkosipulimajoneesia. Kuvien perusteella näyttäisi myös siltä, että ainakin osa patongeista on voideltu tuorejuustolla tai jollakin vastaavalla, vaikken tätä vaihetta enää näin monen viikon jälkeen muistakaan. Hemmetin emmentaali kun pahenee vaan iän myötä! Tai sitten ne oli ne vappudrinkit..


Tunnisteet:

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Ensimmäinen keitto



Minua ja ukkelia ei pitäisi ikinä päästää kauppaan ilman että olemme päättäneet jo etukäteen mitä tänään syötäisiin. Tuloksena on nimittäin harhailua hyllyjen välissä, kun periaatteessa voisi tehdä mitä vaan ruokaa, mutta mikään idea ei kuitenkaan ole tarpeeksi hyvä. Kun olimme käyneet läpi pihvit, kalat, kanat ja salaatit hoksasimme, ettemme ole vielä tehneet keittoa yhdessä. Oli siis ensimmäisen yhteisen keiton aika! Vau mikä harppaus, vähänkö meidän suhde on edennyt jo pitkälle! Näillä mennään:

- paketti jauhelihaa
- perunaa (sitä joka ei mene mössöksi ja jossa lukee että se sopii keittoon)
- pari pakettia keittokasviksia vai mitä vihanneksia tai juureksia ne nyt onkaan
- kaksi valkosipulia
- lihaliemikuutio
- laakerinlehti
- mauste- ja mustapippuria

Laita vesi kiehumaan ja tyrkkää sinne lihaliemikuutio sekä kuoritut ja pilkotut perunat. Ruskista jauheliha ja mausta se pippureilla. Heitä kiehuvaan keittoon keittokasvikset, laakerinlehti, valkosipulia ja jauheliha. Anna porista ainakin siihen asti kunnes perunat ovat kypsiä. Ihan hemmetin helppoa, ja oli jopa niin hyvää, että ukkeli väsäsi seuraavana päivänä kotonaan jättikattilallisen samaista keittoa makkaralla maustettuna. Sillä kunnon soppamieshän vetää samaa keittoa vaikka viikon putkeen!


Ja kuten arvata saattaa, keksimme jo kotimatkalla monta ruokalajia, joita pitää tehdä sitten joskus. Miksei nämä tehdään-joskus-sitä-ja-tätä-ja-tuota tule ikinä mieleen silloin kun pitäisi? Aloinkin heti kotiin päästyämme tehdä listaa kaikista niistä ruokaideoista, joita päähämme pulpahtelee. Otetaan se sitten ensi kerralla kauppaan mukaan niin ei tarvitse palloilla ikuisesti hyllyjen välissä miettien mitä ruokaa voisi tehdä. Lista tosin näyttää melko pelottavalta, sillä se sisältää muun muassa kesäkeittoa, silakkapihvejä ja muita koulun kammoruokia..

Tunnisteet: ,

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Lohikäärmehedelmä



Lohikäärmehedelmä eli pitahaya kuulostaa pelottavalta, mutta ei todellakaan ole sitä. Katsokaa nyt vaikka miten ihanan pinkki se on! Tosi söötti. Oli pakko napata yksi mukaan kauppareissulta. Vähän minua kyllä jännitti mitä hedelmän sisältä löytyy, mutta eihän näin nätin kuoren alla voi olla mitään pelottavaa, eihän?

Pitahaya on piikitön kaktushedelmä, joka on kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikasta. Sillä on myös keltaisia sisaruksia, jotka kuulemma toimivat ihan samalla tavalla kuin tämä pinkkikin. Pitahayan sisältä löytyvän valkoisen hedelmälihan mustine siemenineen voi syödä sellaisenaan, työntää jäätelöannokseen tai hedelmäsalaattiin, ja tuleepa siitä kuulemma maukasta mehuakin. Paksua kuorta ei syödä, vaikka se niin nätiltä näyttääkin.



Minä vetelin pitahayani lusikalla halkaistuani hedelmän ensin kahtia. Maku oli miedohko, ja muistutti mielestäni hieman kiiviä, vesimelonia ja greippiä. Hedelmälihan rakenne oli samantyylinen kuin vesimelonin ja kiivi taasen tuli mieleeni pitahayan siemenistä. Greippiin ajatukseni harhailivat varmaankin hedelmän raikkauden vuoksi, vaikkei pitahayan maulla oikein mitään yhteistä greipin karvaan maun kanssa olekaan. Eniten se tosiaan muistutti kiiviä ja vesimelonia.

Hedelmä oli ihanan mehukas, ja nestettä suorastaan tursusi kun lusikoin pitahayaa suuhuni. Voisin hyvin kuvitella himoitsevani tätä helteisellä säällä aurinkotuolissa maatessani. Hmmm, saakohan pitahayaa Italiasta? Oho ja kappas vaan, mites nyt noin kävikään, että ajatukseni heilahtivat jälleen tulevan etelän matkan suuntaan. 16 päivää enää jäljellä!! Mä ehkä räjähdän innostuksesta ennen kuin pääsen edes lentokentälle.

"Lasciatemi cantare con la chitarra in mano
Lasciatemi cantare una canzone piano piano
Lasciatemi cantare perche sono fiero
Sono un Italiano, un Italiano vero"
(Toto Cutugno - L'Italiano)

Vähänkö ylläoleva biisi pisti ihmetyttämään pientä seiskaluokkalaista aikoinaan, kun kuulin italialaisten leirikumppanieni laulavan sitä Unkarissa iltanuotiolla ollessamme. Eijei se noin mene, vaan suomalaisestahan siinä lauletaan, ja siitä, kuinka pohjantähden alla on koti mulla mainen. Pieneen päähäni ei millään mennyt, että meille suomalaisille tuttu laulu voi olla alunperin jollakin muulla kielellä esitetty. Ei tullut mieleenkään moinen, joten pilasimme italiaanojen esityksen huutamalla heidän kauniin laulunsa päälle "Olen suomalainen!". Anteeksi vain..

Onneksi kosto pläjähti kohdallemme heti leirin loppupuolella, kun meidän piipittävän "Mistä tunnet sä ystävän?" päälle yhtyi koko monikansallinen porukka hoilaamaan kyseistä biisiä kukin omalla kielellään. Se yksi setä alkoi soittaa haitariakin, ja sekös minua ärsytti. Näin jälkeenpäin vanhempana ja viisaampana ajateltuna tunnelma oli varmasti oikeasti todella hieno ja koskettavakin. Löysimme leirin viimeisenä iltana kaikille tutun ystävyydestä kertovan laulun, johon jokainen paikallaolija lopulta yhtyi mukaan. Ja jos en ihan väärin muista, niin pidimme kaikki vielä toisiamme käsistä kiinni. Kuinka kliseistä.. Tulkoon maailmanrauha ja niin edespäin.




Tämän vaakunan kotikaupunkiin pieni pelokas Martina uskaltautui leireilemään

Tunnisteet: , ,

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Nippelitietoa osa 1

Perjantain kunniaksi, ja koska Trivial Pursuit on lempilautapelini, seuraa nyt pieni pläjäys nippelitietoa.

Ensin ruokaan liittyviä faktoja, onhan kyse kuitenkin ruokablogista:



1. Normaali yhdysvaltalainen syö McDonaldsissa 1811 kertaa elämänsä aikana.

2. Kahvissa on yli 1000 kemikaalia joista vain 26 on testattu. Testatuista kemikaaleista yli puolet aiheuttivat syöpää rotilla.

3. Amerikkalaiset syövät lähes 10 miljardia donitsia vuosittain.


4. Omenat ovat tehokkaampia kuin kofeiini pitämään ihmistä hereillä aamuisin.

5. Coca-cola oli alunperin vihreää.


Nää muut aiheet on kuitenkin melkeinpä hauskempia:

1. Yli 2500 vasenkätistä ihmistä kuolee vuosittain tuotteisiin jotka on suunniteltu oikeakätisille

2. Sinun nenäsi ja korvasi eivät koskaan lopeta kasvamista.

3. On kuusi kertaa todennäköisempää että salama iskee mieheen kuin naiseen.





4. Ihmiset käyttävät yli 70 prosenttia mieluummin sinistä hammasharjaa kuin punaista.

5. Miesten paidoissa on napit aina oikealla puolella kun taas naisten paidoissa vasemmalla puolella.

Nippelitietoa osa 2 tulee joskus, tai sitten ei tule.

Tunnisteet:

torstai 4. kesäkuuta 2009

Moottoripyöriä ja jäätelöautoja


Huomaa käsi, jonka verisuonia narkkaritkin kadehtii.

