Jamien kotiruokaa possusta, perunoista ja sipulista

Mistä näitä Jamien reseptejä oikein tulee? No Jamien kotona -kirjasta tietenkin, jonka olen päättänyt kokata kannesta kanteen. Tällä kertaa vuorossa ovat balsamietikkaiset sipulit ja perunat maukkaaksi muhitetun uuniporsaan ja sen liemestä tehdyn kastikkeen kera.

Perunoihin ja sipuliloihin (hyvä äidinkieli ja silleen..) tarvitset:

- 1,5 kg kiinteitä perunoita

- merisuolaa ja mustapippuria

- oliiviöljyä

- 200 g voita

- mieluummin tuoretta rosmariinia, mutta kuivakin käy

- 1 valkosipulin

- 5 punasipulia

- 1,5 dl balsamiviinietikkaa

Ja possu kastikkeineen valmistuu näillä aineksilla:

- edelleen mieluummin sitä tuoretta rosmariinia, mutta kuivakin käy hädän hetkellä

- 2 rkl fenkolinsiemeniä

- 1,5 kg porsaan paisti

- 6 valkosipulin kynttä

- 1 punasipuli

- 2 sellerinvartta

- 4 laakerinlehteä

- 2 viinilasillista valkoviiniä (voi miten ikävää, että taas pitää avata koko pullo kahden lasillisen takia)

Murskaa fenkolinsiemenet ja sekoittele ne rosmariinin lehtien, suolan ja pippurin kera mukavaksi mausteseokseksi, jossa kierittelet possun. Ruskista lihan pinta pannulla ja laita se sen jälkeen uunivuokaan pilkotun sipulin, valkosipulinkynsien, pilkottujen sellerinvarsien sekä laakerinlehtien kera. Laita koko homma 200-asteiseen uuniin kypsymään ja valele possua välillä pohjalle kertyvällä nesteellä.

Pese perunat, pilko ne pienemmiksi ja keitä noin 8 minuuttia. Perunoiden oleillessa porekylvyssään lorauta pannulle oliiviöljyä ja nakkaa voi, rosmariinin lehdet ja pilkottu valkosipuli perään. Kuumenna niin, että voi sulaa, mutta valkosipuli ja rosmariini eivät saa päästä kärähtämään. Lisää balsamiviinietikka ja kiehuta matalalla lämmöllä 5 minuuttia.

Ihanat maut muhimassa.

Ota toinen uunivuoka ja kaada sinne perunat, pilkotut punasipulit sekä pannulla valmistamasi balsamiliemi. Mausta suolalla ja pippurilla ja laita samaan uuniin possun kanssa ylätasolle noin 50 minuutiksi. Nauti uunista kantautuvista tuoksuista.

Kun liha on ollut uunissa noin tunnin, pelasta se pois sieltä ja kaada vuoasta kaikki muu paitsi itse liha pannulle. Lihan voit kääriä folion suojiin ja pannulla oleva liemipohja kuumennetaan, lisätään perään valkoviini ja kiehutetaan matalalla lämmöllä niin, että neste on vähentynyt puoleen alkuperäisestä. Siivilöi kastikkeesta lopuksi rämmäleet poies, leikkaa liha ja poista perunat sekä sipulit uunista. Ja kas näin ruoka on valmista nautittavaksi. Ponapetiit!

Kastike on niin kuvauksellinen, että se sai kunniapaikan postauksen lopusta.

Kreikkalainen ilta

Vietimme eräänä perjantai-iltana tyttöjen kesken kreikkalaista iltaa, johon kuului yhdessä kokkaamista, syömistä, jutustelua ja sen sellaista, mitä nyt tyttöjen iltaan yleensä kuuluukin. Olin etsinyt reseptit kreikkalaista illallista varten valmiiksi ja valuttanut jogurtin, mutta muuten sapuskapuolen valmistaminen hoitui mukavasti kaikki yhes koos. Yks, kaks, koli, neli..

Yksi ruokailijoista ei syö punaista lihaa, joten moussakasta tehtiin kasvisversio. Jos olet iso lihansyöjämies, voit kuitenkin korvata soijarouheen jauhelihalla vallan mainiosti. Kyseinen lihankammoajakaveri ei lopulta päässytkään paikalle, mutta soijarouhemoussaka upposi hyvin meihin lihansyöjiinkin, ja jopa Ukkelillekin maistui kasvisversio hänen tultua myöhemmin kotiin maistelemaan rippeitä.





Kreikkalainen ilta alkoi reseptien tutkimisella, vesilasillisilla ja pienellä kokkauksen aikaisella napostelulla. Koko illan ajan tarjolla oli nimittäin dolmadeksia eli viininlehtikääryleitä, kalamata-oliiveja ja sitruunaa, joista jälkimmäisistä osa oli tarkoitettu alkuruoan päälle pirskotettavaksi.

Ja alkuruokanahan oli ihanaa paistettua halloumia rucolapedillä. Halloumi on oikeastaan kyllä alunperin Kyprokselta kotoisin, mutta eikös Kreikka ja Kypros ole aikalailla sama asia? Juu ei, mutta leikitään nyt silti että on, sillä kovin kreikkalaiselta tämä salaatti maistui:

Paistettua halloumia rucolapedillä:

- 1 rkl punaviinietikkaa / balsamicoa
- 4 rkl oliiviöljyä
- rucolaa
- halloumi-juustoa
- kananmuna
- korppu- tai vehnäjauhoja

Levittele rucola lautasille. Sekoita etikka ja oliiviöljy kulhossa ja kaada seos rucolan päälle.

