Maybe it's maybelline!

Vaikka lapsuuden muistoni lautapeleistä eivät ole kovin ruusuisia, pidän silti kovasti erilaisten pelien pelaamisesta. Pelaamme toisinaan kaveriporukassa Aliasta ja muita hauskoja bilepelejä, joiden kaveriksi sopii drinkki jos toinenkin. Perheen kesken meillä on tapana kaivaa jokin lautapeli esiin illallistamisen jälkeen ja toisinaan järjestämme peli-iltoja, jolloin pelaaminen on pääosassa. Peli-iltoina erilaisten lautapelien ääressä kuluu helposti useita tunteja, eikä ajan kulumista huomaa ennen kuin on yö ja pimeä ja tulee haukotus.

Yksi asia minkä olen isoveljeltäni Insinööriltä oppinut on häviäminen. Tai no, Sukupuolten taistelu -peliin osallistuneet voivat olla tästä eri mieltä, mutta ainakin olen saanut harjoitella häviämistä paljon silloin kun olin vielä pikkumuksu. Vanhempi ja viisaampi veljeni voitti nimittäin lapsena pelaamamme tietovisat eli Trivial Pursuitit ja muut älypelit kuten olettaa saattaa, mutta tietoon perustuvien pelien lisäksi hän jotenkin kummallisesti voitti kaikki tuuripelitkin.

Pieni ääliö-Martina ei tietenkään osannut epäillä veljen huijaavan joka ikisessä pelissä jota pelasimme, vaan tyytyi välillä aika kovaakin parkuen toteamaan olevansa todella huono kaikissa maailman peleissä. Aika traumaattista, mutta ihan aikuisten oikeasti uskon, että ikuisesta häviöputkesta on ollut jotain hyötyäkin. En ainakaan ole rikkonut yhtäkään pelilautaa (vielä, Sukupuolten taistelu oli jo tulilinjalla..) niin kuin eräs nimeltämainitsematon naishenkilö on kuulemma tehnyt häviöharmituksissaan.

Tällä kertaa peli-iltaa vietettiin meidän pienessä kaksiossa ja "pieni purtava" paisui taas kerran ylitsepursuaviin ruokatarjoiluihin. Tein pelipurtavaksi kolmea eri salaattia, joista salamisalaatin ohjeen naputan tähän postaukseen. Jamie Oliverin mansikka-prosciutto-halloumisalaatti sekä suomalainen caesar-salaatti odottavat vuoroaan ilmestyen blogiin myöhemmin omina postauksinaan. Salaattien kanssa oli tarjolla jo aiemmin postaamaani Kälyn kehumaa jogurtti-yrttikastiketta, kaupan valmista chilidippiä kermaviiliin sekoitettuna sekä öljyistä sitruuna-hunajakastiketta.

Salamisalaattiin sekoitin seuraavia kavereita:

- jääsalaattia

- kurkkua

- paprikaa

- aurinkokuivattua tomaattia ja sen öljyä

- chorizosalamia ja pepperonisalamia Wotkinsilta

Sitruuna-hunajasalaatinkastikkeen resepti on napattu maku.fi -sivustolta ja kuuluu näin:

- 1 dl öljyä

- 0,5 dl sitruunamehua

- 0,5 dl hunajaa

- 2 rkl valkoviinietikkaa

- 1 valkosipulinkynsi

- 1/4 tl suolaa

- 1/4 tl mustapippuria

Hienonna valkosipuli ja sekoita kaikki ainekset keskenään. That's it! Simppeli kastike, joka sopii moniin salaatteihin. Ja hänhän on tuo kuvassa oikeassa alakulmassa möllöttävä kaveri:

Salaatteihin sai napata oman maun mukaan erilliseen kulhoon laittamiani oliiveja, valkosipulinkynsiä sekä siemeniä. Salaattien kaverina oli myös ties kuinka montaa eri leipää kun en osannut valita vain yhtä tai kahta laatua. Leivän päälle sai laittaa margariinia, ruohosipulituorejuustoa, maailman parasta rahkalevitettä, fasaaniterriiniä tai kaikkia näitä, kuten suurin osa meistä teki. Fasaaniterriiniä oli varsinkin hauska päästä maistamaan, vaikkei se totuuden nimissä kovin kummoista ollutkaan.

Tärkeimmälle vieraalle olin askarrellut oman annoksen kinkusta ja juustosta. Tämä katosi harmaan kaverin suuhun alta aikayksikön ja tuntui maistuvan arvoisalle neiti kunniavieraalle erittäin hyvin. Kai nyt kun siinä on juustoa.

Jälkkäriksi leivoin elämäni ensimmäisen kääretortun, joka onnistui yli odotusten. Jopa koristelut menivät kerrankin nappiin enkä maltakaan odottaa, että pääsen näyttämään teille tekeleeni. Kääretorttukin julkaistaan nimittäin omana postauksenaan, ettei tämä teksti paisu liian pitkäksi. Mustikkaisen tortun lisäksi nostin jälkkäripöytään mansikoita ja omatekemääni vaniljafudgea, jonka ohje on myöskin tulossa myöhemmin. Pelien ollessa jo täydessä vauhdissa kannoin pöytään vielä Bilar-karkkeja, jotta kaikilla olisi varmasti sokerihumala. Oikeaakin humalaa sai tavoitella Kälyn ja Insinöörin mukanaan tuomien juomien avulla.

Ensin pelasimme hauskaa Imago-peliä, jonka tuoksinnassa kävi ilmi muun muassa seuraavat seikat: Jos auto tööttää allekirjoittaneelle, minun uskotaan joko laittavan radio kovemmalle ja olevan kuin en olisikaan, tai antavan tööttääjälle lentosuukon. Tunnustan, että juurikin näin todennäköisesti tapahtuisi (jos vain uskaltaisin ajaa sitä autoa...). Eläimen äänistä olisin tietenkin "Iihahaa" ja lomakohde, jonne mielelläni menisin olisi Tahiti. Kyllä vain. Näiden lisäksi kävi ilmi, että äitini mielletään sähkötuoliksi sekä itsensäpaljastajaksi (oumaigaad!), Ukkeli muistuttaa banaanipuuta ja erilaisista pelikortissa luetelluista sodista Insinööri olisi sanasota. Todellakin!

Imago-peli oli tosiaan hauska, toisin kuin seuraavaksi pelaamamme Sukupuolten taistelu, jossa ei ole mitään järkeä. Ei siis niin pienintäkään logiikkaa, tasa-arvoa, reiluja kysymyksiä eikä mitään! Ihan persiistä koko peli. Miehillä oli helpommat kysymykset ja kaikki oli muutenkin ihan epäreilua. Nii! Kuka arvaa kummat voittivat, naiset vai miehet? Että se siitä hyvästä häviämisestä..

P.S. Älkää edes yrittäkö ymmärtää otsikkoa. Siinä on yhtä vähän järkeä kuin Sukupuolten taistelu -pelissäkin ja itseasiassa kyseinen lausahdus pärähtikin ilmoille pelin aikana. Kuinka moni mies muka osaa meikkisloganeja, kysynpähän vaan!

