Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

 Pinkkiä ja vaaleanpunaista..

maanantai 16. helmikuuta 2009

Pinkkiä ja vaaleanpunaista..




..oli keltaisen keittiön ystävänpäivän kattaus täynnä. Touhusin koko lauantaipäivän kolmen ruokalajin illallista ukkelille sekä minulle, ja innostuin kaivamaan kaikki pinkit ja vaaleanpunaiset kynttilät, aterimet sekä muut härpäkkeet esiin. Mekkonikin oli pinkki. Ja ryppyinen, mutta ei siitä sen enempää.

Alkuruoaksi tein torvisienikeittoa ja ruissnackseja (jälkimmäisten ohje tulee myöhemmin, kadotin kuvan nääs..). Keitto syntyi muuten alkuperäisen ohjeeni mukaan, paitsi että maitoa en tällä kertaa lorauttanut sekaan. Seuraavana päivänä lämmitin keiton jämät uudestaan, ja sulatin lisää koskenlaskijaa mukaan, ja oli kuulkaa vielä parempaa niin. Enempi parempi siis, mikäli juustosta on kyse.

Ainiin, osa paprika- ja sipulisilpusta kannattaa jättää kuumentamatta ja lisätä keittoon vasta pöydässä. Maistuu mukavan rapsakalta nimittäin.



Pääruoaksi halusin tehdä jotakin hyvin fiiniä ja juhlavaa, joten pienen pohtimisen jälkeen päädyin makaronilaatikkoon. No joo hei, ei se ehkä ole sieltä juhlavimmasta päästä, mutta tiesin, että sitä en pysty ainakaan mokaamaan. En vaikka värkkäsinkin monen kattilan, pöydän kattamisen, pölyrätin, pölyimurin ja miljoonan muun asian kanssa yhtä aikaa. Makaronilaatikko pötkötti kaiken hässäkän keskellä ihan rauhassa uunin lämmössä, ja oli valmis juuri ajallaan. Hädässä makaronilaatikko tunnetaan, ja hyvään ystävään voi aina luottaa.

Martinan makaronilaatikkoon tarvitset:

- makaronia
- sipulia
- jauhelihaa (koko paketti, se normaalin kokonen siis, ei voi muistaa grammoja..)
- fetaa
- jalapenoja
- 2 kananmunaa
- 3 dl maitoa
- mausteita (pippuria sekä kaikkea punaista ja tulista)


Keitä makaronit paketin ohjeen mukaan. Pilko sipuli ja heitä pannulle kuullottumaan. Lisää lämpöä ja ruskista jauhelihat samalla pannulla sipulin kanssa. Mausta reippaalla kädellä, maku kyllä tasoittuu sitten kun mausteinen jauheliha sekä mauton makaroni yhdistyvät.

Voitele uunivuoka ja työnnä se täyteen makaronia, jauhelihaa, fetaa ja vihreitä jalapenosiivuja. Sekoita kananmunat ja maito keskenään ja lurauta vuokaan. Päälle voi heitellä vielä juustoraastetta, mutta minä jätin kuorrutuksen tällä kertaa väliin, olihan laatikon seassa jo fetajuustoa. Anna laatikon köllötellä 200 asteessa 30-45 minuuttia.

Makaronilaatikon kaveriksi tein mausteista ketsuppia. Kuppoon sekottui tavallisen Heinzin lisäksi valkosipuli-chilikastiketta sekä jotakin maustetta, olisiko ollut cayannepippuria. Ja oli kuulkaa makua!




Jälkiruoaksi väsäsin raikasta mangojuustokakkua, johon tarvitset:

- digestivekeksejä
- 100 g voita tai margariinia
- 6 liivatelehteä
- 250 g maustamatonta tuorejuustoa
- 1,5 dl sokeria
- 3 tl vanijasokeria
- 2 rkl sitruunamehua
- 3 dl kuohukermaa
- 2 dl mangososetta (Piltti)

Tee ensin pohja murskaamalla digestivekeksit ja sekoittamalla ne voin tai margariinin kanssa. Painele massa irtovuokapohjaan ja anna jähmettyä hetki jääkaapissa.