Kävimme eräänä kesäisenä perjantai-iltana moikkaamassa äitiäni ja hänen uutta grilliään (taisi se tuleva datanomikin olla jossain sotkun keskellä pimeässä huoneessa Wowin lumoissa). Grillin uumenista löytyi ihania valkosipuliperunanyyttejä sekä kahta sorttia pihvejä. Lisäksi pöydässä oli salaattia, viiniä sekä jälkkäriksi kääretorttua ja hienosta uudesta teepannusta tarjoiltua teetä.


Perunayllätys

Kesken terassilla istuskelun alkoi tieltä kuulua armotonta pärinää ja pörinää, jonka ukkeli asiantuntevasti osasi kertoa tulevan moottoripyöristä. Ja tsädäm, heti kun pari minuuttia kestävä reaktioaikamme oli kulunut, pomppasimme äidin kanssa pystyyn ja kirmasimme paljasjaloin pihojen läpi tien reunaan katsomaan miljoonia ja miljoonia ohi ajavia moottoripyöriä. Niitä oli oikeasti tosi paljon!

Hauskaa hölmöltä tuntuneen (ja arvatenkin myös kaistapäiseltä näyttäneen) vipeltämisemme lisäksi oli se, että pojat (datanomikin taisi olla tullut hetkeksi tutustumaan ulkoilmaan) jäivät pihalle nököttämään kun me tytöt ryntäsimme ihailemaan moottoripyöriä. Sama ilmiö tapahtui myös naapurissa. Vaan eikös niiden pyörien pitäisi kiinnostaa miehiä enemmän?

Kävimme vielä myöhemmin illalla etsimässä moottoripyörälaumaa autolla ukkelin kanssa, mutta tuona iltana eivät ilmeisesti muut kuin jäätelöautot (niitäkin oli tosi paljon) halunneet näyttäytyä meille. Lentokonebongauksemmekin jäi pariin autosta käsin ihmeteltyyn koneeseen, joista innostuneena hurautimme lentokentän laidalle. Siinä aidan takana pönöttäessämme yksikään kone ei kuitenkaan halunnut enää nousta (en haluaisi minäkään jos olisin Air France) ja netistä tarkastaminen paljastikin seuraavan koneen lähtevän vasta tunnin kuluttua. Mikäs ihmeen tauko juuri silloin täytyi pitää kun me olimme kivunneet kentän laidalle tuijottamaan ohijyliseviä lentokoneita? Ei jummarra.

Onneksi tällä kertaa Helsinki-Vantaalla oli parempi sää kuin viimeksi. Olimme nimittäin viime syksynä samaisessa paikassa ihailemassa nousevia lentokoneita kunnon sademyräkän aikaan. Silloin tuuli niin kovasti oijoi, että sateenvarjokin meinasi lentää meistä vahvemman kädestä. Tällä kertaa kuitenkin ainoa ongelmaksi laskettava asia puuttuneiden koneiden lisäksi oli kivuta mäeltä alas korkokengät jalassa. Kalliojyrkänne (oli se ainakin 10 cm korkea!) ja hiekkamäki kun eivät ole niitä parhaita alustoja korkokenkäjuoksulle. Ehjin nilkoin kuitenkin selvisin, ja ainoa haittapuoli vuorikiipeilyssä oli se, että mul oli kengissä hiekkaa. Ja sinä yönä rannalla vihdoinkin (mikä piisi mikä piisi??).


Joku oli jo haukannut puolet kääretortusta

Tunnisteet:

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Lintsin buffet



Jälkeenjääneisyyteni jatkuu, nyt puhutaan nimittäin helatorstaista, josta on jo parisen viikkoa aikaa. Leikimme kyseisenä vapaapäivänä HOK-Elantolaisia änkemällä itsemme henkilökunnan Linnanmäki-päivälle. Kiitoksia vaan äipälle ilmaislipuista. Kävimme muutamassa laitteessa, joista pelottavin oli Panoraama, joka on kuin iso hissi! Apua. Yllättävän hyvin kuitenkin selvisin laitteesta keskittymällä maisemien kuvaamiseen. Oli pakko kiinnittää huomio muualle etten vaan ala ajatella mitä sitten tapahtuu jos hökötys jää jumiin, romahtaa alas, tulee tulipalo tai muuta yhtä todennäköistä. Hui. Onneksi ei kuoltu. Oli kyllä lähellä..