Yleisön pyynnöstä: Jogurtti-yrttikastike

Tiedoksi heille, jotka eivät arvanneet: Jogurttikastike on tuo valkoinen yksilö.

Nyt otetaan varaslähtö peli-iltaan, josta teen oman postauksensa myöhemmin, mutta Kälyn pyynnöstä julkaisen kyseisenä iltana tarjotun jogurtti-yrttikastikkeen ohjeen jo nyt. Ohje on napattu yhdeltä lempisivustoistani eli Maku.fi:stä. Ja kas näin helposti syntyy herkullista jogurtti-yrttikastiketta, joka on namia ainakin salaatin kaverina:

- 200 g jogurttia (mulla oli turkkilaista, mutta mikä tahansa muukin maustamaton käy)
- 3 rkl yrttiseosta (alkuperäisessä ohjeessa kehotetaan käyttämään tuoreita yrttejä, mutta minä kippasin sekaan valmista pakasteseosta hyvillä mielin)
- 1 valkosipulinkynsi (saattaa olla että laitoin hieman enemmän..)
- 1 tl hunajaa
- 1 tl sitruunamehua
- ripaus suolaa
- ja toinen ripaus mustapippuria

Yhdistä kaikki aineet keskenään ja anna kastikkeen maustua jääkaapissa tovi jos toinenkin. Minä tein kastikkeen valmiiksi jo edellisenä päivänä, mikä takasi että maut olivat muhineet kunnolla ja kastike maistui herrrrkulliselta.

Valivali ja helppo dippi

Nyt kyllä tuntuu kovasti siltä, että jotkut isommat voimat haluavat estää tämän blogin toiminnan. Prkl. Ensin kamera hajoaa ja sitten kerrotaan ettei siihen tullut mekaaninen vika kuulu takuun piiriin kun en ole ottanut Gigantin maksullista super-ekstra-takuuta. Höh. Kamera on siis edelleen poissa kuvioista, ja voin kertoa että se hieman häiritsee ruokabloggaajan elämää. On minulla toki kännykässä mahtavaakin mahtavampi kamera, mutta olisi kivaa jos kuvista saisi jotain selvääkin..

No mutta, sittenpähän meikäläinen keksi kirjoittaa vihdoin postauksen Kälyn ja Insinöörin häistä. Kuvat ovat jo koneella ja tekstikin hahmoteltu valmiiksi, mutta sitten läppäri ja Martina eivät olleet enää samalla aaltopituudella ja kaikki meni plörinäksi. Hääpostausta ei siis tule vieläkään, eikä myöskään toivottua mustaherukkajuustokakun reseptiä, vaikka yritin saada senkin ihmisten ilmoille. Höh ja pöh. Ei ole helppoa. Rivivälitkin ovat kiusanneet minua viime aikoina ja rakas ystäväni Excelkin sanoi sopimuksensa irti. Exceliä en kylläkään tarvitse bloggaamiseen, mutta kaikkeen muuhun kyllä, sillä olen maailman suurin Excel-friikki ja työnnän kaiken mahdollisen ruokakauppakuluista käymiini ratsastustunteihin Excelin ihmeelliseen maailmaan.

Koska kaikki on nyt niin vaikeaa, kerron teille vain yhden helpon dippi-/kastikeohjeen ilman kuvia. Kas näin syntyy herkkua: Ota purkki kermaviiliä, pötkö wasabia ja yksikyntinen valkosipuli sekä Garlic&Pepper -maustetta tai ihan vaan mustapippuria, jos et ole hurahtanut Santa Marian mausteseoksiin kuten minä. Turauta wasabia kermaviiliin oman makusi mukaan ja murskaa valkosipuli sekaan. Mausta dippi Garlic&Pepperillä tai mustapippurilla ja anna maustua hetki jääkaapissa. Dippi sopii mielestäni parhaiten lohen kaveriksi, mutta myös muu liha ja salaatit pitävät wasabilla ja valkosipulilla maustetusta dipistä. Kevyttäkin se on jos valitset kermaviilistä hieman kevyemmän version.

Kepsutti

Jamien kotona -kirjasta löytyi myös kotitekoisen tomaattiketsupin ohje, ja koska päätin yrittää kokata koko kirjan läpi, tartuin ketsuppireseptiin, vaikka paljon helpompaa olisi ollut tarttua kaupassa ketsuppipulloon ja kiikuttaa se kassan kautta kotiin. Tai itseasiassa vielä helpompaa olisi ottaa se jääkaapin ovessa jo oleva ketsuppipullo ja käyttää sitä, mutta ei, minä teen nyt itse ketsuppia.

Oikeasti voisin melkein käyttää sanaa nauttia, kun kirjoitan näistä lauantai-illan keittiössä hyörimistuokioistani. Minusta on ihanaa touhuta rauhassa yhden rakkaimman harrastukseni, eli ruoanlaiton parissa, kun ei ole mikään kiire minnekään ja saan olla oman mieleni mukaan joko täydessä hiljaisuudessa tai popittaa täysillä iskelmää. Ei sillä ettenkö ikävöisi muualla olevaa Ukkelia noinakin hetkinä, mutta välillä on kiva vaan olla yksin ja touhuta mitä huvittaa. Nyt huvitti tehdä ketsuppia.

Saman illan aikana valmistin itseasiassa myös erilaisia kasvispikkelssejä, Jamien ohjeella nekin, mutta niistä kavereista lisää myöhemmin. Nyt mennään kauppaan ostamaan ketsuppiaineksia. Näistä tulee noin 5 desiä valmista tavaraa, ja mulla siitä riitti oman käytön lisäksi pieni purkki myös iskän ruoka-aiheiseen joululahjaan:

- 1 punasipuli
- puolikas fenkoli
- 1 sellerinvarsi
- oliiviöljyä (muutama loraus)
- peukun kokoinen pala inkivääriä
- 2 valkosipulin kynttä (tai pari yksikyntistä valkosipulia..)
- puolikas punainen chili (tai kääpiökasvuinen kokonainen)
- nippu ihanan tuoksuista basilikaa
- 1 rkl korianterin siemeniä
- 2 mausteneilikkaa (Mitä niillä lopuilla voi tehdä? Työntää appelsiiniin?)
- 1 tl mustapippuria
- merisuolaa
- 500 g luumu- tai kirsikkatomaatteja
- 500 g säilöttyjä tomaatteja
- 2 dl punaviinietikkaa
- 70 g fariinisokeria

Homma alkaa aikamoisella pilkkomisoperaatiolla, sillä kattilaan heivataan pilkotut sipuli, fenkoli, sellerinvarsi, basilikanVARRET (säästä lehdet myöhemmäksi), valkosipuli ja chili (poista siemenet). Lorauta sekaan myös pari kunnon öljylorausta, korianteri, neilikat, pippuria ja suolaa. Huomaa että heitit sekaan myös basilikan lehdet ja nouki parhaasi mukaan suurin osa niistä pois odottamaan myöhempiä aikoja. Hauduta kasviksia ja mausteita 10-15 minuuttia.

Siellä ne basilikan lehdet on väärässä paikassa väärään aikaan.

