Fiestasalaatti

Ryhmäkuvastamme on livistänyt pannulla tirisevä jauheliha, mutta kuvitelkaa hänet takariviin murjottamaan

Inspis tähän laskiaistiistain illalliseen syntyi Silmänruokaa -blogin fiestasalaatin ansiosta. Katjan versio taasen on saanut innoituksensa Mäkin fiestasalaatista. Ja hei, miksen keksinyt tätä aiemmin? Tämähän on kuin tortillat ilman tortillalettuja, ja terveellistäkin vielä, onhan sentään kyse salaatista. Aivan loistavaa siis.

Martinan fiestasalaattiin tuleepi:

- jääsalaattia
- kurkkua
- punaista paprikaa
- salottisipulia
- juustoa (17prossanen kermajuusto toimii ainakin)
- mustia oliiveja
- maissia
- sipulia
- jauhelihaa
- mausteita (paljon)
- valkosipulia
- kermaviiliä ja valmista dippijauhetta (tsatsikin makuista)
- salsaa
- nachoja
- jalapenoja

Pilko pannulle sipuli ja purista mukaan myös valkosipulia. Kuullota sipuliystäviä hetken miedolla lämmöllä ennen kuin lisäät pannulle jauhelihan. Lisää lämpöä ja jätä liha ruskistumaan. Pilko odotellessasi jääsalaatti, kurkku, paprika, juusto ja salottisipuli. Sekoita keskenään tai matki minua ja laita kaikki ainekset erillisiin kulhoihin. Sekoita dippijauhe kermaviiliin ja purista mukaan valkosipulia.

Mausta ruskistuneet jauhelihat kaikella mahdollisella mitä kaapistasi löytyy. Keltaisessa keittiössä pääosan saivat pippurisekoitus, cayannepippuri, grillausmauste ja valkosipuli-chilikastike. Maustehyllyn tyhjentämisen sijaan voit myös ostaa kaupan nacho(tai sipsi tai mikä lie)hyllyltä valmiin maustesekoituksen ja työntää sen jauhelihan sekaan. Jos sipsihyllyltä ei löydy maustepussia, käy kurkkaamassa mausteosastolta. Ainakin taco-mausteseos on todistetusti mukavan makuista.



Avaa salsa-, jalapeno- ja oliivipurkit sekä nachopussi. Syö alkupalaksi pari nachoa salsan kera. Kasaa ainekset lautaselle haluamaasi sekasotkuun ja syö. Jauheliha kannattaa laittaa nachojen päälle, jotta maissilastut hieman pehmenevät, ja toisaalta ettei jauheliha lämmitä liikaa salaattia, kurkkua tai muita aineksia, jotka eivät ole yhtä hurmaavia lämpöisinä kuin mitä ne ovat kylminä.

Varaudu fiestahetkeen löysillä housuilla ja sohvalla, äläkä ainakaan aloita ruokailua jos kohta pitää rynnätä matkaan, sillä tätä on pakko ottaa lisää niin kauan kunnes ei enää pysty syömään. Ja silloinkin voi suuhun työntää vielä pari haarukallista (ja laskiaispullan toim. huom.).

"Big house party,
ven a la fiesta,
a big house party,
la fiesta del barrio,
is a party,
ven a la fiesta,
a big house party,
la fiesta del año."
(Dj Mendez - Fiesta)

Kun silmäni mä auki saan..

Aamupalahaaste:

- kerro tyypillisestä aamupalastasi.

- lisää vähintään kolme aamuihisi liittyvää kuvaa.

- voit myös kertoa esimerkiksi mieleenpainuvimman aamiaisesi ikinä, mitä et ainakaan halua löytää aamupalapöydästäsi jne..

- haasta kolme ihmistä kertomaan heidän aamuistaan.



Ja tästä lähtee:

Minä kuulun ehdottomasti ihmisiin, joiden mielestä aamupala on päivän tärkein ateria. Herään arkisinkin tarpeeksi (joidenkin mielestä jopa liian) aikaisin, jotta ehdin syödä kiireettömän aamiaisen. Ihan heti herättyäni ei tee mieli syödä, mutta jo puolen tunnin tai viimeistään tunnin päästä ruoka maistuu kyllä.

Ilman kunnon aamiaista olo on nuutunut eikä energiasta ole tietoakaan. En ymmärrä miten jotkut voivat lähteä liikkeelle tyhjällä vatsalla ja elää pelkällä kahvilla lounastaukoon saakka. Vaikka päivän muut ateriat jäisivätkin väliin tai kuitattaisiin pelkällä hedelmällä, on aamiainen ihan ehdoton.


Teevalikoima

Minun aamupalapöytäni tärkein vieras on kuppi teetä. Se voi olla vihreää, mustaa, valkoista ja minkä makuista tahansa, kunhan sitä vaan on. Mukaan pieni loraus maitoa, ei sokeria tai hunajaa. Ilman aamuteetä päivä lähtee nihkeästi käyntiin. Toisinaan himoitsen myös kahvia, mutta sen säännöllisen juomisen lopetin muutama vuosi sitten.

Aamupalaani kuuluu myös vitamiinia porejuoman ja Omega 3 -tabletin muodossa. Vitamiinia saan myös marjoista, joita lisään varsinaiseen aamupalaruokaani, eli mysliin tai kaurapuuroon. Myslin kaverina viihtyvät jogurtti, kaura- ja ruisleseet sekä jo mainitsemani marjat, jotka ovat viime aikoina olleet useimmiten vadelmia. Jos taas on puuroaamu, kaivan pakastimesta marjasekoituksen tai mustikoita. Ne maistuvat leseillä terästetyssä kaurapuurossa parhaalta. Joskus syön aamiaiseksi myös leipää, mutta useimmiten lautaseltani löytyy joko mysliä tai puuroa.



Vitamiinia

Ei niin kovin esteettinen kaveri tämä kaurapuuro, mutta ei anneta sen häiritä

Viikonloppuisin saatan poiketa puuro, mysli, leipä -linjaltani, varsinkin jos herään hieman myöhemmin. Tuolloin hoidan aamiaisen ja lounaan samalla kertaa joko valmistamalla lämpimän ruoan tai syömällä edellisen päivän jämiä, kuten pizzaa, pastaa, salaattia tai mitä ikinä jääkaapissa onkaan. Viikonloppuaamuisin saatan sortua myös kahviin, jonka kanssa kuuluu tietysti syödä myös jotakin makeaa. Tätä tapahtuu kuitenkin suht harvoin, sillä kämpästäni ei yöllisten unissasyömisten jälkeen ja niiden pelossa yleensä löydy mitään herkkuja.

Loppuun vielä yksi ihana aamupalamuisto. Löysin koneeltani kuvan ensimmäisestä aamupalastani omassa kodissani. Muistan hyvin kun viime heinäkuussa heräsin muuton jälkeisenä aamuna aikaisin vuodesohvalta, kömmin parvekkeelle, ihailin aurinkoista aamua ja yritin ymmärtää, että tämä tosiaan on minun ihan oma kotini. Se oli yksi parhaista aamuista ikinä. Parvekkeen pöydälle kannoin ensimmäisen keltaisessa keittiössä tehdyn aamiaisen: ruisleipää, oliiveja sekä greippimehua. Ette uskokaan miten hyvältä niinkin yksinkertainen sapuska voi maistua kun hetki on oikea.

Ainiin, haastan:

- Tamarind Heavenin Hipun

- Herkkuja ruokapöytään Ainon (joka onkin jo hieman valottanut aamupalarutiinejaan)

- sekä Uneliaan kokin.

Pahaa

Nyt joudun antamaan vähän risuja, ja se on Järvenpään Rosson kannalta hieman huonompi homma, sillä minä pidän yleensä ihan kaikesta, enkä huomaa pieniä puutoksia tai pahoja makuja ihan helposti. Mutta nyt täytyy sanoa, että oli kyllä pahaa Irish Coffeeta! Bulgarian teinihelvetissäkin oli parempaa.

Hurautimme ravintola Fokassa nauttimamme illallisen jälkeen jälkkärille Järvenpäähän. Junamatkan aikana ruoka oli laskeutunut sen verran, että jälkkärikahvia alkoi tehdä mieli. Rossoon siis ja Irish Coffeet pöytään.

Juomaa siemaillessa päällimmäisenä tuntui vanhan kahvin kitkerä maku, ja on tosiaan jo aika hyvin jos minäkin huomaan sen. Tai siis aika huonosti. Suorastaan tosi huonosti. Yritin pelastaa tilanteen sekoittamalla pinnalla olevaa kermavaahtoa kahvin sekaan, mutta hyi, sekin oli ällöttävää. Kerma muodosti väkisin loppuun juodun juoman pinnalle ihmeellisen kovan kerroksen, ja oli muutenkin koostumukseltaan hieman.. miten sen nyt nätisti sanoisi.. erikoista.

En nyt tämän yhden kokemuksen perusteella kuitenkaan kehota täysin välttämään Järvenpään Rossoa, mutta Irish Coffeeta tilatessasi mieti kaksi kertaa haluatko suuhusi pahan maun. Joku muu juoma olisi varmasti parempaa, kunhan tarkistat ettei siihen tule kahvia tai kermaa.

Fokka

Valitsimme joululahjaksi saamani arvosetelin tuhlauspäiväksi viime lauantain ja paikaksi ravintola Fokan, joka sijaitsee Ruoholahdessa hotelli Holiday Innin yhteydessä. Menimme syömään heti ravintolan auetessa ja olimmekin pitkään ainoat ruokailijat koko paikassa. Mitä nyt pari humalaista ördäsi hetken hotellin aulassa, mutta eivät he meitä haitanneet. Lähinnä vaan nauratti toisen yritykset puhua puhelimeen.

Alkuruoaksi tilasin uutta lempiruokaani blinejä, kun mukava tarjoilijatyttö vihjasi että niitäkin olisi nyt saatavilla. Olisihan se lukenut myös pöydällä olevassa pikkuständissä, mutta enhän minä sitä ymmärtänyt katsoa. En varsinkaan kun tsekkasin kuitenkin kaksi muuta blinilappusen vieressä olevaa ständiä. Joskus olen vain niin sokea..


Ihanija, ihanija blinejä..


..ja ukkelin alkukeitto.

Ukkelin alkuruoaksi tilaama kermainen lohikeitto kylmäsavuporon sekä ruisleivän kera oli kuulemma todella hyvää. Niin hyvää, että herraseni lusikoi viimeisetkin liemet lautasen pohjalta, vaikkei kuulemma yleensä koskaan jaksa tehdä niin. Minun blininikin olivat uskomattoman herkullisia, jos se ei vielä jollekin valjennut.. Vieläkin tulee vesi kielelle pelkästä ajatuksesta.

Ukkelin pääruokalautaselta löytyi naudan ulkofileepihvi, valkosipuli-riistavoita, lämpimiä kasviksia ja yrttiperunapyrettä. Hyvää oli kuulemma sekin, muttei mitenkään erityisen mieleenpainuvaa. Cantina Westin heppa on kuulemma parempaa, mutta toisaalta, mikäs sen nyt voittaisi? Ei tule ihan heti mieleen..

Minun pääruokani oli oikein onnistunut. Annoksen nimi on Tournedos ja sen voi tilata myös sanoilla: "toi vika tossa, mä en tiiä miten se sanotaan". Yksi syy miksi valitsin kyseisen annoksen, oli se, että se sisältää kampasimpukkaa, jota halusin ehdottomasti maistaa. Mutta eipä se juuri miltään maistunut. Samanlainen meren otus se on kuin muutkin, pieni valkoinen köntsä lautasen reunalla. Oli silti kiva tutustua tähänkin uuteen kaveriin, eikä se siis missään nimessä pahaa ollut. Kampasimpukka ei vaan maistu miltään. Piste.

Mutta oijoi, muu annos kyllä maistui ja hyvälle! Jopa pariisinperunat olivat niin ihania, että oli pakko syödä jokainen pallero, vaikka maha olikin jo ihan täynnä. Kampasimpukan ja pariisinperunoiden lisäksi lautaseltani löytyi naudan sisäfileepihvi, pekonia, punaviinikastiketta, pestoa ja lämpimiä kasviksia. Namnamnamnam.. Oli kyllä hintansa arvoinen annos, suosittelen lämpimästi kaikille Fokkaan eksyville.

Muutenkin minulle jäi hyvä fiilis koko ravintolasta. Tarjoilija oli oikein mukava, alkujuomaksi nauttimamme kuohuviini hyvää ja punaviini vielä parempaa. Ihana seura ja kiireetön lauantai-ilta vaikuttivat toki myös ravintolaillan onnistumiseen. Kiitos siis ukkelille ja arvosetelin lahjoittaneille insinöörille, kälylle ja Kodalle!

Nyt tuunataan keittoja!

Niin mukavaa kun ruoanlaitto onkin, voi joskus olla kiire, väsy tai vapaavalintainen muu hyvä syy, jonka takia ei jaksa tehdä ainakaan ihan jokaista ruokalajia alusta asti itse. Silloin on luvallista, ellei jopa suotavaa, hieman oikaista ja turvautua puolivalmiisiin tai valmiisiin ruokiin. Keltaisen keittiön huijarikokin aiheena onkin tänään niinkin epäkulinaarinen elämys kuin pussikeitot! Älä vielä oksenna, vaan luepas eteenpäin. Saatat yllättyä..

Usko tai älä, mutta pussikeitostakin voi saada hyvää ruokaa. Itse olen vedellyt pussista ainakin tomaattikeittoa Ibizan auringon alla, mutta muistakin pussikeitoista saa pienellä tuunauksella ihan kelpo aterioita. Tässäpä muutama vinkki kun seuraavan kerran laiskotuttaa:



- Lisää keittoon kermaa, tuorejuustoa tai tyrkkäise pieni smetana- tai ranskankermasydän lautasen keskelle. Maustetut tuore- ja sulatejuustot tuovat tervetullutta lisämakua keittoon kuin keittoon, ja kermahan nyt tekee kaikesta parempaa. Eikä aina tarvitse käyttää sitä rasvaisinta vaihtoehtoa jos ei tahdo, viisiprossainen ruokakerma on ihan yhtä hyvää.

- Lisämakua saa tietysti myös mausteista ja maustekastikkeista. Valkosipuli-chilikastike sopii lähes jokaiseen keittoon, varsinkin jos pitää hieman tulisemmasta liemestä. Mausteinen tomaattikeitto tekee eetvarttia flunssaiselle ja kanakeittoon voi aina lisätä hieman currya. Äläkä unohda pippureita.

- Yrtitkin ovat keiton kavereita. Eipä tule ihan heti mieleen keittoa, johon ei mikään yrtti sopisi. Tuoreilla yrteillä voi sitäpaitsi myös koristella keiton, sillä tunnettu totuushan on, että kivan näköinen annos maistuukin paremmalta.

- Ruokaisamman pussikeitosta tekee pinnalle ripotellut leipäkrutongit. Voit paistella rapeita leipäkuutioita itsekin, mutta kun nyt kerran ollaan laiskoja ja turvaudutaan pussikeittoon, voi samalta kauppareissulta napata mukaan myös valmiin krutonkipussukan. Makuvaihtoehtoja on kaupan valmiissakin krutongeissa mukavasti, ja omatekemillä saa tietysti juuri sen makuisia kun haluaa.

- Ruokaisuutta saa lisää myös sattumilla. Paista kanakeittoon kanasuikaleita, sienikeittoon sieniä ja sulata pakkasesta katkarapuja katkarapukeiton sekaan. Rapeaksi paistettu pekonisilppu on myöskin nopea ja herkullinen lisä keiton päälle. Ei pidä unohtaa myöskään kasviksia. Sipuli, paprika ja valkosipuli ovat keltaisen keittiön suosikit.

Un, dos, tres..

Dos

Ystävänpäivän kolmen ruokalajin menusta innostuneena (tai minä ainakin innostuin kuin pieni sika, ukkelista en mene takuuseen) päätimme syödä tavallisena keskiviikkoiltanakin kolme ruokalajia, samalla kun katsoimme miten Unelmien Poikamiestä kiusattiin telkkarissa. Pienellä vaivalla päästiin kun pitäydyttiin suht simppeleissä ruokalajeissa, ja ostimmepa osan jopa lämmittämistä vaille valmiinakin. Minä pieni sika katoin pöydänkin hianosti, vaikkei kumpikaan meistä tainnut edes koskea lautasliinaan muuta kuin siirtääkseen sen pois tieltä. Mitäs me sivistyneet..? Mutta on se vaan silti kivaa kun on nättiä.

