Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

 Escargot

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Escargot




Vanha herra joulupukki toi keltaiseen keittiöön kuusi etanapannua, ja kolme niistä pääsikin heti uutena vuotena käyttöön, kun valmistimme illallisemme alkuun etanoita. Joo, meitä oli vain kaksi ruokailijaa, mutta teimme kolme pannullista, niin on kerrankin riittävästi eikä tunnu siltä, että etanat loppuvat kesken. Kuusi on loppujen lopuksi aika vähän nälkäiselle etanansyöjälle.

Muistan maistaneeni etanoita ensimmäisen kerran
joskus aikoja sitten äidin kanssa, kun bongasimme kaupan pakastimesta valmiin uuniin tungettavan kertakäyttöpannun maustevoissa hengailevine etanoineen. Olivathan ne vähän erikoisen tuntuisia suussa, mutta ihan hyviä. Seuraavan kerran löysin etanoita lautaseltani iskällä ja tuolloin ihastuin niihin aivan päätä pahkaa. Eiväthän ne itsessään maistu juuri miltään, mutta ihana valkosipulipersiljavoi tekee etanapannusta vastustamattoman.

Tehdään siis ensin sitä voita. Sekoita pehmenneeseen voihin valkosipulia niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Eli paljon. Silppua sekaan myös reilusti persiljaa ja sekoita. Voit maustaa voita myös pippurilla, parmesaaniraasteella tai millä ikinä keksitkin, mutta pelkkä valkosipuli ja persilja riittävät myös vallan hyvin. Voita kannattaa muuten tehdä samantien ihan reippaasti, sillä sen voi pakastaa ja kaivaa esiin seuraavalla etanakerralla. Jos etanoita ei tule syötyä usein, voi voin käyttää myös esimerkiksi maustevoina pihvin kanssa, vaalean leivän päällä tai vaikkapa uuniperunan täytteenä.

Ja sitten avataan etanapurkki. Tyrkkää jokaiseen etanapannun koloseen yksi etana ja länttää kunnon kasa valkosipulipersiljavoita päälle. Työnnä pannut uuniin 225 asteeseen noin vartiksi ja tee parhaasi jotta maltat odottaa herkun valmistumista. Viisitoista minuuttia voi tuntua tooodella pitkältä ajalta.. Pilko odotellessasi vaaleaa leipää etanoiden kaveriksi. Kun etanat näyttävät valmiilta kanna pannut pöytään ja nauti.


Ystävämme valmiina uuniin


Etanoiii


Vanha kunnon pippuripihvi

Uudenvuoden illallisella herkuttelimme etanoiden lisäksi pakastimesta kaivetuilla sisäfilepihveillä, joiden kaveriksi teimme pippurikastiketta ja lohkoperunoita. Molemmat olivat pussikamaa, sillä halusimme säästää aikaa. Kohta pitäisi nimittäin rientää uuden vuoden pirskeisiin voittamaan Buzz!-pelissä, ampumaan ja pelkäämään raketteja sekä jatkoille samaan baariin ukkelin kaksoisolennon kanssa, joka myös maamme ykköskeihäänheittäjänä tunnetaan.

Tunnisteet: ,

2 kommenttia:

Anonymous Eriqou kirjoitti...

Etanat ovat hyviä. Meidän nuorimmaisemme 5v halusi välttämättä edellisellä kerralla ravintolassa etanoita alkuruoaksi - tarjoilijan ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Kävi vielä oikein erikseen tarkistamassa,että söikö nuori herra annoksensa... ja kyllä söi, hyvällä halulla.

20. tammikuuta 2010 klo 19.06  
Blogger Martina kirjoitti...

Oho, onpas siinä ihailtavan ennakkoluuloton ja rohkea nuori mies! Etanat ovat kyllä hyviä, mutta harvoin kuulee että noin nuori suostuisi edes maistamaan niitä. Mahtavaa, tuollaisen muksun minäkin haluan sitten joskus. ;)

21. tammikuuta 2010 klo 9.21  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu