Jimi Pääkallon muussi

Kuten annoksen koosta voi päätellä, tällä kertaa nälkä ei ollut iso.

Löysin kesällä jostakin päin nettiä kivan perunamuussiohjeen, jossa perunoiden lisäksi muussattavaksi pääsi ainakin valkosipulia. Simsalabim, taikasana! Nimittäin kaiken missä on valkosipulia on pakko olla hyvää. Tämä perunamuussi oli jollakin perusteella saanut Jimi Pääkallon nimen, joten sillä nimellä minäkin sovellettua sörsseliäni kutsun. Helpompi muistaa kun on vähän erikoinen nimi. Noinkohan vanhempanikin ajattelivat minua nimetessään?

Suuri oivalluksenihan on siis se, että perunamuussissa voi olla muutakin kuin perunaa. Niinpä keittelin perunapalasten lisäksi porkkanaa ja sipulia, ja muussasin tavoilleni uskollisena PALJON valkosipulia mukaan. Valkoinen sipuli on siinäkin mielessä hyvä ystävä, että sen hotkimisen ansiosta seuraavana päivänä saa mukavasti tilaa ruuhkajunassa. Pari henkäisyä lähimpiä ihmisiä päin ja johan mahtuu paremmin matkustamaan!

Jotta muussini ei vahingossakaan muistuttaisi normaalia perunamuussia, lurautin sinne voin/margariinin ja maidon sijaan öljyä marinoitujen valkosipulien purkista. Itse kynnethän olin syönyt jo ajat sitten, mutta niiden kotina toiminut mausteliemi oli jäänyt jääkaappiini odottamaan sopivaa hetkeä tehdä comeback. Ja pakko myöntää että chilin makuinen valkosipuliöljy toi mukavaa potkua tähän ruokaan.

Muussin kaveriksi lautaselle pääsi salaattia ja tonnikalapihvi, jonka nappasin kaupan pakastimesta, sulatin, pyyhin talouspaperilla kuivaksi ja paistoin pannulla niin että se jäi sisältä hieman punaiseksi. Sitruunamehu olisi varmasti sopinut pihvin päälle, mutta jostakin syystä niin sitruunat kuin siitä tehty mehukin piiloutuvat minulta joka kerta kun yritän metsästää niitä kaupasta. Ei sitten, en ois halunnutkaan!

Jimi Pääkallosta (anteeksi siis Jimi Constantinesta, kuinka monta kertaa ihminen voi vaihtaa nimeään?!) tulee väistämättä mieleeni säälittävä telkkariesiintymiseni lasten ja nuorten Iines-ohjelmassa. Siellä sitä istuttiin Jimi Pääkallon kitara sylissä, herran itse yllyttäessä minua soittamaan sitä, samalla kun kameramies tunki työvälinettään yhä lähemmäs ja lähemmäs. Emmä osaa, pelottaa! Kiitoksia Ylelle myös siitä että muistitte esittää kyseisen ohjelman vielä uusintanakin, jotta viimeisimmätkin lukiotoverini pääsivät kertomaan minulle että "hei, sä olit telkkarissa". Todellako? Itse en huomannutkaan moista tapahtumaa.

Meinasin laittaa tähän Clichén Why is it so beautiful -biisin sanoja, sillä näitä Jimin päästä putkahtaneita lauseita on tullut huudettua teinikänneissä bändin keikalla, ja taisipa kyseinen biisi soida Iines-ohjelmassakin, mutta.. no käykääpä itse googlaamassa sanat niin ehkä ymmärrätte..

En minäkään sentään ihan kaikkea roskaa suostu tänne laittamaan.