"It's getting hot in here..

..so take off all your clothes".

Nellyn käskyä noudatti tämäkin alaston kokki, joka viipotti eilen kalsareillaan pitkin kämppää yrittäen tehdä miljoona asiaa samanaikaisesti, yhtenä niistä chili con carnen sekä tämän päivän evässalaatin valmistaminen. Vaatteista eroon hankkiutuminen ei tosin johtunut kuumuudesta vaan päinvastoin kylmästä ja sateisesta syyssäästä, joka sai housun lahkeet muuttumaan läpimäräksi lähes polven korkeudelle asti. Näillä pätkäsäärillä se ei tosin ole mikään päätähuimaava korkeus.

Ja äitihän sanoisi siinä vaiheessa kun lahkeet on märät, että pitääkö sitä jokaiseen lätäkköön mennä hyppimään..
Vaikka itseasiassa en menisi varmuuteen että nämä sanat kuuluisivat juuri meidän äidille, joka todennäköisimmin löytyy itsekin rankkasateella ylipursuavan rännin alta virkistäytymästä. Mutta noin niin kuin yleensä äidit saattaisivat muistuttaa vilustumisesta ja kaikesta muusta ikävästä, joka voi kohdata innokasta vesilätäkössä hyppijää.

Syksy on siis saapunut. Maanantaina saunomisesta ja kynttilävarastojen tonkimisesta startanneet syksyn alkajaiset jatkuivat eilen ruoanlaiton merkeissä. Ja mikäpä muukaan sopisi hyvin syksyn viimaan kuin ah, niin tulinen ystävämme chili con carne à la Martina, johon tarvitset:

- jauhelihaa (koko paketti, mitä sitä turhaan säästelemään)
- pari sipulia
- tuoretta chiliä (1 palko)
- valkosipulia (4 kynttä)
- valmista pastakastiketta (mulla oli jotain tomaattista ja yrttistä sössöä)
- Jim Beam hot saucea (esittelen tämän kaverin kohta, kunhan jaksat lukea vähän alaspäin)
- kidneypapuja

Aloitellaan sipulin pilkkomisella. Minä sipulin ystävänä turautin palasiksi kaksi isoa keltasipulia, mutta vähemmälläkin varmaan pärjäisi. Heitä sipulit pannulle hetkeksi pehmenemään ennen jauhelihan tuloa mukaan. Oikeaoppisesta valkosipulimurskan ja chilisilpun lisäämisajankohdasta ei keltaisessa keittiössä ole kuultukaan, mutta tällä kertaa ne pääsivät mukaan siinä vaiheessa kun jauheliha oli jo saanut hieman väriä. Myös mustapippuri pääsi pilkuttamaan jauhelihaa tässä vaiheessa.

Ainiin, pienenä vinkkinä kokemattomille chilin käsittelijöille (itse kun olen niin kovin kokenut tämän yhden ja ainoan kerran jälkeen), ja miksei muillekin muistamattomille mummoille, että kannattaa pesasta kädet chilin pilkkomisen jälkeen. Voipi nimittäin kirvellä pikkasen jos menet epähuomiossa sörkkimään chilisillä käsillä silmiäsi..

Kun jauheliha on ruskettunut lisää joukkoon pastakastike ja noin pari teelusikallista Jim Beamia. Myös pavut pääsevät bileisiin tässä vaiheessa. Jos et tunne ja omista Jimiä, voit korvata sen toisella chilin palolla, palkolla.. vai miten se nyt sanotaankaan. Jimin kanssa yksikin chili riittää, ellet halua että tulee todella kuuma.





Kerrotaanpa tähän väliin hieman uudesta ystävästäni Jim Beamista, as promised. Sain kunnian tutustua Jimiin löytäessäni sen tuparilahjakoristani minttukaakaon ja tuplasuklaakeksipaketin välistä. Ystäväni Vilukissa oli pelastanut pikku-Jimin ties minkä kaupan pölyiseltä hyllyltä, ja toi sen hellään huomaani keltaiseen keittiöön. Siitä lähtien Jim on viettänyt aikaansa maustepurkkien seurassa turauttaen aina välillä sisältöään jos vaikka mihin ruoaksi kutsumaani sörsseliin.



Jim on hieman ujo kuvaustilanteissa, siksipä tämäkään otos ei ole kovin onnistunut..

Nyt kun chili con carnesi on porissut hetken pannulla niin että pastakastike ja Jimkin on lämmennyt, voit ryhtyä nauttimaan tuotosta valitsemasi lisukkeen kera.

Keltaisessa keittiössä hyödynnettiin viime viikonlopun kesänlopettajaisbileistä jääneitä nachoja, joita lämmitettiin hetki uunissa ennen kuin jauhelihamössö lävähti niiden päälle. Tänään illalla on taasen vuorossa perinteisempi chili con carne riisillä. Ja loput tulisesta syksynlämmittäjästäni menee pakkaseen odottamaan laiskaa, kipeää, darraista, kaupat kiinni- tai muuta sellaista päivää, jolloin ruoanlaitto ei ole ihan ykkössijalla.




Loppuun vielä Vilkkumaan avustamana toteamus siitä, että syksy on todella tullut, vaikka kuinka minäkin hippaloin lauantaina ulkona minihameessa ja kesäkengissä.

"..Katoksen maali jo rapisi
mä kesähameessa vapisin
tuuli paiskoi varoitusaitaa
tiellä kaupunkiin

Tuli vakava syksy ja toinenkin
minä väsyin hieman ja paljon unohdin
sen muistin mä kuitenkin
miten sä hengähdit hiljaa
sinne alle sotkuisen katoksen
kesä tuli niin äkkii ja häipyi hiipien
me valvottiin palellen
mul oli hiuksissa hiekkaa"
(Maija Vilkkumaa - Hiuksissa hiekkaa)