Chez Dominique

Ukkeli, eli Henkka, täyttää tämän kuun lopulla pyöreitä (kyllä, arvasitte oikein: 50v! No ei vaan, 20...ai että mä olen hauska) ja päätimme juhlistaa sitä illallistamalla vähän hienommin tällä kertaa. Aivan oikein arvattu: Suuntasimme Chez Dominiqueen. Domppa lienee fiineimmän ravintolan maineessa täällä maamme pääkaupungissa, joten pukeuduimme parhaimpiimme, otimme meille synttärilahjayllätykseksi varaamastani hotellihuoneesta Kämpin logolla varustetun sateenvarjon mukaan (vaikkei edes satanut) ja kipitimme...ei vaan kävelimme arvokkaasti ravintolan hienosta ovesta sisään.

Pakko kertoa sateenvarjosta vielä sen verran, että unohdimme sen ruokailun jälkeen ravintolaan, kunnes hoksasin pari metriä käveltyämme, että nyt sataa räntää ja meidän sateenvarjomme on Dompan narikassa. Pakkohan se oli hakea sieltä tunnusmerkeillä "Se Kämpin sateenvarjo", nokka pystyssä arvokkaasti tuhisten tietenkin. Hahaa, ei me oikeasti osata olla (yli)hienoja ihmisiä vaikka kuinka yrittäisimme, vaan hihittelimme eliittisateenvarjollemme ja otimme siitä kuvia kuin urpoimmat japanilaisturistit konsanaan.

Mutta takaisin oleelliseen, eli Chez Dominiqueen. Varauksemme kanssa oli käynyt pieni kämmi, jonka ravintolan väki korjasi kuitenkin käden käänteessä ja tarjosi hyvitykseksi vielä lasilliset shampanjaa. Olihan mielipahamme jo vallan äärettömissä mittakaavoissa seistyämme aulassa ehkä noin sekunnin ylimääräistä, mikä sekin oli vain tervetullut tauko, jolloin katsoa ihmeissään ympärilleen. Kyllähän nyt moisesta ajanhukasta ottaa mielellään lasillisen shampanjaa korvaukseksi. Täydet pointsit siis jo tässä vaiheessa.

Jossain vaiheessa illallista vasta suunnitellessamme minua jännitti hieman, onko tunnelma hienossa ravintolassa liian pröystäilevä. Tunnenko oloni vaivaantuneeksi vai osaanko kuitenkin rentoutua niin fiinissä ympäristössä. Niin ja osaanko ylipäätään käyttäytyä, vai muistutanko kömpelöä porsasta siirtäessäni lautasella olevia taideteoksia mahdollisimman korrektisti suuhuni. Nämä lienevät aivan normaaleja ajatuksia ensimmäistä, tai vaikka toistakin kertaa oikein hienossa ravintolassa ruokailevalle.

Jännittäminen, joka onnekseni kuitenkin kaikkosi ennen illallista, oli aivan turhaa, sillä homma sujui oikein mukavasti. En jaksanut hämmentyä lautasliinan syliini taittelevasta tarjoilijasta, vaikeista viinien nimistä tai valkoisista pöytäliinoista. Ihmeellisimpien ruokien kanssa tarjoilija opasti luontevasti sivulauseessa, mihin kangastaskuista tarjoillut pallerot voi asettaa (leipälautaselle) ja mitkä kaikki ruoat voi syödä sormin.

Neuvot tulivat sujuvasti ennen kuin niitä ehti edes miettiä, joten epävarmalle ruokailijalle ei ehdi tulla paniikkia. Hienolle ruokailijallekaan tulee tuskin oloa, että häntä ja hänen etikettitietouttaan jotenkin väheksyttäisiin, niin hienovaraisesti opastus tapahtui. Tarjoilijat olivat muutenkin erittäin mukavia ja jopa huumorintajuisia, mikä yllätti robottitarjoilijoita odottaneen ruokabloggaajan.

Ja sitten pitäisi varmaan kertoa myös siitä ruokapuolesta. Mutta kun en osaa. Näitä annoksia ei vaan pysty mitenkään kuvailemaan, sillä ylistyssanat loppuisivat kesken. Annokset olivat aivan mielettömiä taideteoksia, makuyhdistelmät uskomattomia elämyksiä ja niin viimeiseen asti mietittyjä, että tuijotimme välillä Henkan kanssa toisiamme sanattomina ja silmät ympyröinä, kun maistelimme toinen toistaan upeampia ruokia.

Annokset eivät olleet ihan niin pieniä piperryksiä kuin ennakkoluuloinen mieleni odotti ja vatsa tuli todellakin täyteen kuuden ruokalajin illallisesta. Kuuden ruokalajin lisäksi eteemme kannettiin lukuisia keittiömestarin tervehdyksiä, suunpuhdistussorbetteja ja muita yllätyksiä, ja allekirjoittanut meni heti laskuissa sekaisin kun yritin laskea annosten lukumäärää. Onneksi on kamera, joka tallensi herkut teidän alamaistenkin nähtäväksi, sillä te maan matoset pääsette tuskin koskaan maistamaan näitä (muahahahaaaa!):

Illallinen Dompassa oli ainutkertainen kokemus ja suosittelen sitä oikeastaan ihan kaikille, jotka osaavat pitää veistä oikeassa ja haarukkaa vasemmassa kädessä. Tartu siis ihmeessä tilaisuuteen jos illallinen Chez Dominiquessa tulee eteesi, tai tee vaikka vähän työtä sen eteen. Hinta ei nimittäin ollut ihan halvimmasta päästä (ylläri!) ja pöytävarauskin piti tehdä todella hyvissä ajoin.

Hienoa ravintolaa on aivan turha jännittää ja asukin tuntui olevan melko vapaa. Jos haluat voit pukeutua parhaimpiisi ilman, että tunnet olevasi ylipukeutunut, mutta myös siisteissä arkivaatteissa olevia ruokailijoita istui naapuripöydissämme ja he sulautuivat oikein hyvin joukkoon.

Itse tuskin tulen menemään ravintolaan toista kertaa ainakaan omakustanteisesti tai ainakaan ihan heti, sillä uskon ettei kokemus ole toisella kerralla enää niin mieleenpainuva ja yllättävä kuin ensikertalaisen silmin ja suin. Jos ravintolan hinnat olisivat halvemmat veisin sinne mielelläni ystäviä ja perheenjäseniä, mutta koska ravintolan hurjat hinnat eivät ole köyhän talonrakentajan lompakon ystäviä, jäänee seuraava kerta Chez Dominiquessa jonnekin hamaan tulevaisuuteen.