Alkuruoaksi söimme fetakatkarapusalaattia ja kevätkääryleitä. Salaattiin tuli fetan ja katkarapujen lisäksi jääsalaattia, salottisipulia, punaista ja vihreää paprikaa, kurkkua sekä mustia oliiveja. Ukkeli lurautti vielä hieman valkosipuliöljyä mausteeksi. Kevätkääryleet löytyivät kaupan pakastealtaasta (tai oikeastaan pakastekaapista tai semmosesta, kyllä te tiiätte..) ja paketin uumenista paljastui myös hyvvee soosia. Ties mitä olikaan nimeltään..

Un

Pääruoaksi teimme täytettyjä porsaan pihvejä. Hakkasimme pihvit ensin ohueksi uudella lihanuijallani (ei siis enää vasaralla, edistystä!) ja maustoimme ne pippuriseoksella, cayannepippurilla ja olikohan se kolmas purkki mustapippuria? En katsonut niin tarkkaan mitä se ukkeli sinne tömäytteli. Tai itseasiassa katsoin, mutta unohdin jo.. Puolet pihvistä peitettiin oliivisuikaleilla sekä ohuilla valkosipulisiivuilla, jonka jälkeen täytteetön puoli taitettiin täytteellisen päälle (toisinkin päin voi kokeilla jos haluaa keräillä oliiveja lattialta). Taitoksen pysyvyys varmistettiin cocktailtikulla.

Perunapuoli oli niin ikään pakasteesta kaivettu. Oolannin pekoni-chiliröstiperunat maistuivat namilta pihvin kera, varsinkin kun silppusimme perunoiden sekaan vielä puolikkaan yksikyntisen valkosipulin, joka jäi pihvien täytteestä yli. Kastikkeeksi teimme maailman helpointa pippurikastiketta, johon tulee purkki ruokakermaa ja paketti mustapekkajuustoa.

Tres

Jälkiruoaksi ajattelimme syödä mangojuustokakun jämät, mutta olimme molemmat niin ähkyjä jo siinä vaiheessa, että tyydyimme jälkiruokailemaan vain M&M-namuja. Minä pidin enemmän pähkinäisistä suklaarakeista (keltainen pussi), kun taas ukkeli söi sen toisen (ruskean) pussin melkein yksinään.

"Un, dos, tres

Un pasito pa'delante, Maria

Un, dos, tres

Un pasito pa'atras.."

(Ricky Martin - Maria)

Nimikkoruokaa

Tämä ruoka on yksi keltaisen keittiön nimikkoruoista, sillä kuten kuvasta näkyy: Se on keltaista! Curryriisi ja keltainen kanakastike on ensimmäisiä ruokia, joita opin tekemään ihan itse ilman äidin tai isin apua. Muistan tehneeni tämäntyylistä sapuskaa jo teininä kymmenisen vuotta sitten, ja voi että kun olin ylpeä kun ruoka katosi vauhdilla kanssaruokailijoiden vatsoihin. Hyvää tämä on toki edelleen, ei sillä, mutta luojan kiitos nykyään keltainen mössö ei ole enää se kaikista suurin saavutukseni keittiössä (vaan toiseksi suurin, heti makaronilaatikon jälkeen, haha..).

Seuraavan kerran kun et millään keksi mitä ruokaa tekisit, etkä oikein edes jaksaisi tehdä mitään, vaikka nälkä onkin, hommaa keittiöösi nämä kaverit ja toimi ohjeiden mukaan:

- kanasuikaleita

- sipulia

- herkkusieniä

- ruokakermaa

- riisiä

- kanaliemikuutio

- currya

- valkopippuria

Keitä riisi paketin ohjeen mukaan, mutta lisääpäs ennen riisiä veteen yksi kanaliemikuutio. Näin saat riisiisi vähän väriä ja makua. Pilko sipuli ja herkkusienet ja heitä ne pannulle. Kymmenen vuotta sitten sipuli ja herkkusieni olivat vielä liian vaikeita minulle, joten käytin niiden tilalla hernemaissiporkkanaa. Tuli muuten kivan värikästä ruokaa niiden kanssa, täytyykin ehkä palata menneeseen ja pyörähtää pakastealtaan kautta seuraavana currykanapäivänä..

Jatketaan: Heitä kanasuikaleet sipuli- ja herkkusienipalasten kaveriksi pannulle paistumaan. Kun kanaset ovat ruskistuneet lorauta mukaan kerma, mausta currylla ja valkopippurilla ja anna porista pieni tovi. Mausta myös valmis riisi currylla, niin keltaisuus on taattu. Syö ja kuuntele Billy Idolia, josta minulle tulee aina mieleen vuoden 2000 syksy. Äitini nauhoitti tuolloin minulle 16-vuotislahjaksi muutamia biisejä, joista Billy Idolin Sweet sixteen soi yhä uudelleen ja uudelleen korvalappustereoissani. Vähänkö tunsin itseni aikuiseksi, olinhan JO 16-vuotias!

"Someone's built a candy castle

for my sweet sixteen.

Someone's built a candy brain

and filled it in.

Well I'll do anything

for my sweet sixteen.

Oh I'll do anything

for little runaway child."

(Billy Idol - Sweet Sixteen)

Ruissnacksit

Nonniih, nyt löytyi edellisessä postauksessani kadottamani ja kovasti ikävöimäni kuva ruissnackseista, jotka rouskuivat suussamme ystävänpäivänä alkukeiton kera. Ihanan rapeisiin ja valkosipulisiin ruissnackseihin tarvitset:

- ruisleipää
- valkosipulia
- öljyä

Pilko ruisleipä sopivan kokosiksi palasiksi. Voit tehdä tikkuja, kolmioita, neliöitä, sydämiä, tähtiä, pentagoneja, vetureita, helikoptereita, tulppaaneja tai mitä ikinä tahdot. Minä tein tikkuja, sillä se on helpointa.

Laita ruispalasesi kulhoon, purista päälle reilusti valkosipulia ja lurauta öljyä niin että sekottelun jälkeen jokainen pala on saanut päälleen öljyisen kiillotuksen. Voit lisätä myös suolaa tässä vaiheessa jos verenpaineesi on normaali. Työnnä palaset uuniin noin pariin sataan asteeseen (tai vähän alle etteivät kaverisi kärähdä liikaa) ja ota pois kun näyttää hyvältä.

Näistä voi tehdä mielen, mahdollisen muun tarjottavan ruoan ja tilanteen mukaan hieman pienempiä tai isompia. Keittoon on mukava dippailla hieman isompia palasia kun taas pelkkään naposteluun sopii pienemmät ruistikut.

Eikä kukaan kiellä maustamasta ruissnackseja muullakin kuin valkosipulilla. Maustepurkit esiin siis kaverit ja luovuus kukoistamaan! Itselleni tuli ensimmäisenä mieleen ainakin tuoreella chilillä maustetut ruissnacksit. Miksei myös erilaisia pippureita ja yrttejä voisi kokeilla. Vaikka kyllä luulen, tai oikeastaan tiedän, että näidenkin kohdalla valkosipuli on lempparini. Vaihtelun vuoksi voisi silti kokeilla joskus muitakin makuja.

Pinkkiä ja vaaleanpunaista..

..oli keltaisen keittiön ystävänpäivän kattaus täynnä. Touhusin koko lauantaipäivän kolmen ruokalajin illallista ukkelille sekä minulle, ja innostuin kaivamaan kaikki pinkit ja vaaleanpunaiset kynttilät, aterimet sekä muut härpäkkeet esiin. Mekkonikin oli pinkki. Ja ryppyinen, mutta ei siitä sen enempää.

Alkuruoaksi tein torvisienikeittoa ja ruissnackseja (jälkimmäisten ohje tulee myöhemmin, kadotin kuvan nääs..). Keitto syntyi muuten alkuperäisen ohjeeni mukaan, paitsi että maitoa en tällä kertaa lorauttanut sekaan. Seuraavana päivänä lämmitin keiton jämät uudestaan, ja sulatin lisää koskenlaskijaa mukaan, ja oli kuulkaa vielä parempaa niin. Enempi parempi siis, mikäli juustosta on kyse.

Ainiin, osa paprika- ja sipulisilpusta kannattaa jättää kuumentamatta ja lisätä keittoon vasta pöydässä. Maistuu mukavan rapsakalta nimittäin.

Pääruoaksi halusin tehdä jotakin hyvin fiiniä ja juhlavaa, joten pienen pohtimisen jälkeen päädyin makaronilaatikkoon. No joo hei, ei se ehkä ole sieltä juhlavimmasta päästä, mutta tiesin, että sitä en pysty ainakaan mokaamaan. En vaikka värkkäsinkin monen kattilan, pöydän kattamisen, pölyrätin, pölyimurin ja miljoonan muun asian kanssa yhtä aikaa. Makaronilaatikko pötkötti kaiken hässäkän keskellä ihan rauhassa uunin lämmössä, ja oli valmis juuri ajallaan. Hädässä makaronilaatikko tunnetaan, ja hyvään ystävään voi aina luottaa.

Martinan makaronilaatikkoon tarvitset:

- makaronia

- sipulia

- jauhelihaa (koko paketti, se normaalin kokonen siis, ei voi muistaa grammoja..)

- fetaa

- jalapenoja

- 2 kananmunaa

- 3 dl maitoa

- mausteita (pippuria sekä kaikkea punaista ja tulista)

Keitä makaronit paketin ohjeen mukaan. Pilko sipuli ja heitä pannulle kuullottumaan. Lisää lämpöä ja ruskista jauhelihat samalla pannulla sipulin kanssa. Mausta reippaalla kädellä, maku kyllä tasoittuu sitten kun mausteinen jauheliha sekä mauton makaroni yhdistyvät.

Voitele uunivuoka ja työnnä se täyteen makaronia, jauhelihaa, fetaa ja vihreitä jalapenosiivuja. Sekoita kananmunat ja maito keskenään ja lurauta vuokaan. Päälle voi heitellä vielä juustoraastetta, mutta minä jätin kuorrutuksen tällä kertaa väliin, olihan laatikon seassa jo fetajuustoa. Anna laatikon köllötellä 200 asteessa 30-45 minuuttia.

Makaronilaatikon kaveriksi tein mausteista ketsuppia. Kuppoon sekottui tavallisen Heinzin lisäksi valkosipuli-chilikastiketta sekä jotakin maustetta, olisiko ollut cayannepippuria. Ja oli kuulkaa makua!

Jälkiruoaksi väsäsin raikasta mangojuustokakkua, johon tarvitset:

- digestivekeksejä

- 100 g voita tai margariinia

- 6 liivatelehteä

- 250 g maustamatonta tuorejuustoa

- 1,5 dl sokeria

- 3 tl vanijasokeria

- 2 rkl sitruunamehua

- 3 dl kuohukermaa

- 2 dl mangososetta (Piltti)

Tee ensin pohja murskaamalla digestivekeksit ja sekoittamalla ne voin tai margariinin kanssa. Painele massa irtovuokapohjaan ja anna jähmettyä hetki jääkaapissa.

