Hot'N'Cold

Paha, paha naapurimaamme Ruotsi on nielaissut ukkelin sisuksiinsa ja minä raukka jäin rannalle ruikuttamaan. Ruoakseni koulutusleskeillessäni olen väsännyt vain epämääräisiä sörsselöitä jääkaapin jämistä ja viiltänyt siinä sivussa inhottavan haavan juuri siihen sormeen, jota tarvitsen eniten. Eilinen migreeni ei myöskään ollut mikään kiva juttu, joten heeeelvetin hyvin meneeee..

Ensilumi piristi kuitenkin hieman (tai nojoo, aika paljonkin, taisin hihkua riemusta kun raotin verhoa ja näin kinokset) eroahdistuksessa kärvistelevää Martinaa ja valkoisten hiutaleiden leijaillessa onkin hyvä muistella polttavan lämpöisiä chili-tonnikalapasteijoita, jotka väkersin jo hyvän aikaa sitten. Pasteijat ovat erinomaista lohturuokaa, sillä niissä on paljon hiilareita ja rasvaa, joiden avulla on helppo karkottaa ikävää ja muuta pahaa mieltä. Tulee nimittäin sellainen ähky ettei voi enää muuta ajatella ja kas, problem solved!

No, jospa nyt kuitenkin lopettaisin ruikuttamisen ja alkaisin ihan oikeasti muistella sitä pasteijan tekoa. Otin tällä kertaa kuviakin eri vaiheista, onhan pasteijan tekeminen (valmistaikinasta varsinkin) erittäin monimutkaista ja mahdollisimman havainnollistavia ohjeita vaativaa. Muuten ei kyllä onnistu, ei sitten millään.

Eli otapa ensin ne valmistaikinalevyt sulamaan. Tämä on ehkä vaikein vaihe, sillä paketin avaaminen vaatii sorminäppäryyttä, jota ainakaan minulla ei laastaroiduista nakeista päätellen ole. Sitten voit sekoitella tonnikalaa, pilkottua chiliä ja mausteitakin silleen jotenkin vaan sekaisin. Ei se ole niin justiinsa. Minä tyrkkäsin sekaan tuollaista poppamiehen kastikettakin ja hyvin sopi joukkoon hän.





Sitten voit vaikka vähän kaulia niitä sulaneita taikinalevyjäsi ja leikata ne kahtia neliöiksi. Vai olisivatkohan nuo kuitenkin enemmän suorakaiteen näköisiä..? No kuitenkin, neljä kulmaa per lätty, vaikka vähän vinksallaankin, niin homma toimii kyllä. Tonnikalasörsseliä päälle ja juustoa myös, ja sitten taitetaan kansi kiinni. Helppoa kuin sikainfluenssarokotteen saaminen Kuopiossa!





Pasteijan reunat painellaan kiinni haarukalla ja joo, voisi sen nätimminkin tehdä kuin ylläolevassa kuvassa.. Sitten munaa päälle mieluiten sellaisella sivellinpensselillä, mutta koska keltaisessa keittiössä ei semmoista ollut (vaan nytpä onkin!), jouduin värkkäämään munavoitelun haarukalla. Ei hjuva.

Munan päälle heittelin vielä koristeeksi vähän chiliä ja sitten mentiin uuniin. Siis pasteijat meni, minä jäin luukun toiselle puolelle mulkoilemaan ruskettuvia taikinamöhkösiäni. Asteet ja ajan katsoin siitä taikinapaketin kyljestä, enkä tietenkään enää muista niitä.. Sorgen. Vinkkinä kuitenkin kerrottakoon, että näköaisti on aika hyvä kapistus pasteijoiden valmiusasteen arviointia ajatellen. Eli kun näyttää tältä, on hjuva: