Etanailta

Olen tuonut täällä usein ilmi rakkauteni etanoita kohtaan. Ällöttävän näköisistä röpelölöllöistä saa niin herkullista syötävää että oksat ja juuret ja koko puu pois! Allekirjoittaneeseen iskeekin säännöllisen epäsäännöllisesti hirmuinen etanahimo, ja silloin niitä on saatava, oli mikä oli. Yleensä pahin etanahimo iskee kesällä juuri kovimman helteen aikaan, jolloin ei ole ihan kaikista paras idea lämmittää uuni ja koko kämppä kuumaksi etanoita varten, mutta kun etanahimolle ei vaan voi mitään. Piste.

Ja koska olen reilu kaveri, yritän tartuttaa etanapakkomielteen kavereihinikin. Niinpä kutsuimme tuossa päivänä eräänä Maajussipariskunnan kotiimme tutustumaan niljakkaisiin kavereihimme. Pariskunnan miespuolinen osapuoli ei ollut maistanut aiemmin etanoita, joten pelasin varman päälle ja tein muutakin ruokaa. Maha täyteen kaikille vaikka väkisin! Vaikka kyllähän sen tiesi, että Maajussikin ihastuu etanoihin, niin kuin kävikin, ja nyt pariskunnan kotoota löytyy ihan omat etanapannut.



Alkujuomaksi tein meille Caribbean-nimiset drinksut, joihin tuli:

- 2 cl rommia
- 2 cl gallianoa
- 2 cl sitruunamehua
- 2 cl appelsiinimehua
- kivennäisvettä
- jääpaloja

Alkuruoaksi tarjoilin luottokeittoani Chili Explosionilla maustettujen juustoleipien kera. Toimii aina! Keiton jälkeen päästiin itse asiaan, kun Henkka pisti etanapannut uuniin ja pääsimme herkuttelemaan. Teimme etanoita muutamalla eri mausteella (toisiin chiliä, toisiin sinihomejuustoa jne), jotta vieraamme varmasti löytäisivät suosikkinsa, eikä mennyt kauaakaan kun Maajussi oli Henkan seurana keittiössä katsomassa miten etanat valmistetaan.



Jälkiruokana oli ylläoleva ruokakuvauksen mestariteos (Martina, yrittäisit edes..), josta en kerro kuitenkaan tämän enempää nyt. Siitä on nimittäin tulossa vielä oma postauksensa, sillä vaikka kuva saattaa väittää muuta, oli tämä päärynäunelmaksi ristimämme jälkkäripaistos valtavan herkullinen tapaus.

Himojen vallassa

Syksyn kolkutellessa oven takana tai ihan viimeistään siinä vaiheessa, kun se pääsee puikahtamaan sisään kirpeine tuulineen ja ruskan sävyineen, mieleni valtaavat ihmeelliset kesätauolla olleet himot, halut, pakkomielteet tai miksi niitä nyt haluaakin kutsua. Tänä syksynä pientä Martinaa ovat ahdistelleet ainakin etanahimo, Mariskooli-himo, sisustushimo, oppimishimo, juoksuhimo, siivoushimo (siis mikä!??), leipomishimo ja tottakai myös ikuiset matkustus- ja suklaahimo.

Uskon himojen lisääntymisen liittyvän ilmojen viilenemiseen, sillä lamaannuttavien kesähelteiden (sekä myös loman, jos sellainen olisi ollut) jälkeen energiaa riittää ainakin allekirjoittaneella aivan valtavasti. Mieleni tekisikin aloittaa jos jonkinmoisia projekteja, mutta yritän hillitä itseni, sillä tiedän pirteän syysihmisen väsähtävän talven koittaessa ja tarvitsevan pimeimpinä kuukausina paljon aikaa ihan vain löhöämiseen, lepoon ja kotona möllöttämiseen. Silloin sata Työväenopiston kurssia, tappotreeniohjelma ja tuhat muuta menoa ovat ihan liikaa, vaikka ne tuntuisivatkin nyt hyvältä ajatukselta. Niin ja onhan meillä meneillään se yksi pikku projekti, kun pitäisi touhuta se omakotitalo Järvenpäähän..

Kotona ja tontilla hääräämisen lisäksi olen helpottanut ylienergistä oloani ilmoittautumalla kahdelle muutaman kuukauden kestävälle kurssille (aiheina sisustussuunnittelu sekä italian kieli, jeeee, oon niiiin innoissani!), noudattamalla juoksuohjelmaa (jonka tosin penikkatautiperkele yrittää pilata), suunnittelemalla Kuopion reissua ja toivomalla tyttöjen Köpiksen reissunkin onnistuvan sekä ostamalla yhden uuden Mariskoolin (tämä oli se isoin ja tärkein asia). Niin ja leipomishimoa olen lievittänyt tietenkin leipomalla. Tällä kertaa testasin maku.fin Tsatsikileipä -ohjeen. Oikein maistuvaa ja ihanan valkosipulista oli hän.

- 5 dl maustamatonta jogurttia

- 50 g hiivaa

- 1,5 tl suolaa

- 1 tl sokeria

- 0,5 tl mustapippuria

- 1 kurkku

- 3 valkosipulinkynttä (mä laitoin enemmän, ylläripylläri)

- 13 dl vehnäjauhoja

- 0,5 dl oliiviöljyä

Aloita vaikka sillä ikävimmällä hommalla, eli kurkun raastamisella. Silppua, murskaa tai raasta myös valkosipuli. Liuota sitten hiiva kädenlämpöiseen jogurttiin ja sekoita joukkoon suola, sokeri, mustapippuri, kurkku, valkosipuli ja osa vehnäjauhoista. Sekoita ja lisäile loput vehnäjauhot samalla kun mörssäät taikinaa niin, että siitä tulee notkeaa ja kimmoisaa. Lisää vielä lopuksi öljy ja hippanen jauhoja. Peitä taikina liinalla ja anna sen kohota puolisen tuntia.

Jaa kohonnut taikina kahteen osaan ja tee kaksi lyttyistä palleroa. Kohota taikinapallerot (eli leivät) uudelleen ja viillä niiden pinta terävällä veitsellä, jotta leivistä tulee kivemman näköisiä. Voitele leivät vedellä ja paista 175-asteessa 40 minuuttia. Rapeamman pinnan palleroille saat tyrkkäämällä uuniin paiston ajaksi astiallisen vettä.

