Porkkanapolenta

Tää teki pienen inventaarion blogitekstiensä arkistossa ja oho, sieltähän löytyi vaikka mitä jo aikoja sitten kokattua. Tää yrittäis nyt purkaa näitä vanhuksia esiin. Aloitetaan porkkanapolentasta.

Keltaisen keittiön ylähyllyllä nököttää pussi polentajauhoja, joita yritän muistaa käyttää, mutta harmillisen usein kuitenkin unohdan pienen pussukan isompien möhkäleiden taakse. Erään kerran löydettyäni jälleen kerran polentapussin kaapista, ajattelin kokeilla tehdä siitä jotakin uutta sekoittamalla hieman porkkanaa valmiin polentapuuron sekaan.

Keitin polentan pakkauksen ohjeen mukaan aivan normaalisti, mutta mikä ei ollut normaalia, oli vieressä poriseva kattila, johon kuorin porkkanaa kiehumaan. Kun porkkanat olivat pehmeitä, mörssäsin ne sauvasekoittimella vauvanruoaksi ja sekoitin mössön valmiiseen polentaan. Hyväähän siitä tuli, ei siis mikään huono kokeilu ollenkaan! Porkkanapolentan kruunasi sinihomejuuston palanen, joka suli ihanasti lämpimän puuron joukkoon ja toi suolaisuudellaan kivaa kontrastia makeahkoon porkkanamössöön.

Polentan kaveriksi tein jauhelihapötkylöitä, jotka maustoin tällä kertaa Maajussipariskunnan Turkista tuomilla mausteilla. Lisäksi vielä runsaasti paistettuja sipulirenkaita ja annos on valmis. Maistuis varmaan mulle uudestaankin.

This time for Africa

Olipa kerran Martina, nälkä, ruoanlaittoinspiraatio, epyktistä tuotuja mausteita, avattu wasabiputkilo sekä maku.fi -sivusto. Oli myös seuraavia raakalaisaineita:

- paketti jauhelihaa

- kaksi kananmunaa

- pippuria

- korppujauhojakin taisi olla vähäsen

- ja egyptiläistä maustesekoitusta, jonka nimestä ei ole mitään hajua

- 400 g maustamatonta jogurttia

- tuoretta korianteria

- hippunen suolaa ja toinen hippunen sokeria

- ja se avattu wasabi-putkilo jääkaapissa

- babyporkkanoita

- rakuunaa

- pari sipulia

Oli myös kamera, josta oli näyttö hajalla, joten postauksen kuvat on ottanut sokkokokkikuvaaja ilman minkäänlaista varmuutta siitä, mitä kohtaa hän oikeasti on kuvaamassa. Ei ollut helppoa se, mutta yllättävän hyviä kuvista silti tuli. Tai no hyviä ja hyviä, mutta kuvassa ainakin on ne asiat mitä niissä pitikin olla.

Sen pidemmittä puheitta tehdään ruokaa, joka tottelee nimeä egyptiläismaustetut lihapötkylät sekä wasabi-jogurttikastike. Kaverina lautasella on myös rakuunaporkkanoita ja paistettuja sipulirenkaita. Mukaan voi keittää vielä riisiäkin jos olet sitä mieltä ettei annos ole oikea annos ilman riisiä, perunaa tai pastaa. Ilman hiilarilisukettakin kuitenkin pärjää, varsinkin jos housusi ovat kesän aikana kutistuneet.

Ihan ensin laitetaan jogurtti valumaan kastiketta varten. Itse virittelen muovikulhon päälle siivilän, jossa on suodatinpussi ja suodatinpussissa on jogurttia valuttamassa turhat nesteet kulhoon. Tämä vaihe kannattaa tehdä jos käyttää tavallista tölkissä myytävää maustamatonta jogurttia, sillä se on hippasen liian notkeaa kastikkeeksi. Paksumpia Partaäijää ja Bulgarian jogurttia voi käyttää ihan sellaisenaankin. Jos joku ei tiennyt, niin Partaäijällä tarkoitan sitä muovista ämpäriä, jossa on Lindahlsin turkkilaista jogurttia ja kyljessä kuva turkkilaisesta miehestä, joka onkin kreikkalainen, ja joka on vaatinut 5 miljoonan euron korvauksia kuvansa käyttämisestä ilman lupaa. Sellainen on Partaäijä.

Kun jogurtti on valumassa tehdään taikina jauhelihapötkylöitä varten. Mörssää jauhelihan sekaan kaksi kananmunan valkuaista (tai koko kananmunan sisältö keltuaisineen jos et jaksa tehdä erottelua, ja jos housusi eivät ole kutistuneet kesän aikana) sekä riittävästi pippuria. Itse laitoin myös jotakin egyptiläistä maustetta, mutta koska kaikista keittiöistä ei varmastikaan löydy lomamatkalta raahattuja nimettömiä maustepusseja, voit tyytyä pelkkään pippuriin tai sekoittaa joukkoon lempimaustettasi. Mörssää taikinaa kunnolla, jotta ilmakuplat kaikkoavat sen sisältä ja massasta tulee tasaista. Näin pötkyläsi pysyvät varmemmin kasassa uunin armottomassa käsittelyssä.

Muotoile jauhelihasta pötkylöitä ja ripottele niiden päälle korppujauhoja (jota voi sekoittaa halutessaan myös taikinaan) sekä pippuria tai muuta maustetta. Minä laitoin pötkylöiden päälle myös hieman kuivattua valkosipulia, mutta sen voi jättää poiskin jos haluaa. Työnnä pötkylät uuniin ja ota ne sieltä pois kun ruskettuneet rassukat näyttävät valmiilta.

Ota valutettu jogurttisi esiin ja sekoita sen joukkoon korianteria, wasabia sekä teelusikan kärjellinen suolaa ja toinen kärjellinen sokeria. Wasabia voit laittaa noin pari teelusikallista, vaikka minä laitoinkin enemmän. Me nääs rrrrakastamme wasabia. Korianterinkin kanssa kannattaa olla varovainen, sillä sen persoonallinen maku ei ole kaikkien mieleen. Itse en ole suurin korianterin ystävä, mutta laitoin sitä ainakin kolmasosan kaupassa myytävästä puskasta ja lopputulos oli mieluinen.

Laita kastike jääkaappiin maustumaan siksi aikaa kun pötkylät kypsyvät uunissa ja paistat sipulista leikattuja renkaita pannulla. Sipulirenkaiden paistamisen lisäksi tässä välissä kannattaa myös sulattaa pakasteporkkanat ja lisätä niiden sekaan rakuunaa. Pieni loraus öljyä tai jopa hunajaa lisää rakuunaporkkanoiden maukkautta entisestään.

Kerää lautasellesi valmiita jauhelihapötkylöitä, porkkanoita sekä paljon sipulia, ja lorauta viereen kunnon kasa jogurttikastiketta (muista ottaa myös riisiä jos keitit sitä). Vie lautanen pöytään ja jammaile matkalla Shakiran biisin tahdissa. Tsamina mina eh eh, Waka waka eh eh.. Jos et kaatanut lautasta ruokineen lattialle afrikkalaisbiittien tahdissa heiluessasi voit myös syödä aikaansaannoksesi. Muussa tapauksessa jatka jammailua. Tsamina mina zangalewa (kuka nää sanat keksi?), This time for Africa.

