Illallinen kahdelle ja synttäriylläreitä

25-vuotissyntymäpäiväni kunniaksi paistoimme ukkelin kanssa blinejä ensimmäisen kerran ihan itse. Olen kuvitellut lättyjen tekemisen olevan kauhean vaikeaa ja monimutkaista. Taikina pitää väsätä jo edellisenä päivänä, ja mikäs se sellainen blinipannu oikein on? Jossakin on peloteltu myös tarkalla paistoajalla ja lämpötilalla etteivät blinit vaan mene ja kärähdä tai jää sisältä raa'aksi. Sitäpaitsi blineihin käytettävät tattarijauhot ovat minulle aivan uusi tuttavuus. Mitäs jos niitä onkin vaikea käyttää tai jos ne eivät toimi niin kuin pitäisi?

Hah ja pah sekä höpsispöpsis sanon minä: Blinejähän on ihan helppo tehdä! Näitä ohjeita kun seuraa, ei mikään voi mennä sinullakaan vikaan, sillä edes minä armoton keittiösähläri en onnistunut pilaamaan venäläisiä lettujamme.

Blinitaikinaan tarvitset:

- 4 dl kermaviiliä (jogurttikin käy)

- pussin kuivahiivaa

- 2 dl tattarijauhoja (tai 1 dl tattarijauhoja ja 1 dl vehnäjauhoja)

- 1 tl sokeria

- 1 dl kuumaa maitoa

- 1 tl suolaa

- 1 rkl voisulaa

- kananmunan

Aloita taikinan tekeminen edellisenä iltana. Lämmitä kermaviili vähän yli kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva, jauhot ja sokeri. Me käytimme pelkkiä tattarijauhoja, mutta ensi kerralla pehmentänemme tattarin voimakasta makua korvaamalla puolet jauhoista vehnäjauhoilla, jotta täytteiden maku pääsee paremmin esille. Nyt itse lätty oli hieman liian vahvan makuinen. Tyrkkää taikinan alku jääkaappiin liinan alle pulputtamaan ja suojaa muut kaapin kaverit kunnolla, sillä hiivan haju ja maku leviävät pitkin poikin maailmaa taikinan tekeytyessä.

Seuraavana päivänä voit napata kaupasta blinien kanssa tarjoiltavaksi mätiä, smetanaa ja sipulia, sienisalaattia, lohta tai vaikkapa suolakurkkua ja hunajaa. Meillä oli vain ehdotonta lemppariani mätiä (leväkaviaaria), smetanaa ja sipulia, vaikka sienisalaatti ja graavisuolattu lohi ovat myös erittäin tervetulleita blinilautaselleni. Keltaiseen keittiöön oli ilmestynyt jostakin myös ihka oikea blinipannu, joten ei muuta kuin taikina valmiiksi ja paistohommiin. Jos et omista blinipannua, käyvät lettupannu tai pieni paistinpannu myös oikein hyvin blinien paistoalustaksi.

Lisää taikinaan kuuma maito, suola, voisula sekä kananmunan keltuainen. Vatkaa valkuainen vaahdoksi ja lisää se viimeisenä. Lämmitä pannu kuumaksi, mutta älä kuitenkaan liian kuumaksi etteivät blinisi kärähdä. Me paistoimme lättyjämme muistaakseni nelosella. Tyrkkää riittävän iso voiköntsä sulamaan pannulle ja lurauta taikinaa päälle. Blinin paksuus on makuasia ja sopivan taikinamäärän oppii kokeilemalla. Meillä vanhoilla venäläisillä jo ensimmäinen blini onnistui lähes tulkoon täydellisesti. Tuuripeliä..

Tarjoile blinit kuumina valitsemiesi lisukkeiden kanssa. Meidän kulhossamme oli mädin, sipulin ja smetanan lisäksi myös silputtua vihreää paprikaa sekoitettuna sipulisilppuun. Tätä sössöä ripoteltiin kuitenkin vain alkupalaksi nauttimamme torvisienikeiton päälle.

Käytimme alkukeittoon täältä löytyvää ohjetta, mutta vaihdoimme peruskoskenlaskijan viherpippurilla maustettuun ja unohdimme muut mausteet, mikä olikin onni onnettomuudessa, sillä pippurinen juusto toi juuri oikeanlaista potkua keittoseen. Myllystä lisätty pippuri olisi voinut olla liikaa. Alkuperäisessä ohjeessa olevan maidon voi skipata, sillä ei sitä oikeasti tarvitse mihinkään. Olemme tehneet samaa keittoa myös savuporokoskenlaskijalla ja sekin toimii vallan mainiosti. Tämä vahingossa keksitty keitto onkin noussut muunneltavuudellaan yhdeksi ehdottomaksi lempparikseni. Kokeile ihmeessä jos et ole vielä maistanut.

Ennen keittoa kilistelimme synttärini ja yhteenmuuttomme kunniaksi ihan oikealla shampanjalla, jonka äitiliini toi tuliaiseksi joltakin Tallinnan reissultaan. Olen säästellyt söpöä pinkkiä pulloa tarpeeksi juhlavaa tilaisuutta varten, ja nyt oli mielestäni oikea hetki korkata kuohuva.

Jälkkäriksi kävin valkkaamassa ihanasta Kaakaopuusta muutaman konvehdin, ja voitte vaan kuvitella miten ihanasti suklaa suli suuhun kuukauden herkkulakon jälkeen. Namnamnam. Herkkulakko pisti makutottumukset kuitenkin sen verran uusiksi, että pari konvehtia riittivät tyydyttämään makeannälän paremmin kuin hyvin. Enää ei siis tarvitse vetää naamaansa koko suklaalevyä ollakseen tyytyväinen, joten kyllä herkkulakko oli kiduttavuudessaan ihan hyödyllinen kokemus.

Mmmm, Kaakaopuun suklaakonvehteja..

Tämänvuotinen synttäripäiväni oli onnistuneiden herkkujen lisäksi ikimuistoinen myös mukavien synttäriyllärien ansiosta. Vapaapäivää viettänyt maailman aamu-unisin ukkeli oli herännyt kello 5.25 (!!!!) tekemään minulle aamiaista, jota mutustelimme yhdessä ennen töihin lähtöäni. Aamu alkoi siis heti hymy huulilla, ja iloinen mieli jatkui pitkin päivää.

Kesken työpäivän nurkkaukseeni vaelsi laulava joukko työkavereita kukkapuskan kanssa antamaan synttärihaleja ja meikäläinen oli aivan hoomoilasena että mitäs nyt, onko tämä minulle, voi apua, ihanaa, kiitos. Kotiin päästyäni vielä aamulla muuttoräjähdyksessä ollut kämppä oli siivottu putipuhtaaksi ja ovelle vastaan kirmannut ukkeli esitteli ostamaansa kauko-ohjattavaa valopöpseliä (tai mikä sen oikea nimitys nyt sitten onkaan), ja kaukosäätimen viimeisellä napilla toimivan lampun päältä löytyi uusi ihana kännykkä! Ja arvatkaapa mitä: Se on vaaleanpunainen! Ihana, ihana, ihana!

Illalla saunaan mennessämme minua odotti vielä yksi ylläri kun avasin saunatuoksuja sisältävän kaapin. Baukkiksesta keräilemäni saunapurtilot olivat lisääntyneet niin, että nyt kaapissa oli rivissä kaikki sarjan tuoksut! Voi ukkeli minkä teit! Siinä kyllä joutui taas polkemaan innoissaan lattiaa ja hihittämään ääliömäisesti. Innostuessani olen edelleen kuin pikkulapsi, vaikka iältänihän olen jo lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä. Tämä tosiasia kun lävähti tajuntaani metroportaissa oli pienen pysähtymisen hetki, sillä tosiaankin, minähän olen jo VANHA.

Kaikenkaikkiaan synttäripäiväni oli aivan ihana, ja seuraavan päivän pippalot vain jatkoivat kivojen yllätysten putkea (taksikeskuksen järjestämän yllärin olisi tosin voinut jättää väliin). Vai mitäpä sanotte siitä, että eräs ystävistäni oli tehnyt minulle korvakorut, hiuspannan ja topin ihan itse ja muutkin toivat ihania lahjoja aivan liikaa. Nomination-rannekorunikin sai kaivattua täydennystä. Voi miksi syntymäpäivä on vain kerran vuodessa?