Uunilämmin leipä on parasta ihan vain margariinin kanssa, ja sopii täydellisesti kaveriksi sohvan nurkkaan, kun ulkona sataa vettä niin paljon että koko valtakunta tulvii. Silloin on ihana sytyttää pari kynttilää, katsoa boksilta hömppäohjelmia monta tuntia putkeen ja siemailla kupillinen hyvää kahvia jälkkäriksi. Ihana syksy.

Maailman paras levite

Yksi elämän virstanpylväs on nyt saavutettu: Kokkasin ensimmäistä kertaa anopin reseptillä jotakin. Enkä edes ihan mitä tahansa, vaan maailman parasta rahkalevitettä, johon ihastuin heti ensi maistamisella. Levite saa jopa minut hienon ja sivistyneen juhlavieraan (kröhöhöm..) seisomaan pitopöydän vieressä rohmuten aina uuden patonginpalan, jonka päälle levitän ison kasan valkosipulista rahkan ja margariinin seosta. Tämän jälkeen ahmin koko herkun kerralla edelleen sen pöydän vieressä hengaillen. Miten niin muka pitäisi ottaa ruokaa omalle lautaselle ja mennä muualle syömään? Levite todella on niin herkullista ja koukuttavaa, etteivät hyvät ruokatavatkaan pysy enää mielessä.

Tänä kesänä Ukkelin veljen valmistujaisissa uskalsin pyytää pelottavalta anopilta levitteen reseptin ja kokeilin sitä kädet täristen heti seuraavana viikonloppuna. Oikeasti anoppini on maailman paras, mukavin, kiltein, hyväsydämisin ja rennoin anoppi, joten meidän kohdalla puheet pelottavasta miehen äidistä eivät pidä paikkaansa. Siksipä uskalsinkin kokata anopin levitettäkin hyvillä mielin, ilman pelkoa punaisena huutavasta tädistä, joka syyttää minua reseptinsä, poikansa ja koko elämänsä pilaamisesta. Oikeasti, onkohan sellaisia anoppeja edes olemassa?

Sen pidemmittä puheitta mennään itse reseptiin. Tarvitset:

- puoli pakettia voita tai margariinia
- purkin Ehrmannin rahkaa
- valkosipulia
- persiljaa

Pilko valkosipuli ja persilja. Kippaa voi tai margariini ja rahka kulhoon valkosipuli- ja persiljasilpun kanssa. Survo sörssäimellä, jota joskus myös sauvasekoittimeksi kutsutaan, kaikki sekaisin ja kas, valmista on! Ihan helppoa!

Tällä levitteellä on hurmattu monta juhlavierasta niin Keravalla Ukkelin vanhempien kotona, kuin ensikokeiluni myötä myös meillä kotona juhannuksena, jolloin tarjoilin tätä patongin kanssa. Patongin lisäksi olen syönyt herkkua ainakin lihapullien kanssa, dippaamalla sipsejä levitteeseen ja ihan vain suoraan kulhosta lusikalla. Törrrkeän hyvää!


Hän on tuo tuossa alhaalla vasemmalla.

Vantaa puree!

Tämän vuoden Kuorosota on ehkä jännittävin ikinä, sillä Vantaan kuorossa laulaa oma sankarimme Vilukissa. Tuntuu hassulta katsoa kaveria telkkarista, ettekä uskokaan mitä ylpeyden tunteita olen kokenut katsellessani kun lapsuudenystävä esiintyy niin hienosti muun kuoron mukana. Ihan kuin katselisi oman lapsen koulun joulujuhlaesitystä (tai ainakin luulisin että se voisi tuntua samalta). Jännityskin on sunnuntaisin (ja itseasiassa myös koko viikon ennen sitä) aivan omaa luokkaansa, ja onhan minun toki pitänyt osallistua ensimmäistä kertaa ikinä tv-ohjelman äänestykseen lähettämällä Meijun kuorolle satamiljoona äänestystekstaria.

(Ja nyt kukaan ei paljasta ettei tämä oikeasti ole ensimmäinen äänestyskertani, vaan olen äänestänyt kerran Idolsissakin. Eikä ainakaan sitä saa paljastaa, että äänestin tuolloin Antti Tuiskua. Sen paljastuminen olisi nimittäin todella noloa.)

Ensimmäistä Kuorosota-lähetystä katseltiin kotisohvalla Ukkelin, Insinöörin, Kälyn ja Kodan kanssa, vaikka lippu live-yleisöönkin olisi järjestynyt. Koska saimme kylään vieraita, sain taas hyvän tekosyyn väkertää pientä purtavaa. Tällä kertaa pöytään kannettiin Hei me leivotaan! -sivuston grahamsämpylöitä sekä kaupan uunivalmiita sämpylöitä, jotka olivat varalla jos leipomukseni olisi epäonnistunut (ei olisi ensimmäinen kerta). Sämpylöiden päälle heivattiin omatekemiäni levitteitä, kalkkunametukkaa sekä gouda-juustoa ja jälkkäriksi napsimme kulhoista suklaarakeita sekä ihania täytevaahtokarkkeja. Juomana oli kivennäisvettä sekä pommacia. Ja telkkarissa laulettiin waka waka.



Sämpylät (10-15 kpl) tehdään näin:

- 2,5 dl vettä (tai maitua)
- 15 g hiivaa
- 0,5 tl suolaa
- 2 rkl leipäsiirappia (tää on oikeesti ollut tosi hyvä ostos!)
- 0,5 dl öljyvä
- 1 rkl kuminaa (tai 1 rkl fenkolia tai 1 tl pomeranssinkuorta)
- 2 dl grahamjauhoja
- n. 3,5 dl vehnäjauhoja
- voiteluun vettä (tai munaa tai maitua)
- päälle seesaminsiemeniä (tai unikon- tai pellavansiemeniä)

Liuota hiiva veteen ja lisää sekaan suola, leipäsiirappi, öljy ja kumina. Kuminaa hieman kummastelin, mutta hyvin se sinne upposi. Lisäile jauhoja pikkuhiljaa ja vaivaa taikinaa niin kauan, että se irtoaa kulhon reunoista. Taikina jää hieman kosteaksi ja tarttuu ällöttävästi sormiin, mutta tämä kuuluu asiaan. Peitä taikina keittiöliinalla ja anna kohota 20 minuuttia.

Tee taikinasta 10-15 palleroa ja asettele ne leivinpaperoidulle uunipellille. Peittele rakkaat sämpylän alkusi jälleen keittiöliinalla ja anna kohota tovi jos toinenkin. Minulla lepäilyyn meni puolisen tuntia. Voitele sitten sämpylät vedellä, ripottele siemenet päälle ja tyrkkää 225-asteiseen uuniin noin 10 minuutiksi. Tästä tulee hyvää, uskokaa pois. Olivat ehkä parhaita tekemiäni sämpylöitä tähän asti.



Sämpylöiden kaveriksi sekoittelin kolme margariinilevitettä: yhden valkosipulin makuisen (ylläriii!), yhden chilillä maustetun ja yhden, johon raastoin parmesaania ja pyöräytin myllystä pippurisekoitusta. Mukana menossa olivat tosiaan myös kalkkunametukka ja gouda-juusto, kuten ylempänä jo mainitsinkin. Ohjeet levitteihin kuuluvat näin:

Valkosipulilevite:

Laita kulhoon puolet voita tai margariinia ja puolet valkosipuliöljyä. Purista sekaan yksikyntinen valkosipuli (tai parikin levitteen määrästä riippuen), persiljaa, valkosipulitikkuja aka valkosipulin versoja sekä Santa Marian Garlic & Pepper -maustetta. Sekoita.

Chililevite:

Tähänkin levitteeseen tulee ensiksi puolet voita tai margariinia ja puolet öljyä. Tällä kertaa jälkimmäinen voi olla chilin makuista. Meillä oli chili-limeöljyä, joka ei mielestäni sopinut tähän ihan niin hyvin kuin olisi luullut. Ensi kerralla siis pelkkää chiliöljyä tai vaihtoehtoisesti maustamatonta versiota. Seuraavaksi levitteen sekaan lisätään oman maun mukaan paprikajauhetta, chilimaustetta, valkosipuli-chilimurskaa ja/tai muita vastaavia chilisiä juttuja, joita kotikeittiöstä löytyy. Sekoita.

Parmesaanilevite:

Otetaan jälleen puolet voita tai margariinia ja puolet öljyä (maustamatonta tällä kertaa). Raastetaan joukkoon riittävästi parmesaania (sitä saa oikeasti olla aika paljon), silputaan persiljaa ja maustetaan koko höskä vielä pippurisekoituksella. Sekoita.

Takarivissä ovat chili- ja valkosipulilevitteet, edessä taasen hengailevat parmesaanilevite ja tavallinen margariini

Neljäs levite hienossa tarjoiluastiassamme on tavallinen margariini, jonka päälle on ripoteltu pikkuhippusia merisuolaa. Ihan hienolta se siinä näyttää, mutta kukaan ei tainnut koskeakaan tylsään perusmargariiniin kun oli paljon jännempiäkin levitteitä tarjolla. Tämän kokki ottaa toki vain kohteliaisuutena.

Ja sitten jännäämään Kuorosotaa..

"Mä tahdon sinut

kuulut mun vierellein

vie sinä minut

vie koko rakkautein.

On puhe tosi

tässä ja ainiaan

siis tule kosi

missä ja milloin vaan."

Meiju Suvas - Tahdon sinut

Paprika-oliivileipä

Hei me leivotaan -sivustolla seikkaillessani löysin aamiaissämpylöiden lisäksi myös toisen reseptin, jota oli päästävä heti kokeilemaan. Oliivi-paprikaleipä vaikutti juuri minulle sopivalta, ja kun kaapissa oli valmiina oliiveja ja leipäsiirappikin oli tullut ostettua, ei mikään estänyt minua pyöräyttämästä leipää lauantai-illan pikkusuolaiseksi.

Tarvitset:

- 2,5 dl kädenlämpöistä vettä

- puolikkaan palan hiivaa

- 1 tl suolaa

- 2 rkl leipäsiirappia

- 1/4 dl öljyä

- noin 6 dl sämpyläjauhoja

Leivän pinnalle tuleepi vielä:

- n. 1 rkl leipäsiirappia

- n. 1 rkl öljyä

- 1 paprika pilkottuna pieniksi palasiksi

- noin desi mustia oliiveja (pilko heidätkin)

Sekoita vesi, hiiva, suola, leipäsiirappi ja oliiviöljy. Lisäile sekaan jauhoja vaivaten taikinaa samalla niin hyvin kuin pikkukätösesi vain jaksavat. Vaivaa vielä vähän lisää ja peitä sen jälkeen taikina keittiöliinalla. Anna kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi. Odotellessasi voit pilkkoa paprikat ja oliivit.

Kun taikina on paisunut tarpeeksi, levittele jauhoja leivinpaperoidulle uunipellille ja heitä taikina päälle. Muotoile taikinasta leipä tai kaksi. Leivän on tarkoitus olla ohuehko, joten levitä taikinaa rohkeasti tarpeeksi laajalle alueelle.

Valuta leipästen päälle oliiviöljystä ja leipäsiirapista raitoja. Siirappi varsinkin tuo ihanaa makua valmiiseen leipään, joten tätä vaihetta ei kannata jättää väliin. Painele pilkkomasi paprikan palat ja oliivit kunnolla leivän pintaan kiinni. Itse en painanut niitä tarpeeksi syvälle, joten pienet paprikat ja oliivit tipahtelivat syödessä leivän päältä lautaselle, syliin sekä lattialle. Oho.

Paista leipää 225-250 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia ja herkuttele heti. Parasta leipä oli juuri uunista tulleena, mutta myös jäähtynyt leipä maistui seuraavana aamuna oikein herkulliselta.

Hei me leivotaan taas mutta ei me kaaduta

Tällä viikolla on vietetty valtakunnallista leivontaviikkoa, ja olihan minunkin kannettava korteni kekoon kokeilemalla, josko tällä kertaa onnistuisin tekemään toooosi hyviä sämpylöitä. Ei aiemmissa sämpylöissäni varsinaisesti mitään vikaa ole ollut, sillä kovin herkullisiahan ne ovat olleet juuri uunista tulleena. Jäähdyttyään keltaisen keittiön sämpylät eivät kuitenkaan ole enää olleet kovin kummoisia. Milloin ne ovat olleet kovia, kuivia, liian tiiviitä tai tylsän makuisia.

Ihanat tuoreet sämpylät mielessäni selailinkin Hei me leivotaan -sivuston reseptejä ja löysin sieltä mukavan sekä tarpeeksi simppelin oloisen ohjeen. Nämä aamiaissämpylät tehdään uunivalmiiksi jo edellisenä iltana, joten aamulla ei tarvitse muuta kuin voidella valmiiksi pyöritellyt sämpyläpallerot vedellä, heittää hieman siemeniä päälle ja tyrkätä sämpyläiset uuniin. Onko mitään parempaa kuin höyryävän tuoreet sämpylät sunnuntaiaamuna? Niinpä. Otahan tästä siis ohje talteen ja yllätä itsesi sekä asuinkumppanisi tuoreilla aamiaissämpylöillä vaikka jo ensi viikonloppuna.

- 12 g hiivaa

- 2,5 dl kylmää vettä

- 1 rkl öljyä

- 1 tl suolaa

- 1 rkl leipäsiirappia

- 0,5 dl vehnäleseitä

- n. 5 dl vehnäjauhoja

- seesamin- tai unikonsiemeniä

Sekoita murennettu hiiva kylmään veteen. Lisää vehnäleseet, öljy, suola ja siirappi. Lisäile vehnäjauhoja vähitellen ja vaivaa taikinaa niin kauan, että se irtoaa kulhon reunoista. Äläkä luulekaan että vaivaaminen loppui tähän: Heittele seuraavaksi jauhoja pöydälle, mötkäytä taikina päälle ja alusta se notkeaksi. Koita malttaa mörssätä taikinaa vielä hetki vaikka käsiäsi sattuisikin jo.

Pyörittele taikinasta sämpyläpalleroita (tällä reseptillä pitäisi tulla noin 10 kappaletta), laita ne leivinpaperoidulle uunipellille ja virittele päälle pyyhe tai muovikelmu. Jätä sämpylät jääkaappiin odottamaan aamua.

Aamun vihdoin koittaessa nappaa valmiit sämpyläpallerot jääkaapista, voitele ne vedellä ja ripottele päälle seesamin- tai unikon siemeniä. Tyrkkää 250-asteiseen uuniin noin 10 minuutiksi. Halkaise tuore höyryävä sämpylä, katso kuinka voi tai margariini sulaa sen päälle ja herkuttele. Voiko ihanammin päivän enää alkaa..

Tuliaisia tuhkan alta

Ukkelin äiti kävi tuossa tuhkapilven aikaan Epsanjan maalla ja toi sieltä vallan mieluisia tuliaisia. Ukkelin paidat ja meikätytön kaulakoru ovat hienoja (tai korua kuvailisin mieluummin sanoilla kaunis ja ihan minun näköiseni), mutta ykköstuliainen ainakin näin ruokablogin näkökulmasta on iiiihana aioli! Saimme aitoa alkuperäistä aiolia peräti kaksi purkillista, ja toinen loppui alta aikayksikön lisättyämme sitä jokaisen ruoan kaveriksi.

Erityisen ihanaa, ja paras tapa aloittaa arkiaamu, on paahtaa ruisleipää ja sivellä sen päälle kunnon kerros aiolia. Pelkkä aioli riittäisi hyvin leivän kaveriksi, mutta työaamuina kaipasin hieman tukevampaa aamupalaa, ja lisäsin leivän päälle myös hieman kinkkua ja juustoa. Taivaallista! Kyllä nyt työt maittaa kun masu on täynnä aiolia (ja hengitys tuoksuu mukavasti valkosipulille).

Aioli sopii erinomaisesti myös grillatun lihan kanssa herkuteltavaksi sekä salaatin kastikkeeksi. Ukkelin äiti kertoi tuhonneensa eräänä iltana kaverinsa kanssa purkillisen valkosipulista herkkua suolakeksien kera, enkä yhtään ihmettele, sillä suolakeksit ja aioli kuulostaa lyömättömältä yhdistelmältä. Ai että! Tuliaiskassistamme löytyi myös purkillinen jalapenotäytteisiä oliiveja, mutta sitä emme ole vielä korkanneet.

Tietääkö kukaan saako pääkaupunkiseudulta mistään aitoa aiolia, vai onko kaikkialla vain sitä paksua ja rasvaista mössöä, jossa ei maistu kunnolla valkosipuli? Katseeni kääntyy toiveikkaasti ainakin Hakaniemen hallin suuntaan.. Tai voisikohan itse väsäämällä saada aikaiseksi edes melkein samanlaista aiolia kuin tuliaispurkista paljastui? Jos ei, niin tämän tytön on ehkä pakko lähteä Espanjaan.

Polttariylläriiii!

Eräänä aurinkoisena lauantaiaamuna kello 7.20 jossain päin Helsinkiä soi ovikello. Unenpöpperöinen Maajussin morsianhan se joutui avaamaan oven kaasoilleen, jotka olivat tulleet herättämään rakkaan polttarisankarinsa. Aamu alkoi tietenkin aamiaisella, ja morsiamelle tarjoiltiinkin muun muassa isoa munaa ja pientä munaa, kuten kuvasta näkyy:

Aamiaisen ja pakkaamisen jälkeen pomppasimme porukalla tilataksiin, ja hurautimme Mintzun issikkatallille kahden tunnin maastovaellukselle. Ja voi että tämä kaaso nautti vauhdin hurmasta, kun ihana valkeanharmaa Héla-heppa karautti metsätietä pitkin täyttä laukkaa niin kovaa kuin pienistä kavioista lähti. Hiekkatie pöllysi, ja olisi varmaan ollut parempi pitää suu kiinni ettei kaikki pöly mene suuhun, mutta kun en vaan voinut olla hymyilemättä. Tätä lisää!

Heppailun jälkeen olikin jo kova nälkä ja Torkkelinmäen puiston piknikillä maistui Subwayn patonkitarjottimen antimet. Hirmuisen kätevä muuten tuollainen tarjotin isomman porukan evääksi. Patonkeja riitti jokaiseen makuun ja ainakin oma kanapatonkini oli herkkua. Fresita, mansikat, herneet, irtokarkit, helteinen sää ja hyvä seura kruunasivat piknik-nautinnon.