Pirupariskunnan päivällinen

Keltaisen keittiön Pyhäinpäivän lounas oli nopeasti päätetty. Olimme ukkelin kanssa hetki sitten löytäneet Poppamiehen reseptit ja päättäneet testata niitä pian. Ja mikä olisikaan sopivampi päivä tulisten sapuskojen nauttimiseen kuin pirullinen Halloween. Reseptihelvetistä oli nopeasti valkattu lisukkeeksi wasabi-perunamuussi ja pääruoaksi värkkäämäämme jauhelihamurekkeeseenkin saimme inspiraation Poppamiehen ohjeista.

Wasabimuussiin tarvitset:

- 6-10 perunaa
- yhden sipulin
- köntsän voita
- maitoa
- wasabia eli piparjuuritahnaa

Varoituksen sanasena tiedoksi, että meillä ainakin meni tovi jos toinenkin kun metsästimme wasabia lähi-Cittaristamme. Tuubia ei meinannut löytyä mistään eikä myöskään myyjää, jolta olisi voinut pyytää suunnistusapua. Tutkimme turhaan maustehyllyn, maustesekoitukset, -kastikkeet ja kolosen, jossa sijaitsi kaikkia muita mahdollisia tahnoja, mutta ei piparjuuritahnaa. Lopulta kaikki hyllyt tutkittuani bongasin pötkelön osastolta, jossa sijaitsi sushitarvikkeita, nuudeleita ja muita etnisyyksiä. Sinne suuntaan siis ensi kerrallakin kun etsin jotakin erikoista, tai jos jotakin ei löydy sieltä, mistä sen kaiken järjen mukaan pitäisi löytyä.

Kun wasabi on muilutettu turvallisesti kotikeittiöön alkaa muussin teko aina niin ihanasta perunan kuorimisesta. Minä jaksoin kuoria jopa kaksi perunaa pää höyryten ja kuorijalla hermostuneena perunaa sörkkien, kunnes ukkeli ystävällisesti armahti minut inhoamastani keittiötyöstä nappaamalla kuorimaveitsen itselleen.

Kun perunoista on saatu piestyä kuoret pois pilkotaan ne pienemmiksi ja keitetään pehmeiksi. Seuraavaksi perunat mörssätään muussiksi niin että survimen kahva irtoaa, ja lisätään joukkoon lämmitetty maito sekä sulatettu voikökkäre. Sipuli pilkotaan aivan pieneksi ja lisätään raakana muussin joukkoon. Turauta putkilosta vielä kolme teelusikallista wasabia ja sotke ne keltaiseen perunamössöösi. Maista ja totea, ettei potkua ole vielä tarpeeksi ja lisää toiset kolme teelusikallista. Totea muussi herrrrrkulliseksi.

Valkosipuli-koskenlaskijamurekkeeseen tarvitset:

- jauhelihaa (me teimme kunnon köntsän melkein kilosta jauhelihaa, mutta vähempikin riittänee)
- valkosipulidippijauhoa tai vaikkapa Santa Marian Roasted Garlic & Pepperiä
- Koskenlaskijaa (me suosimme viherpippurin makuista)
- kolme yksikyntistä valkosipulia
- suolaa ja pippuria ainakin, myös muita mausteita voi lisätä maun mukaan
- korppujauhoja (ei pakollinen)

Mörssää jauhelihaa kulhossa ja sekoita samalla joukkoon valkosipulidippi sekä mausteet. Me lisäsimme tässä vaiheessa vain suolaa ja viiden pippurin sekoitusta. Levitä mureke uunipellille tasaiseksi neliön tai suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Työnnä puoli paketillista koskenlaskijaa ihan hetkeksi mikroon pehmenemään, jotta sen joukkoon on helpompi sekoittaa kolme murskattua valkosipulia. Levitä tahna murekkeen päälle. Kääri mureke rullaksi ja ripottele päälle korppujauhoja, jotka takaavat rapean pinnan. Me rouhaisimme vielä Chili Explosionia murekkeen päälle tuomaan lisäpotkua. Tyrkkää mureke 225-asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi.

Kas näin levittyy täyte ja täyte levittyy näin

Pötkylä valmiina uuniin

Näiden herkkujen kanssa me pirulaiset nautimme veren väristä punaviiniä ja kappas vaan: hetki ruokailun jälkeen päähämme kasvoivat punaiset sarvet! Myöhemmin illalla ne alkoivat vielä loistaa punaista valoa, niin että hiuksenikin muuttuivat punaisiksi ja ripsiini tuli lisää pituutta sekä timantteja. Olimme siis matkalla Halloween-pirskeisiin pienen itsensä somistamisen (tai pikemminkin pirullistamisen) jälkeen.

Bilepaikalla oli todella nähty vaivaa oikean tunnelman luomiseen. Kaiken muun härpäkän lisäksi parvekkeen pöydällä keekoili kurpitsalyhty, seinillä oli hämähäkkejä seitteineen, ruokapöydällä oli vaikka mitä hurjia kummallisuuksia ja juhlavieraatkin olivat vähintäänkin epäilyttävän näköisiä.. Oli noitaa, pirua ja pelottava nunna, joka sai kirkon kellot soimaan pelkästään koskettamalla kaulassaan olevaa ristiä. Paikalla oli tietenkin myös Pasi, jolla oli kengät isonneet. Hänen tarinansa tosin ymmärtävät vain paikalla olleet sekä Japanin Kirka.

Tavikset

Hiphei, keltaisen keittiön vallannut flunssa alkaa pikkuhiljaa hellittää otettaan ja allekirjoittanutkin on taas elävien kirjoissa. Niin ja tiedoksi niille, jotka huutelevat sopivan välimatkan päässä, että oliko se tavallista vai possua, niin ihan vaan tavallisesta flunssasta oli kyse. Ei siis hätää, voitte tulla lähemmäksi.

Ukkelin mustien ja minun keltaisten sekä valkoisten astioiden yhdistäminen (aka muuttokiireet) vie vielä hetken aikaa ruokajutuilta ja blogilta, mutta pitäähän muuttomiehen ja -naisenkin syödä, ja sitäpaitsi arkistosta löytyy vielä vanhojakin kokkailuja blogiin lisäiltäväksi. Italia-muistelotkin ovat vielä aivan kesken, joten juttua piisaa kyllä aina kun vaan ehdin koneelle.

Sitten päivän aiheeseemme, eli taviksiin. Minä olen kokkina (ja monessa muussa asiassa myös) sellainen, että tahdon kokeilla aina jotakin uutta, maistaa kaikkea mahdollista ja ihmetellä erikoisuuksia. Uusien reseptien ja raaka-aineiden kanssa koheltaessa perusjutut pääsevät helposti unohtumaan. Olenkin yrittänyt tehdä välillä myös ihan tavallista kotiruokaa makaroonilaatikosta ja makkarakeitosta lähtien, mutta silti huomasimme ukkelin kanssa ettemme ole tehneet kertaakaan edes ihan tavallisia keitettyjä perunoita yhdessä kokkaillessamme. Asiaan oli saatava muutos. Seuraavaksi luvassa ovatkin ihan tavalliset lihapullat, ihan tavallisia keitettyjä perunoita ja kaikista tavallisin ruskea kastike.

Oikeasti, ruskea kastikekin on niin perusjuttu kuin olla voi, mutta tajusimme ettemme ole kumpikaan tehneet sitä yläasteen köksän tuntien jälkeen, eli ööö, yli kymmeneen vuoteen. Ja silloinkin tasan sen yhden pakollisen kerran. Oli siis korkea aika läväyttää vehnäjauhot pannulle ja alkaa ihmetellä miten siitä edetään valmiiseen ruskeaan kastikkeeseen. Yllättävää kyllä, me onnistuimme kuin onnistuimmekin taikomaan ihan oikean makuisen ja näköisen kastikkeen, vaikka hieman haparoivaa keittelymme olikin.

Näin se kävi: Heitimme tosiaan jonkin verran (pari desiä?) vehnäjauhoja pannulle ja ruskistelimme niitä kaikessa rauhassa pienellä lämmöllä ettemme vaan käräytä niitä. Kun jauhot jonkun tovin jälkeen olivat tummuneet lisäsimme pannulle vettä ja jatkoimme sekoittelua hetkisen. Maustoimme kastikkeemme pippurilla ja Santa Maria Extra Fine -perheen Chicken & Steak -maustesekoituksella. Hienostelimme myös hieman lorauttamalla kermaa mukaan, mutta se ei ole välttämätöntä eikä edes tarpeellista. Ja tadaa, ensimmäinen ruskea kastikkeemme yli kymmeneen vuoteen oli nähnyt lieden valon! Vähänkö olen ylpeä.

Hienoja kuvioita joo, mutta sekoita silti kerma paremmin joukkoon. Niin mekin teimme heti kuvan ottamisen jälkeen.

Kaverina ruskealla kastikkeellamme oli siis lihapullia ja keitettyjä perunoita, joista jälkimmäiset minä söin kuorineen, sillä ne ovat terveellisempiä niin. Ja hahaa, niin varmaan mietin mitään terveysvaikutuksia! Ehei, oikea syy kuorellisiin perunoihin lautasellani on tietenkin se, että olen liian laiska kuorimaan niitä. Eikä varsinkaan nälkäisenä moinen askartelu käy edes mielessäni.

Lihapullataikinaan mörssäsimme jauhelihan lisäksi pussillisen ranskalaista sipulikeittojauhetta, korppujauhoja ja vettä, kananmunia sekä maustehia. Olikohan siinä kaikki.. Ukkeli hoiti taas tämän jauhelihapuolen, joten minä en takaa että homma meni ihan niin kuin sanon, mutta lähestulkoon näin kuitenkin. Taikinasta sitten pyöriteltiin saman kokoisia palleroita uunipellille. Jos yksi pulla oli pienempi kuin toinen, otettiin isommasta taikinaa pienemmän täytteeksi, jotta saadaan prikulleen saman kokoisia lihapullia. Ihanaa oikeasti kun toinen jaksaa panostaa ja olla tarkka, minun lihapullani kun ovat aina kaikki keskenään eri kokoisia ja sillä hyvä. Taidan antaa ukkelin hoitaa jatkossakin nämä pyörittelyhommat niin saadaan nättejä lihapullia.

Lihapullasemme viihtyivät 200 asteessa tovin jos toisenkin. En siis taaskaan katsonut kelloa, mutta kyllä siinä nyt hetki meni. Kurkistele uuniin välillä niin tiedät milloin pallerosi ovat valmiit.

"Tavikset tahtovat tosi-tv:n

oman pesän ja pienen perheen.

Tavikset tahtovat tosi-tv:n

päivän lööpistä parisuhteen.

Tavikset tahtovat tosi-tv:n

oman pesän ja pienen perheen,

tilavan auton ja mökin rantaan

rusketuksen ja pienen pc:n."

(Happoradio - Tavikset)

Amburger

Italialaiset eivät osaa sanoa hoota. Siksi hotellimme Riminissä oli Otel Gallia Palace, vuokra-autossa oli naarmuja ere and ere, ja tunnettu suomalainen formulakuski tottelee nimeä Akkinen. Ja me teimme ampurilaisia. Grillissä nam.

Maailman parhaisiin ampurilaisiin tarvitset ainaskin:

- ampurilaissämpylöitä (löytyy valmiina kaupasta)
- jauhelihaa
- sipulikeittopussin (jos teet pihvit keittopussista löytyvän ohjeen mukaan)
- cheddar-juustoa
- pekonia
- valkosipulia
- valkosipulimajoneesia
- jääsalaattia
- sipulia
- ananasrenkaita
- sinappia ja ketsuppia
- grillin ja miehen sitä käyttämään

Tee jauhelihapihvejä vaikkapa sipulikeittopussin ohjeen mukaan. Tarkoitukseni oli läväyttää ohje tähän teidän iloksenne, mutta kun en olekaan käynyt tirkistelemässä ukkelin vanhempien kaapissa piilottelevan sipulikeittopussin kylkeä, niin saatte luvan olla ilman. Kaltaisilleni tumpeloille apuja ja ideoita löytyy esimerkiksi täältä, täältä ja täältä. Tai sitten sieltä sipulikeittopussin kyljestä.

Pilko sipuli renkaiksi, revi jääsalaatista sopivan kokoisia lehtiä, murskaa valkosipuli tupperwaren ihan parhaalla valkosipulipuristimella, leikkaa pekonit puokkiin ja kaivele cheddarit yksittäispakkauksistaan esiin.



Anna jonkun miespuolisen grillata pihvit, pekonit, ananasrenkaat, sipulit ja ampurilaissämpylät sillä aikaa kun grillaat itseäsi takapihalla. Muistuta grillimestaria läväyttämään kaksi cheddaria valmiiden jauhelihapihvien päälle sulamaan. Nouse ylös ja suunnista kohti ruokapöytää kun sapuskat ovat valmiita.
Kasaa hampurilainen oman mielesi mukaan tai vaikka näin:

Ensimmäinen keitto

Minua ja ukkelia ei pitäisi ikinä päästää kauppaan ilman että olemme päättäneet jo etukäteen mitä tänään syötäisiin. Tuloksena on nimittäin harhailua hyllyjen välissä, kun periaatteessa voisi tehdä mitä vaan ruokaa, mutta mikään idea ei kuitenkaan ole tarpeeksi hyvä. Kun olimme käyneet läpi pihvit, kalat, kanat ja salaatit hoksasimme, ettemme ole vielä tehneet keittoa yhdessä. Oli siis ensimmäisen yhteisen keiton aika! Vau mikä harppaus, vähänkö meidän suhde on edennyt jo pitkälle! Näillä mennään:

- paketti jauhelihaa

- perunaa (sitä joka ei mene mössöksi ja jossa lukee että se sopii keittoon)

- pari pakettia keittokasviksia vai mitä vihanneksia tai juureksia ne nyt onkaan

- kaksi valkosipulia

- lihaliemikuutio

- laakerinlehti

- mauste- ja mustapippuria

Laita vesi kiehumaan ja tyrkkää sinne lihaliemikuutio sekä kuoritut ja pilkotut perunat. Ruskista jauheliha ja mausta se pippureilla. Heitä kiehuvaan keittoon keittokasvikset, laakerinlehti, valkosipulia ja jauheliha. Anna porista ainakin siihen asti kunnes perunat ovat kypsiä. Ihan hemmetin helppoa, ja oli jopa niin hyvää, että ukkeli väsäsi seuraavana päivänä kotonaan jättikattilallisen samaista keittoa makkaralla maustettuna. Sillä kunnon soppamieshän vetää samaa keittoa vaikka viikon putkeen!