Lisää hauduttamisen jälkeen kattilaan kaikki tomaatit ja 3,5 dl kylmää vettä. Kiehuttele seosta niin kauan, että nesteen määrä puolittuu. Siinä voi mennä tovi. Keitä vaikka kuppi kahvia odotellessasi ja istu keittiön lattialle juomaan se, koska niin voi tehdä kun on yksin kotona, eikä kukaan ihmettele vieressä miksi istut lattialla etkä tuolilla.

Seuraavaksi mukaan lisätään vihdoin ne basilikan lehdet ja survotaan tuleva ketsuppi sauvasekoittimella mössöksi. Sitten seos painellaan kaksi kertaa siivilän läpi, jotta kaikki ylimääräiset möhmät jäävät pois. Siirrä nyt jo aika paljon ketsuppia muistuttava tahna puhtaaseen kattilaan ja lisää sekaan viinietikka sekä sokeri. Keittele taas pienellä lämmöllä tovi jos toinenkin niin, että neste vähenee noin puoleen ja seos näyttää muutenkin ketsuppimaiselta. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Kaada valmis ketsuppi steriloituun purkkiin. Sterilointi hoituu mielestäni helpoiten keittämällä purkkia ja sen kantta isossa kattilassa. Jamiella oli myös muita sterilointitapoja, mutta sivuutin ne, sillä keittäminen oli mielestäni ylivoimaisesti paras keino.

Ketsupin keittelyyn sain kulumaan yhteensä useamman tunnin kun lasketaan mukaan pilkkomiset ja sen, ettei minulla todellakaan ollut mitään kiirettä, ja touhusin samalla muutakin pientä. Kesken kokkailun ja kodinhoidon pidin myös pienen hemmottelutauon ja nautin sushia ja shampanjaa.

Sushi löytyi kaupan pakastealtaasta (kuva puketista alla) ja shampanja oli oikeasti kuohuviiniä, mutta kun sushi ja shampanja sointuvat niin paljon paremmin yhteen kuin sushi ja kuohuviini. Skumpasta ei ole kuvaa, mutta se oli sellainen söpö pieni ja löytyi Vilukissan antamasta synttärilahjakassista.

Täydellinen syyssunnuntain ruoka

Jamie Oliver on aikamoinen epeli. Aiemmin kokkaamani katkarapupasta todisti miehen olevan nero mitä tulee makujen yhdistelyyn, ja pastasta innostuneena tartuin innolla ostamaani Jamien kotona -kirjaan. Kirjan reseptit on jaoteltu vuodenajoittain ja syksyn kohdalta löytyi täydellinen syyssunnuntain ruoka. Mausteista porsaanliha-chili-paprikagulassia muhitetaan uunissa monta tuntia ja lopputulos on ihanan murea ja mehevä lihakastike. Raikas sitruuna-persiljasmetana kruunaa koko komeuden.

Keltaisessa keittiössä gulassi muhi uunissa ihanan laiskana sunnuntaipäivänä, jolloin oli ihan ok vaan lojua sohvalla hyvän kirjan parissa (allekirjoittanut suosittelee Kellokosken Prinsessaa), katsella välillä telkkarista ratsastuskilpailuja ja tuoksutella uunista tulvivia ihanan mausteisia tuoksuja. Sapuskasta riittää useammaksikin päiväksi, joten alkuviikon ruokahuolet oli ratkaistu jo sunnuntaina.

Jamie Oliverin possugulassiin tarvitset:

- 2 kg luutonta porsaanlapaa
- merisuolaa ja mustapippuria
- oliiviöljyä
- 2 punasipulia
- 2 tuoretta punaista chiliä
- 2 ruokalusikallista paprikajauhetta
- 2 tl kuminaa
- tuore meiraminippu (tai oregano)
- 5 paprikaa (mun vuokaan mahtui vain kaksi kappaletta)
- 1 tlk paahdettuja paprikoita
- 1 tlk kuorittuja tomaatteja
- 4 rkl punaviinietikkaa
- 400 g riisiä
- 1,5 dl smetanaa (meillä oli 2 dl)
- 1 sitruuna
- pieni nippu tuoretta persiljaa

Aloita rääkkäämällä possua. Poista lavasta kamara, mutta jätä rasva jäljelle. Viillä rasvaan ristikuvio, mausta liha suolalla ja pippurilla ja paista possua rasvapuoli alaspäin. Ruoka on tarkoitus tehdä kannellisessa uunipadassa, mutta hätä ei ole tämän näköinen jos et omista sellaista. Emme nimittäin omista mekään, joten käytin tavallista uunivuokaa, jonka peitin kannen puutteessa foliolla. Ylivaluvia nesteitä varten tyrkkäsin syvän uunipellin ritilällä hengailevan vuoan alle. Alkuvaiheiden paistamiset ja kuullotukset hoidin ihan tavallisella paistinpannulla, vaikka toki kätevämpää olisi paistaa kaikki alusta alkaen padassa, ja tyrkätä koko hela hoito lopuksi sellaisenaan uuniin.

No mutta kuitenkin, kun possun lapa on paistunut pannulla tai padassa vartin verran, siirrä possusi hetkeksi sivuun odottamaan. Seuraavaksi on nimittäin pilkottujen sipulin, paprikan ja chilin vuoro hengata pannulla. Poista chilistä siemenet niin sen tulisuus ei peitä muita makuja alleen. Kuullota kaveruksia öljytyllä pannulla paprikajauheen, kuminan, pilkotun meiramin sekä suolan ja pippurin kera. Lisää kuullotuksen jälkeen mukaan myös paahdetut paprikat ja tölkkitomaatit. Pilko heidätkin ensin hieman pienemmäksi.

Nosta liha pataan (tai heivaa liha ja pannulla kuullottamasi kaverit uunivuokaan). Peitä vedellä niin että liha juuri ja juuri peittyy. Lisää sekaan viinietikka ja kiehauta koko homma vielä liedellä ennen kuin hylkäät patasi tai vuokasi 180-asteiseen uuniin vähintään kolmeksi tunniksi. Minä jätin padan puutteessa kiehauttamisen väliin ja tyrkkäsin vuoan uuniin sellaisenaan, minkä takia kypsymisaika piteni hieman.

Liha on valmista kun se hajoaa helposti kahdella haarukalla vedettäessä. Meillä liha oli tarpeeksi mureaa vasta lähemmäs neljän tunnin kohdalla, vaikka uunista napsimani maistiaispalat olivatkin kovin herkullisia jo kolmen tunnin kohdalla. Tarjoile kastikkeen kanssa pitkäjyväistä riisiä sekä smetanaa, johon olet sekoittanut sitruunasta raastamaasi kuorta ja pilkottua persiljaa.

Jamie ei tälläkään kertaa pettänyt, vaan ruoasta tuli aivan uskomattoman hyvää. Meikätyttö lusikoi lautaselle jääneet kastikkeetkin viimeistä tippaa myöten suuhunsa, sillä mitään näin hyvää ei vaan voi jättää lautaselle.