Kun ulkoilmaohjelmamme oli ohi, katosi aurinko taivaalta ja tilalle tuli jyrisevä ukkonen rankkasateineen. Lähestyvää ukkosta olikin mukava kuunnella keskellä Kalliota saunatilojen edustalla pelkät pyyhkeet päällä vilvoitellen. Oli oikeasti aika eksoottista hengata saunanraikkaana keskellä vilisevää betonihelvettiä.

Saunatiloissa vietetyn ajan jälkeen kello olikin jo ilta ja suuntasimme Public Corneriin, jossa polttarisankarillemme järjestettiin henkilökunnan suopealla avutuksella juomien tunnistustehtävä. Shottilaseihin kaadettiin karpalomehua, spriteä, appelsiinimehua, punaviiniä, fisua sekä jägermeisteria ja niitä sokkona maistellen sankarimme piti yrittää arvata mikä juoma kulloinkin on kyseessä. Kuulostaa helpolta vaan sitä se ei ollut. Punaviiniä rakastava morsian nimittäin nyrpisteli nenäänsä punaviinille ja luuli karpalomehua valkoviiniksi. Fisukin maistui ensin salmarille, mutta viime hetkellä polttarisankarimme hoksasi sen fisuksi.

Illallisen nautimme Amarillon kabinetissa, jossa morsian muun muassa suoritti vaimodiplomin ja eräs polttariseurueen jäsen ennusti hänelle tarot-korteista ruokailun ohessa.

Meikäkaaso tilasi ruoaksi Red Bell Chicken nimisen annoksen, joka oli hyvää vaikka osa sapuskasta kirvelikin hieman huulta. Minä urpo tomaattiallerginen en nimittäin jaksanut poistaa piknikillä nautitun patongin välistä sitä yhtä ainoaa tomaattiviipaletta, ja huulihan siitä meni rikki. Sen seurauksena ananas, kastike sekä jokin mauste perunoissa ja bataatissa kirveli ylähuuleni sisäpintaa ja ainoat, jotka annoksessa eivät kirvelleet olivat kana ja jääsalaatti. Hyvä minä. Vaan ei se mitään, söin melkein kaikki silti ja join irish coffeeta päälle!

Amarillon jälkeen suuntasimme Satumaahan tarkoituksenamme hoilottaa kimppakaraoke, mutta karaokejumalat suojelivat kuuntelijoita, sillä emme ehtineet laulaa vaikka odotimme tovin jos toisenkin. Ehkä ihan hyvä niin, sillä veikkaan ettei upeaa lauluesitystämme olisi osattu arvostaa sen vaatimalla tavalla. Jatkot bailattiin Apollossa ja eräät nimeltä mainitsemattomat juhlijat päättivät hörppästä pikkupikku vodkapaukut suoraan pullon suusta vielä baarin jälkeen matkalla taksille. Todella fiksua ja hyödyllistä vetää raakaa viinaa unta vasten. Mutta kun se oli semmoinen yömyssy.

Tiedä sitten johtuiko vodkasta vai mistä, mutta allekirjoittaneen ilta ei suinkaan päättynyt siihen kun pääsin kotiin ja nukkumaan. Nukuin toki sikeästi tunnin verran, kunnes nousin ja kävelin unissani suihkuun. Sieltä Ukkeli minut sitten löysi vaatteet päällä onnellisena hymyilemässä suihkun alta.

Unissakävely sinänsä ei ole mitenkään uutta minulle, mutta vaatteet päällä suihkussa käynti on jo aika mahtava saavutus. Uninen Martina oli kuulemma ollut menossa takaisin sänkyyn vettä valuvat vaatteet päällä, mutta onneksi Ukkeli oli tosiaan hereillä, ja auttoi märät vaatteet pois päältäni sekä kuivasi isoimmat vedet pois, kunnes hihityksen saattelemana sain painaa pääni jälleen tyynyyn. Että sellainen yöllinen seikkailu tällä kertaa. Kauhulla odotan sitä kertaa kun päätän lähteä talvella rappuun ja ulos ilman avainta..

Tilaa Hää-DJ omaan ainutkertaiseen hääpäivääsi!

Kello neljän tee ja helpot sämpylät

Ikuisuusprojektini on oppia leipomaan leipää. Siis hyvää sellaista, samanlaista kuin mummo teki. Leipäkokeiluni ovat yleensä onnistuneet ihan jees, mutta ihan jees ei riitä. Tahtoo tehdä täydellisen leivän! Tai täydellisiä sämpylöitä.

Tämänkertaiset pämpylät ovat jälleen askeleen lähempänä täydellisyyttä, mutta vielä on matkaa siihen pullantuoksuiseen mummoon, joka pyöräyttää leipätaikinan tuosta noin vaan mittaamatta aineksia, vaivaa taikinan varmoin ottein ja nostaa valmiin pellillisen pöydälle leppoisasti hyräillen. Onneksi minulla on vielä muutama vuosi aikaa mummoikään, joten harjoitella ehtii vielä paaaljon.

Helppoihin ja nopeisiin sämpylöihin tarvitset:

- 5 desiä maitoa (vesikin käy jos Mansikki pihtaa)

- 1 pussin kuivahiivaa

- 1 rkl sokrua

- 2 tl suolaa

- noin ruokalusikallisen öljyä

- 4 desiä neljän viljan hiutaleita, kaurahiutaleita tai muita vastaavia

- noin 7 desiä vehnäjauhoja

Lämmitä maito (tai vesi) vähän lämpimämmäksi kuin käsi normaalisti on (kuumeiset ja kohmettuneet käyttäköön mittaria) ja sekoita hiiva nesteen joukkoon. Heitä sokeri, suola, hiutaleet, öljy ja osa vehnäjauhoista maidon ja hiivan joukkoon ja sörssää taikinan näköiseksi. Lisää jauhoja sörssäyksen edistyessä ja muhjuta, pyörittele sekä vaivaa valmista taikinaa niin kauan kuin jaksat. Kun ranteita sattuu liikaa heivaa keittiöliina taikinakulhon päälle ja hylkää möntti vartiksi kohoamaan.

Siinä ne mamin pikku pallerot odottaa niin kiltisti uuniin pääsyä

Pyörittele taikinasta palleroja pellille, laita uuni päälle 225-asteeseen ja anna sämpylöiden kohota liinan alla vielä lisää uunin lämpiämistä odotellessa. Lämpöisessä uunissa sämpylät viihtyvät noin vartin kunnes ovat valmiita haukattaviksi.

Pämpylöistä tuli hiutaleiden ansiosta mukavan rouheita ja kyllä nämä jo ihan oikeilta sämpylöiltä maistuivat. Maajussin morsiankin jaksoi kilttinä tyttönä kehua leipomuksiani, vaikkeivät nämä(kään) voita missään nimessä porkkanamuhkuja, joita jonkun kämppis joillakin jatkoilla vaali kuin kalleinta aarrettaan. Jos porkkanamuhkut on aamulla syöty niin tulee turpaan! Ja porkkanamuhkuthan säilyivät hengissä aamuun asti, vaikka kiusaus niiden tuhoamiseen oli suuri. Että sellaisia muistoja tällä kertaa.

Sämpylöiden kaveriksi katoin pöytään tuorejuustoa, eetamia, kurkkua ja kinkkua, vaikkeivät vastapaistetut sämpylät oikeasti tarvitsisi kuin nokareen voita päälleen sulamaan. Leipäset huuhdeltiin alas irtoteellä (-teillä?) ja päivän vinkkinä kerrottakoon, että suklaatee kannattaa juoda ilman maitoa. Se on paljon täyteläisempää ja suklaisempaa niin. Kiitos tästä hoksauksesta kuuluu Maajussin morsiamelle, jonka kanssa pitäisi varmaan kohta perustaa oma teekerho, niin paljon olemme viime aikoina eri teemauista jauhaneet. Mutta kun tee on hyvää.

Hus pois vampyyrit!

Etanapannujen korkkaamisesta jäi (tarkoituksella) ylimääräiseksi pötkö valkosipulipersiljavoita. Osan työnsin suosiolla pakastimeen, mutta osan käytin heti seuraavana päivänä tähän rapeakuoriseen voileipään. Kyseessä on kirjaimellisesti VOIleipä, sillä tämän ranskanleivän sisuksissa tirisee runsaasti ihanaa vampyyrien karkoittajaa, eli valkosipulipersiljaVOIta.

Maustevoin lisäksi etanapileistä jäi pätkä ranskanleipää, joka ehti yön aikana kovettua niin, ettei ihanan pehmeästä ranskanleivästä voinut enää puhua. Vaan ei hätää, leipä palaa takaisin tuoreiden kirjoihin kun sen laittaa hetkeksi folion sisällä uuniin. Pehmentämishommaan kuuluu myös voi, jota työnsin reippaalla otteella ranskalaisemme sisuksiin.

Ja väännetään resepti vielä rautalangasta niille, jotka kuuluvat kanssani keharia muistuttavien älykääpiöiden kerhoon: Ota ranskanleipä tai osa siitä ja länttää se leikkuulaudalle. Silleen oikeinpäin. Tee leipään syviä viiltoja 1-2 sentin välein samalla tavalla kuin hasselbackan perunaa leikatessa. Ota jääkaapista eilisen maustevoin jämät (tai tee sitä sekoittamalla voihin/margariiniin valkosipulimurskaa ja persiljasilppua) ja työnnä voita leipään leikkaamiisi viiltoihin. Lusikka toimii tässä hommassa hyvin. Kääri leipä folioon ja työnnä 175-200 -asteiseen uuniin ja anna olla siellä hetki. Ota leipä pois, kuori se foliosta ja syö.

Eihän tämä nyt mitään maailman terveellisintä ole, mutta tarvitseeko sitä aina rouskuttaa porkkanaa?

Pämpylät

On näköjään ennemminkin sääntö kuin poikkeus että postaan juttuja hieman (tai hieman enemmänkin) myöhässä, sillä tämänkin jutun kuva on otettu parisen viikkoa sitten kun taivaalla möllötti vielä pallo nimeltä aurinko. Tuona viikonloppuna syksy oli kaunis, värikäs ja sopivan pirtsakka eikä tylsän sumuinen, harmaa, märkä ja kylmä niin kuin nyt. Oli siis täydellinen päivä ulkoiluun, ja mikäs sen mukavampaa kuin ottaa lähes naapurissa asuva Vilukissa mukaan, ja lähteä katsomaan erästä tärkeää paikkaa ensi kesää ajatellen.

Ennen kävelylle lähtemistä leipaisin kuitenkin sämpylätaikinan kohoamaan, jotta takaisin tullessani saisin nauttia uunituoreista sämpylöistä höyryävän keittokupposen kera. Keitoksi valikoitui vanha tuttu tomaattinen pastakeitto, tai pastainen tomaattikeitto, ihan kummin päin vaan, ja sämpylöiden sekaan ujutin juustoraastetta makua ja mehevyyttä tuomaan. Juustoisten pämpylöiden taikinaan tarvitset:

- 5 dl vettä

- pussin kuivahiivaa

- 2 rkl sokeria

- 0,5 tl suolaa

- 4 rkl rypsiöljyä

- n. 9 dl sämpylä- ja vehnäjauhoja (suunnilleen puolet kumpaakin)

- juustoraastetta silleen sopivasti

Lämmitä vesi ja lisää siihen hiiva. Tyrkkää suola ja sokeri sekaan ja lisäile jauhoja hiljalleen sekoittaen. Lisää lopuksi pari ruokalusikallista öljyä. En tiedä mikä on oikeaoppinen kohta heittää juustoraasteet kehiin ja mikä on raasteen sopiva määrä, mutta minä sekoitin pienen määrän juustoa taikinaan tässä vaiheessa. Möyhi, pöyhi, runttaa ja sekoita taikinaa niin kauan kuin kätesi kestävät ja hylkää taikinamöykky sitten keittiöliinan alle kohoamaan ainakin puoleksi tunniksi ja lähde lenkille. Kävele kummastelemaan väärää paikkaa ja ymmärrä se kiroten vasta myöhemmin illalla. Jepjep, Martina on taas onnistunut eksymään! Jatketaan siitä kuitenkin sitten kun ollaan tehty sämpylät valmiiksi.