Ja kuten arvata saattaa, keksimme jo kotimatkalla monta ruokalajia, joita pitää tehdä sitten joskus. Miksei nämä tehdään-joskus-sitä-ja-tätä-ja-tuota tule ikinä mieleen silloin kun pitäisi? Aloinkin heti kotiin päästyämme tehdä listaa kaikista niistä ruokaideoista, joita päähämme pulpahtelee. Otetaan se sitten ensi kerralla kauppaan mukaan niin ei tarvitse palloilla ikuisesti hyllyjen välissä miettien mitä ruokaa voisi tehdä. Lista tosin näyttää melko pelottavalta, sillä se sisältää muun muassa kesäkeittoa, silakkapihvejä ja muita koulun kammoruokia..

Maailman rumimmat pasteijat..

.. syntyvät ehdottomasti allekirjoittaneen näppärissä käsissä. Voi sitä sotkun ja epätoivon määrää kun väsäsin eräänä viikonloppuna jauhelihariisipasteijoita. Suurin syy leipomusten rumuuteen on varmasti taidoissani, mutta ihan hiukan voin syyttää myös huonoja välineitä. Esimerkiksi sellainen pullasuti olisi kätevä kananmunalla voitelemiseen, ettei uunissa pasteijoiden viereen ilmesty paistettuja kananmunia. Lusikalla kun lätkii niin kananmuna ei nimittäin levity ihan täydellisen tasaisesti, kokeiltu on..

Mutta ei se ulkonäkö vaan maku. Rumat pasteijanikin maistuivat niin hyviltä kuin jauhelihariisipasteijat nyt yleensä maistuvat. Eli herrrrkulliselta.. Ukkelikin santsasi näitä pitkin iltaa ja aamua kun olivat kuulemma hyviä. Pasteijat on. Ja sitäpaitsi kun käyttää valmista voitaikinaa ei jää kovin montaa asiaa mokattavaksi.

Ja reseptiin:

- paketti kaupan valmista voitaikinaa
- jauhelihaa
- riisiä (mä käytin puuroriisiä kun sitä oli eniten jäljellä)
- lihaliemikuutio
- sipulia
- valkosipulia
- mausteita
- kananmunaa



Aloita härdelli ottamalla voitaikinalevyt sulamaan ja keittämällä riisiä suunnilleen saman verran tai vähän vähemmän kuin jauhelihaa on. Minä lisäsin riisin keitinveteen lihaliemikuution makua tuomaan, mutta se ei ole ollenkaan välttämätöntä.

Pilko sipuli ja kuullota sitä pannulla. Heitä mukaan jauheliha ja valkosipulia. Mausta millä haluat, kunhan maustat ja reippaasti. Liha saa nimittäin olla pelkästään maistettuna hieman liiankin vahvan makuista, sillä maun terävin kärki pehmenee kuitenkin riisin ja taikinan seassa.

Minä heitin jauhelihasipuliseokseeni ainakin valko- ja mustapippuria, valkosipulichilikastiketta sekä hieman grillausmaustetta. Mukaan meni ehkä jotain muutakin, ei voi enää muistaa, eikä sillä niin väliäkään ole, sillä tosikokki maustaa aina tilanteen, oman makunsa ja maustekaapin sisällön mukaan. Eli fiilispohjalla mennään hyvät ystävät.

Sekoita riisi jauhelihan kanssa sikin sokin sekaisin. Kauli, kaulitse (tai miten tuo verbi taipuukaan) voitaikinasta hippasen ohuempaa, ja leikkaa siitä kauniita neliöitä. Rumatkin kelpaavat, kokeiltu nimittäin on.. Laita jokaisen neliön keskelle pieni kasa täytettä, ja nyt tarkoitan todellakin pienehköä kasaa, sillä liian iso määrä tursuilee ylitse, eikä pasteija mene kiinni nätisti. Kokeiltu on sitäkin.. Ainiin, jos uuni ei ole vielä päällä niin laita se nyt hyvä ihminen jo lämpiämään 225-asteeseen.

Taita pasteijat kiinni kolmiomaisiksi. Voitele tai roiski teelusikalla hieman kananmunaa taikinan reunoihin jotta pasteija pysyy paremmin kiinni. Survo vielä reunat haarukalla lyttyyn niin varmasti pysyy. Tämänkin voit yrittää tehdä kauniisti, toisin kuin eräs keltaisen keittiön sählääjäkokki.. Voitele (tai kananmunattele, sillä eihän nyt ole voista kysymys..) pinta munalla ja työnnä pasteijat uuniin noin vartiksi, tai kunnes pinta on ruskettunut.

400 gramman jauhelihapaketista tuli sen verran paljon täytettä, että vaikka haarukoin sitä suuhuni sellaisenaan, jäi jääkaappiin silti eväsrasiallinen jauhelihariisiseosta. Jos sinulla ei ole koiraa jolle syöttää jämät, voi seoksen työntää vaikkapa piirakan täytteeksi. Itse epäilin hieman riisin soveltuvuutta piirakkaan, mutta eipä tuota oikeastaan edes huomannut kun jauheliha ja muut täytteet veivät suurimman huomion.

Fiestasalaatti

Ryhmäkuvastamme on livistänyt pannulla tirisevä jauheliha, mutta kuvitelkaa hänet takariviin murjottamaan

Inspis tähän laskiaistiistain illalliseen syntyi Silmänruokaa -blogin fiestasalaatin ansiosta. Katjan versio taasen on saanut innoituksensa Mäkin fiestasalaatista. Ja hei, miksen keksinyt tätä aiemmin? Tämähän on kuin tortillat ilman tortillalettuja, ja terveellistäkin vielä, onhan sentään kyse salaatista. Aivan loistavaa siis.

Martinan fiestasalaattiin tuleepi:

- jääsalaattia
- kurkkua
- punaista paprikaa
- salottisipulia
- juustoa (17prossanen kermajuusto toimii ainakin)
- mustia oliiveja
- maissia
- sipulia
- jauhelihaa
- mausteita (paljon)
- valkosipulia
- kermaviiliä ja valmista dippijauhetta (tsatsikin makuista)
- salsaa
- nachoja
- jalapenoja

Pilko pannulle sipuli ja purista mukaan myös valkosipulia. Kuullota sipuliystäviä hetken miedolla lämmöllä ennen kuin lisäät pannulle jauhelihan. Lisää lämpöä ja jätä liha ruskistumaan. Pilko odotellessasi jääsalaatti, kurkku, paprika, juusto ja salottisipuli. Sekoita keskenään tai matki minua ja laita kaikki ainekset erillisiin kulhoihin. Sekoita dippijauhe kermaviiliin ja purista mukaan valkosipulia.

Mausta ruskistuneet jauhelihat kaikella mahdollisella mitä kaapistasi löytyy. Keltaisessa keittiössä pääosan saivat pippurisekoitus, cayannepippuri, grillausmauste ja valkosipuli-chilikastike. Maustehyllyn tyhjentämisen sijaan voit myös ostaa kaupan nacho(tai sipsi tai mikä lie)hyllyltä valmiin maustesekoituksen ja työntää sen jauhelihan sekaan. Jos sipsihyllyltä ei löydy maustepussia, käy kurkkaamassa mausteosastolta. Ainakin taco-mausteseos on todistetusti mukavan makuista.



Avaa salsa-, jalapeno- ja oliivipurkit sekä nachopussi. Syö alkupalaksi pari nachoa salsan kera. Kasaa ainekset lautaselle haluamaasi sekasotkuun ja syö. Jauheliha kannattaa laittaa nachojen päälle, jotta maissilastut hieman pehmenevät, ja toisaalta ettei jauheliha lämmitä liikaa salaattia, kurkkua tai muita aineksia, jotka eivät ole yhtä hurmaavia lämpöisinä kuin mitä ne ovat kylminä.

Varaudu fiestahetkeen löysillä housuilla ja sohvalla, äläkä ainakaan aloita ruokailua jos kohta pitää rynnätä matkaan, sillä tätä on pakko ottaa lisää niin kauan kunnes ei enää pysty syömään. Ja silloinkin voi suuhun työntää vielä pari haarukallista (ja laskiaispullan toim. huom.).

"Big house party,
ven a la fiesta,
a big house party,
la fiesta del barrio,
is a party,
ven a la fiesta,
a big house party,
la fiesta del año."
(Dj Mendez - Fiesta)

Pinkkiä ja vaaleanpunaista..

..oli keltaisen keittiön ystävänpäivän kattaus täynnä. Touhusin koko lauantaipäivän kolmen ruokalajin illallista ukkelille sekä minulle, ja innostuin kaivamaan kaikki pinkit ja vaaleanpunaiset kynttilät, aterimet sekä muut härpäkkeet esiin. Mekkonikin oli pinkki. Ja ryppyinen, mutta ei siitä sen enempää.

Alkuruoaksi tein torvisienikeittoa ja ruissnackseja (jälkimmäisten ohje tulee myöhemmin, kadotin kuvan nääs..). Keitto syntyi muuten alkuperäisen ohjeeni mukaan, paitsi että maitoa en tällä kertaa lorauttanut sekaan. Seuraavana päivänä lämmitin keiton jämät uudestaan, ja sulatin lisää koskenlaskijaa mukaan, ja oli kuulkaa vielä parempaa niin. Enempi parempi siis, mikäli juustosta on kyse.

Ainiin, osa paprika- ja sipulisilpusta kannattaa jättää kuumentamatta ja lisätä keittoon vasta pöydässä. Maistuu mukavan rapsakalta nimittäin.

Pääruoaksi halusin tehdä jotakin hyvin fiiniä ja juhlavaa, joten pienen pohtimisen jälkeen päädyin makaronilaatikkoon. No joo hei, ei se ehkä ole sieltä juhlavimmasta päästä, mutta tiesin, että sitä en pysty ainakaan mokaamaan. En vaikka värkkäsinkin monen kattilan, pöydän kattamisen, pölyrätin, pölyimurin ja miljoonan muun asian kanssa yhtä aikaa. Makaronilaatikko pötkötti kaiken hässäkän keskellä ihan rauhassa uunin lämmössä, ja oli valmis juuri ajallaan. Hädässä makaronilaatikko tunnetaan, ja hyvään ystävään voi aina luottaa.

Martinan makaronilaatikkoon tarvitset:

- makaronia

- sipulia

- jauhelihaa (koko paketti, se normaalin kokonen siis, ei voi muistaa grammoja..)

- fetaa

- jalapenoja

- 2 kananmunaa

- 3 dl maitoa

- mausteita (pippuria sekä kaikkea punaista ja tulista)

Keitä makaronit paketin ohjeen mukaan. Pilko sipuli ja heitä pannulle kuullottumaan. Lisää lämpöä ja ruskista jauhelihat samalla pannulla sipulin kanssa. Mausta reippaalla kädellä, maku kyllä tasoittuu sitten kun mausteinen jauheliha sekä mauton makaroni yhdistyvät.

Voitele uunivuoka ja työnnä se täyteen makaronia, jauhelihaa, fetaa ja vihreitä jalapenosiivuja. Sekoita kananmunat ja maito keskenään ja lurauta vuokaan. Päälle voi heitellä vielä juustoraastetta, mutta minä jätin kuorrutuksen tällä kertaa väliin, olihan laatikon seassa jo fetajuustoa. Anna laatikon köllötellä 200 asteessa 30-45 minuuttia.

Makaronilaatikon kaveriksi tein mausteista ketsuppia. Kuppoon sekottui tavallisen Heinzin lisäksi valkosipuli-chilikastiketta sekä jotakin maustetta, olisiko ollut cayannepippuria. Ja oli kuulkaa makua!

Jälkiruoaksi väsäsin raikasta mangojuustokakkua, johon tarvitset:

- digestivekeksejä

- 100 g voita tai margariinia

- 6 liivatelehteä

- 250 g maustamatonta tuorejuustoa

- 1,5 dl sokeria

- 3 tl vanijasokeria

- 2 rkl sitruunamehua

- 3 dl kuohukermaa

- 2 dl mangososetta (Piltti)

Tee ensin pohja murskaamalla digestivekeksit ja sekoittamalla ne voin tai margariinin kanssa. Painele massa irtovuokapohjaan ja anna jähmettyä hetki jääkaapissa.

Laita 4 liivatelehteä killumaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Sekoittele odotellessasi sokerit ja sitruunamehu tuorejuustoon, sekä vatkaa kerma vaahdoksi. Keitä pari ruokalusikallista vettä, puristele liivatteista kylmä vesi pois ja liota lehdet kiehuvaan veteen. Lisää liivate ohuena nauhana tuorejuuston joukkoon koko ajan sekoittaen. Nostele vielä kermavaahto sekaan ja kippaa koko höskä vuokaan. Valmis. Ja helppoa ku mikä!

Anna kakun jähmettyä jääkaapissa vähintään pari tuntia, mutta mieluiten yön yli, ja tee sitten kuorrute. Lilluttele taas liivatelehtiä (kaksi kipaletta) kylmässä vedessä ennen kuin liotat ne pariin ruokalusikalliseen kiehuvaa vettä. Lisää mangosose liivatteeseen, sekoita hyvin ja levitä kakun päälle tasaiseksi kerrokseksi. Kuorrute tarvitsee jähmettyäkseen vähintään puolen tunnin hengailun jääkaapissa.

