Manteliliköörikakku

Kaikista parhaimmista herkuista on aina huonoimmat kuvat, sillä herkun ollessa pöydässä tarjolla, ei siitä suinkaan malta alkaa räpsiä kuvia, vaan ihanuuden haluaa työntää heti suuhunsa. Lautasella köllöttävästä kakkupalastakaan ei ehdi ottaa kuvaa, kun on niin kova kiire lusikoida aina uusi pala kielen päälle sulamaan. Sitäpaitsi silmät ovat kiinni nautinnosta ja kädet suojelevat kalleinta aarretta vieraiden lusikoiden kahmaisuilta, joten millä pitäisi muka pystyä ottamaan vielä kuvakin? Niinpä. Tämä tryffelikakku oli maukkaudeltaan yksi parhaimmista mitä olen tehnyt, ja yllä esitellyn teorian mukaisesti kuva siitä on aivan hirveä.

Resepti on napattu eräästä ikäiselleni täydellisesti sopivasta lehdestä, eli Cosmopolitanista. Oujee, älkää kysykö miksi minulla on kyseinen lehti. Muut kaltaiseni salaa tai ei-niin-salaa noloja lehtiä lukevat, voitte kurkistaa parempaa kuvaa kakusta helmikuun 2011 Cosmosta, josta ohjeen nappasin. Muut, tyytykää kohtaloonne tai etsikää käsiinne kyseinen lehti.

Ihanaihanaihana suklainen manteliliköörikakku syntyypi näillä ohjeilla:

Kakku:

- 250 g tummaa suklaata

- 150 g voita

- 2 dl ruokosokeria tai vaaleaa muscovadosokeria

- 5 kananmunaa

- 1 dl mantelirouhetta

- 2 rkl mantelilikööriä

Vaahto:

- 2 dl kuohukermaa

- 2 rkl tomusokeria

- 1 rkl mantelilikööriä

Ja ohjehan on helppo kuin mikä, minkä voi arvata myös reseptin alkuperästä. Kuinka moni Cosmoa lukeva nuori muka osaisi, malttaisi ja jaksaisi kaikelta biletykseltään väkertää kovin monimutkaisen kakun.

Aloita irtopohjavuoan voitelulla ja jauhottamisella. Käske siis äitiäsi kaivamaan kaapista irtopohjavuoka ja samalla voit käskeä hänet voitelemaan ja jauhottamaan sen, sillä yäk, siinähän menisi kädet ihan rasvaiseksi ja uudet rihkamasormukset pilalle.

Käske isääsi sulattamaan voi ja suklaa varovasti kattilassa. Käske äitiäsi sulattamaan voi ja suklaa varovasti kattilassa, sillä isä ei tottele käskyjä, eikä sitä kiinnosta muutenkaan mikään muu kuin työ, urheilu, autot ja bisse. Anna suklaan ja voin seoksen jäähtyä hieman ja kiusaa sillä välin pikkuveljeä.

Sekoita sitten desi sokeria ja yksi kananmunan keltuainen suklaan ja voin seokseen. Saa raivokohtaus kun keltuaisen erotteleminen ei onnistu, ja anna äitisi hoitaa homma sillä välin, kun korjaat raivokohtauksen aiheuttamasta itkusta levinneitä meikkejäsi. Muista piirtää mustalla kajalilla kulmakarvat ja vetää samalla kynällä aivan törkeän paksu rajaus alaluomelle. Tosi cool.

Huikkaa äidillesi, että hänen pitää lisätä loputkin keltuaiset yksitellen taikinaan ja sekoittaa kunnolla. Mausta itse taikina liköörillä ja mantelirouheella, sillä voit samalla ottaa huikan likööristä. Hyi v*ttu miten vahvaa, kattokaa mä oon jo ihan kännissä!

Sillä välin kun käyt ulkona salaa tupakalla, käske äitiäsi vatkaamaan valkuaiset vaahdoksi ja lisäämään sokerin mukaan pikkuhiljaa. Hänen pitää myös käännellä vaahto varovasti muun taikinan sekaan ja tästä voitkin jatkaa itse, kunhan olet purskutellut suuvedellä ja pessyt tupakalle haisevat kätesi sata kertaa saippualla. Arvaa mitä? Äitisi tietää silti mitä olet tehnyt, vaikkei sitä kerrokaan.

Kaada taikina äitisi jauhottamaan vuokaan ja nuole kulhosta sekä sekoitusvälineestä taikinat. Älä todellakaan anna pikkuveljen maistaa, vaikka huudatkin kovaa miten hyvää taikina on. Laita vuoka 175-asteiseen uuniin ja kävele maassa ulvovan pikkuveljen ohi omaan huoneeseesi 30-35 minuutiksi, jonka jälkeen käske isääsi ottamaan kakku uunista. Käske sen jälkeen äitiäsi ottamaan kakku uunista, sillä isä ei tottele vieläkään käskyjä, vaan seuraa uppoutuneena maailman tärkeintä futismatsia.

Anna kakun jäähtyä kunnolla, mieluiten seuraavaan päivään, sillä ei sinun tekisikään sitä mieli nyt, kun olet juuri nuollut yksin kaikki taikinat kulhosta. Käske äitiäsi vatkaamaan kerma juuri ennen tarjoilua ja maustamaan se sokerilla sekä manteliliköörillä. Kehu kovaan ääneen kuinka teit kakun ihan itse ja miten ihqua se niiq on!