Ovet auki uuteen maailmaan..

Tadam! Tässä se nyt on, keltaisen keittiön blogi! Lähes samaan aikaan perustettu kun sain oman rakkaan ja kauan himoitun keittiöni, jonne on tullut kerättyä tavaraa jo montamonta vuotta ennen heinäkuussa tapahtunutta muuttoa pois äidin helmoista ja lapsuuskodin oranssisävyisestä keittiöstä. Tavaroiden hiukka aikaisen keräilyn syynä on ollut sen varmistaminen, että omasta keittiöstä löytyy heti alusta alkaen niinkin tärkeitä välineitä kuin kalanruotopihdit, sitruspuserrin, munanleikkuri ja valkosipulipuserrin. Ai eikö muka oo tärkeitä?

Näiden välttämättömien hankintojen lomassa pari perusasiaa pääsikin sitten unohtumaan.. Voi sitä tuskaa kun tulin eräänäkin kesäiltana kotiin nälkäisenä kuin veljen koira (juustoterveiset Kodalle!), mahan huutaessa pinaattikeittoa ja silmissä vilkkui kuva ihanasta vihreästä soosista kananmunan kera. Ja kaapissa ei ollutkaan kuin yksi kattila! Tahtoo keittää kananmunan ja sulattaa pinaattikeiton samanaikaisesti! Nälkä ei anna armoa odotella ensin kananmunan valmistumista ja sitten vasta keiton hiiidaaastaaa sulamista kattilassa. Joten päräytin keiton paistinpannulle ja kananmuna sai kunnian käyttää ainokaista kattilaa porekylpyynsä. Ja sitten tämä tyttö lähtikin kattilaostoksille, tai oikeastaan kattilapöllimisille iskän keittiön kätköihin, kiitos iskä!

Keltaisessa keittiössä pätee ihan omat sääntönsä. Ei turhia mittailuja, paljon kokeiluja, intoa enemmän kuin taitoa ja reseptienkin käyttäminen on vähän niin ja näin.. Tästä se siis alkaa: Keltaisen keittiön tapahtumien kirjaaminen ja seuranta. Kenties emännän elämästäkin paljastuu yhtä jos toistakin ruokailujen ohessa. Tervetuloa!

"..Tervetuloa mun maailmaan
ja niin sä astuit silmukkaan
Tervetuloa nyt juhlitaan
ja niin sä putosit kuoppaan

Sä kuljet minun rinnalla sellaisissa hetkissä
kun ei voi tietää todella olevansa hereillä

Sä et kai tainnut tietääkään
että suakin tarkkaillaan.."
(Apulanta - Tervetuloa)

Miten ylläoleva biisi liittyy tähän blogiin jäänee arvoitukseksi kirjoittajalle itselleenkin, mutta kun tervetuloa pitää toivottaa, niin voisiko sen kauniimmin tehdä kuin laulamalla? Öh, tällä lauluäänellä.. Mutta joka tapauksessa olkoon tuo tästedes virallinen keltaisen keittiön tervetuliaisbiisi. Varokaa silmukoita ja kuoppia!