Keltaisen keittiön supernäppärä ja hypertaitava kokki askartelipaskarteli kakun päälle vielä sydämen mangosuikaleista. Ja tuli kuulkaa niin kurttuinen ja epäsymmetrinen sydän ettei rumemmasta väliä.

Ystävänpäiväkakkuseni vieraili epämääräisestä koristelustaan huolimatta sunnuntaina myös peli-illassa Vantaalla, ja taisipa tuo ryökäle tuoda tekijälleen huonoa onnea, sillä ainut peli jossa edes jotenkin pärjäsin oli Iskelmä-visa. Go Juha Tapio! Suomi-tietopeli ja varsinkin luonnontiede- sekä historiakysymykset olivat täyttä venäjää minulle, mutta onneksi tiesin että Vaskikellot on Antti Huovilan biisi. Voi hyvää päivää tätä sivistyksen määrää.. Pitäisikö nyt olla nolo?

"Käyt rinnallain

ja vaskikellot soi

kuin siunaten

nyt rakkauden.

Hääsunnuntai

kun vaskikellot soi

niin kaipuu toistaa soiton sen."

(Antti Huovila - Vaskikellot)

Ettekste muka oo kuullu tätä biisiä? Ding ding dong.. ja vaskikellot soi..

Univiidakko

Viime viikonloppu meni aikamoisessa univiidakossa. Painajaiset valvottivat minua pientä nukkujaa pitkin öitä, mutta onneksi yövuorossa ollutta ukkelia voi häiritä kun pahat unet vaivaavat. Omituista lohtua sain myös kun kuulin naapurin kömpivän keskellä yötä kotiinsa. Enää ei pelottanut kun tiesi jonkun muunkin olevan hereillä. Jotakin hyötyä kerrostaloasumisestakin näköjään on..

Onnistuin tekemään viikonlopun aikana myös perinteiset unissaherkuttelut. Aamulla pöydällä olleesta joululahjasuklaapaketista (outs, miten pitkä yhdyssana) oli kadonnut tryffeleitä, ja yölliset suklaahetket paljasti todeksi viimeistään lattialta roskiksen suunnalta löytyneet suklaan käärepaperit. Hereillä ne yleensä osuvat roskiin..

Makealla on kummallinen vaikutus saada minut vaeltamaan luokseen yön pimeinä tunteina. En voi pitää kaapissa vierasvarojakaan, sillä vaikken edes muistaisi niiden olemassaoloa hereillä ollessani, löydän tieni kaapin perällä häämöttävän keksipaketin luokse nukkuessani. Sukuvika sanovat, mummini kun kuulemma teki aivan samaa syyttäen vaaria mansikkahillon salaa maistelusta niin kauan, kunnes heräsi eräänä aamuna mansikkahillotahrat puserolla. Eikä vaari ollut tuolloin edes kotona.

Univiidakossa seikkaili myös ukkeli, joka näki ruokaisia unia sillä aikaa kun laitoin päiväsapuskaa keittiössä. Liekö kämpässä leijaileva ruoan tuoksu aiheuttanut ruokaunia nälkäiselle yövuorolaiselle? Viikonloppuruoaksi väsäsin tonnikalamozzarellasalaattia, ravioleja, tomaattista kastiketta sekä kahta eri jauhelihamureketta.



Mureketaikinaan tarvitset:
- jauhelihaa
- lurauksen korppujauhoja
- lorauksen vettä
- kananmunaa

Anna korppujauhojen turvota vedessä ennen kuin työnnät sekaan paketillisen jauhelihaa ja kananmunan. Toiseen murekkeeseeni lisäsin sipulia, kanttarellia, chilimaustetta sekä valkopippuria, ja toiseen suppilovahveroita, kapris- ja oliivipurkkien jämät, dijon-sinappia sekä mustapippuria. On muuten vaan aika mainiota jääkaapin tyhjennysruokaa tämäkin, kaikki jämät ja purkin pohjat mukaan vaan!

Painelin mureketaikinani voideltuun ja korppujauhotettuun uunivuokaan, ja annoin sen hengailla uunin lämmössä melkoisen tovin. Kelloa en taaskaan katsonut, mutta kyllä se siellä ainakin tunnin viihtyi. Ripottelin mötikkäni pinnalle hieman korppujauhoja jossakin vaiheessa paistamista, sillä se näytti paljon kivemmalta niin. Mureke oli syömäkunnossa kun makuuhuoneen ovi narahti, ja olohuoneen läpi kohti keittiötä tallusti eräs uninen otus silmät kiinni ja kädet ojossa. Täytyihän toiselle antaa ruokaa heti, niin nälkäiseltä se näytti kurkkiessaan patoihin ja kattiloihin.

Murekkeen seuralaisena toimi kaupan valmiit pinaattiricottatäytteiset raviolit sekä valmis pastakastike, jota terästin hieman valkosipulimurskalla ja valkosipuli-chilikastikkeella. Kokkausinnostuksissani väsäsin myös salaatin, johon tuli:

- sitä vihreetä juttua

- kurkkua

- kolmea eri väristä paprikaa

- mozzarellaa (päälle luraus valkosipuliöljyä ja mustapippuria)

- persiljatonnikalaa

- mustia oliiveja

- avokadoa muussattuna sitruunamehun, valkosipulin, chilin ja mustapippurin kanssa

"Sinne kaivannut oon

univiidakkoon

sun kanssas kaksin kulkemaan.."

(Chorale - Univiidakko)

Kaksseba

Laseissa on kolmannes mansikka-caipiroskaa ja loput punaista kuohuviiniä. Nam.

Olemme viettäneet Maajussin morsiamen, Vilukissan sekä erinäisten muiden vierailevien tähtien kanssa Kakssebaa (joka siis sijoittuu joulukuun 27.päivään, jos joku ei hoksannut) jo usean vuoden ajan. Kakssebaan on vuosien varrella kuulunut muun muassa juomaa, baareilua, lautapelejä (lasketaanhan Twister ja trampoliinikin lautapeleiksi?), lattiabileitä, Totuuden hengen laulamista julkisilla paikoilla, Barbie-rekvisiittaa, juomien kaatamista pöydälle (etenkin erään Jukka ja tukan toimesta), rikkinäisten sukkisten paikkailua ja tietenkin myös ruokaa.

Tänä Kakssebana mutustimme salaattia, patonkia ja jauhelihapiirasta, jonka ohje kuuluupi näin:

Pohja:

- 150 g margariinia

- 5 dl vehnäjauhoja (joukkoon voi lisäillä myös leseitä yms.)

- 2 dl sämpyläjauhoja

- 1 tuorehiiva

- 1 tl (yrtti)suolaa

- 2 dl maitoa

Täyte:

- 1 sipuli

- 100 g pekonia

- 400 g jauhelihaa

- sieniä (ei kärpäs)

- paprikaa

- 1 tlk tomaattipyreetä

- mustapekka-/homejuustoa

- mustapippuria

- valkosipulia (tää oli mun ja ukkelin oma lisäys reseptiin, kuinka yllättävää, eikö?)