Nappasimme aamupalaksi tyttösten ja poikasten tarjoamat eväspussit, mutta eipä ruisleipä kauaa pitänyt huvipuistoilijoiden nälkää loitolla, vaan ennen Sealifen kilometrijonoa päätimme syödä vielä jotakin. Linnanmäen sapuskojen hinnat ovat aivan järjettömät, joten ajattelimme, että Buffetissa saisimme kenties rahoillemme parhaan vastineen, eli mahat niin täyteen kuin haluamme. Ja saatiinhan me.


Seisovassa pöydässä oli kaikkea mahdollisimman halpaa, eli salaattia, nakkeja, lihapullia, lasagnea, perunamuussia sekä tonnikala-, kinkku- ja kasvispizzaa, joista jälkimmäisessä oli muun muassa porkkanaa. Mielenkiintoista. Hyvää ruoka kuitenkin oli, varsinkin kun minulla sattui olemaan pizzanälkä juuri tuolloin. Limuakin sai vetää niin paljon kuin jaksoi, tosin pieni jännitysmomentti limuautomaattiin kuului. Koskaan ei nimittäin voinut tietää tuleeko Coca cola -hanasta kokista vai vettä. Yleensä tuli kolaa, mutta kerran minulle osui tyhjä arpa, ja sain lasiini hyvin vaaleanruskeaa vettä. Ei hyvä. Onneksi naapurihana toimi kuitenkin oikein.


Tunnisteet:

tiistai 2. kesäkuuta 2009

"Halloumi on tehnyt comebackin.."



"..hän on tullut takaisin."

Keltaisessa keittiössä halloumijuustoon tutustuttiin, ihastuttiin (alla vaahterapuun..) viime kesänä. Toisaalta en kyllä mene ihan takuuseen ettenkö olisi maistanut tuota suolaista kyproslaista juustoa taannoin Agia Napassa, mutta se on sivuseikka. Uusi ihastukseni joka tapauksessa unohtui viime kesän jälkeen, kunnes nyt kevään ja kesän mittaan muutaman ruokablogin pitäjän innoittamana löysin halloumin uudestaan.

Ja halloumista tehtiin salaattia näin:

Tarvitset:

- sitä vihreetä juttua
- kurkkua
- vihreää paprikaa
- sipulia
- valkosipulia
- halloumia
- krutonkeja tai ruissnackseja

Liota halloumia kylmässä vedessä hetki, jotta liika suolaisuus katoaa. Pilko odotellessasi salaatti, kurkku ja paprika ja länttää lautaselle odottelemaan muita kavereita. Pilko sipuli ja murskaa valkosipuli pusertimella, työnnä molemmat sipulipulit pannulle, pannu levylle ja levy päälle. Lado lämpimät, hitusen ruskettuneet sipulit vihreiden juttujen päälle lautaselle. Sitten on itse halloumin vuoro.

Leikkaa halloumiköntsä viipaleiksi ja ruskista palat pannulla. Saa ruskistaa ihan reilusti, sillä mitä ruskeampi sen parempi. Melkein ainakin. Jos haluat voit maustaa juustoa lempimausteillasi. Minä pyöräytin pannulla tirisevien viipaleiden päälle roasted garlic & pepperiä. Sitten vaan halloumi muiden salaattiainesten päälle, muutama krutonki tai ruissnacksi vielä sekaan ja komoeeta (joka on siis yhtä kuin kom och äta, terveisiä pikku-Martinalta, joka ei vielä osannut ruotsia).

"Lämmin ilta maalattu suu
mansikalta mmm maistuu
Ei ollut enää montaa koulupäivää
tennareilla oli kevyt kävellä

Tapasin illoin sinua silloin
alla vaahterapuun
Tutustuttiin ihastuttiin
alla vaahterapuun"
(Aikakone - Alla vaahterapuun)

Tunnisteet:

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Shake it up shekerim


Minttu-boysenmarjapirtelö

Paras keino kasvattaa matkakuumetta on maata auringossa, lukea matkaoppaita ja -lehtiä sekä kuunnella biisejä, jotka on yhdistänyt pienessä päässään kesään, lomaan ja etelään. Viikonlopun hellepäivät kuluivatkin lähes kokonaan parvekkeella ja takapihan nurmella auringosta nauttien ja laskien päiviä tulevaan Italian matkaamme. Tänään on 24 päivää jäljellä, ja nehän hurahtaa nopeasti, varsinkin kun on juhannus ja muuta hauskaa tiedossa vielä ennen sitä. Ihana kesä!

Kun aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta ja lämpömittari näyttää kolmeakymmentä astetta en usko että kukaan malttaa häärätä keittiössä yhtään ylimääräistä minuuttia. Helteessä hikoileva keho kuitenkin kaipaa energiaa, mieluiten kylmän ja raikkaan juotavan muodossa, sillä tuhdit lämpimät ateriat eivät tule kuuloonkaan keskellä helleaaltoa. Keltaisen keittiön uusi kesävillitys ovatkin pirtelöt, joita on nopea pöräyttää sauva- tai tehosekoittimella samalla kun hakee täydennystä vesipulloon. Pirtelöstä saa myös sopivasti energiaa ettei innokas itsensä grillaaja vaan pääse tuupertumaan kesken kaiken.

Pirtelöitä on helppo muunnella oman maun sekä jää- ja pakastekaapin sisällön mukaan.
Kirsikka-hunajamelonipirtelön esittelinkin jo aiemmin, ja nyt viikonloppuna pirteän pinkki juoma sai peräti kolme uutta sisarusta. Ihan ensimmäisenä halusin testata miten uusin marjaystäväni toimii pirtelössä. Niinpä survaisin boysenmarjoja, minttujäätelöä, vaniljajäätelöä, maitoa sekä intiaanisokeria tohjoksi. Minttu raikasti mukavasti tuhdin makuista neekerivadelmaa ja muistinpa jälleen kerran miksi lapsuuden kesät kuluivat minttujäätelöpalloa nuollen, tai vaihtoehtoisesti sen maahan putoamista surkutellen.. Minttu vaan sopii kesän kuumuuteen kuin aloe vera paahtuneelle iholle. Virkistää kovasti katsos nääs..


Minttua ja mansikkaa

Minttujäätelöstä innostuneena tein myös minttu-mansikkapirtelöä, joka maistui ihanan kesäiselle. Tästä ei paljon pirtelö parane. Kuten muihinkin pirtelöihini, lisäsin tähänkin tietysti maitoa sekä uutta ystävääni inkkarisokeria. Intiaanisokerin voi hyvin jättää pois tai korvata tavallisella sokerilla, hunajalla tai makeutusaineella riippuen vähän pirtelön muista aineksista. Kaikista kirpeimmät maut saattavat vaatia makeutta seurakseen, mutta muuten jäätelö ja maito riittävät yleensä taittamaan maut pehmeämmiksi.

Kolmas pirtelösisarus olikin perheen musta lammas. Ei huonolla tavalla tosin ollenkaan, hän vaan sattui olemaan hieman erilainen kuin minttuiset sisaruksensa. Tein tästä pirtelöstä hieman paksumpaa lisäämällä vain aavistuksen maitoa mustaherukoiden, mustikoiden sekä mustikkapiirakan makuisen jäätelön kaveriksi. Kirpeät mustaherukat piristivät kivasti jäätelön ja mustikoiden makeutta, eikä pirtelöstä tullut yhtään niin ällömakeaa kuin alkuasetelmat antoivat olettaa. Mukavan raikas siis tämäkin pirtelö.


Sinisten marjojen pirtelö

Jos haluat elää terveellisemmin (tai jos pakastimessasi ei ole tuhoamista kaipaavia jäätelön jämiä kuten allekirjoittaneella) voit surautella myös jogurtti- tai mehupohjaisia kylmiä juomia. Korvaa vain jäätelö ja maito maustamattomalla (tai miksei maustetullakin) jogurtilla, mehulla tai vaikka molemmilla jos et osaa päättää mitä haluat juoda. Jäitä vaan paljon sekaan niin juomasta tulee mahdollisimman kylmää. Ja eikun takaisin aurinkoon!

"Shake it up shekerim
I know whar you're feeling
Shake it up shekerim
I got what you're needing
Shake it up shekerim
tell me what you're thinking
Shake it up shekerim
you're my only sweet thing"
(Kenan Dogulu - Shake it up shekerim)

Yllättyykö kukaan jos kerron tämän(kin) biisin olevan peräisin Euroviisuista?

Tunnisteet: ,