The Kesäpäivä 2011

Ihana Kesäpäivän perinteemme sai tänä vuonna jatkoa, kun elvytimme ystäväni kanssa vuoden taukoa pitäneen The Kesäpäivän brunsseineen ja muine kivoine kesäisine juttuineen taas henkiin. Tällä kertaa kokoonnuimme aamupäivästä ystäväni uudessa kodissa Mäkkylässä, jossa herkuttelimme Kesäpäivän ehkä tärkeimmän perinteen, eli shampanjabrunssin.

Päivä oli kuuma ja aurinkoinen, joten brunssi katettiin parvekkeelle, josta katselimme syömisen ja juoruilun lomassa Vermon raviradalla kiitäviä ravihevosia. Kuuntelimme päivän aikana sattumalta myös aiheeseen hyvin liittyvän biisin, joka kuuluu näin: "Heppa täydessä ravissa, on kaikkein raainta voimaa.." (Se joka tunnistaa biisin on paras!).

Ystäväni oli leiponut juuri ennen saapumistani ihanan juustoista patonkia, jonka lisäksi lautasille hamstrattiin graavilohta, salaattia, kurkkua ja kahta eri dippiä/kastiketta. Tarjolla oli myös viinirypäleitä, mansikoita, mustikoita, tuoremehua, kahvia muumimukeissa ja tietenkin sitä kuohuvaa. Brunssin lomassa vierähti useampi tunti kahden ystävyksen parin viime vuoden kuulumisia läpikäyden. Ystäväni on viimeisen vuoden aikana muun muassa asunut Briteissä ja matkustanut junalla Venäjän halki käyden muun muassa Mongoliassa, joten juttua todellakin riitti.

Iltapäivällä lähdimme viereiselle Talin frisbeegolf-radalle, jossa minä kokeilin hauskaa kesäharrastusta ensimmäistä kertaa ja ystävänikin vasta toista kertaa. Minut ja heittokäteni tunteville ei varmasti tule yllätyksenä, että olin todella huono frisbeegolfaaja, mutta taidon puutteen korvasi iloinen mieli, muutama pelikalja ja ystäväni hyvät hermot, jotka kestivät, vaikka meikägolfaaja heitteli frisbeetään satamiljoona kertaa pitkin puita, pensaita ja ulos radaltakin ennen kuin päästiin lähellekään koria. Seuraavassa kuvassa voittekin nähdä taidonnäytteeni frisbeegolf-radalla. Moon niin hyvä! Eikö sitä ollutkaan tarkoitus heittää puuhun?

Kesken pelin meidät yllätti virkistävä ukkoskuuro (mikäs sen kesäisempää), mutta se ei menoa haitannut, sillä viksuina kesäpäiväläisinä olimme ottaneet sateenvarjon mukaan, jonka alla odottelimme rankimman saderyöpsäyksen loppumista. Pelin jälkeen mutustelimme muffinsseja, jotka ovat myös yksi Kesäpäivän perinteistä.

Tällä kertaa tein syntisen suklaisia mutakakkumaisia vaahtokarkkimuffinsseja, jotka olivat törkeän hyviä ja myöskin törkeän makeita, joten kovin montaa muffaria ei tarvittu makeanhimon taltuttamiseen. Vaahtokarkki-suklaamuffinssien resepti kuvineen tulee myöhemmin omana postauksenaan, sillä sössin muffinssien kuvat jonnekin kadoksiin eikä reseptiä voi julkaista tässä ja nyt ilman kuvia.

Muffinssien ja parin lonkeron nauttimisen jälkeen vaihdoimme siistimpää ylle ja siirryimme keskustaan La Famiglia -ravintolaan syömään. Alkuruoaksi otin pitkään himoitsemiani etanoita, pääruoaksi tilasimme perinteiset pippuripihvit ja jälkkärinä oli ihanaa keskeltä sulaa suklaaleivosta jäätelön ja marjojen kera. Nammm.

Illallisen jälkeen vanhoja ihmisiä alkoi jo väsyttää, joten suunnittelemamme yökerhossa yötä myöten bilettäminen ei toteutunut tällä(kään) kertaa. Sen sijaan istuimme vielä hetken terassilla pimenevässä kesäillassa herrat olut ja viski seuranamme. Yritin kovasti saada krapulaa aikaiseksi, jotta olisin saanut hyvän syyn löhötä koko seuraavan päivän sohvalla sipsien kera, mutta aikainen kotiutuminen takasi sen, että sunnuntaina energiaa riitti ja krapulapäivä oli haave vain. Okei, löhösin minä silti sohvalla, mutten koko päivää, sillä lenkkipolku huuteli kutsuhuutojaan pienelle kipittäjälle.