Munamaito:

- 2 dl maitoa

- 2 munaa

Ja muistilappusessani lukee näinkin selkeästi (ai miten niin olen laiska kirjoittamaan?):

Hiiva + maito sekasin, kuivat + rasva sekasin

Toi (hiiva + maito) tonne (kuiviin ja rasvaan)

Taikina pellille, täytteet (joista käräytettävät on käräytetty ja sekoitettu pannulla, toim. huom.)

-> 200 astetta, 30-40 min.

Jos kerran minäkin vajakki ymmärrän nämä ohjeet, niin lupaan että sinäkin ymmärrät.

"Tästä se alkaa, vaatteet verhoaa
kätkee kätesi jäljet,
piilottaa menneet.

Oon miettinyt lauseet niin monta kertaa päässäni
on pakko päästä sanomaan,
sun naamaa vasten huutamaan
ovi käy ja sä tuut.."
(Stella - Totuuden henki)

Ja ei, biisin ikävällä aiheella ei ole mitään tekemistä Kakssebamme kanssa. Ainoa tapahtunut hakkaaminen on minun (ja sen raukan joka joukkueeseeni joutuu) hakkaaminen Trivial Pursuitissa.

Kansallisruokaa

Teimme ennen muinoin Keravan (ja miksei samalla koko Suomen) toista kansallisruokaa, eli pizzaa, ja nyt oli toisen perinteisen sapuskan vuoro. Kebabia pöytään siis Ranet ja kaikki muutkin kollit!

Tätä pötkylää ei kannata lähteä värkkäämään jos aikaa on vain vähän ja nälkä kova, varsinkaan jos ruoanlaittoruokaa ei ole ymmärretty hankkia. Tässä nimittäin kestää. Ja kestää. Ja kestää.. Mutta usko mua, odottaminen palkitaan kyllä.

Kepappiin tarvitaan:

- 2 kg naudan jauhelihaa (saa laittaa määtä tai röhröhiäkin jos välttämättä tahtoo)
- 60 g aromisuolaa (josta me laitettiin ehkä 20 g, kiitos minun "mä kuolen suolaan!!" -vinkumisen)
- 1/2 dl mustapippuria

Mörssää jauheliha mössöksi ja tee siitä n. 10 cm paksu pötkylä, jonka piilotat tiukkaan foliokääreeseen. Hauskaa ja ehkä hyödyllistäkin on juntata pötkylä seinää vasten mahdollisimman tiukaksi paketiksi. Seuraavaksi hakataan folioon haarukalla muutama reikänen, josta ällöttävä ruskea rasvaliemi valuu uunipellille. Kebabpötkylän voit laittaa pellin päällä olevalle uuniritilälle.

Kebabin valmistumista edesauttaa myös jos laitat uunin päälle sataan asteeseen ja annat möhkylän muhia siellä. Alkuperäisen ohjeen mukaan lihapötkö viihtyy uunissa neljä tuntia, mutta meillä taisi mennä kuusi tuntia kunnes olimme täysin tyytyväisiä kepappiimme. Anna pötkön levätä hetken aikaa uunista tulon jälkeen, kunnes piekset sen siipaleiksi.


Pötkylämme ennen uunia ja foliopeittoa


Tiukka paketti


Neljän tunnin jälkeen -> Takaisin uuniin

Me nautimme kansalliskebabimme riisin, tsatsikin sekä tomaattikastikkeen kanssa. Ukkelin lautasella köllötteli pari vihreää lieroakin. Omalle lautaselleni eksyi vain hiukkasen tomaattikastiketta ja sekin tuntui olevan liikaa, sillä suu oli aikas pipi aamulla. Kiitos rakas tomaattiallergiani, mitä tekisinkään ilman sinua?

Tomaattikastikkeen ohje on kopsattu taas suoraan ukkelin viestistä:

- 2 prk tomaattipyrettä
- muutama desi vettä että tuli sopivaa
- vähän chilivalkosipulikastiketta

Ja sitte keitellään hetki sitä niin tulee hyvvee ja naminamia.

Loppuun vielä lisää kansallistunnelmiamme biisin merkeissä:

"Syyttömänä syntymään sattui hän
Tähän maahan pohjoiseen ja kylmään
Jossa jo esi-isät juovuksissa tottakai
Hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai"
(Eppu Normaali - Murheellisten laulujen maa)

Joo, aika positiivista..

Sipulilililihapullat ja muut arki-illan kaverit

Jotkut jatkavat lihapullataikinaansa korppujauhoilla, mutta keltaisessa keittiössä jauhot jätetään suosiolla väliin (sillä kun syödään lihaa, on sen oltava lihaa) ja jauhelihaa jatketaan sipulilla, yleensä melko suurella määrällä sitä. Koska en laita suolaa oikeastaan mihinkään ruokaani, käytän mausteita sitäkin enemmän. Tälläkin kertaa pyörittelin hieman mausteisemman puoleisia lihapullia.


Kun he olivat vielä pyöreitä..

Martinan sipulilihapulliin tarvitset:

- jauhelihaa (koko hela paketti)
- sipulia (uksi iso tai kaksi pieni)
- kansmuns (on yhtä kuin kananmuna)
- valkosipuli-chilikastiketta (oisko lurahtanu noin ruokalusikallinen?)
- teelusikallinen Jim Beam hot saucea (ei oo pakko jos ei taho tai ei omista)
- cayanne-, valko- ja mustapippuria. Paljon. Mutta ei liikaa.

Mörssää kaikki ainekset sekaisin, tee mössöstä palleroita, työnnä pallerot noin 200 asteiseen uuniin (mielellään pellin ja leivinpaperin päälle) ja ota pois kun lihapullat ovat valmiilta, eli kun he ovat ruskeita ja maistuvat oikealta. Minä ainakin napsin yhden pullan koemaistamismielessä suoraan uunista suuhuni. Oli poppaa, muista puhaltaa ettei kieli pala.



Lihapullien kaverina uunissa kypsyivät myös bataatti- ja perunalohkot, joihin tarvitset:

- bataatin (on muuten veikeän kokoinen muhku tämä kaveri)
- perunaa niin että lohkoja on suunnilleen saman verran kuin bataattiakin (minulla taisi olla viisi keskikokoista pottua)
- öljyä
- pippurisekoitusta
- grillaus- ja yleismaustetta

Kuori ja lohko perunat ja bataatti. Heitä kulhoon, lorauta vähän öljyä päälle ja viskaa mausteet sekaan. Heiluttele kulhoa niin että jokainen peruna- ja bataattiviipaleesi pääsee osalliseksi öljyn ravitsevan limaisesta vaikutuksesta. Mausteet sekoittuvat pintaan siinä sivussa. Kaada lohkot uunivuokaan ja päräytä 200 asteiseen uuniin vajaaksi tunniksi, tai siihen asti kunnes lohkot ovat valmiita. Kypsymisaika riippuu kovasti lohkojesi koosta (koolla siis on väliä, vaikka pikku-Mikko muuta väittäisikin) ja hieman myös uunisi ominaisuuksista. Kai. En tosin tunne kuin oman uunini, joten paha se on sinun uunistasi mennä mitään väittämään.

