Ylläri kaikista tärkeimmille

Hoksattiinpa tuossa Ukkelin kanssa, että meidän äitien syntymäpäivät osuvat molemmat kesälle ja ovat vain vajaan kuukauden päässä toisistaan. Tästä kehittelimmekin idean järkätä äideillemme yllätyssynttärit. Etsimme sopivan päivän, mietimme kivan ravintolan josta varasimme pöydän ja pyysimme äitejämme saapumaan asemalle tiettynä päivänä tiettyyn aikaan. Muuta emme kertoneet, paitsi jonkun pienen vinkin annoimme pukeutumisesta naisten kysellessä heti tärkeimmän asian perään. Muuten pidimme suumme visusti supussa illan ohjelmasta ja siihen osallistujista.

Äidit olivat tietenkin kehitelleet päissään (siis päidensä sisällä ja ehkä myös päissään) mitä hurjempia spekulaatioita illan kulusta, ja jos heidän ajatuksensa olisivat käyneet toteen, olisi ohjelmassa ollut benjihyppy sekä karaokebaarissa "Vanha nainen hunningolla" -biisin laulamista. Hmm, ei mitään huonoja ideoita, ehkä ensi kesänä toteutamme sitten nämä? Tällä kertaa ohjelma oli kuitenkin rauhallisempi viedessämme äidit ravintola Mange Sudiin syömään neljän ruokalajin illallisen viineineen kaikkineen.

Syömämme menu sisälsi Välimeren herkkuja ja se alkoi herkullisilla kampasimpukoilla sekä tryffelillä maustetulla hernepyreellä. Tarjoilijamme oli todella mukava kysellessään onko meillä jokin juhlapäivä, johon Ukkeli vastasi nuorten tyttöjen pöydän toisella puolella täyttävän vuosia. Ja niin olivat äidit muikeina kohteliaisuudesta, sekä varmasti myöskin yllätyksen paljastumisesta ja jännityksen laukeamisesta. Ravintolaillallinen tuntui olevan kovasti molempien mieleen, varsinkin kun pääsimme maistelemaan hieman harvinaisempia herkkuja, kuten esimerkiksi sitä tryffeliä.

Seuraavaksi pöytään kannettiin hellepäivään täydellisesti sopivaa ihanan raikasta gazpacho-keittoa katkaravunpyrstöillä. Nam, todellista hellepäivän ruokaa! Neljän ruokalajin lisäksi otimme kaikille viinipaketit, mikä takasi jokaisen annoksen kanssa tarjoiltavan juuri siihen sopivaa tarkoin harkittua viiniä. Kilistelimme muun muassa cavalla, josta pidän hurjan paljon.

Pääruokana oli karitsaa vartaassa, rapeita falafel-pyöryköitä sekä herkullista tsatsikia. Lihassa minua odotti yllätys, kun olin maistavinani siinä kanelin. Blogiani pidempään seuranneet tietänevät, että vaikka pidän yleensä aivan kaikesta ruoasta, on kaneli liharuoassa jotain mitä en ymmärrä. En itseasiassa ole varma onko mauste kaneli vai joku muu mitä korvapuustissa on, ja että oliko sitä edes kyseisessä karitsan vartaassa, mutta jostain sain kanelin mieleeni, eikä liha sen takia ollut lemppariani. Falafelit sen sijaan olivat parhaita koskaan maistamiani ja tsatsikin rouhea rakenne mieleeni.

Paras annos oli tällä(kin) kertaa jälkiruoka. Panna cotan kaverina oli tuoreita marjoja sekä hedelmiä, ja yhdistelmä oli niin täydellisen herkullinen, että minua ihan harmitti tietää, ettei sitä riitä loputtomiin. Viikunaa, mustikoita, mansikoita, vadelmaa, boysenmarjaa, pehmeää panna cottaa sekä jotakin makeaa (hunajaa tai siirappia).. Namnamnamnam, se maistui aivan taivaalta.

Illallisen jälkeen kävelimme Tehtaankadulta keskustaan kaikessa rauhassa lämpimässä kesäillan tunnelmassa, mikä oli varsinkin äitini mieleen, sillä hän pitää (aivan kuten tyttärensäkin) Helsingin kaduilla tepastelemisesta ja kaiken ympärilläolevan ihmettelemisestä. Hän tokaisikin päivän olleen loman paras, minkä Ukkelin äiti vahvisti silminnähden tyytyväisenä. Molemmat äipät lähettelivät vielä illalla kotiin päästyään kiitosviestejä, joten synttäriylläri taisi onnistua aivan nappiin. Tällaisia lahjoja on mukava antaa, kun saa olla paikan päällä todistamassa tyytyväisten lahjansaajien hymyjä, ja pääsee itsekin osalliseksi itse asiaan, eli tässä tapauksessa ihanalle illalliselle.