This time for Africa

Olipa kerran Martina, nälkä, ruoanlaittoinspiraatio, epyktistä tuotuja mausteita, avattu wasabiputkilo sekä maku.fi -sivusto. Oli myös seuraavia raakalaisaineita:

- paketti jauhelihaa

- kaksi kananmunaa

- pippuria

- korppujauhojakin taisi olla vähäsen

- ja egyptiläistä maustesekoitusta, jonka nimestä ei ole mitään hajua

- 400 g maustamatonta jogurttia

- tuoretta korianteria

- hippunen suolaa ja toinen hippunen sokeria

- ja se avattu wasabi-putkilo jääkaapissa

- babyporkkanoita

- rakuunaa

- pari sipulia

Oli myös kamera, josta oli näyttö hajalla, joten postauksen kuvat on ottanut sokkokokkikuvaaja ilman minkäänlaista varmuutta siitä, mitä kohtaa hän oikeasti on kuvaamassa. Ei ollut helppoa se, mutta yllättävän hyviä kuvista silti tuli. Tai no hyviä ja hyviä, mutta kuvassa ainakin on ne asiat mitä niissä pitikin olla.

Sen pidemmittä puheitta tehdään ruokaa, joka tottelee nimeä egyptiläismaustetut lihapötkylät sekä wasabi-jogurttikastike. Kaverina lautasella on myös rakuunaporkkanoita ja paistettuja sipulirenkaita. Mukaan voi keittää vielä riisiäkin jos olet sitä mieltä ettei annos ole oikea annos ilman riisiä, perunaa tai pastaa. Ilman hiilarilisukettakin kuitenkin pärjää, varsinkin jos housusi ovat kesän aikana kutistuneet.

Ihan ensin laitetaan jogurtti valumaan kastiketta varten. Itse virittelen muovikulhon päälle siivilän, jossa on suodatinpussi ja suodatinpussissa on jogurttia valuttamassa turhat nesteet kulhoon. Tämä vaihe kannattaa tehdä jos käyttää tavallista tölkissä myytävää maustamatonta jogurttia, sillä se on hippasen liian notkeaa kastikkeeksi. Paksumpia Partaäijää ja Bulgarian jogurttia voi käyttää ihan sellaisenaankin. Jos joku ei tiennyt, niin Partaäijällä tarkoitan sitä muovista ämpäriä, jossa on Lindahlsin turkkilaista jogurttia ja kyljessä kuva turkkilaisesta miehestä, joka onkin kreikkalainen, ja joka on vaatinut 5 miljoonan euron korvauksia kuvansa käyttämisestä ilman lupaa. Sellainen on Partaäijä.

Kun jogurtti on valumassa tehdään taikina jauhelihapötkylöitä varten. Mörssää jauhelihan sekaan kaksi kananmunan valkuaista (tai koko kananmunan sisältö keltuaisineen jos et jaksa tehdä erottelua, ja jos housusi eivät ole kutistuneet kesän aikana) sekä riittävästi pippuria. Itse laitoin myös jotakin egyptiläistä maustetta, mutta koska kaikista keittiöistä ei varmastikaan löydy lomamatkalta raahattuja nimettömiä maustepusseja, voit tyytyä pelkkään pippuriin tai sekoittaa joukkoon lempimaustettasi. Mörssää taikinaa kunnolla, jotta ilmakuplat kaikkoavat sen sisältä ja massasta tulee tasaista. Näin pötkyläsi pysyvät varmemmin kasassa uunin armottomassa käsittelyssä.

Muotoile jauhelihasta pötkylöitä ja ripottele niiden päälle korppujauhoja (jota voi sekoittaa halutessaan myös taikinaan) sekä pippuria tai muuta maustetta. Minä laitoin pötkylöiden päälle myös hieman kuivattua valkosipulia, mutta sen voi jättää poiskin jos haluaa. Työnnä pötkylät uuniin ja ota ne sieltä pois kun ruskettuneet rassukat näyttävät valmiilta.

Ota valutettu jogurttisi esiin ja sekoita sen joukkoon korianteria, wasabia sekä teelusikan kärjellinen suolaa ja toinen kärjellinen sokeria. Wasabia voit laittaa noin pari teelusikallista, vaikka minä laitoinkin enemmän. Me nääs rrrrakastamme wasabia. Korianterinkin kanssa kannattaa olla varovainen, sillä sen persoonallinen maku ei ole kaikkien mieleen. Itse en ole suurin korianterin ystävä, mutta laitoin sitä ainakin kolmasosan kaupassa myytävästä puskasta ja lopputulos oli mieluinen.

Laita kastike jääkaappiin maustumaan siksi aikaa kun pötkylät kypsyvät uunissa ja paistat sipulista leikattuja renkaita pannulla. Sipulirenkaiden paistamisen lisäksi tässä välissä kannattaa myös sulattaa pakasteporkkanat ja lisätä niiden sekaan rakuunaa. Pieni loraus öljyä tai jopa hunajaa lisää rakuunaporkkanoiden maukkautta entisestään.

Kerää lautasellesi valmiita jauhelihapötkylöitä, porkkanoita sekä paljon sipulia, ja lorauta viereen kunnon kasa jogurttikastiketta (muista ottaa myös riisiä jos keitit sitä). Vie lautanen pöytään ja jammaile matkalla Shakiran biisin tahdissa. Tsamina mina eh eh, Waka waka eh eh.. Jos et kaatanut lautasta ruokineen lattialle afrikkalaisbiittien tahdissa heiluessasi voit myös syödä aikaansaannoksesi. Muussa tapauksessa jatka jammailua. Tsamina mina zangalewa (kuka nää sanat keksi?), This time for Africa.

C niin kuin Chili

Aakkossarjan C-kirjainta ei tarvinnut kauaa miettiä. Sehän on aivan ehdottomasti chili! Cantina Westkin oli kova vaihtoehto, mutta päädyin kuitenkin chiliin, sillä se on kovaa vauhtia nousemassa ikisuosikkini valkosipulin rinnalle, ja se on jo aika hyvin se. Alan ihan oikeasti kohta uskoa puheita, joiden mukaan chili voi aiheuttaa riippuvuutta.

Keltaisessa keittiössä on viime aikoina työnnetty chiliä ihan joka paikkaan (paitsi ei sinne, auts..) ja Poppamies vastaanottanee piakkoin uuden tilauksen kotikoneeltamme. Tulisten sapuskojen pupeltamisen ansiosta chili ei enää polta niin paljon suussa, vaan tulisia mausteita saa laittaa ruokiin enemmän kuin ennen, mikäli ne mielii maistaa kunnolla. Täytynee siis uskoa myös niihin puheisiin, että tulisia ruokia syömällä poltteeseen tottuu, ja tarvitaan aina vaan enemmän chiliä jos haluaa saada naaman hikoilemaan.

Chilisiä ohjeita blogista löytyy jo reippaasti, mutta päräytetään tähän nyt vielä hunajaisen chilikastikkeen resepti. Hunajachilikastike sopii mainiosti kanan kanssa ja kukaan ei varmaan ylläty kun kerron että Ukkelihan se tämänkin ruoan valmisti.

- salottisipulia (yksi tai kaksi riittänee)

- 160 ml hunajaa

- 60 ml viinietikkaa

- teelusikallinen chilijauhoa

- ihan pikkiriikkisen kuminaa

- n. 250 ml kanalientä

- suolaa ja pippuria

- korianteria

Tämäkin homma alkaa sipulin pilkkomisella ja kuullottamisella. Kun sipuli on pehmeää, lisää kattilaan hunaja ja viinietikka. Lisää myös chili, kumina ja kanaliemi ja keittele hommaa kokoon kunnes nesteen määrä on puolittunut. Mörssää kastike sileäksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Mausta suolalla, pippurilla ja korianterilla ja ylläty miten niin ruman näköinen rusehtava kastike voi olla niiiin hyvää. Ihan kuin olisi kiinalaisessa ravintolassa syömässä.

Ruskista kanafileet pannulla, keitä riisiä ja aterian ainesosat ovat valmiit. Voit lisätä lautaselle vielä raejuustoa, kuten allekirjoittanut teki, ja päivän proteiiniannos on turvattu.

Printempo

Tänään se tapahtui! Nimittäin kevät on täällä, tai ainakin pienenpieni lupaus siitä. Päivällä postilaatikolle tarpoessani ilmassa oli ensimmäistä kertaa kevään tuntu, ja sekös meikätyttöä riemastutti kovasti. Viis ihmisiä korkeammista lumikinoksista ja kirpeästä pakkasesta, joka huurrutti allekirjoittaneen hiukset eilisellä iltakävelyllä, kevät on ihan oikeasti tulossa! Päiväkin on jo selvästi pidempi, aamulla ehtii tulla valoisaa ennen kuin junttaan itseni toimiston pimeimpään nurkkaan laskemaan tunteja työpäivän loppumiseen, eikä illallakaan ole ihan pilkkopimeää kun matkustan VR:n hyvin toimivilla junilla kotiin. Jippii, talven selkä on nyt taitettu!

Keväisiin fiiliksiin sopii mainiosti Ukkelin aikoja sitten väsäämä lohi ja etenkin sen ihanan pirtsakka sitruunatillikastike, jonka resepti tulee tässä:

- salottisipulia
- 480 ml valkoviiniä
- 480 ml kanalientä
- 6 rkl sitruunamehua
- tilliä
- vehnäjauhoja suurusteeksi

Pilko sipuli ja kuullota sitä kattilan pohjalla hetki. Lisää valkoviini ja keittele kokoon kunnes nesteen määrä on puolittunut. Lisää kanaliemi ja keitä jälleen niin kauan että nesteen määrä puolittuu. Lisää tarvittaessa hieman jauhoa suurustamaan kastike ja sörssää sauvasekoittimella koko helahoito sileäksi. Heivaa kattila takaisin liedelle ja lisää sitruunamehu. Jätä pulputtamaan miedolla lämmöllä noin puoleksi tunniksi tai kunnes kastike näyttää olevan koostumukseltaan sopivan paksua. Lisää lopuksi tilliä ja lorauta kastiketta uunissa paistetun lohen sekä täysjyväriisin kaveriksi. Salaatinlehtiä voi lisätä annokseen koristeeksi jos tarkoituksena on kuvata lautanen blogiin.

PeeÄs: Otsikko on esperantoa ja tarkoittaa kevättä. Tämä muistutukseksi itselleni kun kuitenkin ihmettelen myöhemmin (lue: huomenna) mikä pointti tässäkin otsikossa on nyt muka ollut.

Kahen kilon sii...säfile!

Tällainen pikku mötkäle sisäfilettä tarttui mukaamme heti kun sisäistimme fileen tarjoushinnan olevan oikeasti todella edullinen. Perhana, tuohan on ihan pakko ottaa mukaan! Kahden kilon pötikästä riittää pihviä pitkäksi aikaa, sillä vaikka söimme jo kolmena päivänä putkeen sisäfileestämme tehtyjä pippuripihvejä, on pakastimessa vielä kymmenen ihan kunnon kokoista pihviä odottamassa paistovuoroaan.

Kuvassa mötikkä on vasta kuoriutunut paketistaan, emmekä siis ole vielä siistineet uutta perheenjäsentämme ylimääräisistä rämmäleistä. Ennen parisenttisiksi pihveiksi leikkaamista lihasta onkin hyvä karsia nuo valkoiset kohdat ja muut epämääräisyydet pois. Sitten vasta saadaan enite hyvei pihvilöi.

Koska meillä oli kiirus Maajussiperheen tupareihin, menimme muun aterian kanssa sieltä missä aita on vähän repsahtanut. Pikaratkaisumme eivät kuitenkaan todellakaan olleet huonoja, vaan annosta syödessäni mietin, miten ihmeessä kelpuutan enää mitään muuta lautaselleni. Eihän tämän jälkeen kelpaa enää mikään, sillä mikään muu ei voi maistua yhtä hyvältä. Paitsi ehkä mäti, mutta se ei nyt liittynyt tähän mitenkään..

Pippurilla kuorrutettujen medium-pihviemme kaverina oli pussista suoraan uunipellille kipattuja kaupan mausteisia lohkoperunoita sekä valmispussista tehtyä pippurikastiketta. Kastikkeeseen pyöräytimme lisämakua pippurimyllystä ja taisipa tuo ukkeli lorauttaa hieman kermaakin joukkoon. Ja hyvää oli, aijaijai.

Jälkkäriksi hörppäsimme omatekemät Irish Coffeet partavaahtokermavaahdolla, joka on muuten ehkä näppärin keksintö vähään aikaan. Minä en ainakaan jaksaisi alkaa vatkata kermaa parin juoman päälle koristeeksi, mutta kun vaahtoa tulee suoraan purkista, niin mikä ettei me kermavaahtoa käytetä.

Sisäfilettä pääsi maistamaan myös Kälyn ja Insinöörin Koda-koira, jonka kanssa leikimme Kiinan matkaa noin vuorokauden ajan. Koirulle kun oli aikaisemmin luvattu matka Naantaliin, jota koira-rukka luuli Kiinaksi, eikä toisen erehdystä hennottu mennä korjaamaan. Joojoo, kyllä se on Kiina se Naantali. Ihan sama asia. Kylpyläreissulle lähti kuitenkin lopulta vain perheen ihmiset (sikäli mikäli insinööri voidaan laskea ihmiseksi..), sillä Koda-raukalla ei ollut lupaa päästä huoneeseen, joka Kälylle ja Insinöörille oli varattu. Mutta ei se mitään! Koda on nimittäin aina tervetullut meille ja kyllähän keltaisessa keittiössäkin osataan Kiinan matkaa leikkiä. Silmät vaan vinoon ja Kiinan muuria etsimään.