Laita 4 liivatelehteä killumaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Sekoittele odotellessasi sokerit ja sitruunamehu tuorejuustoon, sekä vatkaa kerma vaahdoksi. Keitä pari ruokalusikallista vettä, puristele liivatteista kylmä vesi pois ja liota lehdet kiehuvaan veteen. Lisää liivate ohuena nauhana tuorejuuston joukkoon koko ajan sekoittaen. Nostele vielä kermavaahto sekaan ja kippaa koko höskä vuokaan. Valmis. Ja helppoa ku mikä!

Anna kakun jähmettyä jääkaapissa vähintään pari tuntia, mutta mieluiten yön yli, ja tee sitten kuorrute. Lilluttele taas liivatelehtiä (kaksi kipaletta) kylmässä vedessä ennen kuin liotat ne pariin ruokalusikalliseen kiehuvaa vettä. Lisää mangosose liivatteeseen, sekoita hyvin ja levitä kakun päälle tasaiseksi kerrokseksi. Kuorrute tarvitsee jähmettyäkseen vähintään puolen tunnin hengailun jääkaapissa.



Keltaisen keittiön supernäppärä ja hypertaitava kokki askartelipaskarteli kakun päälle vielä sydämen mangosuikaleista. Ja tuli kuulkaa niin kurttuinen ja epäsymmetrinen sydän ettei rumemmasta väliä.

Ystävänpäiväkakkuseni vieraili epämääräisestä koristelustaan huolimatta sunnuntaina myös peli-illassa Vantaalla, ja taisipa tuo ryökäle tuoda tekijälleen huonoa onnea, sillä ainut peli jossa edes jotenkin pärjäsin oli Iskelmä-visa. Go Juha Tapio! Suomi-tietopeli ja varsinkin luonnontiede- sekä historiakysymykset olivat täyttä venäjää minulle, mutta onneksi tiesin että Vaskikellot on Antti Huovilan biisi. Voi hyvää päivää tätä sivistyksen määrää.. Pitäisikö nyt olla nolo?

"Käyt rinnallain
ja vaskikellot soi
kuin siunaten
nyt rakkauden.
Hääsunnuntai
kun vaskikellot soi
niin kaipuu toistaa soiton sen."
(Antti Huovila - Vaskikellot)

Ettekste muka oo kuullu tätä biisiä? Ding ding dong.. ja vaskikellot soi..

Tunnisteet: , , , , , , ,

3 kommenttia:

Blogger Unknown kirjoitti...

Täytyykin käyttää viimeksi tekemästäni Baileys-juustokakusta (mmmmmm!) yli jääneet liivatelehdet tämmöiseen juustokakkuun! Vaikutti tarpeeks helpolta jopa blondille. Voiskohan mangon tilalle laittaa jotain muutakin kuten vaiks mansikkasosetta (onko heitä?) tai vatelmaa, mitä luulet? Oijoi, melkosta o-ruokaa...

Niin, en tiedä mikä meissä on vikana (tai tiedän, me ollaan noloja), mutta minäkin pärjäsin Iskelmä-pelissä paremmin kuin muissa yleensä. Kai nyt "Mä näitä polkuja tallaan" on Mattii ja Teppoo!

18. helmikuuta 2009 klo 15.44  
Blogger Martina kirjoitti...

Oijoijoi, Baileys-juustokakkua! Olikse yhtä yksinkertanen tehä ku tää mangoinen yksilö? Et jos mäki osaisin? Ja joo, miksei mangososetta vois korvata jollain muullaki Piltillä. Mansikka, vadelma tai miksei vaikka mustikkakin vois olla hyvää.

Hei meiän pitää joskus pelata Iskelmä-peliä! Tulis varmaan aikamoinen taisto! Molemmat voittais, sillä mehän tiedetään ihan kaikki oikeet vastaukset. Mitennii noloa? :D

19. helmikuuta 2009 klo 9.39  
Blogger Unknown kirjoitti...

Kyllä se melko yksinkertainen oli, niin kuin minäkin ilmeisesti, sillä en silti saanut siitä samannäköistä kuin googlettamalla (eli ohje löytyy KVG!). Mutta hyvää se oli! Tosin jos janottaa, niin voihan sen Baileysin juoda ihan Baileysinäkin, ei se varmaan oo kovin paljon tyylikkäämpää hotkia juustokakkuakaan humalahakuisesti... Mutta tota sun kakkendaalia täytyy ehdottomasti kokeilla heti kun herkuton helmikuu loppuu, vaikuttaa niinku niiiiiin hyvältä.

19. helmikuuta 2009 klo 12.06  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu