Herkullinen maanantai

Henkan synttäripäivä osui tänä vuonna maanantaille, mikä oli oikeastaan ihan kiva juttu, sillä perinteinen synttäripäivän pekoniaamiainen starttasi mukavasti uuden viikon. Piristimme viikon ankeinta päivää vielä illallakin juhlistamalla uudelle kymmenluvulle siirtyvää miestäni lemppariherkuillamme. Oikein mukava maanantai siis, kerrankin.

Sen lisäksi, että paiston aamiaiseksi perinteisesti ison kasan pekonia, tirisi pannulla myös pippurijuustomakkaraa sekä kebab-lastuja. Näiden pääosin Henkalle tarkoitettujen äijäruokien lisäksi tein meille molemmille Jamie Oliverin aamiaissämpylöitä, eli eräänlaisia suolaisia köyhiä ritareita.

Homma alkoi rikkomalla neljä kananmunaa kulhoon ja maustamalla munaseos pieneksi pilkotulla punaisella chilillä, suolalla ja pippurilla. Seuraavaksi laitoin sämpylän puolikkaat lillumaan munaseokseen ja paistoin sillä aikaa pekonit pannulla. Kun pekonit olivat valmiit, siirsin ne sivuun ja paistoin kananmunaseoksen itseensä imeneet sämpylät pekonin rasvassa. Kun sämpylät olivat paistuneet kullanruskeiksi ja rapeiksi pirskottelin niiden päälle HP-kastiketta ja laitoin muutaman pekonisiivun päällimmäiseksi. Valmis! Ja tällä pysyy kuulkaa nälkä poissa lähes koko päivän.

Koska minulla ei ollut vielä lounasaikanakaan nälkä tuhdin aamiaisen ansiosta, käytin taukoni herkkuostoksiin Lihakonttorin Delissä. Henkka oli esittänyt aiemmin kainon pyynnön, että voisin taas joskus tuoda Delin herkkuja kotiin, ja pitihän pyyntö toteuttaa herran synttäripäivän kunniaksi. Delin kiva miekkonen valitsi kanssani neljää eri juustoa, joita sain maistella ennen ostopäätöstä, ja voin kertoa että oli työn ja tuskan takana etten syönyt juustoja jo töissä. Niin hyviä maistiaiset olivat.

Ostospussiin päätyi Taleggiota, kermajuustoa, Old Hollandia sekä tryffelijuustoa. Juustojen lisäksi ostin rasiallisen mustia ja vihreitä oliiveja, joista isot kivelliset mustat ovat todella maukkaita. Vihreissä sen sijaan on ihanasti valkosipulia, joten molempia oli otettava. Lihaosastolta valitsin meille vielä kahta salamia sekä ilmakuivattua kinkkua ja tarjoilin kaikki herkut keksien sekä sämpylöiden kera. Ihanaa, voin kertoa että ähky tuli, ja ettei yövuoroon mennyt ukkeli ehtinyt töihin ajoissa, sillä herkut pitivät häntä liian kauan otteessaan. Haittaakse?

Hotel Kämp

Kuten jo Chez Dominique -postauksessa mainitsin, vietimme Henkan kanssa eräänä tammikuun torstaina yhden yön Hotelli Kämpissä. Huone oli syntymäpäivälahjani pyöreitä täyttävälle miehelleni, ja kun sain sen vielä varattua samalle päivälle kun olimme menossa syömään Domppaan, oli vuorokauden kestävä luksuselämä taattu.

Koska minusta on kiva järkätä ylläreitä, en hiiskunut Henkalle sanaakaan varaamastani hotellihuoneesta ennen kuin olimme parinkymmenen metrin päässä hotellin ulko-ovelta. Vielä tuolloinkin armas ukkelini luuli tokaisuani "Mennään tonne Kämpiin!" vitsiksi, ja vasta astellessamme ihanan tuoksuiseen aulaan, herra tajusi meidän todella kirjautuvan sisään viiden tähden hotelliin.

Melkein heti huoneeseen saavuttuamme ovikello soi ja sisään astui kumarteleva herra etukäteen tilaamani shampanjan kera. Eikä tässä vielä kaikki, sillä pikaisella taktisella shoppailukierroksella käytyämme, oli kylpyammeeseen laskettu vaahtokylpy yllättyneelle miehelleni. Sekä shampanja että kylpy kuuluivat pakettiin, jonka ystävällinen henkilökunta lupasi meille normaalista poiketen arki-iltana, vaikka yleensä pakettia myydään vain viikonlopuille. Asiakaspalvelu hotellissa oli muutenkin täyden kympin arvoista ensimmäisestä tiedustelevasta yhteydenotostani aina uloskirjautumiseen asti. Hyvä Kämp!

