Maybe it's maybelline!

Vaikka lapsuuden muistoni lautapeleistä eivät ole kovin ruusuisia, pidän silti kovasti erilaisten pelien pelaamisesta. Pelaamme toisinaan kaveriporukassa Aliasta ja muita hauskoja bilepelejä, joiden kaveriksi sopii drinkki jos toinenkin. Perheen kesken meillä on tapana kaivaa jokin lautapeli esiin illallistamisen jälkeen ja toisinaan järjestämme peli-iltoja, jolloin pelaaminen on pääosassa. Peli-iltoina erilaisten lautapelien ääressä kuluu helposti useita tunteja, eikä ajan kulumista huomaa ennen kuin on yö ja pimeä ja tulee haukotus.

Yksi asia minkä olen isoveljeltäni Insinööriltä oppinut on häviäminen. Tai no, Sukupuolten taistelu -peliin osallistuneet voivat olla tästä eri mieltä, mutta ainakin olen saanut harjoitella häviämistä paljon silloin kun olin vielä pikkumuksu. Vanhempi ja viisaampi veljeni voitti nimittäin lapsena pelaamamme tietovisat eli Trivial Pursuitit ja muut älypelit kuten olettaa saattaa, mutta tietoon perustuvien pelien lisäksi hän jotenkin kummallisesti voitti kaikki tuuripelitkin.

Pieni ääliö-Martina ei tietenkään osannut epäillä veljen huijaavan joka ikisessä pelissä jota pelasimme, vaan tyytyi välillä aika kovaakin parkuen toteamaan olevansa todella huono kaikissa maailman peleissä. Aika traumaattista, mutta ihan aikuisten oikeasti uskon, että ikuisesta häviöputkesta on ollut jotain hyötyäkin. En ainakaan ole rikkonut yhtäkään pelilautaa (vielä, Sukupuolten taistelu oli jo tulilinjalla..) niin kuin eräs nimeltämainitsematon naishenkilö on kuulemma tehnyt häviöharmituksissaan.

Tällä kertaa peli-iltaa vietettiin meidän pienessä kaksiossa ja "pieni purtava" paisui taas kerran ylitsepursuaviin ruokatarjoiluihin. Tein pelipurtavaksi kolmea eri salaattia, joista salamisalaatin ohjeen naputan tähän postaukseen. Jamie Oliverin mansikka-prosciutto-halloumisalaatti sekä suomalainen caesar-salaatti odottavat vuoroaan ilmestyen blogiin myöhemmin omina postauksinaan. Salaattien kanssa oli tarjolla jo aiemmin postaamaani Kälyn kehumaa jogurtti-yrttikastiketta, kaupan valmista chilidippiä kermaviiliin sekoitettuna sekä öljyistä sitruuna-hunajakastiketta.

Salamisalaattiin sekoitin seuraavia kavereita:

- jääsalaattia

- kurkkua

- paprikaa

- aurinkokuivattua tomaattia ja sen öljyä

- chorizosalamia ja pepperonisalamia Wotkinsilta

Sitruuna-hunajasalaatinkastikkeen resepti on napattu maku.fi -sivustolta ja kuuluu näin:

- 1 dl öljyä

- 0,5 dl sitruunamehua

- 0,5 dl hunajaa

- 2 rkl valkoviinietikkaa

- 1 valkosipulinkynsi

- 1/4 tl suolaa

- 1/4 tl mustapippuria

Hienonna valkosipuli ja sekoita kaikki ainekset keskenään. That's it! Simppeli kastike, joka sopii moniin salaatteihin. Ja hänhän on tuo kuvassa oikeassa alakulmassa möllöttävä kaveri:

Salaatteihin sai napata oman maun mukaan erilliseen kulhoon laittamiani oliiveja, valkosipulinkynsiä sekä siemeniä. Salaattien kaverina oli myös ties kuinka montaa eri leipää kun en osannut valita vain yhtä tai kahta laatua. Leivän päälle sai laittaa margariinia, ruohosipulituorejuustoa, maailman parasta rahkalevitettä, fasaaniterriiniä tai kaikkia näitä, kuten suurin osa meistä teki. Fasaaniterriiniä oli varsinkin hauska päästä maistamaan, vaikkei se totuuden nimissä kovin kummoista ollutkaan.

Tärkeimmälle vieraalle olin askarrellut oman annoksen kinkusta ja juustosta. Tämä katosi harmaan kaverin suuhun alta aikayksikön ja tuntui maistuvan arvoisalle neiti kunniavieraalle erittäin hyvin. Kai nyt kun siinä on juustoa.

Jälkkäriksi leivoin elämäni ensimmäisen kääretortun, joka onnistui yli odotusten. Jopa koristelut menivät kerrankin nappiin enkä maltakaan odottaa, että pääsen näyttämään teille tekeleeni. Kääretorttukin julkaistaan nimittäin omana postauksenaan, ettei tämä teksti paisu liian pitkäksi. Mustikkaisen tortun lisäksi nostin jälkkäripöytään mansikoita ja omatekemääni vaniljafudgea, jonka ohje on myöskin tulossa myöhemmin. Pelien ollessa jo täydessä vauhdissa kannoin pöytään vielä Bilar-karkkeja, jotta kaikilla olisi varmasti sokerihumala. Oikeaakin humalaa sai tavoitella Kälyn ja Insinöörin mukanaan tuomien juomien avulla.

Ensin pelasimme hauskaa Imago-peliä, jonka tuoksinnassa kävi ilmi muun muassa seuraavat seikat: Jos auto tööttää allekirjoittaneelle, minun uskotaan joko laittavan radio kovemmalle ja olevan kuin en olisikaan, tai antavan tööttääjälle lentosuukon. Tunnustan, että juurikin näin todennäköisesti tapahtuisi (jos vain uskaltaisin ajaa sitä autoa...). Eläimen äänistä olisin tietenkin "Iihahaa" ja lomakohde, jonne mielelläni menisin olisi Tahiti. Kyllä vain. Näiden lisäksi kävi ilmi, että äitini mielletään sähkötuoliksi sekä itsensäpaljastajaksi (oumaigaad!), Ukkeli muistuttaa banaanipuuta ja erilaisista pelikortissa luetelluista sodista Insinööri olisi sanasota. Todellakin!

Imago-peli oli tosiaan hauska, toisin kuin seuraavaksi pelaamamme Sukupuolten taistelu, jossa ei ole mitään järkeä. Ei siis niin pienintäkään logiikkaa, tasa-arvoa, reiluja kysymyksiä eikä mitään! Ihan persiistä koko peli. Miehillä oli helpommat kysymykset ja kaikki oli muutenkin ihan epäreilua. Nii! Kuka arvaa kummat voittivat, naiset vai miehet? Että se siitä hyvästä häviämisestä..

P.S. Älkää edes yrittäkö ymmärtää otsikkoa. Siinä on yhtä vähän järkeä kuin Sukupuolten taistelu -pelissäkin ja itseasiassa kyseinen lausahdus pärähtikin ilmoille pelin aikana. Kuinka moni mies muka osaa meikkisloganeja, kysynpähän vaan!