Jotta ateria olisi täydellinen, tai edes yrittäisi noin niin kuin muodollisesti olla, värkkäsin uunikavereita odotellessani pannulla pippurisen kastikkeen. Kapriskastikkeeseeni tuli fifty-sixty lihalientä ja ruokakermaa. Sekaan piilotin teelusikallisen dijon-sinappia, musta- ja valkopippuria (tää oli pippuripäivä, päivä joka muistetaaaan) sekä kastikkeen keityttyä (taas näitä vaikeita sanamuotoja..) kokoon vajaan kourallisen kapriksia, sillä olen nähnyt Food Clubin poikienkin tekevän niin. Hyvää tuli, vaikka ihan itse maistoinkin.

Turha etsiä tästä kapriksia, sillä he olivat kuvaushetkellä vielä purkissa

Aki Sirkesalo on laulanut pikkusormen lisäksi myös muun muassa arjesta ja arki-illasta. Laitankin tähän Akin muistoksi muutaman rivin eräästä herran biisistä, olkoonkin että arki on melko kaukana Thaimaan aalloista / Aki on melko kaukana Thaimaan aalloilla.

"Hei, tänä yönä sulan sinuun kii.
Ei, en aio vatvoa mun ongelmii.
Mä tiedän, että arki painaa.
Mutta silti vähän lämpöäs lainaa.
Ei se haittaa, jos hetki vielä valvotaan.
Jos odotat aikaa, parempaa aikaa
odotat seuraavaan elämään."
(Aki Sirkesalo - Parempaa aikaa)

"It's getting hot in here..

..so take off all your clothes".

Nellyn käskyä noudatti tämäkin alaston kokki, joka viipotti eilen kalsareillaan pitkin kämppää yrittäen tehdä miljoona asiaa samanaikaisesti, yhtenä niistä chili con carnen sekä tämän päivän evässalaatin valmistaminen. Vaatteista eroon hankkiutuminen ei tosin johtunut kuumuudesta vaan päinvastoin kylmästä ja sateisesta syyssäästä, joka sai housun lahkeet muuttumaan läpimäräksi lähes polven korkeudelle asti. Näillä pätkäsäärillä se ei tosin ole mikään päätähuimaava korkeus.

Ja äitihän sanoisi siinä vaiheessa kun lahkeet on märät, että pitääkö sitä jokaiseen lätäkköön mennä hyppimään..
Vaikka itseasiassa en menisi varmuuteen että nämä sanat kuuluisivat juuri meidän äidille, joka todennäköisimmin löytyy itsekin rankkasateella ylipursuavan rännin alta virkistäytymästä. Mutta noin niin kuin yleensä äidit saattaisivat muistuttaa vilustumisesta ja kaikesta muusta ikävästä, joka voi kohdata innokasta vesilätäkössä hyppijää.

Syksy on siis saapunut. Maanantaina saunomisesta ja kynttilävarastojen tonkimisesta startanneet syksyn alkajaiset jatkuivat eilen ruoanlaiton merkeissä. Ja mikäpä muukaan sopisi hyvin syksyn viimaan kuin ah, niin tulinen ystävämme chili con carne à la Martina, johon tarvitset:

- jauhelihaa (koko paketti, mitä sitä turhaan säästelemään)
- pari sipulia
- tuoretta chiliä (1 palko)
- valkosipulia (4 kynttä)
- valmista pastakastiketta (mulla oli jotain tomaattista ja yrttistä sössöä)
- Jim Beam hot saucea (esittelen tämän kaverin kohta, kunhan jaksat lukea vähän alaspäin)
- kidneypapuja

Aloitellaan sipulin pilkkomisella. Minä sipulin ystävänä turautin palasiksi kaksi isoa keltasipulia, mutta vähemmälläkin varmaan pärjäisi. Heitä sipulit pannulle hetkeksi pehmenemään ennen jauhelihan tuloa mukaan. Oikeaoppisesta valkosipulimurskan ja chilisilpun lisäämisajankohdasta ei keltaisessa keittiössä ole kuultukaan, mutta tällä kertaa ne pääsivät mukaan siinä vaiheessa kun jauheliha oli jo saanut hieman väriä. Myös mustapippuri pääsi pilkuttamaan jauhelihaa tässä vaiheessa.

Ainiin, pienenä vinkkinä kokemattomille chilin käsittelijöille (itse kun olen niin kovin kokenut tämän yhden ja ainoan kerran jälkeen), ja miksei muillekin muistamattomille mummoille, että kannattaa pesasta kädet chilin pilkkomisen jälkeen. Voipi nimittäin kirvellä pikkasen jos menet epähuomiossa sörkkimään chilisillä käsillä silmiäsi..

Kun jauheliha on ruskettunut lisää joukkoon pastakastike ja noin pari teelusikallista Jim Beamia. Myös pavut pääsevät bileisiin tässä vaiheessa. Jos et tunne ja omista Jimiä, voit korvata sen toisella chilin palolla, palkolla.. vai miten se nyt sanotaankaan. Jimin kanssa yksikin chili riittää, ellet halua että tulee todella kuuma.





Kerrotaanpa tähän väliin hieman uudesta ystävästäni Jim Beamista, as promised. Sain kunnian tutustua Jimiin löytäessäni sen tuparilahjakoristani minttukaakaon ja tuplasuklaakeksipaketin välistä. Ystäväni Vilukissa oli pelastanut pikku-Jimin ties minkä kaupan pölyiseltä hyllyltä, ja toi sen hellään huomaani keltaiseen keittiöön. Siitä lähtien Jim on viettänyt aikaansa maustepurkkien seurassa turauttaen aina välillä sisältöään jos vaikka mihin ruoaksi kutsumaani sörsseliin.



Jim on hieman ujo kuvaustilanteissa, siksipä tämäkään otos ei ole kovin onnistunut..

Nyt kun chili con carnesi on porissut hetken pannulla niin että pastakastike ja Jimkin on lämmennyt, voit ryhtyä nauttimaan tuotosta valitsemasi lisukkeen kera.

Keltaisessa keittiössä hyödynnettiin viime viikonlopun kesänlopettajaisbileistä jääneitä nachoja, joita lämmitettiin hetki uunissa ennen kuin jauhelihamössö lävähti niiden päälle. Tänään illalla on taasen vuorossa perinteisempi chili con carne riisillä. Ja loput tulisesta syksynlämmittäjästäni menee pakkaseen odottamaan laiskaa, kipeää, darraista, kaupat kiinni- tai muuta sellaista päivää, jolloin ruoanlaitto ei ole ihan ykkössijalla.




Loppuun vielä Vilkkumaan avustamana toteamus siitä, että syksy on todella tullut, vaikka kuinka minäkin hippaloin lauantaina ulkona minihameessa ja kesäkengissä.

"..Katoksen maali jo rapisi
mä kesähameessa vapisin
tuuli paiskoi varoitusaitaa
tiellä kaupunkiin

Tuli vakava syksy ja toinenkin
minä väsyin hieman ja paljon unohdin
sen muistin mä kuitenkin
miten sä hengähdit hiljaa
sinne alle sotkuisen katoksen
kesä tuli niin äkkii ja häipyi hiipien
me valvottiin palellen
mul oli hiuksissa hiekkaa"
(Maija Vilkkumaa - Hiuksissa hiekkaa)