Naantalissa kylpijöiltä tuli myös tuliaisia. Muhkeita suklaahippukeksejä sisältävä paketti Naantali Spa Hotel -tarroineen on kylpylästä ja toinen purkki tietenkin sieltä Kiinasta. Purkki sisältää kiinalaisia tahmeita cashew-pähkinöitä ja kannessa on ihan oikeaa kiinalaista tekstiä. Aika ihania, olisi tehnyt mieli heti maistaa, mutta halusin kuvata nämä korkkaamattomina ennen mutustelua:

Penne kananen

Pienenpieni pastanen tähän väliin, kunnes saan siirrettyä kuvat viime viikonloppuisista synttärisapuskoistani (tiedossa muun muassa blinejä!) koneelle. Postausten jälkeenjääneisyyden suurimmaksi syyksi tunnustettakoon juurikin kuvien hidas, hitaampi ja hitain siirtäminen kamerasta blogiin. Ja ei, tekniikka toimii kyllä mukavan nopeasti, mutta kameran esiin kaivaminen, piuhan löytäminen, koneen avaaminen, pari klikkausta ynnä muut kuvien siirtymistä helpottavat asiat vaan tapahtuvat keltaisessa keittiössä turhan harvoin. Mitäs olen niin laiska ja keksin aina jotakin mukamas tärkeämpää tekemistä.

No kuiteskinnii, kanapastaa keittelin tuossa flunssan jälkimainingeissa kun makuaisti alkoi jo hieman toimia, mutta reippaat maut olivat silti edelleen tervetulleita. Pastakastikkeeseen heittelin:

- punaista paprikaa
- kanasuikaleita
- chili-valkosipulimurskaa
- tomaattista pastakastiketta
- kermaa
- mausteiksi pippuria, chili explosionia ja chimichurria



Yllämainitut kaverit heitetään siis pannulle järjestyksessä kana (ruskista hetki jos toinenkin), paprika, valkosipulimurska, muut mausteet, pastakastike ja kerma. Anna porista tovi. Penne-pastan keittelin kattilassa erikseen (yleensä hei) ja valmiin annoksen päälle heittelin vielä jämäjuustosta leikeltyjä kuutioita. Maistui.

Pastoja on keltaisessa keittiössä vedelty edelleenkin useasti enkä ala niitä kaikkia tänne ikuistamaan, vaikka hyviä ovatkin (paitsi silloin kun pippuria lorahtaa liikaa..). Italiasta itsellemme tuliaiseksi tuodut värikkäät sydän- ja perhospastat esittelen kuitenkin varmasti kunhan raaskimme ottaa pussit käyttöön. Sitä ennen odotellaan niitä blinejä ja juhlanaposteltavia.. Ailpiipäk!

Tavikset

Hiphei, keltaisen keittiön vallannut flunssa alkaa pikkuhiljaa hellittää otettaan ja allekirjoittanutkin on taas elävien kirjoissa. Niin ja tiedoksi niille, jotka huutelevat sopivan välimatkan päässä, että oliko se tavallista vai possua, niin ihan vaan tavallisesta flunssasta oli kyse. Ei siis hätää, voitte tulla lähemmäksi.

Ukkelin mustien ja minun keltaisten sekä valkoisten astioiden yhdistäminen (aka muuttokiireet) vie vielä hetken aikaa ruokajutuilta ja blogilta, mutta pitäähän muuttomiehen ja -naisenkin syödä, ja sitäpaitsi arkistosta löytyy vielä vanhojakin kokkailuja blogiin lisäiltäväksi. Italia-muistelotkin ovat vielä aivan kesken, joten juttua piisaa kyllä aina kun vaan ehdin koneelle.

Sitten päivän aiheeseemme, eli taviksiin. Minä olen kokkina (ja monessa muussa asiassa myös) sellainen, että tahdon kokeilla aina jotakin uutta, maistaa kaikkea mahdollista ja ihmetellä erikoisuuksia. Uusien reseptien ja raaka-aineiden kanssa koheltaessa perusjutut pääsevät helposti unohtumaan. Olenkin yrittänyt tehdä välillä myös ihan tavallista kotiruokaa makaroonilaatikosta ja makkarakeitosta lähtien, mutta silti huomasimme ukkelin kanssa ettemme ole tehneet kertaakaan edes ihan tavallisia keitettyjä perunoita yhdessä kokkaillessamme. Asiaan oli saatava muutos. Seuraavaksi luvassa ovatkin ihan tavalliset lihapullat, ihan tavallisia keitettyjä perunoita ja kaikista tavallisin ruskea kastike.

Oikeasti, ruskea kastikekin on niin perusjuttu kuin olla voi, mutta tajusimme ettemme ole kumpikaan tehneet sitä yläasteen köksän tuntien jälkeen, eli ööö, yli kymmeneen vuoteen. Ja silloinkin tasan sen yhden pakollisen kerran. Oli siis korkea aika läväyttää vehnäjauhot pannulle ja alkaa ihmetellä miten siitä edetään valmiiseen ruskeaan kastikkeeseen. Yllättävää kyllä, me onnistuimme kuin onnistuimmekin taikomaan ihan oikean makuisen ja näköisen kastikkeen, vaikka hieman haparoivaa keittelymme olikin.

Näin se kävi: Heitimme tosiaan jonkin verran (pari desiä?) vehnäjauhoja pannulle ja ruskistelimme niitä kaikessa rauhassa pienellä lämmöllä ettemme vaan käräytä niitä. Kun jauhot jonkun tovin jälkeen olivat tummuneet lisäsimme pannulle vettä ja jatkoimme sekoittelua hetkisen. Maustoimme kastikkeemme pippurilla ja Santa Maria Extra Fine -perheen Chicken & Steak -maustesekoituksella. Hienostelimme myös hieman lorauttamalla kermaa mukaan, mutta se ei ole välttämätöntä eikä edes tarpeellista. Ja tadaa, ensimmäinen ruskea kastikkeemme yli kymmeneen vuoteen oli nähnyt lieden valon! Vähänkö olen ylpeä.

Hienoja kuvioita joo, mutta sekoita silti kerma paremmin joukkoon. Niin mekin teimme heti kuvan ottamisen jälkeen.

Kaverina ruskealla kastikkeellamme oli siis lihapullia ja keitettyjä perunoita, joista jälkimmäiset minä söin kuorineen, sillä ne ovat terveellisempiä niin. Ja hahaa, niin varmaan mietin mitään terveysvaikutuksia! Ehei, oikea syy kuorellisiin perunoihin lautasellani on tietenkin se, että olen liian laiska kuorimaan niitä. Eikä varsinkaan nälkäisenä moinen askartelu käy edes mielessäni.

Lihapullataikinaan mörssäsimme jauhelihan lisäksi pussillisen ranskalaista sipulikeittojauhetta, korppujauhoja ja vettä, kananmunia sekä maustehia. Olikohan siinä kaikki.. Ukkeli hoiti taas tämän jauhelihapuolen, joten minä en takaa että homma meni ihan niin kuin sanon, mutta lähestulkoon näin kuitenkin. Taikinasta sitten pyöriteltiin saman kokoisia palleroita uunipellille. Jos yksi pulla oli pienempi kuin toinen, otettiin isommasta taikinaa pienemmän täytteeksi, jotta saadaan prikulleen saman kokoisia lihapullia. Ihanaa oikeasti kun toinen jaksaa panostaa ja olla tarkka, minun lihapullani kun ovat aina kaikki keskenään eri kokoisia ja sillä hyvä. Taidan antaa ukkelin hoitaa jatkossakin nämä pyörittelyhommat niin saadaan nättejä lihapullia.

Lihapullasemme viihtyivät 200 asteessa tovin jos toisenkin. En siis taaskaan katsonut kelloa, mutta kyllä siinä nyt hetki meni. Kurkistele uuniin välillä niin tiedät milloin pallerosi ovat valmiit.

"Tavikset tahtovat tosi-tv:n

oman pesän ja pienen perheen.

Tavikset tahtovat tosi-tv:n

päivän lööpistä parisuhteen.

Tavikset tahtovat tosi-tv:n

oman pesän ja pienen perheen,

tilavan auton ja mökin rantaan

rusketuksen ja pienen pc:n."

(Happoradio - Tavikset)

Koska meillä on taantuma..

...juhla armas köyhien, eikä rasita työtkään, syyt on olla iloinen!

Tätä salaattikastiketta sopii tehdä muulloinkin kuin taloudellisesti tiukkoina aikoina, sillä sen lisäksi että se on halpaa (ja helppoakin juu kyllä), on se ennen kaikkea ihan jätte hyvää. Muunnellakin tätä kevyttä salaatin maustajaa voi mielinmäärin omien makuhermojen mukaan. Lisäksi se säilyy hyvänä pitkään kun tyrkkäät sen tiiviissä puketissa jääkaappiin. Aivan täydellistä siis. Tässäpä helppoakin helpompi salaattikastikkeen ohje:

- 1/2 dl öljyä
- 1/2 dl vettä
- 1/2 dl sitruunamehua
- 1 tl sinappia
- (suolaa)
- ja halutessasi yrttilöisiä, valkosipuloisia, chililöisiä, pippuriloisia..

Keltaisessa keittiössä tehtiin seuraavanlainen seos: Öljyksi valikoitui yrttinen oliiviöljy, vedeksi kraanavesi, sitruunamehuksi sitruunamehu, sinapiksi vihreä Turun ja ekstrana yksikyntinen valkosipuli murskattuna ihan rikkipoikkipampumräiskis.

Koska olimme kastikkeen sekoitteluhetkellä nälkäisiä, emme antaneet sen maustua rauhassa vaan lorottelimme aikaansaannostamme heti salaatin päälle. Ihan jees hän oli silloinkin, mutta voi Viipurin pamaus, seuraavana päivänä maustuttuaan rauhassa kastike oli niin hyvää ettei sanotuksi saa! Kokeile itse niin uskot. Paitsi että älä kokeile tätä nimenomaista keltaisen keittiön versiota jos vihaat valkosipulia.

Tästä tuli kertaheitolla mun lemppari.

Pitkäperjantai

Keltaisessa keittiössä ei tehty tänä pääsiäisenä lammasta, ei kylvetty rairuohoa eikä suklaamuniakaan tullut tuhottua kuin vaivainen puolikas Kinder koko pääsiäisviikonlopun aikana. Hyvin epäperinteinen pääsiäismeininki siis. Mämmiä kuitenkin maistoin ensimmäisen kerran sitten lapsuuden, kun ukkeli ja hänen vanhempansa saivat juonittua minut mämmikulhon ääreen pääsiäissunnuntaina.

Mämmikammoni johtuu lapsena väkisin maistetusta lusikallisesta ällöttävän näköistä ruskeaa mössöä, joka maistui ennakkoluuloisen kakaran suussa tietenkin ihan kamalalta. Mitään muuta ruokaa en ole voinut luokitella pahaksi vaikka kuinka olen yrittänyt, mutta mämmistä jäi niin ikävät muistot, etten ole halunnut edes maistaa sitä enää. Paitsi nyt, ja onneksi maistoin, sillä se oli ihan syötävää, hyvääkin oikeastaan, varsinkin kun laittoi paljon vaniljakastiketta päälle. Maku oli niin erikoinen, että siihen voi tulla muutaman kerran jälkeen himo. Katsotaan vaan niin parin vuoden päästä elän pelkällä mämmillä pääsiäisen ajan.. En oikeasti ihmettelisi yhtään jos näin tapahtuisi.

Sauvasekoittimella smoothieksi pörähti banaani, kourallinen mustikoita, maustamatonta jogurttia, hunajaa ja loraus maitoa

Pitkänäperjantaina olin kuitenkin vielä autuaan tietämätön tulevasta kohtaamisestani mämmin kanssa. Nautin kevyen smoothie-aamiaisen, sillä iltapäivällä oli tiedossa herkuttelua äidin luona. Alkupalalautasille äiti oli koonnut mätiä (minulle oli laitettu oikein ekstrajätti-iso kasa), kananmunia, silliä ja sitä vihreetä juttua. Kaveriksi sai ottaa keitettyä perunaa tai ruisleipää. Valitsin perunan, sillä siitä tulee sillin kanssa hauskasti sekä jouluinen että kesäinen fiilis.

Pääruoaksi oli ihanaa äidin paahtopaistia, jossa parasta on ehdottomasti sen kermainen pippurikastike. Kun vielä asuin mamman luona, lämmitin pelkkää kastiketta mikrossa ja söin sitä kuin keittoa. Nyt en enää kehdannut ja jaksanut tehdä samaa, mutta kauhoin kastiketta silti koko ajan lisää lautaselle, niin että perunoiden ja lihan loppuessa jäi vielä mukavasti lusikoitavaa jäljelle. Namm..

Jälkkäriksi oli rahkapiirakkaa ja Kinderiä, joista jälkimmäisistä kuoriutui näin hienoja leluja:

Voiko olla mitään turhempaa

Un, dos, tres..

Dos

Ystävänpäivän kolmen ruokalajin menusta innostuneena (tai minä ainakin innostuin kuin pieni sika, ukkelista en mene takuuseen) päätimme syödä tavallisena keskiviikkoiltanakin kolme ruokalajia, samalla kun katsoimme miten Unelmien Poikamiestä kiusattiin telkkarissa. Pienellä vaivalla päästiin kun pitäydyttiin suht simppeleissä ruokalajeissa, ja ostimmepa osan jopa lämmittämistä vaille valmiinakin. Minä pieni sika katoin pöydänkin hianosti, vaikkei kumpikaan meistä tainnut edes koskea lautasliinaan muuta kuin siirtääkseen sen pois tieltä. Mitäs me sivistyneet..? Mutta on se vaan silti kivaa kun on nättiä.

Alkuruoaksi söimme fetakatkarapusalaattia ja kevätkääryleitä. Salaattiin tuli fetan ja katkarapujen lisäksi jääsalaattia, salottisipulia, punaista ja vihreää paprikaa, kurkkua sekä mustia oliiveja. Ukkeli lurautti vielä hieman valkosipuliöljyä mausteeksi. Kevätkääryleet löytyivät kaupan pakastealtaasta (tai oikeastaan pakastekaapista tai semmosesta, kyllä te tiiätte..) ja paketin uumenista paljastui myös hyvvee soosia. Ties mitä olikaan nimeltään..