Henkan killuessa shampanjalasi kourassa vaahtokylvyssä kuin miljonääri konsanaan, laittauduin minä valmiiksi illallista varten ja napostelin shampanjan kanssa muutaman suklaakonvehdin. Suklaakonvehdit ovat peräisin työkaverini lomalennolta Kanarialle ja minulla oli suuri työ säästellä ihanan näköisiä konvehteja marraskuusta aina tammikuuhun asti. Piilotinkin rasian toimistomme kaappiin ja vannotin työkavereitani lyömään minua näpeille, jos menen kaivelemaan suklaata kaapista ennen aikojaan. Kuin ihmeen kaupalla sain kun sainkin hillittyä itseni ja konvehtirasia pysyi koskemattomana Kämpiin asti.

En mä yhtään utelias oo. Muuten vaan kaikki kaapit oli tongittu läpi heti ensimmäisenä..

Tutkimme tietysti myös viiden tähden huoneemme läpikotaisin ja löysimme kaapeista muun muassa housuprässin, 60 euroa maksavan minishampanjan, the sateenvarjon sekä kaikkea mahdollista muuta, mitä arvon asiakas saattaa tarvita. Aika hulppeaa. Pakko myöntää ettei meikäurpo tuntenut olevansa ihan oikeassa paikassa luksushotellin käytävillä haahuillessani. Hetkittäin oli jopa sellainen olo, että saanko mä oikeasti edes olla täällä? Teenkö nyt jotain rikollista, kun olen näin hienossa paikassa, vaikka olen ihan tavallinen ihminen?

Varaamaani huonepakettiin kuului vielä yksi yllätys, joka tupsahti huoneeseemme sovitusti aamulla tasan kello yhdeksän. Aamiainen huoneeseen, voiko vielä enemmän ihmislasta hemmotella! Ja minkälainen aamiainen! Valkoiselle pöytäliinalle oli katettu kaikkea mahdollista mitä kuvitella saattaa: Pekonia (tärkein ensin), munakokkelia, makkaraa, tomaattia, graavilohta, siikaa, lohimoussea, leipiä, croissantteja, leivonnaisia, marmeladeja, hunajaa, voita, juustoja, leikkeleitä, salaattia, jogurttia, hedelmiä, mysliä, kahvia, tuorepuristettua appelsiinimehua jajajaja (Olin aivan hiirrrrrveän humalassa! Haittaaks se? Sitähän sä kysyit.).

Kesken aamiaisen pidimme pienen kylpytauon kokeillaksemme Lushista ostamaamme ihanaa kylpymöhkälettä, joka muutti veden vaaleanpunaiseksi, kasvatti valtavan vaahtopilven ja tuoksui aivan ihanalle. Kylvyn jälkeen oli mukava kääriytyä valtavaan aamutakkiin sekä Kämpin tohveleihin ja rojahtaa sängylle popsimaan kippoon valmiiksi paloiteltuja mansikoita, hunajamelonia sekä ananasta. Tässä vaiheessa aloin jo hieman tottua Kämpin tarjoamaan luksuselämään. Lottovoittoooo missä oooleeet? Tahtoo tällaisia päiviä lisää!

Kuopijjooon!

11.9. on merkittävä päivä, enkä puhu nyt mistään torneihin lentelevistä lentokoneista vaan siitä, että kyseinen päivämäärä on minun ja Ukkelin vuosipäivä (ja itseasiassa myös Ukkelin vanhempien vuosipäivä, mikä sattuma!). Kolme vuotta sitten kyseisenä päivämääränä näimme toisemme ensimmäistä kertaa missäs muuallakaan kuin Cantina Westin edessä. Hetken päästä söimme ravintolassa mitäs muutakaan kuin iki-ihanaa heppapihviä, ja siitä se sitten lähti. Nyt kolme vuotta myöhemmin juhlistimme ensitapaamistamme reissaamalla armaassa kotimaassamme. Auton nenu kohti Kuopiota ja ei kun menoksi!

Ensimmäisen illan, yön ja aamun vietimme Kuopion pohjoispuolella tuttavapariskunnan uudessa kodissa. Grillasimme herkkuruokia, kippistimme punaviinillä ja popsimme jälkiruoaksi ihania juustoja. Emäntämme oli leiponut myös raikasta puolukkapiirakkaa, jonka reseptiä en harmikseni tajunnut pyytää paikan päällä. Katsotaan josko se löytäisi silti vielä tiensä blogin sivuille, oli nimittäin melkoisen herkullisesta tekeleestä kyse, vaikka leipuri itse harmittelikin kiilteen ja valkosuklaakoristelujen puuttumista.