Kun taikina on paisunut liinan alla muhkeaksi, ota vielä uudestaan öljypurkki esiin, lorauta sitä pari ruokalusikallista taikinaan ja muotoile mössöstä haluamasi kokoisia palleroita leivinpaperoidulle uunipellille. Öljyn voi halutessaan lisätä kokonaisuudessaan ennen kohoamista, mutta säästämällä puolet myöhemmäksi on palleroiden pyörittelyvaihe helpompi. Ei tartu nimittäin taikina käsiin ihan niin tiukasti. Ripottele juustoraastetta palleroiden päälle ja anna kohota vielä sen aikaa kun uuni lämpenee 200 asteesen. Paista sämpylöitä n. 10-15 minuuttia ja nauti ensimmäinen pämpylä heti kun sormesi ja suusi ei enää pala niiden kuumuudesta.

Loppukevennykseksi tosiaan lisää yksityiskohtia epäonnistuneesta kävelylenkistämme.. Tai no muuten oli kyllä ihan mukavaa, mutta kahden kaason määränpää oli aivan väärä, emmekä edes ymmärtäneet sitä ajoissa. Tästä saamme kiittää ennenkaikkea olematonta suuntavaistoani ja typeryyttäni, sekä hieman myös äitini onnistunutta, mutta ilmeisesti kuitenkin tahatonta harhautusta. Nimeltä mainitsemattomassa naapurikaupunginosassamme on nimittäin KAKSI kirkkoa, joista toinen on varattu Maajussin ja hänen morsiamensa vihkikirkoksi. Ei liene vaikea arvata, että me urpot vaelsimme väärälle kirkolle, ja ihmettelimme kun ei se nyt ihan sellainen ole mistä on puhuttu.

Osoite oli kuitenkin sama, jonka äitini minulle kertoi muistellessaan kirkon sijaintia. Vanhempani on nimittäin aikoinaan vihitty samassa kirkossa jota etsimme nyt, mutta mamman muisti taisi tehdä tepposet, tai sitten äitini suuntavaisto on yhtä surkea kuin omani (haa, nyt tiedän mistä se periytyy!). Väärän osoitteen lisäksi äitini nimittäin epäili kirkon sijaitsevan toisella puolella junarataa kuin mitä se todellisuudessa sijaitsee. Juu, ei näin.. Asiaa ei myöskään auttanut se, että minä kyllä tiesin alueella olevan kaksi kirkkoa, mutten väärää kirkkoa ihmetellessämme muistanut lainkaan tätä pikkuseikkaa.. Kuinka muistamaton ja ennen kaikkea TYHMÄ voi ihminen olla?

Vasta illalla sämpylöiden hotkimisen jälkeen kirosin omaa tyhmää päätäni ja ajattelemattomuuttani kun hoksasin että hei, taisimme olla väärällä kirkolla! Ei muuta kuin nokka kohti etelää ja uusi yritys seuraavana päivänä. Kiitos ystävällisen naapurini ohjeiden ja pienimuotoisen harhailun löysin kuin löysinkin oikean kirkon lopulta, ja on se vaan kuulkaas söpö! Muistan henkäisseeni ihastuksesta kun sain pienen vanhan puukirkon näköpiiriini puiden lomasta. Kyllä maar kelpaa maajussin perheen avioitua ja kaason itkeä, pyörtyä, kompastua ja muutenkin mokailla niin tunnelmallisessa tönössä. Siitä tulee varmasti ikimuistoinen päivä! Olisipa jo kesä..

Chili Explosion

Santa Maria Extra Fine -perheeni sai uuden jäsenen jo hyvän aikaa ennen Italian reissuamme, mutta blogiin asti uutinen perheenlisäyksestä ehtii vasta nyt. Nappasin siis kaupan hyllyltä mukaani Chili Explosionin, joka sisältää chilin, makean paprikan, tomaatin sekä chipotle-jalapenon makuja. Purkki lupaa sisältönsä sopivan kaikkiin ruokiin joihin haluan lisäpotkua. Tämä selvä.

Lomamatkan jälkeen himoitsin ruisleipää enemmän kuin koskaan, ja vetelinkin naamariin huimat määrät ihan hirmu hyvää leipää, jonka keksimme ukkelin kanssa melkein vahingossa jauhelihakeiton kaveria miettiessämme. Puristimme ensin ruispalan päälle rutkasti valkosipulia, päälle levitimme kunnon kerroksen eetamiva ja juuston päälle vielä muutama pyöräytys Chili Explosionia. Sitten leivät hetkeksi uuniin niin että juusto sulaa.

Maut osuivat yksiin ihan uskomattoman hyvin ja tätä voi suositella niillekin, jotka kammoksuvat liikaa valkosipulia ja/tai tulisuutta ruoassa. Maut nimittäin pehmenevät uunissa juuri sopivasti ja juustokin osaltaan miedontaa valkosipulin ja chilin reippaita makuja.

Kuvia leipäsistä ei sähläykseni takia ole, mutta koitetaan kestää, menetys ei ole suuri.

Amburger

Italialaiset eivät osaa sanoa hoota. Siksi hotellimme Riminissä oli Otel Gallia Palace, vuokra-autossa oli naarmuja ere and ere, ja tunnettu suomalainen formulakuski tottelee nimeä Akkinen. Ja me teimme ampurilaisia. Grillissä nam.

Maailman parhaisiin ampurilaisiin tarvitset ainaskin:

- ampurilaissämpylöitä (löytyy valmiina kaupasta)
- jauhelihaa
- sipulikeittopussin (jos teet pihvit keittopussista löytyvän ohjeen mukaan)
- cheddar-juustoa
- pekonia
- valkosipulia
- valkosipulimajoneesia
- jääsalaattia
- sipulia
- ananasrenkaita
- sinappia ja ketsuppia
- grillin ja miehen sitä käyttämään

Tee jauhelihapihvejä vaikkapa sipulikeittopussin ohjeen mukaan. Tarkoitukseni oli läväyttää ohje tähän teidän iloksenne, mutta kun en olekaan käynyt tirkistelemässä ukkelin vanhempien kaapissa piilottelevan sipulikeittopussin kylkeä, niin saatte luvan olla ilman. Kaltaisilleni tumpeloille apuja ja ideoita löytyy esimerkiksi täältä, täältä ja täältä. Tai sitten sieltä sipulikeittopussin kyljestä.