Laita 4 liivatelehteä killumaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Sekoittele odotellessasi sokerit ja sitruunamehu tuorejuustoon, sekä vatkaa kerma vaahdoksi. Keitä pari ruokalusikallista vettä, puristele liivatteista kylmä vesi pois ja liota lehdet kiehuvaan veteen. Lisää liivate ohuena nauhana tuorejuuston joukkoon koko ajan sekoittaen. Nostele vielä kermavaahto sekaan ja kippaa koko höskä vuokaan. Valmis. Ja helppoa ku mikä!

Anna kakun jähmettyä jääkaapissa vähintään pari tuntia, mutta mieluiten yön yli, ja tee sitten kuorrute. Lilluttele taas liivatelehtiä (kaksi kipaletta) kylmässä vedessä ennen kuin liotat ne pariin ruokalusikalliseen kiehuvaa vettä. Lisää mangosose liivatteeseen, sekoita hyvin ja levitä kakun päälle tasaiseksi kerrokseksi. Kuorrute tarvitsee jähmettyäkseen vähintään puolen tunnin hengailun jääkaapissa.

Keltaisen keittiön supernäppärä ja hypertaitava kokki askartelipaskarteli kakun päälle vielä sydämen mangosuikaleista. Ja tuli kuulkaa niin kurttuinen ja epäsymmetrinen sydän ettei rumemmasta väliä.

Ystävänpäiväkakkuseni vieraili epämääräisestä koristelustaan huolimatta sunnuntaina myös peli-illassa Vantaalla, ja taisipa tuo ryökäle tuoda tekijälleen huonoa onnea, sillä ainut peli jossa edes jotenkin pärjäsin oli Iskelmä-visa. Go Juha Tapio! Suomi-tietopeli ja varsinkin luonnontiede- sekä historiakysymykset olivat täyttä venäjää minulle, mutta onneksi tiesin että Vaskikellot on Antti Huovilan biisi. Voi hyvää päivää tätä sivistyksen määrää.. Pitäisikö nyt olla nolo?

"Käyt rinnallain

ja vaskikellot soi

kuin siunaten

nyt rakkauden.

Hääsunnuntai

kun vaskikellot soi

niin kaipuu toistaa soiton sen."

(Antti Huovila - Vaskikellot)

Ettekste muka oo kuullu tätä biisiä? Ding ding dong.. ja vaskikellot soi..

My heart will go on

Otimme Vilukissan ja Maajussin morsiamen kanssa varaslähdön ystävänpäivään jo maanantaina, jolloin kokoonnuimme juoruilemaan Virgin Oiliin. Ja voin muuten edelleenkin suositella ravintolan pizzoja. Tällä kertaa hotkaisin tomaattikastiketta, mozzarellaa, katkarapuja, oliiveja ja kefalotyrijuustoa sisältävän Manaran ja olihan taas hyvvee!

Ei pizzasta kuitenkaan sen enempää, sillä tämänkertaisen hehkutuksen aihe on Nordqvistin sydämellinen tee. Tämä Maajussin morsiamelta saamani ystävänpäivälahja tuoksui jo pussin läpi aivan ihanalta. Mmmmm, karamellin, kerman, appelsiinin, mansikan ja sitruunan aromeja. Tästä ei paljon herkuttelutee parane! Ja voitte vaan kuvitella mikä riemunhihkaisu pääsi ilmoille kun huomasin teen seassa pieniä punaisia sydämiä. Ihania! Juuri tällaisista pienistä suloisista ylläreistä pidän. Katsokaa nyt vaikka miten söpöjä hippusia:

Teen kanssa mussutin Vilukissalta saamani punaisen neekerinsuukon (ja sehän todellakin on neekerin eikä minkään Brunbergin suukko!). Olipahan terveellinen aamiainen, mutta pitäähän sitä nyt välillä herkutella arkenakin. Sydänbiisi on itseoikeutetusti Celine Dionin My heart will go on, jonka myötä hehkutan jo nyt kolmen viikon päästä starttaavaa risteilyämme. Mä oon Jack ni oo sä Rose. Vai miten päin se meni?

"Near, far, wherever you are

I believe that the heart does go on

Once more you open the door

And you're here in my heart

And my heart will go on and on"

(Celine Dion - My heart will go on)

Sydämellistä ystävänpäivää!

Viikonlopun sapuskoja kuvina

Perjantaina kävimme syömässä ukkelin kanssa sipulihärkää ja chilikanaa Tikkurilan Oriental Housessa. Samalla matkalla kävimme katsomassa heittääkö maajussiperheen uusi tehosekoitin mustikat seinille vai ei. Ei heittänyt, mutta huulet herkullinen mustikkasmoothie kyllä värjäsi kauniin siniliilaksi. Toisella meistä oli iloinen mustikkasuu vielä seuraavana päivänäkin.

Lauantaina tyhjentelin kaappejani fenkolirisoton merkeissä. Huijausrisoton reseptillä mentiin tälläkin kertaa, sillä voita en käyttänyt ollenkaan ja juustona toimi parmesaanin sijaan kotoinen oltermanni. Liemenä käytin kasvislientä, mausteena cayannepippuria ja päälle heitin vielä torvisieniä kun ne niin kauniisti pyysivät päästä mukaan.

Sunnuntaina GooM-leskeyttäni harmitellessani ja edellisen illan kammomigreeniä muistellessani tein pari täytettyä kananmunaa. Halkaisin keitetyt kananmunat, poistin keltuaiset ja sörssäsin niiden sekaan lohipasteijaa. Lusikoin keltuaislohimössön takaisin omalle paikalleen ja koristelin koko kananmunuuden mustilla oliiveilla.

Tilasin jo joitakin aikoja sitten poppamieheltä chimichurria, mutta sattuneesta syntymäpäiväsyystä maustepurkki joutui piilottelemaan tovin ennen kuin sallin sen tulla ulos kaapista. Maustoin uudella ystävälläni uunikanankoiven sekä sen alle piilotetut paprikan suikaleet ja riisin. Mussutin iltaruokaani yksin Kuorosotaa katsellen ja ikävoiden iloisia laivaviestejä lähettelevää ukkelia. Onks se sit reiluu et toiset saa GooM-hörhöillä samalla kun toiset masentuu yksin tulevasta maanantaista? Ei oo. Mäkin tahdon GooMille.

Shalalaallalaallalaalla..

"Tie mulle näytä Amarilloon.."

Muutaman viime vuoden aikana Helsingin Amarillo on vakiinnuttanut paikkansa tämän tytön kantabaarina, ja yhä edelleenkin suuntaan sinne mieluusti, jos bilejalkaa sattuu vipattamaan. Nykyään baareilun määrä on tosin pienentynyt murto-osaan siitä mitä se oli joskus parin vuoden takaisena kesänä, kun roikuimme vähintään kerran viikossa Amarillon baaritiskillä Viljamia C-vitamiinilla tilaten.

Olimme Maajussin morsiamen kanssa jopa niin addiktoituneita rakkaaseen vakkariravintolaamme, että lähetimme sinne postikortin Rodoksen lomaltamme. Kyllähän nyt kahdessa viikossa tulee baaria ikävä, ja luulisi henkilökunnankin ihmetelleen, kun osa baarin vakiokalustosta katosi yhtäkkiä etelään kuin jekkubattery lasista. Ja mehän vain halusimme tunnollisina asiakkaina ilmoittaa olevamme kunnossa, ja tulevamme pian takaisin tanssimaan Torneroa.

Nyt kun olen vanha, viisas(?!?) ja väsynyt, on baareilu väistynyt kunnon yöunien, krapulattomien sunnuntaiden sekä matkarahaston kartuttamisen tieltä. Kuitenkaan en osaa luopua rakkaasta Amarillostani kokonaan, joten liukastelin sinne eilenkin ukkelin kanssa iltaruoalle.

Olin himoinnut Amarillon karitsaa jo muutaman tovin, ja kuten edellisessä kirjoituksessanikin totesin, ainoa tapa selviytyä ruokahimosta on syödä mielen valtaavaa ruokaa mahdollisimman pian. Tässä ei mitkään aika ja odottaminen auta. Kun pakkomielle tulee, on se toteutettava!

Kamera unohtui kotiin, mutta kuvan sijaan voin kertoa, että Ranchero Lamb & Chevre on Cantina Westin hevosen jälkeen yksi parhaista mutustelemistani ravintola-annoksista. Lautaselta löytyy karitsan paahtopaistia, vuohenjuustoa, paholaisen hilloa, kirsikkapunaviinikastiketta, coleslawta ja ihanan rapeita Crispy Slice -perunoita. Maista ihmeessä ja jää vielä lasillisellekin, varsinkin jos on lauantai. Tuolloin voit nimittäin nähdä tanssilattialla uskomattoman tyylikkäitä suorituksia erään hölkkääjän toimesta. Ymmärrät kyllä sitten, mitä tarkoitan..

"Tie mulle näytä Amarilloon,

sinne kuulun kuin puolukat hilloon.

Suorin tie nyt Amarilloon,

ja luokse neidon kauneimman."

(Danny - Amarillo)

Mielitekoja ja iloisia ylläripylläreitä

Aijai, vähänkö alkoi tehdä mieli valkohomejuustoa! Oikeastaan mätitahnakin olisi ihanaa nyt. Ja Oltermanni. Oijoijoi ja aijaijai..

Liian usein mieleni valtaa pakottava tarve saada jotakin tiettyä ruokaa tai ruoka-ainetta. Eikä kyseessä ole mikään pieni tarve vaan valtava HIMO, joka kestää ja kestää kunnes vihdoin saan haluamani annoksen nenän eteen. Millaisistakohan raskausmieliteoista tulen kärsimään jos joskus (vuosien päästä siis, elkää turhaan peljästykö..) aion lisääntyä, kun ilman mahaakin saan kehitettyä näin järkyttäviä ruokahimoja. Huh.



Tällä kertaa ryntäsin siis juustohyllylle ja nappasin ehdottoman lempparini Castellon valkohomejuustopaketin koriini. Mukaan pääsi myös Oltermanni, jota kaavailin paahtoleivän ja mätitahnan kaveriksi. Mutta voi itku ja murhe! Kaupassa ei joko ollut mätitahnaa tai sitten minä en vaan löytänyt sitä (jälkimmäinen on todennäköisempi vaihtoehto). Mitäs nyt sitten? Oranssia tahnaa oli saatava, joten tyydyin lohipasteijaan. Hyvää ja suolaista sekin.

Samalta kauppareissulta mukaan tarttui fenkoli, jonka maistamista herra isokokki isäni oli suositellut jo muutamaan otteeseen. Olin kuullut huhuja, että fenkolista joko tykkää ja paljon, tai sitten sitä vihaa. Hieman siis epäilytti tuleva ruokaelämykseni, mutta fenkoli sopi kuin sopikin oikein hyvin väsäämiini herkkuleipiin. Päivän toinen iloinen yllätys oli, kun puhelin soi ja ukkeli ilmoitti tulevansa yllätysvierailulle viiden minuutin päästä. Voi mikä riemun päivä! Kaikkeja kivoja yllätyksejä vaan satelee!

Yllättävän hyviin iltapalaleipiin tarvitset:

- ruisleipää

- jääsalaattia

- fenkolia

- valkohomejuustoa

- lohitahnaa

Paahda ruisleipää joululahjaksi saamallasi leivänpaahtimella. Pilko fenkoli ja paista sitä valkosipuliöljyssä niin, että rehu hieman ruskettuu. Uihh, mäkin tahdon ottaa aurinkoa ja ruskettua..

Lado leivän päälle jääsalaattia, sitten kuumaa fenkolia, jonka päällä valkohomejuustosiipaleet sulavat ihanan pehmeäksi. Minä olin pitänyt omaa juustopalastani huoneenlämmössä jo tovin ennen leipien kasaamista, sillä tunnettu tosiasiahan on, että lämmin valkohomejuusto maistuu paremmalta kuin jääkaappikylmä. Kokeiltu on. Pursota johonkin väliin vielä lohipasteijaa ja nauti. Hyvaaaaa...

Bücklingiä ja timjamiriisiä

Olen huomannut, että vaikka olen maanantaisin maailman tylsistynein otus, jaksan silti aina kokkailla pitkän ja väsyttävän työpäivän jälkeen. Yleensä maanantairuoka syntyy kaapeista löytyvistä ainehista, sillä vaikka jaksankin laittaa ruokaa, niin kauppaan en sentään mene inhokkiviikonpäivänäni. Joku raja hei sentään reippaudellakin!

Tällä kertaa päätin käyttää yhden kaapissani loikoilevista kalapurkeista (tai sen sisällöstä), ja jotta ruoka olisi varmasti epäilyttävää, kaivoin myös tomaattimurskapurkin esiin. Hitot allergiasta, nyt tekee mieli tomaattia! Uskottelen sitäpaitsi aina itselleni, ettei kypsä tomaatti mitään oireita aiheuta, niin kuin ei aina aiheutakaan. Unohdetaan ne kerrat, kun punainen ystävämme rikkoo huuleni niin, että melkein kaikki mahdollinen ruoka kirvelee suussani vielä parin päivän jälkeenkin..

Asiaan. Kaikki ruoanlaittohan alkaa sipulin pilkkomisella ja pannulla kuullottamisella, niin siis tämäkin maanantaikalasemme. Samaan aikaan on hyvä laittaa riisit kiehumaan kasvisliemeen, ja lisätä vähän valkosipuliöljyä pannulle. Aikaisemmin kun lurahti vahingossa ihan tavallista, ja valkosipuliöljy on vaan niin hyvää, että sitä on laitettava joka ruokaan. Seuraavaksi pannulle lennähtää haarukalla rikottu kalafile, mitä lie lajia hän nyt edustaakaan..? Katsokaa kuvasta niin ehkä tiedätte:



Saksankieliset ymmärtävät paketin perusteella kyseessä olevan savusillin. Kuulostaapa pahalta.. puhutaan mieluummin bücklingistä, se on jotenkin eksoottisempi ja, noh.. saksalaisempi. Ei siis hyvä sekään.

Nojooh, unohdetaan suosiolla kalasemme nimi ja heitetään tomaattimurskaa pannulle, maustetaan seos valkosipuli-chilikastikkeella, chilijauheella sekä timjamilla. Humpsautetaan riisinkin sekaan timjamia kun on tuo tarha-ajuruohopurkki (Voi luoja taas mikä nimi! Ymmärrän hyvin miksi timjami on vakiintuneempi nimitys..) kerrankin esillä. Yllätytään miten maistuvaa maanantaikoomasössöstä tulikaan. Harmitellaan kun annos on liian pieni ja tehdään lisää. Sitten nukkumaan, onhan kello jo puoli yhdeksän.

Tipattoman loppu

Synttärikakun ohjetta voi kysellä ukkelin äidiltä. Minä osaan kertoa vain, että se oli hyvää ja sitä oli paljon.

Mimosat

Keltaisen keittiön tipaton päättyi ukkelin synttärien ja tupareiden merkeissä. Juhlapäivä aloitettiin tyylikkäästi Mimosalla, johon tulee puolet mehua ja puolet kuohuviiniä. Perinteisesti Mimosaan kuuluisi laittaa appelsiinimehua, mutta me kapinoimme ja käytimme mandariini-banaani-sitruuna nektariinia, joka sopi mielestäni paljon paremmin kuin tylsä ja tavallinen appelsiinimehu.

Mimosaa olen nauttinut ennenkin, muun muassa Turussa aamuviideltä ennen GooMille kirmaamista, sekä Malmilla olisiko ollut juhannuksena, ennen Rodoksen matkaa tai molempina kertoina? Mimosa on kivan juhlava tapa aloittaa päivä, ja koska drinkissä ei ole paljon alkoholia, ei se aiheuta edes paheksuttavaa aamukänniä. Paitsi ehkä tipattoman tammikuun jälkeen, jos juo enemmän kuin yhden lasillisen. Nimimerkillä: Join kolme.

Kunnon pileisiin kuuluu myös booli, johon hommattiin:

- kirkasta viinaa

- omenalikööriä

- omenamehua

- alkoholitonta päärynäsiideriä

- spriteä

- omenakivennäisvettä

- limeä ja carambolaa koristeeksi, sekä tietysti jäitä

Baarissa keskityin muun muassa terveellisiin marjoihin. Olinhan juuri ollut pipinä, joten vitamiinipommit mustikkashotti ja mansikkamargarita tekivät hyvää toipilaan kunnolle.

Ja illan biisihän oli tietysti:

"Jee-eee!
Paratiisi Veenuksen,
Planeetta sädekehän öisen.
Jee-eee!
Säteilevän rakkauden,
On nimet ja muistot menneisyyden."
(Remu - Planeetta)

Oliko kukaan muu hämmästynyt kun Remua ei valittu edustamaan Moskovaan?