Leikkaa halloumi viipaleiksi. Kieritä viipaleet ensin kananmunassa ja sitten jauhoissa. Paista viipaleita oliiviöljyssä muutama minuutti molemmilta puolilta niin, että pinta on rapea, mutta juusto on sisältä valuvaa. Tarjoile heti.

Pääruoaksi teimme jo mainitsemaani kasvismoussakaa ja täytyypä tunnustaa, että tämä oli ensikosketukseni soijarouheeseen. Ihan jees kaveri, vaikkei mielestäni ihan täysin korvaakaan jauhelihaa. Soijarouhepussi on kuitenkin kiva ruokakaapin asukki, sillä siitä saa taiottua aterian jos toisenkin ilman kauppareissua. Pitää vaan muistaa maustaa runsaalla kädellä, sillä ilman sitä rouhe ei maistu miltään. Keltaisessa keittiössä soijarouheesta on väkerretty ainakin chili con carnea ja pastaa eli makaronimössöä.



Kasvismoussaka:

- 2 munakoisoa

Soijarouhekastike:

- 2 sipulia
- 2 valkosipulinkynttä
- 2 dl soijarouhetta
- vettä
- 2 rkl tomaattipyrettä
- pippurisekoitusta, paprikajauhetta

Valkokastike:

- 2 rkl voita
- 3 rkl vehnäjauhoja
- 5 dl maitoa
- 2 dl juustoraastetta
- mustapippuria

Leikkaa munakoisoista viipaleita ja paista niitä pannulla niin että ne ruskettuvat. Kuivaa paistetut viipaleet talouspaperilla.

Kuullota silputtua sipulia ja pilkottuja valkosipulinkynsiä pannulla. Lisää soijarouhe ja paista hetki. Lisää vettä pienissä erissä ja jatka kunnes soijarouhe on turvonnut eikä se ime enää vettä itseensä. Mausta samalla. Lisää sitten kastikkeeseen tomaattipyre. Anna hautua miedolla lämmöllä n. 30-40 minuuttia.


Siellä ne kastikkeet pulputtaa

Kiehauta jauhot voissa, lisää maito koko ajan sekoittaen. Keitä kunnes kastike sakenee. Mausta ja sekoita juustoraaste joukkoon.

Ennen uunia

Ja uunin jälkeen

Lado voideltuun uunivuokaan ensin kerros munakoisoja ja sitten soijarouhekastiketta. Jatka näin ja jätä päällimmäiseksi munakoisokerros. Kaada päälle valkokastike ja ripottele juustoraastetta päällimmäiseksi. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia.

Illallisen kruunasi iki-ihana Rodoksen rakkauteni, eli albaani, ei kun siis annos jogurttia ja hunajaa. Namnamnamnamnam.

Jogurttia ja hunajaa:

- maustamatonta jogurttia
- hunajaa
- pähkinöitä ja/tai marjoja

Valuta jogurtista ylimääräinen neste pois. Lorauta annoskulhojen pohjalle hunajaa ja lusikoi jogurttia päälle. Valuta päällimmäiseksi vielä runsaasti hunajaa ja tarjoile pähkinöiden sekä marjojen kanssa.

Vaikka kummastutimmekin itseämme juomalla kokkauksen aikana pelkästään vettä, avasimme toki illallisella pari viinipulloa ruokajuomaksi. Koska kyseessä oli kreikkalainen ilta, oli valkoinen viini itseoikeutetusti retsinaa ja hänen punainen kaverinsa saman merkkistä kreikkalaista punaviiniä. Ja kyllä maistui Kreikalle! Ihan kuin olisimme tehneet tuona iltana pikavisiitin Helleenien maahan.

Lasagne täytetyistä cannelloneista

Eräänä viikonloppuna allekirjoittanut otti jälleen kerran Jamien kotona -kirjan kauniiseen, pienehköön ja kylmään käteen, jossa peukalot ovat peräisin eri mallistoista ja kämmenselän suonet alkavat jo hieman erottua ohuen ihon läpi, kuten muillakin sukumme naisilla. Ja tämä suonijuttuhan on vain hauska piirre, ainakin lasten mielestä, sillä muistan pienenä painelleeni kiinnostuneena äitini kädessä kiemurtelevia verisuonia. Joo nam, hyvää ruokahalua vaan kaikille, mutta se oli ihan oikeasti kivaa! Kas näin litistyy suoni ja suoni litistyy näin..

Tekeekö jonkun vielä mieli ruokaa? Hyvä, sillä nyt minulle jää enemmän! Kjäh kjäh kjäh.. Tällä kertaa vuorossa ovat täytetyt cannellonit eli lasagnea hieman eri muodossa. Vuoalliseen syntistä herkkua tarvitset:

- 500 g parsakaalia

- 500 g kukkakaalia

- oliiviöljyä

- merisuolaa

- mustapippuria

- 7 valkosipulinkynttä

- tuoreen timjamin oksan, kuivattukin käy hätätapauksessa.

- 25 g öljyyn säilöttyä anjovista

- 2-3 pientä kuivattua chiliä

- 5 dl paseerattua tomaattia

- punaviinietikkaa

- 5 dl ranskankermaa

- 200 g parmesaania

- noin 16 cannelloniputkea riippuen uunivuokasi koosta

- tuoretta basilikaa

- 200 g mozzarellaa

- rucolaa

- sitruunan

Keitä kaaleja 5-6 minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Ota keitinvesi talteen. Pilko valkosipuli, timjami sekä anjovis ja murskaa kuivatut chilit. Heitä ne kaikki sekä loraus öljyä kattilaan ja kuullota ihan pikku hetki. Lisää sitten sekaan kaalit ja 4 rkl niiden keitinvettä. Jätä kuplimaan noin 15-20 minuutiksi raollaan olevan kannen alle. Murskaa sössö sauvasekoittimella tahnaksi ja mausta se pippurilla ja suolalla. Jätä jäähtymään tiskipöydälle.