Aamupäivällä lähdimme ajamaan kohti Kuopiota ja Scandic Hotelia, jota voin hyvillä mielin suositella muillekin. Sijainti rannalla pienenpienen kävelymatkan päässä keskustasta oli loistava, henkilökunta erittäin mukavaa ja tärkein, eli aamiainen, herkullinen. Karjalanpiirakatkin oli paistettu oikeaoppisesti voissa ja kahvin kanssa oli tarjolla perisavolaiseen tapaan pullaa.

Tie tuttavapariskunnan kotoota Kuopioon ei ollut kuitenkaan suorin mahdollinen, sillä huomasimme yhtäkkiä tienlaidassa möllöttävän kyltin, jossa luki "Ratsastuskilpailut". Armas Ukkelini kysyi haluanko käydä katsomassa heppoja ja innostuneen "Joo!" hihkaisun jälkeen koukkasimmekin Siilin Ratsastuskeskukseen katsomaan muutaman kouluradan, ja niin oli heppatyttö kovin iloinen.

Aika söötit kaverukset

Saavuttuamme hotellille lähdimme kohti satamassa juuri sopivasti reissumme aikana olleita Kalaryssäys-markkinoita muikut ja kalakukko mielessämme. Herkuttelimme ensin yhteisellä muikkuannoksella, minkä jälkeen haukkasimme mualiman pienintä kalakukkoa. Jälkkäriksi maistui muurinpohjalettu kermavaahdolla ja mansikkahillolla.

Muikut..

..ja todiste siitä että ne myös syötiin.

Pienen pieni kalakukko vain.

Miksei aina voi olla lettupäivä?

Kalaryssäyksessä riittävästi kierreltyämme jatkoimme pitkin Kauppakatua kohti keskustaa. Matkalla ihastelimme Kuopion tuomiokirkkoa, puistoa, rumia ja kauniita rakennuksia sekä kiipesimme tietenkin myös puuhun. Normi meininki.

Kas näin ketterästi hän kiipeää. Jos mä leikin et tää on heppa, mä pääsen ehkä hyppäämällä kyytiin..

Ennen paluuta hotellille istahdimme vielä olut- ja viiniravintola Maljan terassille Hoegaardeneille ja kyttäsimme samalla kirkkoon kipittäviä häävieraita sekä hieman myöhemmin kirkon ovella suutelevaa hääparia. Neuvoimme vielä eräälle aasialaiselle tytölle tien Kirkkokadulle, vaikka olimme lähes yhtä hukassa sijainnistamme kuin hänkin (onneksi meikäturisteilla oli kartta) ja köpöttelimme sitten hotellihuoneeseen laittautumaan iltaa varten.

Hoegaardenit oikeaoppisesti huurteisissa tuopeissa. Naminam.

Ennen Puijon torniravintolaan siirtymistä nautiskelimme vielä aperitiivit hotellin terassilla. Minä otin lakkalikööriä ja viskiä sisältäneen drinkin Ukkelin siemaillessa mojitoa.

Upeasta Puijosta kirjoitan myöhemmin oman postauksensa, mutta täytyy jo nyt kehua että olipahan maisemat ja olipahan ruoat! Jälkiruoka oli ehkä paras koskaan maistamani, mutta siitä lisää tosiaan myöhemmin.

Illallisen jälkeen kävimme Henry's Pubissa Irish Coffeella ja hotellia päin kävellessämme näimme erään toisen pubin terassilla kaksi hauskaa kitaramiestä, jotka esittivät tuttuja biisejä laidasta laitaan. Meininki näytti niin mukavalta ja oudon tuijottavan känniukon vieressä oli sopivasti tilaa, joten kävimme juomassa vielä yhdet Velkopopovickyt ennen päiden painamista tyynyyn.

Sisälläni asuva ruokabloggaaja halusi ottaa kuvat myös matkalla nauttimistamme aterioista a la ABC-asemat, joten tässä vielä menomatkalla nauttimamme noutopöydän antimet sekä tulomatkalla listalta tilatut chilipossut. Hyvin maistui ja ABC voittikin vertailussamme kevyesti Nesteen ja muut kilpailevat huoltoasemat.

Kuopion reissu muistutti meitä siitä, miten mukavaa kotimaan matkailukin voi olla ja päätimmekin ottaa tavoitteeksi vierailla 50 suurimmassa suomalaisessa kaupungissa ennen kupsahtamistamme. Paree ois olla kupsahtamatta ihan heti.. Yhdessä nähtyjen kotimaassa sijaitsevien kaupunkien listalla ovat jo nyt ainakin Helsinki, Vantaa, Espoo, Kerava, Järvenpää, Kuopio, Lapinlahti, Pohjankuru, Naantali, Mäntyharju ja Kaavi, joten tästä on hyvä jatkaa. Kyllä matkustaminen on vaan niiin mukavaa!