Un

Pääruoaksi teimme täytettyjä porsaan pihvejä. Hakkasimme pihvit ensin ohueksi uudella lihanuijallani (ei siis enää vasaralla, edistystä!) ja maustoimme ne pippuriseoksella, cayannepippurilla ja olikohan se kolmas purkki mustapippuria? En katsonut niin tarkkaan mitä se ukkeli sinne tömäytteli. Tai itseasiassa katsoin, mutta unohdin jo.. Puolet pihvistä peitettiin oliivisuikaleilla sekä ohuilla valkosipulisiivuilla, jonka jälkeen täytteetön puoli taitettiin täytteellisen päälle (toisinkin päin voi kokeilla jos haluaa keräillä oliiveja lattialta). Taitoksen pysyvyys varmistettiin cocktailtikulla.

Perunapuoli oli niin ikään pakasteesta kaivettu. Oolannin pekoni-chiliröstiperunat maistuivat namilta pihvin kera, varsinkin kun silppusimme perunoiden sekaan vielä puolikkaan yksikyntisen valkosipulin, joka jäi pihvien täytteestä yli. Kastikkeeksi teimme maailman helpointa pippurikastiketta, johon tulee purkki ruokakermaa ja paketti mustapekkajuustoa.

Tres

Jälkiruoaksi ajattelimme syödä mangojuustokakun jämät, mutta olimme molemmat niin ähkyjä jo siinä vaiheessa, että tyydyimme jälkiruokailemaan vain M&M-namuja. Minä pidin enemmän pähkinäisistä suklaarakeista (keltainen pussi), kun taas ukkeli söi sen toisen (ruskean) pussin melkein yksinään.

"Un, dos, tres

Un pasito pa'delante, Maria

Un, dos, tres

Un pasito pa'atras.."

(Ricky Martin - Maria)

Nimikkoruokaa

Tämä ruoka on yksi keltaisen keittiön nimikkoruoista, sillä kuten kuvasta näkyy: Se on keltaista! Curryriisi ja keltainen kanakastike on ensimmäisiä ruokia, joita opin tekemään ihan itse ilman äidin tai isin apua. Muistan tehneeni tämäntyylistä sapuskaa jo teininä kymmenisen vuotta sitten, ja voi että kun olin ylpeä kun ruoka katosi vauhdilla kanssaruokailijoiden vatsoihin. Hyvää tämä on toki edelleen, ei sillä, mutta luojan kiitos nykyään keltainen mössö ei ole enää se kaikista suurin saavutukseni keittiössä (vaan toiseksi suurin, heti makaronilaatikon jälkeen, haha..).

Seuraavan kerran kun et millään keksi mitä ruokaa tekisit, etkä oikein edes jaksaisi tehdä mitään, vaikka nälkä onkin, hommaa keittiöösi nämä kaverit ja toimi ohjeiden mukaan:

- kanasuikaleita

- sipulia

- herkkusieniä

- ruokakermaa

- riisiä

- kanaliemikuutio

- currya

- valkopippuria

Keitä riisi paketin ohjeen mukaan, mutta lisääpäs ennen riisiä veteen yksi kanaliemikuutio. Näin saat riisiisi vähän väriä ja makua. Pilko sipuli ja herkkusienet ja heitä ne pannulle. Kymmenen vuotta sitten sipuli ja herkkusieni olivat vielä liian vaikeita minulle, joten käytin niiden tilalla hernemaissiporkkanaa. Tuli muuten kivan värikästä ruokaa niiden kanssa, täytyykin ehkä palata menneeseen ja pyörähtää pakastealtaan kautta seuraavana currykanapäivänä..

Jatketaan: Heitä kanasuikaleet sipuli- ja herkkusienipalasten kaveriksi pannulle paistumaan. Kun kanaset ovat ruskistuneet lorauta mukaan kerma, mausta currylla ja valkopippurilla ja anna porista pieni tovi. Mausta myös valmis riisi currylla, niin keltaisuus on taattu. Syö ja kuuntele Billy Idolia, josta minulle tulee aina mieleen vuoden 2000 syksy. Äitini nauhoitti tuolloin minulle 16-vuotislahjaksi muutamia biisejä, joista Billy Idolin Sweet sixteen soi yhä uudelleen ja uudelleen korvalappustereoissani. Vähänkö tunsin itseni aikuiseksi, olinhan JO 16-vuotias!

"Someone's built a candy castle

for my sweet sixteen.

Someone's built a candy brain

and filled it in.

Well I'll do anything

for my sweet sixteen.

Oh I'll do anything

for little runaway child."

(Billy Idol - Sweet Sixteen)

Bücklingiä ja timjamiriisiä

Olen huomannut, että vaikka olen maanantaisin maailman tylsistynein otus, jaksan silti aina kokkailla pitkän ja väsyttävän työpäivän jälkeen. Yleensä maanantairuoka syntyy kaapeista löytyvistä ainehista, sillä vaikka jaksankin laittaa ruokaa, niin kauppaan en sentään mene inhokkiviikonpäivänäni. Joku raja hei sentään reippaudellakin!

Tällä kertaa päätin käyttää yhden kaapissani loikoilevista kalapurkeista (tai sen sisällöstä), ja jotta ruoka olisi varmasti epäilyttävää, kaivoin myös tomaattimurskapurkin esiin. Hitot allergiasta, nyt tekee mieli tomaattia! Uskottelen sitäpaitsi aina itselleni, ettei kypsä tomaatti mitään oireita aiheuta, niin kuin ei aina aiheutakaan. Unohdetaan ne kerrat, kun punainen ystävämme rikkoo huuleni niin, että melkein kaikki mahdollinen ruoka kirvelee suussani vielä parin päivän jälkeenkin..

Asiaan. Kaikki ruoanlaittohan alkaa sipulin pilkkomisella ja pannulla kuullottamisella, niin siis tämäkin maanantaikalasemme. Samaan aikaan on hyvä laittaa riisit kiehumaan kasvisliemeen, ja lisätä vähän valkosipuliöljyä pannulle. Aikaisemmin kun lurahti vahingossa ihan tavallista, ja valkosipuliöljy on vaan niin hyvää, että sitä on laitettava joka ruokaan. Seuraavaksi pannulle lennähtää haarukalla rikottu kalafile, mitä lie lajia hän nyt edustaakaan..? Katsokaa kuvasta niin ehkä tiedätte:



Saksankieliset ymmärtävät paketin perusteella kyseessä olevan savusillin. Kuulostaapa pahalta.. puhutaan mieluummin bücklingistä, se on jotenkin eksoottisempi ja, noh.. saksalaisempi. Ei siis hyvä sekään.

Nojooh, unohdetaan suosiolla kalasemme nimi ja heitetään tomaattimurskaa pannulle, maustetaan seos valkosipuli-chilikastikkeella, chilijauheella sekä timjamilla. Humpsautetaan riisinkin sekaan timjamia kun on tuo tarha-ajuruohopurkki (Voi luoja taas mikä nimi! Ymmärrän hyvin miksi timjami on vakiintuneempi nimitys..) kerrankin esillä. Yllätytään miten maistuvaa maanantaikoomasössöstä tulikaan. Harmitellaan kun annos on liian pieni ja tehdään lisää. Sitten nukkumaan, onhan kello jo puoli yhdeksän.