Siinä se jäähtyypi.

Ota uunivuoka esiin ja kokeile kuinka monta cannellonia sinne mahtuu siistiin riviin. Tiputa yksi cannelloni miljoonaksi palaseksi lattialle, ja ota sen tilalle uusi. Kaada vuoan pohjalle paseeratut tomaatit ja mausta tomaattisose punaviinietikalla sekä suolalla. Sitten alkaa se hermoja vaativa osuus: Cannellonien täyttäminen. Pursota, työnnä lusikalla tai keksi oma helpompi tapa tuhertaa cannelloniputken sisään valmistamaasi kaaliseosta ja asettele täytetyt putket riviin vuokaan tomaattisössön päälle.

Kun hermot kiristyvät liikaa ärsyttävästä putkien kanssa tuhertamisesta voit pitää tauon ja valmistaa maailman helpoimman valkokastikkeen. Raasta 100 g parmesaania ja sekoita se ranskankermaan. Lisää tarvittaessa pikkupikku loraus vettä notkistamaan kastike ja mausta homma suolalla ja pippurilla. Ihan törkeän helppoa! Sitten on taas aika jatkaa cannellonien täyttämistä..

Kun putket on vihdoin täynnä asettele niiden päälle basilikan lehdet ja kaada valkokastike perään. Raasta päällimmäiseksi loput parmesaanit ja heittele mozzarellat sekaan. Aika kivan juustoista, nam. Lorauta vielä koko komeuden päälle öljyä (aika yllärivaihe kun on kuitenkin Jamie Oliverin reseptistä kyse) ja tyrkkää vuoka 190-asteiseen uuniin 30-40 minuutiksi.

Ennen juustoista pläjäystä..

..ja siinä ne kaikki ihanat juustot nyt on.

Odotellessasi lasagnen valmistumista voit sekoittaa sitruunan mehun rucolaan ja lorauttaa perään reippaasti öljyä. Sitruunamaustettu rucola on ihana piristäjä tuhdin cannellonilasagnen kaverina. Itse lasagnessa on yllättävän paljon makua ja jälleen kerran Jamie Oliver näytti kyntensä maailman parhaiden reseptien isänä sekä äitinä. Cannelloniputkien kanssa tuhertaminen oli todellakin vaivan arvoista, tämä on tosi hyvää!

Täydellinen syyssunnuntain ruoka

Jamie Oliver on aikamoinen epeli. Aiemmin kokkaamani katkarapupasta todisti miehen olevan nero mitä tulee makujen yhdistelyyn, ja pastasta innostuneena tartuin innolla ostamaani Jamien kotona -kirjaan. Kirjan reseptit on jaoteltu vuodenajoittain ja syksyn kohdalta löytyi täydellinen syyssunnuntain ruoka. Mausteista porsaanliha-chili-paprikagulassia muhitetaan uunissa monta tuntia ja lopputulos on ihanan murea ja mehevä lihakastike. Raikas sitruuna-persiljasmetana kruunaa koko komeuden.

Keltaisessa keittiössä gulassi muhi uunissa ihanan laiskana sunnuntaipäivänä, jolloin oli ihan ok vaan lojua sohvalla hyvän kirjan parissa (allekirjoittanut suosittelee Kellokosken Prinsessaa), katsella välillä telkkarista ratsastuskilpailuja ja tuoksutella uunista tulvivia ihanan mausteisia tuoksuja. Sapuskasta riittää useammaksikin päiväksi, joten alkuviikon ruokahuolet oli ratkaistu jo sunnuntaina.

Jamie Oliverin possugulassiin tarvitset:

- 2 kg luutonta porsaanlapaa
- merisuolaa ja mustapippuria
- oliiviöljyä
- 2 punasipulia
- 2 tuoretta punaista chiliä
- 2 ruokalusikallista paprikajauhetta
- 2 tl kuminaa
- tuore meiraminippu (tai oregano)
- 5 paprikaa (mun vuokaan mahtui vain kaksi kappaletta)
- 1 tlk paahdettuja paprikoita
- 1 tlk kuorittuja tomaatteja
- 4 rkl punaviinietikkaa
- 400 g riisiä
- 1,5 dl smetanaa (meillä oli 2 dl)
- 1 sitruuna
- pieni nippu tuoretta persiljaa

Aloita rääkkäämällä possua. Poista lavasta kamara, mutta jätä rasva jäljelle. Viillä rasvaan ristikuvio, mausta liha suolalla ja pippurilla ja paista possua rasvapuoli alaspäin. Ruoka on tarkoitus tehdä kannellisessa uunipadassa, mutta hätä ei ole tämän näköinen jos et omista sellaista. Emme nimittäin omista mekään, joten käytin tavallista uunivuokaa, jonka peitin kannen puutteessa foliolla. Ylivaluvia nesteitä varten tyrkkäsin syvän uunipellin ritilällä hengailevan vuoan alle. Alkuvaiheiden paistamiset ja kuullotukset hoidin ihan tavallisella paistinpannulla, vaikka toki kätevämpää olisi paistaa kaikki alusta alkaen padassa, ja tyrkätä koko hela hoito lopuksi sellaisenaan uuniin.

No mutta kuitenkin, kun possun lapa on paistunut pannulla tai padassa vartin verran, siirrä possusi hetkeksi sivuun odottamaan. Seuraavaksi on nimittäin pilkottujen sipulin, paprikan ja chilin vuoro hengata pannulla. Poista chilistä siemenet niin sen tulisuus ei peitä muita makuja alleen. Kuullota kaveruksia öljytyllä pannulla paprikajauheen, kuminan, pilkotun meiramin sekä suolan ja pippurin kera. Lisää kuullotuksen jälkeen mukaan myös paahdetut paprikat ja tölkkitomaatit. Pilko heidätkin ensin hieman pienemmäksi.

