Espanjalainen Itsenäisyyspäivä

Viime viikonloppu meni niin täysin toisten ruokia syödessä, että melkein hävettää. Perjantai oli ainut päivä kun viihdyin omassa keittiössä keittelemässä riisipuuroa itselleni. Samaa valkoista mössöä vetelin lauantaina aamiaiseksikin, mutta sen jälkeen elettiin melkeinpä täysin toisten ruoilla. Illalla oli nimittäin vuorossa toisten ruoat osa 1, kun tungimme itsemme ukkelin mummolle ahtamaan joulu- ja muuta herkkuruokaa napoihimme.

Puolentoista tunnin pikavisiitillä ehdimme hörppäistä glögit, syödä mahamme täyteen, ja poistua heti ruokailun jälkeen paikalta, kuten reiluilla vierailla on tapana. Mutta kun toinen joutui menemään yövuoroon, ja toisen piti käyttää tilaisuus hyväkseen ja paketoida yövuorolaisen joululahjat piiloon. Oltaisiin me muuten viihdytty pidempään.

Seuraavana päivänä oli vuorossa toisten ruoat osa 2, eli jo lähes perinteeksi muodostunut itsenäisyyspäivän vierailu Kälyllä, Insinöörillä ja Kodalla. Pöytään katettiin isänmaallisesti espanjalaisia tapaksia, ja tunnelma oli kuin etelän maan tavernassa, niin täynnä kulhoa, lautasta ja tarjoiluastiaa pöytä oli. Ja ai että oli hyvää, kyllä nyt Espoon perhe ylitti itsensä!

Minä nälkäinen pikku possu nautin täysin siemauksin ihan jokaisesta pikku tapaksesta, jonka sain pyydystettyä lautasen kautta suuhuni. Vieläkin tulee vesi kielelle kun muistelee chorizoa, leipäpaloja, manchego-juustoa, artisokan sydämiä, oliiveja, herkkusieniä, parsaa ja serranoa, munakasta joka ei ole munakasta (?!?), katkaravun pyrstöjä, täytettyjä chilipaprikoita, perunalohkoja (olikohan kyseessä patatas bravas?) ja kaikkialla aistittavia ihania valkosipulin aromeja. Ai että..

Jälkkäriksi oli herrrkullista marenkikakkua, jota oli pakko ottaa toinenkin pala pinnalla valuvan suklaan tuoksun kiusatessa nenua. Myös piparminttutikkuja tuli imeskeltyä Herra Kaartin Soittokuntalaisen kiiltävää kaljua telkkarista bongaillessa. Vähänkö hienoa kun tuttu naama (tai siis kalju päälaki) heiluu joka vuosi linnan juhlissa, vaikkakin vain työtehtävissä. Tuntuu melkein siltä kuin olisin sukua julkkikselle. Joo hah. Kun televisiolähetys Itsenäisyyspäivän vastaanotosta loppui, oli maha niin täynnä kaikkea hyvää, että kotiin päästessäni en jaksanut muuta kuin painaa pään tyynyyn.

Tässä vielä kuvamuodossa kaikki ihanat herkut, joita nautimme: