Puoli kiloa päivässä

...eli keltaisen keittiön terveysvalistusta kansalle, olkaa hyvät:

Jonkun mainosmiehen tai -naisen tavoite lienee täyttynyt, niin puhkikulunut tuo "Puoli kiloa päivässä" -rallatus on. Minäkään en osaa enää lukea sitä normaalilla äänenpainolla ja -sävyllä, vaan poikkeuksetta kyseinen lause tulee luettua hiljaa mielessäkin iloisesti lallatellen. Vaikka rallatus ja sen kuuleminen hipoo jo ärsytysrajaa, on sen sanoma kuitenkin hyvä. Keltaisessa keittiössä ainakin on huomattu kuinka hyvä olo kasviksista, vihanneksista, hedelmistä, marjoista ja muusta terveellisestä tulee jos niitä tunkee tarpeeksi suuhun (ja muistaa myös nielaista). Näillä eväin saavutettu hyvä olo koskee niin henkistä kuin fyysistäkin puolta.

Keltaisessa keittiössä onkin totuttu piilottamaan terveellisyyttä lähes jokaiseen ruokaan. Teen myös muutaman kerran viikossa salaattia töihin evääksi. Työviikon aikana 1-3 kertaa on sopiva määrä, enemmästä voi tulla kyllästyminen, enkä tahdo joutua tilanteeseen jossa kasvikset pursuavat korvistakin ulos. Mahtaa olla inhottava tunne nimittäin.. Lienevätkö topsitkaan enää siinä vaiheessa kovin suureksi avuksi?

Epämääräisen näköinen pilkkukastike sisältää mustaa Cavi-Art -leväkaviaaria, kermaviiliä ja sipulisilppua.

Ja anteeksi häiriö, tässä välissä on vaan ihan pakko lähettää laivaterveiset Tuplavirheen toiselle puoliskolle! En vaan voi katsoa noita mustia pilkkuja ilman sinua.

Kyllästymisen torjuntaan auttaa myös salaatin sisällön vaihtelu. Perusaineina lähes jokaisessa eväsrasiallisessani on kurkkua, paprikaa ja oliivia, lisäksi usein myös salaattia (näidenkin laatuja voi vaihdella, tällä hetkellä suosikkini on lollo rosso), sipulia ja pinjansiemeniä. Loppu onkin sitten mielikuvituksesta ja kokeilunhalusta kiinni, ja näitä ominaisuuksiahan keltaisessa kyökissä riittää joskus ihan liiallisuuksiinkin asti. Kannattaa myös muistaa ettei salaatin maustaminen ole kiellettyä. Eli maustepurkit esiin kaverit!

Viimeisin tekeleeni sisälsi sipulia, kurkkua, kolmea eriväristä paprikaa, tummien viinirypäleiden puolikkaita, päärynää, vihreitä paprikatäytteisiä oliiveja, juustotäytteisiä jalapenoja kolmeen osaan pilkottuna, pinjansiemeniä sekä mustapippuria. Päälle tein uunissa munakoisovuohenjuustokiekkoja. Okei anteeksi huijasin, olin pöydän ääressä niitä kasatessani, en uunissa..

Yleensä salaattini pääainekseksi joutuu edellisen illan raukkajämät, jotka eivät ole mahtuneet mahaani kavereidensa kanssa. Näin ollen salaateissani pääosaa ovat esittäneet vuorollaan tonnikalapihvin palaset, kalkkunafileen jämät, leväkaviaari kermaviilin ja sipulisilpun kera, kanttarellimuhennos sekä paistettu halloumijuusto näin muutaman mainitakseni.

Tämän salaatin päällä lekottelevat halloumiviipaleet sekä paahdetut kikherneet

Halloumista sen verran, että ennen käyttöä sitä kannattaa liottaa hetki kylmässä vedessä, on nimittäin melkoisen suolainen kaveri kyseessä. Minähän en ekalla kerralla tätä neuvoa noudattanut, vaan olisi kyllä pitänyt, varsinkin kun olen tottunut hyvin vähäsuolaiseen ruokavalioon. Mutta hyvää se oli silti, varsinkin kun salaatti raikkaudellaan peitti liian suolaisuuden alleen. Ensi kerralla kuitenkin otan neuvosta vaarin ja päästän juustoystäväni hetkeksi kylpyyn ennen pannulle päräyttämistä.

Näiden esimerkkieni lisäksi perinteiset feta-, tonnikala-, kana-, vuohenjuusto- ja katkarapusalaatitkin ovat mainioita vaihtoehtoja. Kannattaa myös aina kurkistaa mitä avattua kaapista löytyy ja työntää löydökset kaikki yhes koos mukaan salaattiin. Juustosta leikatut kuutiot, leikkelesuikaleet, hedelmät, sienet, marjat, kaikki. Hyvää tulee. Ja kroppa kiittää.