Nosta liha pataan (tai heivaa liha ja pannulla kuullottamasi kaverit uunivuokaan). Peitä vedellä niin että liha juuri ja juuri peittyy. Lisää sekaan viinietikka ja kiehauta koko homma vielä liedellä ennen kuin hylkäät patasi tai vuokasi 180-asteiseen uuniin vähintään kolmeksi tunniksi. Minä jätin padan puutteessa kiehauttamisen väliin ja tyrkkäsin vuoan uuniin sellaisenaan, minkä takia kypsymisaika piteni hieman.

Liha on valmista kun se hajoaa helposti kahdella haarukalla vedettäessä. Meillä liha oli tarpeeksi mureaa vasta lähemmäs neljän tunnin kohdalla, vaikka uunista napsimani maistiaispalat olivatkin kovin herkullisia jo kolmen tunnin kohdalla. Tarjoile kastikkeen kanssa pitkäjyväistä riisiä sekä smetanaa, johon olet sekoittanut sitruunasta raastamaasi kuorta ja pilkottua persiljaa.

Jamie ei tälläkään kertaa pettänyt, vaan ruoasta tuli aivan uskomattoman hyvää. Meikätyttö lusikoi lautaselle jääneet kastikkeetkin viimeistä tippaa myöten suuhunsa, sillä mitään näin hyvää ei vaan voi jättää lautaselle.

Peitetty piirakka

Peitettyä piirakkaa kokkailin ensimmäisen kerran helatorstaina, sillä pitihän maailman turhin arkipyhä käyttää hyödyksi ja testailla kaikessa rauhassa jotakin uutta ja hyvää. Sama piirakka lyötiin pöytään myös Euroviisu-iltana ja kovasti keräsi torttu kehuja kanssaruokailijoilta. Ja onkos tuo nyt ylläri: Mikä tahansa missä on prosciuttoa ja juustoa on väkisinkin herkullista.

Piirakka on valmispohjineen mukavan helppo tarjottava ja syntyy tarvittaessa hyvinkin nopeasti. Peitetty piirakka sopii ruokaisuutensa vuoksi vaikkapa lounasevääksikin silloin kun vakkari lounaskaveri viettää vapaapäivää, eikä huvita yksin lähteä sompailemaan Pikku-Roban lähistön lounaspaikkoihin. Piirakka on myös raikas ja se maistuu kylmänä sekä kuumana, joten mikäs sinua nyt enää estäisi kokeilemasta? Niinpä. Kato mä tein sulle kauppalistankin valmiiksi:

- Valmis ruistaikinapohja

- Pari pussia juustoraastetta. Toinen voi olla vahvemman makuinen ja toinen miedompi.

- Sipulia (1-3)

- Paprikaa (1-2)

- Munaa (2 kpl) ja maitoa (loraus, eli ehkä noin desin verran), joista tulee yhdessä munamaitoa

- Mausteita (pippuria, chiliä, chimichurria tai mikä nyt sattuu miellyttämään)

- Salaattisekoitus (esim. Napolitana Mix) tai rucolaa ja lollo rossoa/jääsalaattia

- Prosciuttoa (6-8 siipaletta)

- Auringonkukansiemeniä silleen sopivasti

- Tilkka öljyä tai voita

Voitele piirakkavuoka ja levitä sulanut valmistaikina vuokaan. Tee kunnon reunat. Pistele taikinaan reikiä haarukalla ja tyrkkää vuoka taikinoineen 200-asteiseen uuniin 10-15 minuutiksi. Taikinan esikypsyessä uunissa voit pilkkoa täytteeksi sipulia ja paprikaa. Ota myös juustoraasteet esille ja sekoita munamaito valmiiksi.

Levitä vuokaan taikinan päälle ensin kerros (vahvempaa) juustoa. Heittele juuston päälle sipulit ja paprikat, väliin voi jemmailla juustoa jos tahtoo. Tyyli on vapaa. Mausteet sekoitetaan munamaitoon ja maitomuna lorautetaan tasaisesti vuokaan täytteiden päälle. Pinnalle levitetään loppu juustoraaste, jota saa olla reilusti. Piirakka kypsyy uunissa 15-20 minuuttia.

Sitten seuraa se peittelyvaihe, eli vaihe, josta peitetty piirakka on saanut nimensä. Piirakan päälle levitetään nimittäin ensin salaatti, jota voi raikastaa hieman sitruunamehulla ja sitten prosciutto-siivut. Ja niin se meni piiloon. Huuda kukkuu!

Salaatin ja kinkun voi tarjota myös erillisistä kulhoista, joista syöminkeihin osallistuvat kaverit voivat napata niitä lautaselle oman piirakkapalansa päälle. Tämä on hyvä vinkki varsinkin silloin kun piirakka on kuuma ja/tai se joutuu hengailemaan useamman tovin pöydässä, jolloin piirakan päällä oleva salaatti pehmenee, lämpenee ja lörtsähtää helposti. Terveysintoilijat (eli toisin sanoen tytöt) ripottelevat annoksen päälle vielä auringonkukansiemeniä samalla kun miehet kummastelevat touhua vieressä. Höh, eihän siemeniä syö kuin pikkulinnut.

Lempimakuinen lohi

Kuorrutimme tuossa päivänä eräänä lohen pötkäleen lempimauillamme, eli chilillä, valkosipulilla ja savulla, joista jälkimmäinen tosin ei ole ainakaan vielä saavuttanut yhtä vankkaa asemaa kuin kaksi ensimmäistä. Savuisia kokeiluja on kuitenkin tehty jo hyvällä menestyksellä, ja tehdään varmasti jatkossakin. Olemme viime aikoina syöneet melko usein lohta ja tämä oli kyllä ehdoton lemppari kaikista kivoista eväkkäistämme.

Lohi työnnettiin siis uuniin päällään sörsseli, johon oli sekoitettu öljyä, Poppamiehen chipotlekastiketta, joululahjaksi saatua savusuolaa, valkosipulia ja öööö... ei kai muuta. Hirmu helppoa ja ihan mielettömän hyvää! Lohen kaverina lautasella oli salaattia ja raejuustoa, joten herkullisen maun lisäksi sapuska oli vielä terveellistäkin. Perfect.

Tästäkin ideasta ja sen toteuttamisesta on kiittäminen Ukkelia. Ihan nolottaa kun en ole viime aikoina saanut aikaiseksi niin paljon keittiön puolella, mutta eiköhän tämä tästä kun työtilanne on vihdoin hieman rauhoittunut, ja olen muutenkin piristynyt huomattavasti. Etelän matkakin lähestyy huimaa vauhtia ja se jos mikä saa hymyn nousemaan huulille ja vipinää kinttuihin.

Chililohi

Tyrkätäänpä nyt tämäkin ikivanha lohitekeleemme tänne muistuttamaan siitä, että ensinnäkin: kala on hyvää ja terveellistä, ja toiseksi: siitä saa helposti ja nopeasti hyvää väsyneenä ja kiireisenä arki-iltanakin.

Tarvitaan siis vain lohipötkäle, tuoretta chiliä, loraus öljyä sekä chilimaustetta. Meillä hyllystä valikoitui luonnollisesti Santa Marian Chili Explosion, sillä kyseisen maustesarjan tuotteet ovat nousseet nopeasti lemppareiksemme, ja harvoin enää teemmekään ruokaa, johon ei jotakin sarjan maustesekoituksista tule rouhaistua.

Ohje pehmeän tuliseen chililoheen on äärimmäisen yksinkertainen: Ota uunivuoka, levitä sen pohjalle hieman (chili)öljyä, nypi lohesta mahdolliset ruodot pois ja lätkäise kala nahkapuoli alaspäin vuokaan. Levittele lohen päälle pilkottua chiliä ja lisää reippaasti chilimaustetta.

Tyrkkää vuoka uuniin 200-asteeseen ja odottele kiltisti kalan kypsymistä noin 20-30 minuuttia tai kunnes kala näyttää valmiilta. Väkerrä odotellessasi lohen kaveriksi vaikkapa perunamuussia (ihan pussikamakin käy arkena), vihersalaattia sekä pannulla kärvennettyjä paprikalohkoja juustokuorrutteella.

Kuohuviiniaamiainen

Kesäpäivän kuohuviiniaamiaisella parvekkeen pöydälle katettiin skumpan lisäksi mehua av tre frukter, fetasalaattia, prosciutto-tuorejuusto-ruisnappeja, sienipiirakkaa ja jälkkäriksi mustikka-banaani-valkosuklaa-muffinsseja (huh mikä sanahirviö!) sekä kahvia. Minä valkkasin mukiini lattea (taisi sinne lorahtaa hieman terästystäkin) ja ystäväni valitsi.. ööömm, en muista.. No, jotakin kahvijuomaa kuitenkin.

Parvekkeella ruokaillessa vierähti tovi jos toinenkin, ja mikäs siinä oli istuskellessa kiireettömänä kesäaamuna päivän ohjelmaa hahmotellen ja viimeisimpiä kuulumisia vaihtaen. Välillä haimme lisää ruokaa ja juomaa sisältä, sekä lämmitimme jo viilentyneet muffinssit uudestaan. Tällaisia aamiaisia voisi olla useamminkin: Hyvää ruokaa, hyvää seuraa, mukava päivä edessä eikä kiirettä mihinkään.

Fetasalaatin ohjetta en koe tarpeelliseksi tuhertaa nyt tähän, sillä luotan siihen, että jokainen osaa ostaa kaupasta salaattitarpeet, pilkkoa ne ja sekoittaa keskenään. Jos kuitenkin tuntuu liian haastavalta niin sivupalkista salaatit-tunnuksen alta löytyypi ohjeistusta ja ideoita vaikka minkälaiseen salaattikikkailuun.

Ruisnappien ohjekin on simppeli, tarvitset vain:

- ruisnappeja (semmosia kovia ja rapsakoita, kaupasta löytyy kaikenkokoisia ja -makuisia)
- tuorejuustoa (ruohosipulin makuinen toimi ainakin hyvin)
- prosciuttoa
- koristeeksi persiljaa

Rypistä ruisnapin päälle pala prosciuttoa ja liimaa se kiinni levittämällä tuorejuustonokare osittain kinkun päälle niin, ettei leikkele pääse aukeamaan ja leviämään pitkin poikin maita ja mantuja. Koristele naposteltavat persiljalla.

Minun ruisnappulaiseni olivat niin isoja, että mursin ne puoliksi / kolmeen osaan / tuhannen p... päreiksi, mutta kaupasta löytyy kyllä myös söpöjä pieniä nappeja, joita ei tarvitse alkaa murskailemaan pienemmiksi kappaleiksi. Meikätytön rikkinäiset palaset eivät nimittäin olleet sieltä kauneimmasta päästä epämääräisine muotoineen, mutta maku oli hyvä ja sehän on pääasia.

Sienipiirakkaan tuli:

- valmis piirakkapohja

- jauhelihaa

- sipulia

- herkkusieniä

- kuivattuja kanttarelleja ja suppilovahveroita

- valkosipuli-chilimurskaa ja muita mausteita

- munamaitoa (pari kansmunsia ja maitoa silleen sopivasti)

- juustoraastetta

Ja hommahan menee niin, että sillä aikaa kun piirakkapohja on vuokaan levitettynä esikypsymässä uunissa (200 astetta n. 10-15 min.), kuullotetaan herkkusienet ja sipulit pannulla. Hetken päästä sekaan heitetään jauheliha ja lopuksi vedessä lötköksi lillutetut kuivatut sienet. Mausteet voi lisätä joko täytteiden sekaan tai munamaitoon. Minä taisin laittaa varmuuden vuoksi kumpaankin.

Täyte levitetään pohjan päälle ja lorotellaan munamaito tasaisesti sekaan. Päälle vielä juustoraastetta ja vuoka uuniin pariin sataan asteeseen noin vartiksi, tai kunnes juusto on sulanut, munamaito jähmettynyt ja piirakka näyttää muutenkin valmiilta. Kyl sä sen sit tiiät hei.

Ja jospa vielä muffinssiohjeen lisäisin niin tulee varmasti tarpeeksi pitkä ja sekava postaus. Elikkäs, mubavasu-muffinsseihin tarvitset:

- 5 dl vehnäjauhoja

- 2,5 dl sokeria

- 2 tl leivinjauhetta

- 1 tl ruokasoodaa

- 2 tl vaniljasokeria

- 1 dl jogurttia (alkuperäisessä ohjeessa sanottiin että piimää, mutta en varmasti osta piimälitraa yhden desin takia! Nii.)

- 2 kananmunaa

- 3/4 dl ruokaöljyä

- 1 iiiso banaani

- 2 dl mustikoita (mulla tais mennä enemmänkin)

- valkosuklaata (Pandan suklaalevy riitti, ja jäipä siitä vielä pari ylimääräistäkin palaa kahvin kanssa syötäväksi)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja jätä hetkeksi nurkkaan häpeämään. Pilko tai raasta noin puolet suklaalevystä. Voit maistaa yhden palan jos tekee mieli. Säästä loput, sillä muffinssit tulevat tarvitsemaan suklaasydämiä vielä myöhemmin.

Muussaa banaani haarukalla ja sekoita siitä tullut vauvanruokamössö, jogurtti, munat ja öljy hyvin sekaisin. Tässä vaiheessa voit purkaa raivosi vatkaamalla niin maan pärkeleesti! Tai sitten vähän rauhallisemmin, ihan miten vaan, kunhan kaverit menevät kunnolla sekaisin.

Lisää kuivat aineet mössöön ja sekoita jälleen. Lisää suklaahippuset ja lopuksi varovasti mustikat, sillä niistä ei ole tarkoitus tehdä mössöä. Nostele taikinata muhvinssivuokiin ja tyrkkää vuokiesi koosta riippuen kokonainen tai puolikas suklaapala keskelle taikinaa muffinssin sydämeksi. Paista muhvareitasi 180-200 asteessa 35-40 minuuttia. Hyvää tulee, nam nam.

Maailman rumimmat pasteijat..

.. syntyvät ehdottomasti allekirjoittaneen näppärissä käsissä. Voi sitä sotkun ja epätoivon määrää kun väsäsin eräänä viikonloppuna jauhelihariisipasteijoita. Suurin syy leipomusten rumuuteen on varmasti taidoissani, mutta ihan hiukan voin syyttää myös huonoja välineitä. Esimerkiksi sellainen pullasuti olisi kätevä kananmunalla voitelemiseen, ettei uunissa pasteijoiden viereen ilmesty paistettuja kananmunia. Lusikalla kun lätkii niin kananmuna ei nimittäin levity ihan täydellisen tasaisesti, kokeiltu on..

Mutta ei se ulkonäkö vaan maku. Rumat pasteijanikin maistuivat niin hyviltä kuin jauhelihariisipasteijat nyt yleensä maistuvat. Eli herrrrkulliselta.. Ukkelikin santsasi näitä pitkin iltaa ja aamua kun olivat kuulemma hyviä. Pasteijat on. Ja sitäpaitsi kun käyttää valmista voitaikinaa ei jää kovin montaa asiaa mokattavaksi.

Ja reseptiin:

- paketti kaupan valmista voitaikinaa
- jauhelihaa
- riisiä (mä käytin puuroriisiä kun sitä oli eniten jäljellä)
- lihaliemikuutio
- sipulia
- valkosipulia
- mausteita
- kananmunaa



Aloita härdelli ottamalla voitaikinalevyt sulamaan ja keittämällä riisiä suunnilleen saman verran tai vähän vähemmän kuin jauhelihaa on. Minä lisäsin riisin keitinveteen lihaliemikuution makua tuomaan, mutta se ei ole ollenkaan välttämätöntä.

Pilko sipuli ja kuullota sitä pannulla. Heitä mukaan jauheliha ja valkosipulia. Mausta millä haluat, kunhan maustat ja reippaasti. Liha saa nimittäin olla pelkästään maistettuna hieman liiankin vahvan makuista, sillä maun terävin kärki pehmenee kuitenkin riisin ja taikinan seassa.

Minä heitin jauhelihasipuliseokseeni ainakin valko- ja mustapippuria, valkosipulichilikastiketta sekä hieman grillausmaustetta. Mukaan meni ehkä jotain muutakin, ei voi enää muistaa, eikä sillä niin väliäkään ole, sillä tosikokki maustaa aina tilanteen, oman makunsa ja maustekaapin sisällön mukaan. Eli fiilispohjalla mennään hyvät ystävät.

Sekoita riisi jauhelihan kanssa sikin sokin sekaisin. Kauli, kaulitse (tai miten tuo verbi taipuukaan) voitaikinasta hippasen ohuempaa, ja leikkaa siitä kauniita neliöitä. Rumatkin kelpaavat, kokeiltu nimittäin on.. Laita jokaisen neliön keskelle pieni kasa täytettä, ja nyt tarkoitan todellakin pienehköä kasaa, sillä liian iso määrä tursuilee ylitse, eikä pasteija mene kiinni nätisti. Kokeiltu on sitäkin.. Ainiin, jos uuni ei ole vielä päällä niin laita se nyt hyvä ihminen jo lämpiämään 225-asteeseen.

Taita pasteijat kiinni kolmiomaisiksi. Voitele tai roiski teelusikalla hieman kananmunaa taikinan reunoihin jotta pasteija pysyy paremmin kiinni. Survo vielä reunat haarukalla lyttyyn niin varmasti pysyy. Tämänkin voit yrittää tehdä kauniisti, toisin kuin eräs keltaisen keittiön sählääjäkokki.. Voitele (tai kananmunattele, sillä eihän nyt ole voista kysymys..) pinta munalla ja työnnä pasteijat uuniin noin vartiksi, tai kunnes pinta on ruskettunut.

400 gramman jauhelihapaketista tuli sen verran paljon täytettä, että vaikka haarukoin sitä suuhuni sellaisenaan, jäi jääkaappiin silti eväsrasiallinen jauhelihariisiseosta. Jos sinulla ei ole koiraa jolle syöttää jämät, voi seoksen työntää vaikkapa piirakan täytteeksi. Itse epäilin hieman riisin soveltuvuutta piirakkaan, mutta eipä tuota oikeastaan edes huomannut kun jauheliha ja muut täytteet veivät suurimman huomion.

Pinkkiä ja vaaleanpunaista..

..oli keltaisen keittiön ystävänpäivän kattaus täynnä. Touhusin koko lauantaipäivän kolmen ruokalajin illallista ukkelille sekä minulle, ja innostuin kaivamaan kaikki pinkit ja vaaleanpunaiset kynttilät, aterimet sekä muut härpäkkeet esiin. Mekkonikin oli pinkki. Ja ryppyinen, mutta ei siitä sen enempää.

Alkuruoaksi tein torvisienikeittoa ja ruissnackseja (jälkimmäisten ohje tulee myöhemmin, kadotin kuvan nääs..). Keitto syntyi muuten alkuperäisen ohjeeni mukaan, paitsi että maitoa en tällä kertaa lorauttanut sekaan. Seuraavana päivänä lämmitin keiton jämät uudestaan, ja sulatin lisää koskenlaskijaa mukaan, ja oli kuulkaa vielä parempaa niin. Enempi parempi siis, mikäli juustosta on kyse.

Ainiin, osa paprika- ja sipulisilpusta kannattaa jättää kuumentamatta ja lisätä keittoon vasta pöydässä. Maistuu mukavan rapsakalta nimittäin.

Pääruoaksi halusin tehdä jotakin hyvin fiiniä ja juhlavaa, joten pienen pohtimisen jälkeen päädyin makaronilaatikkoon. No joo hei, ei se ehkä ole sieltä juhlavimmasta päästä, mutta tiesin, että sitä en pysty ainakaan mokaamaan. En vaikka värkkäsinkin monen kattilan, pöydän kattamisen, pölyrätin, pölyimurin ja miljoonan muun asian kanssa yhtä aikaa. Makaronilaatikko pötkötti kaiken hässäkän keskellä ihan rauhassa uunin lämmössä, ja oli valmis juuri ajallaan. Hädässä makaronilaatikko tunnetaan, ja hyvään ystävään voi aina luottaa.

Martinan makaronilaatikkoon tarvitset:

- makaronia

- sipulia

- jauhelihaa (koko paketti, se normaalin kokonen siis, ei voi muistaa grammoja..)

- fetaa

- jalapenoja

- 2 kananmunaa

- 3 dl maitoa

- mausteita (pippuria sekä kaikkea punaista ja tulista)

Keitä makaronit paketin ohjeen mukaan. Pilko sipuli ja heitä pannulle kuullottumaan. Lisää lämpöä ja ruskista jauhelihat samalla pannulla sipulin kanssa. Mausta reippaalla kädellä, maku kyllä tasoittuu sitten kun mausteinen jauheliha sekä mauton makaroni yhdistyvät.

Voitele uunivuoka ja työnnä se täyteen makaronia, jauhelihaa, fetaa ja vihreitä jalapenosiivuja. Sekoita kananmunat ja maito keskenään ja lurauta vuokaan. Päälle voi heitellä vielä juustoraastetta, mutta minä jätin kuorrutuksen tällä kertaa väliin, olihan laatikon seassa jo fetajuustoa. Anna laatikon köllötellä 200 asteessa 30-45 minuuttia.

Makaronilaatikon kaveriksi tein mausteista ketsuppia. Kuppoon sekottui tavallisen Heinzin lisäksi valkosipuli-chilikastiketta sekä jotakin maustetta, olisiko ollut cayannepippuria. Ja oli kuulkaa makua!

Jälkiruoaksi väsäsin raikasta mangojuustokakkua, johon tarvitset:

- digestivekeksejä

- 100 g voita tai margariinia

- 6 liivatelehteä

- 250 g maustamatonta tuorejuustoa

- 1,5 dl sokeria

- 3 tl vanijasokeria

- 2 rkl sitruunamehua

- 3 dl kuohukermaa

- 2 dl mangososetta (Piltti)

Tee ensin pohja murskaamalla digestivekeksit ja sekoittamalla ne voin tai margariinin kanssa. Painele massa irtovuokapohjaan ja anna jähmettyä hetki jääkaapissa.

Laita 4 liivatelehteä killumaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Sekoittele odotellessasi sokerit ja sitruunamehu tuorejuustoon, sekä vatkaa kerma vaahdoksi. Keitä pari ruokalusikallista vettä, puristele liivatteista kylmä vesi pois ja liota lehdet kiehuvaan veteen. Lisää liivate ohuena nauhana tuorejuuston joukkoon koko ajan sekoittaen. Nostele vielä kermavaahto sekaan ja kippaa koko höskä vuokaan. Valmis. Ja helppoa ku mikä!

Anna kakun jähmettyä jääkaapissa vähintään pari tuntia, mutta mieluiten yön yli, ja tee sitten kuorrute. Lilluttele taas liivatelehtiä (kaksi kipaletta) kylmässä vedessä ennen kuin liotat ne pariin ruokalusikalliseen kiehuvaa vettä. Lisää mangosose liivatteeseen, sekoita hyvin ja levitä kakun päälle tasaiseksi kerrokseksi. Kuorrute tarvitsee jähmettyäkseen vähintään puolen tunnin hengailun jääkaapissa.

Keltaisen keittiön supernäppärä ja hypertaitava kokki askartelipaskarteli kakun päälle vielä sydämen mangosuikaleista. Ja tuli kuulkaa niin kurttuinen ja epäsymmetrinen sydän ettei rumemmasta väliä.

Ystävänpäiväkakkuseni vieraili epämääräisestä koristelustaan huolimatta sunnuntaina myös peli-illassa Vantaalla, ja taisipa tuo ryökäle tuoda tekijälleen huonoa onnea, sillä ainut peli jossa edes jotenkin pärjäsin oli Iskelmä-visa. Go Juha Tapio! Suomi-tietopeli ja varsinkin luonnontiede- sekä historiakysymykset olivat täyttä venäjää minulle, mutta onneksi tiesin että Vaskikellot on Antti Huovilan biisi. Voi hyvää päivää tätä sivistyksen määrää.. Pitäisikö nyt olla nolo?

"Käyt rinnallain

ja vaskikellot soi

kuin siunaten

nyt rakkauden.

Hääsunnuntai

kun vaskikellot soi

niin kaipuu toistaa soiton sen."

(Antti Huovila - Vaskikellot)

Ettekste muka oo kuullu tätä biisiä? Ding ding dong.. ja vaskikellot soi..

Parasta

Katsokaa, ihailkaa ja olkaa kateellisia:

Maistuis varmaan sullekin

Nyt tuli kuulkaas keltaisen keittiön tähänastisen historian parasta ruokaa! Eikä tämän meriitin loistoa heikennä edes se, että keltaisen keittiön historia on toistaiseksi melkoisen lyhyt, ja ruoka syntyi vieraassa (tai ehkä jo vähän tutussa) keittiössä Keravalla. Keltaisen keittiön blogiin se kuitenkin ikuistetaan, joten keltaisen keittiön parhaaksi ruoaksi sitä myös kutsutaan. Piste.

Olimme suunnitelleet ukkelin kanssa jo jonkin aikaa ison lihaköntsän uuniin työntämistä, ja nyt kun vähäohjelmainen viikonloppu koitti, nappasimme kaupasta mukaamme hieman yli kilon kokoisen porsaan kasslermötikän. Ennen uuniin tunkemista puukotimme lihaa ja työnsimme haavoihin tuoretta chiliä sekä valkosipulin kynsiä noin puolen valkosipulin verran.

Riittääköhän tämä varmasti kahdelle?

Tarpeeksi valkosipulia että varmasti maistuu

Niin hyvää ja niin kermaista

Lihamötikän kaveriksi teimme valkosipulikermaperunoita sekä uunissa paahdettuja kasviksia. Perunat viipaloitiin vuokaan, piilotettiin sekaan yhden valkosipulin murskatut kynnet, kaadettiin kermaa päälle ja maustettiin chilivalkosipuliöljyllä.

Lihan alle piilotimme pilkottuja porkkanoita, paprikaa, kesäkurpitsaa, sipulia, tuoretta chiliä sekä veitsen terän alla liiskattuja valkosipulin kynsiä. Yksi valkosipuli riittää. Kasvisten joukkoon lurahti myöskin chilivalkosipuliöljyä sekä pippuria.

Työnsimme kaikki kaverit uuniin samaan aikaan, ja annoimme muhia niin kauan, kunnes paistomittari kertoi kasslerin olevan valmista. Ennen lihan leikkaamista annoimme sen vetäytyä vartin verran mahojen muristessa ja kuolan valuessa suupielistämme, kunnes oli pakko käydä ruoan kimppuun ja syödä itsensä ähkyyn. Örh.

Kasvikset ennen..

..ja jälkeen uunin.

Kuten joku laskutaitoinen saattoi ehkä jo huomata, oli valkosipulia ruoassame vähintään riittävästi. Yhteensä kaksi ja puoli valkosipulia plus valkosipuliöljyä. Nam. Viime aikoina on tullut syötyä aivan liian vähän tuota valkoista ystäväämme, ja uhkaava valkosipulivaje oli korjattava ennen kuin käy huonosti.

Ihmeellistä oli se, ettemme kuulemma haisseet valkosipulille sunnuntaina, vaikka olimme tuhonneet ruokiemme viimeiset jämät vasta aamulla, ja koko edellinen ilta oli kulunut valkosipulilla mässäillessä. Täytyy varmaan alkaa kohta uskoa väitteisiin, joiden mukaan paljon valkosipulia syövien keho tottuu tuohon ihanaan ruoka-aineeseen, eikä se aiheuta enää pahaa hajua niidenkään raukkojen nenissä, jotka eivät ole ymmärtäneet nauttia valkosipulia vähään aikaan.