Kesäterveiset, kesäterveiset, KEEsäterveiset!

Vietin kesällä samaan aikaan lomailleen ystäväni kanssa päivän yhdessä, jolloin teimme kaikkea mahdollisimman kesäistä puolipilvisestä ja ei-helteisestä säästä huolimatta. Päiväämme sisältyi muun muassa uimarannalla ja terasseilla heilumista, saunomista, jokeen pulahtamista ja nurmikolla pyörimistä. Tai minä lähinnä otin vastuun pyörimisestä takapihan nurmikkoestradilla, samalla kun ystäväni teki voltteja ja kärrynpyöriä vieressä. Minun vaivalla pylläyttämäni kuperkeikka ei ollut ihan yhtä hieno temppu kuin ystäväni puolivoltti, mutta tunsin silti itseni ihan tarpeeksi taitavaksi sirkusnaiseksi.

Täydellinen alku täydelliselle kesäpäivälle oli kuohuviiniaamiainen parvekkeellani nautittuna. Tykötarpeet oli hankittu jo edellisenä päivänä, joten tie parvekkeen tuolille kävi lähes suoraan sängystä. Mitä nyt pyörähdin ensin juna-asemalla ystävääni vastassa, meikkasin ja laitoin hiukset, mutta siitä huolimatta voidaan ainakin leikkiä että olimme vastaheränneitä ensimmäisiä lasillisia kilistellessämme.

Kuohuviinin lisäksi aamiaiseemme kuului mansikoita, tuoremehua, katkarapuleivät, kinkkujuustotoastit ja jälkiruoaksi Pätkis-muffinssit ja isot mukilliset lattea. Äläkä nyt yhtään väitä siellä vastaan, kyllä aamiaiseenkiin voi kuulua jälkiruoka. Varsinkin kesällä, lomalla ja jos kuohuviiniä riittää koko aterian ajaksi.

Katkarapuleipiin tarvitset:

- leipää (olisitko arvannut? )
- juustoa pari siivua

- salaatinlehtiä

- katkarapuja (tämäkin voi tulla jollekin yllätyksenä)

- majoneesia
- sitruunapippuria
- kurkkua

Ja marssijärjestys on seuraava: Lado leivän päälle juustoviipaleet ja salaatinlehdet. Sekoita katkaravut, majoneesi ja pieni tumautus sitruunapippuria jossakin mielestäsi sekoitukseen soveltuvassa astiassa, ja tee sörsselssönistä tarpeeksi suuri keko leivän päälle. Jos keltaisessa keittiössä olisi ollut sitruunaa olisin lurauttanut sitä mukaan, ja olisin kenties käyttänyt hapanta ystäväämme myös koristeena. Mutta koska sitruunaa ei ollut, yritin koristella leivät vain yhdellä säälittävällä kurkkuviipaleella. Niin hyvää tästä tuli koristelun vähyydestä huolimatta, että himo jäi päälle ja tein samaisia leipiä itselleni muutamaan otteeseen seuraavinakin päivinä.

Vaikka keltaisessa keittiössä harvoin tihrustetaan reseptejä niin leipomukset tämä leipuri vääntää tarkasti reseptin mukaan, ettei vaan mene mikään pieleen (ja joskus menee silti). Joten kerrankin minulla on antaa tarkat ohjeet, netistä pöllityt, nyt ei vaan muistu mieleen että mistäpä tarkalleen. Pätkismuffinsseja saat joko 12 isoa tai 15-20 pientä seuraavia ohjeita noudattamalla:

Tarvitset:

- Pätkis Mini Bites -pussin

- 150 g voita tai margariinia

- 1,5 dl sokeria

- 2 munaa (kanan)

- 3,5 dl vehnäjauhoja

- 2 tl leivinjauhetta

- 2,5 rkl kaakaojauhetta (eikä mitään Oboyta sit kaverit, vaan ihan ehtaa tummaa pahaa kaakaojauhetta)

- 1,5 dl maitoa tai kermaa

Rouhi puolet Pätkis-pussin suklaista veitsen avulla jonkinmoiseksi rouheeksi. Ei tarvitse olla kovin tarkka palasten samankokoisuuden kanssa, tai minä en ainakaan jaksanut mitata millimetrimitalla rouheitani. Laita pari Pätkistä suuhusi, mielesi tekee kuitenkin. Säästä loput muffareiden sydämiksi.

Vaahdota voi tai margariini sekä sokeri, lisää joukkoon munat, yksitellen käy kätevämmin. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan maidon tai kerman kanssa. Lopuksi nostele Pätkis-rouhe nuolijalla sekaan, lado tahmainen taikina muffinssivuokiin ja laita jokaisen keskelle Pätkis -suklaasydän. Nuole taikinaiset sormesi.

Paistele muffinsseja 225 asteisessa uunissa n. 12-15 minuuttia ja syö vähintään yksi heti kun epäilet suusi kestävän muffinssin kuumuuden. Keltaisessa keittiössä muffareita yritettiin säästellä aamuun sillä tuloksella, että keskellä yötä makoisan muffinssiunen herättämänä tepsutti uninen tyttö läpi pimeän kämpän hakemaan muffinssin mussutettavaksi sänkyyn. Ja sitten kauniita unia murujen keskellä!

"Tästä kesä voi alkaa

Nosta tanssien jalkaa

Kohta pääsee rytmiin

Hypnoosiin ja transsiin

Päättymättömät illat,

polttamattomat sillat

Aamuhetken taikaa,

keskikesän aikaa"

(Valvomo - Mikä kesä?)

Kukaan ei ole varmaan kuullut ylläolevaa biisiä aiemmin? Eikä ketään ärsytä se?

Minua ei ärsytä, tuleehan siitä mieleen lempivuodenaikani kesä. Enemmänkin minua tällä hetkellä ärsyttää omat sormeni ja pääni, jotka päättivät suorittaa laissa kielletyn teon, eli kesän muistelemisen heti alkusyksystä! Voihan haikeus!