"Sul oli suu ja kieli mustikassa.."

Tätä saan nyt oikeutetusti vähän kehua, sillä kuvassa keimaileva kaunotar on ensimmäinen kääretorttuni ikinä ja katsokaa nyt miten hieno se on! Mami on kovin kovin ylpeä pikku pötkylästään. Onnistuneesta lopputuloksesta on kiittäminen ilmiömäisten leipomistaitojeni (jotka on todistettu muun muassa täällä ja täällä) lisäksi Kinuskikissaa, sillä mustikkainen vaniljakääretorttu on toteutettu hänen reseptillään ja lusikoitu naamariin aikoja sitten peli-illassa.

Kääretortun leipomisen voi aloittaa jo päiviä etukäteen mustikkatahnan valmistamisella. Viimeistään tahna kannattaa tehdä muutamaa tuntia ennen leipomista, sillä sen on hyvä jäähtyä kunnolla ennen käyttöä. Kinuskikissan mustikkatahna syntyypi näin helposti:

- n. 2 dl mustikkaa

- 1,5 dl hillosokeria

- 3 keltuaista

- 75 g voita

Sörsssää mustikat soseeksi sauvasekoittimella ja kiehauta sose, hillo sekä keltuaiset kattilassa ja jatka keittämistä hiljalleen noin 5-10 minuuttia eli kunnes seos sakenee. Jäähdytä seos vesihauteessa ja vatkaa jäähtyneeseen mustikkamössöön voi pieninä nokareina. Jatka vatkaamista kunnes seos on vaahtomaista, ja hylkää homma sitten jääkaappiin jäähtymään vähintään pariksi tunniksi. Älä ihmeessä maista tahnaa lusikalla suoraan purkista, sillä takaan ettei lusikallinen jää yhteen, ja koko tahna saattaa olla kadonnut parempiin suihin sitten kun sitä tarvittaisiin leipomiseen.

Valmista kääretorttu Kinuskikissan reseptillä, joka löytyy havainnolistavine kuvineen tämän linkin takaa. Muista koristella torttu vasta juuri ennen tarjoilua, sillä kerma saattaa lörähtää pois leivonnaisen päältä ja sokeroidut mustikat menettävät helposti huurteisen efektinsä kostean kerman päällä. Jos et löydä mustikan varpuja (tai jos olet yhtä laiska edes yrittämään löytää niitä kuin minä, sitäpaitsi nyt lumen alta niitä voikin olla melko haasteellista kaivaa), voit korvata varvut sitruunamelissan lehdillä. Siitä tulee ihan yhtä hieno niin, kuten kuvasta näkyypi.