Huijausrisottoa

Välillä täytyy mennä sieltä missä aita on vähän matalammalla. Niin mentiin myös maanantaina kun keltaisessa keittiössä kokkailtiin risottoa. Oikeaoppiseen risottoonhan tulisi kuivaa valkoviiniä noin desilitra, mutta enhän minä nyt noin vähäisen määrän takia viitsinyt korkata viinipulloa. Loputhan olisi pitänyt tietysti juoda, ja vielä arki-iltana, mitähän pomokin siihen sanoisi? Skippasin siis viinin ja tyydyin pelkkään lihaliemeen.

Italialainen viimeistelee risottonsa aimo nokareella voita ja raastetulla parmesaanijuustolla. Mutta koska en ole italialainen, päätin jälleen oikaista ja jätin voin kokonaan pois. Parmesaaninkin korvasin grana padanolla, joka on niin läheistä sukua parmesaanille, että tuskinpa edes huomaisit eroa, varsinkin jos valehtelisin oikein sujuvasti käyttäneeni aitoa parmigiano reggianoa eli parmanjuustoa eli parmesaania. Eikö yksi nimi per juusto voisi riittää? Tässähän menee heikompimuistinen ja -älyinen kohta ihan sekaisin.

Huijauksistani huolimatta risotto maistui kuin maistuikin risotolta ja vieläpä hyvältä sellaiselta. Mahakin tuli täyteen vaikka kevensin riisimössöäni hieman voin määrää säätelemällä.



Suppilovahverorisoton huijausversioon tarvitset:

- sipulia
- suppilovahveroita
- lihalientä
- risottoriisiä
- grana padano -juustoa
- hieman voita tai öljyä

Ja kuten niin usein ennenkin, tämäkin ruoka alkaa sipulin pilkkomisella ja voissa tahi öljyssä kuullottamisessa. Minä jaksoin pyöritellä sipulisilppua pannulla vain hetken, kunnes heitin riisit mukaan ja paistoin niitä pienen voinokareen kera. Sipuli ehtii kyllä pehmetä riisin mukana, joten sinne vaan riisit ja sipulit samaan pataan paistumaan. Hyvää tulee, luota muhun.

Ainiin, lihaliemi pitää lämmittää myös aikaisessa vaiheessa. Sitä lisäillään kuullotetun riisin joukkoon noin kauhallinen kerrallaan sitä mukaa kun edellinen satsi on imeytynyt. Jatka liemen kanssa läträilyä koko ajan sekoitellen, kunnes riisi on sopivan pehmeää. Pieni purutuntuma kuuluu aitoon risottoon, joten ihan mössöksi riisiä ei tarvitse päästää, ellei nyt ihan välttämättä halua.

Jossain vaiheessa voit heittää suppilovahverot mukaan seokseen. Minä taisin kärsimättömänä laittaa ne riisin ja sipulin joukkoon heti alussa. Ja nytpä on sitten kaikkia kolmea kuivattua joululahjasientä kokeiltu. Alkaa jo nyt surettaa kun tiedän niiden loppuvan joskus, todennäköisesti melko piankin. Iloisimmin yllätti torvisieni, johtuen varmaankin siitä etten tuntenut kyseistä sieniystävää kovin hyvin aikaisemmin. Kanttarelli ja suppilovahvero sen sijaan olivat jo vanhoja tuttuja, joten niiden maukkaus ei enää tullut yllätyksenä.

Ja nyt ollaan vähän ilkeitä, sillä riisistä puhuttaessa on aina kuittailtava Vilukissalle eräästä kerrasta kun matkustimme autolla keskustaa kohti ja tutustuimme lähemmin riisiin. Ei kerrota kuitenkaan sen enempää, ettei kenenkään ruokahalu kaikkoa. Samalla reissulla tutustuimme myös mynthoneihin, mutta jätetään sekin tarina kertomatta, jos ei muuta niin turvallisuussyistä.

Sienien myötä päästiin taas syystunnelmiin ja lokakuuhun:

"Jos tahdot tietää mitä on pimeä
Asu luonani lokakuu
Jos tahdot nähdä mitä on valo
Pysy luonani kesään

Nämä aamut päivä voi oottaa
Pian se saa yöksi jäädä
Nämä sateet ja pakenevat pilvet
Aavistan taivaan

Kuuletko äänet ja äänettömyyden
Näetkö taakse harmaan
Sinua katson ja sinua kosketan
Ja sinä tulet mukaan"
(Maarit - Jos tahdot tietää)