Pilko sipuli renkaiksi, revi jääsalaatista sopivan kokoisia lehtiä, murskaa valkosipuli tupperwaren ihan parhaalla valkosipulipuristimella, leikkaa pekonit puokkiin ja kaivele cheddarit yksittäispakkauksistaan esiin.



Anna jonkun miespuolisen grillata pihvit, pekonit, ananasrenkaat, sipulit ja ampurilaissämpylät sillä aikaa kun grillaat itseäsi takapihalla. Muistuta grillimestaria läväyttämään kaksi cheddaria valmiiden jauhelihapihvien päälle sulamaan. Nouse ylös ja suunnista kohti ruokapöytää kun sapuskat ovat valmiita.
Kasaa hampurilainen oman mielesi mukaan tai vaikka näin:

Kälyn juhannusleipä

Tättädädää! Tässä se tulee, nimittäin äskeisessä juhannuspostauksessa kehumani leipä, jonka resepti singahti sähköpostiini ennen kuin ehdin saaristolaisleipää sanoa. Ja koska copy-paste on kaveri, on resepti tässä teidän kaikkien hyötykäytettävänä Kälyn kommenteilla höystettynä. Olkaa hyvät ja kiitos Käly!

- 1 l Piimää
- 75 g hiivaa
- 3 dl siirappia
- 3 dl kaljamaltaita
- 3 dl vehnäleseitä
- 3 dl ruisjauhoja
- 1 rkl suolaa
- 10 dl vehnäjauhoja

Voiteluun siirappivettä 1/3

Lämmitä piimä ja sekoita joukkoon hiiva, siirappi, maltaat, vehnäleseet, ruisjauhot, suola ja vehnäjauhot. Anna taikinan nousta 1½ tuntia (mä laitoin astian kököttämään altaaseen jossa oli kuumaa vettä. Päälle vielä joku liina niin hyvää tulee).

Voitele kaksi kahden litran vuokaa ja jaa taikina vuokiin. Paista leipiä uunin alimmalla ritilätasolla 175 asteessa 2 tuntia. Kun leivät ovat kypsyneet 1½ tuntia valele siirappivedellä (mä valelin vasta kun olin ottanut leivät uunista ja antanut niiden kököttää liinan alla tuon 1½ tuntia.. Hyvin luin siis ohjeen).

Kumoa kypsät leivät vuoista ritilälle liinan alle jäähtymään.Anna leipien tekeytyä viileässä pari - kolme päivää niin leivät on parhaimmillaan.

Hei kaikki juhannustansseihin..

Juhannusaattoni vuosimallia 2009 sujui hyvin epätyypillisesti. Hengasin yksin kotonani hiljaisessa Helsingissä, en nähnytkään merta (saati että olisin uimaan/hukkumaan asti päässyt), en ollut mökillä, laivalla enkä veneellä, en juonut tippaakaan alkomaholia, en syönyt makkaraa enkä kerännyt kukkia tyynyn alle. Nukkumaankin menin jo puoli kahdeksan aikaan illalla migreenin yllättäessä pienen matkalaukun pakkaajan.

Sen verran kuitenkin tein keskikesän juhlan kunniaksi, että lämmitin päivällä juhannussaunan ja kökötin siellä tervalöylyissä saunabrihan pulputusta kuunnellen. Olin tietenkin myös hommannut ihanaa kesäistä syötävää: Uusia perunoita, silliä, smetanaa ja mätiä (=leväkaviaaria). Nammm..

Mätiä, smetanaa ja sipulia nautin paahtoleivän päällä savujuuston sekä salaatinlehtien kaverina. Kun mätiä oli enää alle puolet jäljellä, sain loistoidean, ja samalla suutuin itselleni, kun en ollut moista älynväläystä saanut aiemmin. Lisäsin nimittäin mätiin valkosipulia! Ihan parasta! Kaksi lemppariruoka(ainest)ani samassa paketissa! Miten ihmeessä en ole keksinyt sitä aiemmin, vaikka valkosipulia joka ruokaan tungenkin? Tyhmä minä, tooosi tyhmä! Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, sanoi IiroAaroEero, joka Paulaa haudasta kaivoi..

Juhannuspäivänä pääsin tunkemaan itseni Kälyn, Insinöörin ja Kodan herkkupöytään. Tarjolla oli jälleen kerran vaikka mitä ihanaa, ja sainkin vatsani niin täyteen, että jälkkäriosasto taisi jäädä jonottamaan kurkkuputkeen (vai mitä henkitorvi/ruokaputkea pitkin sapuska mahaan meneekään), kun mahaan ei enää mahtunut muruakaan. Pöydästä löytyi ainakin grillivihanneksia, grillattua lihaa, lohta, salaattia, silliä, perunaa, kastikkeita ja Kälyn tekemää ihanaa leipää, jolle on annettava ihan erityismaininta, niin herkullista se oli. Leivän reseptin pyytely jäi vähän puolitiehen, mutta eiköhän se vielä löydä tiensä keltaiseen keittiöönkin. (EDIT: Tie löytyi nopeammin kuin uskoinkaan: Resepti täällä.)

Vuohenjuustoneliöiden ohje löytyy täältä.

Jälkiruoaksi oli vaniljakahvia ja kananmunakakkua, jonka päällä hengaili jännästi hedelmältä maistuvia kananmunan keltuaisia. Ja kaikki uskoo, eikö niin?

Herkuttelujen jälkeen pelasimme hauskaa sanapeliä, jonka nimeä en enää muista, mutta jonka voisi melkein hankkia itsellekin. Sanomista minun vastausteni kohdalla meinasi tulla T:llä alkavasta kelluvasta esineestä/asiasta, johon laitoin että Titanic. Tietenkin. Myöskin nihkeä kainalo kirvoitti vastalauseita N:llä alkavana haisevana asiana, mutta sain kuin sainkin molemmista pisteet. Mielikuvitus kunniaan kaverit!

"Hei kaikki juhannustansseihin

Juo joku marttyyri ja metsä raikaa

On saunat liekeissä tietenkin

Ja neitsyt kaadettu kuin vanhaan aikaan

Tango merellä soi

On siinä taikaa"

(Dingo - Juhannustanssit)