Tulinen tomsku

Syksyisten ruokien voittoputki jatkuu keltaisessa keittiössä. Tällä kertaa kynttilöiden valossa kokkailtiin tomaattikeittoa ja vieläpä mukavan tulista sellaista. Olin himoinnut tätä herkkua niin antaumuksella jo pidemmän tovin, että unohdin (tarkoituksella) lievän tomaattiallergiani, joka aiheuttaa ylimääräisen tulisuuden (tai ihan vain kivun) suuni syövereissä.

Yleensä tämän kirvelevän tuntemuksen saa kuitenkin aikaan vain tuore tomaatti, joten keittoa ja muita lämpimiä tomaattiruokia mussutan silloin jos tällöinkin. En silti voi mennä takaamaan että keitto maistuu sinun suussasi yhtä tujulta kuin minun suussani maistui, sillä tutkimattomia ovat allergian tiet ja täytyy myöntää, että hieman ihmettelin keiton korkeahkoa tulisuusastetta verrattuna siellä muhineiden mausteiden ja chilin määrään. Myös aamulla havaitsemani punaisuus huulissa ja ylähuulen alaosan rikkoutuminen pisti miettimään allergian tosissaan ottamista, mutta en silti suostu syyttämään keittoani moisesta. Ystävät eivät tee niin toisilleen, eiväthän?

Joka tapauksessa, oli kyseessä allergia tai ei, hyvää illalliseni oli ja aion syödä tänäänkin samaista keittoa ennen pään tyynyyn painamista. Vaikka tekee kipeää niin ei haittaa.

Punainen soppani sai sisällökseen erinäisiä jämiä jääkaappini kätköistä, ja tomaattisössöäkin oli lopulta kolmea eri lajia: kaltattuja tomaatteja purkista, paseerattua tomaattia tölkistä ja kaupan valmiin pastakastikkeen jämät. Lisäksi keittoa pääsi maustamaan pieni luraus ystävääni Jim Beamia, jonka ensiesittely tapahtui chili con carnen yhteydessä.

Ensiksi kattilan pohjalle lurautettiin öljyä ja heitettiin yhden kuolleen sipulin jäänteet pehmenemään. Kohta mukaan pääsivät kolme valkosipulin kynttä ja chilin palko niin ikään silputtuina. Hetken muhittuaan joukkoon liittyivät kanaliemi sekä aiemmin luettelemani tomaattituotteet. Ideointivaiheessa selailemissani tomaattikeitto ohjeissa mainittiin joko liha- tai kasvisliemi, EI kanalientä. Mutta minkäs sille voi jos on itsepäinen jopa itseään kohtaan, ja jos mä haluan laittaa kanalientä niin mä laitan kanalientä. Ja hyvinhän se joukkoon sopi, ei pidä syrjiä toista vaikka onkin hieman keltaisempi kuin muut..



Ja takaisin asiaan: Liemen (minkä ikinä nyt sitten valitsetkaan), tomaattimössöjen ja Jim Beamin kanssa lisäsin keittooni myös jääkaapista löytyneitä kidneypapuja. En ole papujen ylin ystävä, mutta tiettyihin ruokiin ne sopivat. Sekaan siis vaan ja kannen alle porisemaan. Mausteita voi lisätä mielen mukaan, minun kattilaani livahti hieman mustapippuria.

Kun keitto on muhinut jonkin aikaa, hurautellaan se sauvasekoittimella soseeksi ja syödään hyvällä ruokahalulla. Tällä työn raskaan raatajalla oli niin kova nälkä että keiton seuraksi paistui uunissa myslisämpylä, jonka päälle siipaloin pari palaa vuohenjuustoa. Sillä vuohenjuusto ja tomaatti ne yhteen soppii..

"..hei olitko se sinä kun tarjoilit sen keiton
sulla oli syntisen kaunis suu
tahtoisitko olla se jonka päälle tuon peiton
kun sä pyydät viereeni tuu.."
(Lemmenkipeet - Hullu mies)