The Kesäpäivä 2011

Ihana Kesäpäivän perinteemme sai tänä vuonna jatkoa, kun elvytimme ystäväni kanssa vuoden taukoa pitäneen The Kesäpäivän brunsseineen ja muine kivoine kesäisine juttuineen taas henkiin. Tällä kertaa kokoonnuimme aamupäivästä ystäväni uudessa kodissa Mäkkylässä, jossa herkuttelimme Kesäpäivän ehkä tärkeimmän perinteen, eli shampanjabrunssin.

Päivä oli kuuma ja aurinkoinen, joten brunssi katettiin parvekkeelle, josta katselimme syömisen ja juoruilun lomassa Vermon raviradalla kiitäviä ravihevosia. Kuuntelimme päivän aikana sattumalta myös aiheeseen hyvin liittyvän biisin, joka kuuluu näin: "Heppa täydessä ravissa, on kaikkein raainta voimaa.." (Se joka tunnistaa biisin on paras!).

Ystäväni oli leiponut juuri ennen saapumistani ihanan juustoista patonkia, jonka lisäksi lautasille hamstrattiin graavilohta, salaattia, kurkkua ja kahta eri dippiä/kastiketta. Tarjolla oli myös viinirypäleitä, mansikoita, mustikoita, tuoremehua, kahvia muumimukeissa ja tietenkin sitä kuohuvaa. Brunssin lomassa vierähti useampi tunti kahden ystävyksen parin viime vuoden kuulumisia läpikäyden. Ystäväni on viimeisen vuoden aikana muun muassa asunut Briteissä ja matkustanut junalla Venäjän halki käyden muun muassa Mongoliassa, joten juttua todellakin riitti.

Iltapäivällä lähdimme viereiselle Talin frisbeegolf-radalle, jossa minä kokeilin hauskaa kesäharrastusta ensimmäistä kertaa ja ystävänikin vasta toista kertaa. Minut ja heittokäteni tunteville ei varmasti tule yllätyksenä, että olin todella huono frisbeegolfaaja, mutta taidon puutteen korvasi iloinen mieli, muutama pelikalja ja ystäväni hyvät hermot, jotka kestivät, vaikka meikägolfaaja heitteli frisbeetään satamiljoona kertaa pitkin puita, pensaita ja ulos radaltakin ennen kuin päästiin lähellekään koria. Seuraavassa kuvassa voittekin nähdä taidonnäytteeni frisbeegolf-radalla. Moon niin hyvä! Eikö sitä ollutkaan tarkoitus heittää puuhun?

Kesken pelin meidät yllätti virkistävä ukkoskuuro (mikäs sen kesäisempää), mutta se ei menoa haitannut, sillä viksuina kesäpäiväläisinä olimme ottaneet sateenvarjon mukaan, jonka alla odottelimme rankimman saderyöpsäyksen loppumista. Pelin jälkeen mutustelimme muffinsseja, jotka ovat myös yksi Kesäpäivän perinteistä.

Tällä kertaa tein syntisen suklaisia mutakakkumaisia vaahtokarkkimuffinsseja, jotka olivat törkeän hyviä ja myöskin törkeän makeita, joten kovin montaa muffaria ei tarvittu makeanhimon taltuttamiseen. Vaahtokarkki-suklaamuffinssien resepti kuvineen tulee myöhemmin omana postauksenaan, sillä sössin muffinssien kuvat jonnekin kadoksiin eikä reseptiä voi julkaista tässä ja nyt ilman kuvia.

Muffinssien ja parin lonkeron nauttimisen jälkeen vaihdoimme siistimpää ylle ja siirryimme keskustaan La Famiglia -ravintolaan syömään. Alkuruoaksi otin pitkään himoitsemiani etanoita, pääruoaksi tilasimme perinteiset pippuripihvit ja jälkkärinä oli ihanaa keskeltä sulaa suklaaleivosta jäätelön ja marjojen kera. Nammm.

Illallisen jälkeen vanhoja ihmisiä alkoi jo väsyttää, joten suunnittelemamme yökerhossa yötä myöten bilettäminen ei toteutunut tällä(kään) kertaa. Sen sijaan istuimme vielä hetken terassilla pimenevässä kesäillassa herrat olut ja viski seuranamme. Yritin kovasti saada krapulaa aikaiseksi, jotta olisin saanut hyvän syyn löhötä koko seuraavan päivän sohvalla sipsien kera, mutta aikainen kotiutuminen takasi sen, että sunnuntaina energiaa riitti ja krapulapäivä oli haave vain. Okei, löhösin minä silti sohvalla, mutten koko päivää, sillä lenkkipolku huuteli kutsuhuutojaan pienelle kipittäjälle.