Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

 Forget the fitness, feel the fatness

tiistai 6. lokakuuta 2009

Forget the fitness, feel the fatness



Lokakuun viimassa ja mieltä piinaavassa matkakuumeessa on mukava jatkaa Italia-muisteloja. Rooman ja Riminin helteisessä kesä-heinäkuussa kaksi keltaisen keittiön kokkia unohtivat suosiolla terveellisen ruokavalion ja linjoista huolehtimisen, ja tunkivat pizzaa kaksin käsin naamariin.

Italialaisia pizzoja ei turhaan kehuta. Ihanan rapeine pohjineen ja maukkaine täytteineen ne ovat hyvin lähellä täydellisyyttä. Jos osaisin itse (tai jos edes lähikebabilan karvaranne osaisi) tehdä yhtä herkullisia pizzoja, olisi tämä tyttö hetkessä pyöreän makkarainen ja kumipallona luokses pomppisin vaan. Sinänsä siis hyvä, ettei italian matkaan ole mahdollisuutta ihan joka viikko. Jos kuitenkin tulee liian ikävä saapasmaan lättyjä, ovat Virgin Oilin pizzat hyvin lähellä italialaisia serkkujaan, joten sinne siis, jos pizzan himo yltyy liian pahaksi.

Kuten tämän postauksen kuvista voi huomata, en todellakaan ole perfektionisti, vaan toisinaan liiankin kaukana siitä. Osa kuvista on nimittäin vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun, mutta ei anneta sen häiritä. Pizza mikä pizza, vaikka kuva olisikin väärinpäin. Vetelimme loman aikana napoihimme yhteensä 17 pizzaa, mutta koska söimme parhaita versioita useammin kuin kerran, on kuvia hieman vähemmän. Eiköhän tässä kuitenkin ole pizzaa ihan riittämiin:



Tämä taitaa olla jollei ensimmäinen niin ainakin yksi ekoista lomallamme nauttimista pizzoista. Lätty sisältää rakastamaani prosciuttoa sekä ihanaa italialaista salamia. Kuten kuvasta näkyy, italialaisiin pizzoihin levitetään isot siivut kinkkua ja maggaraa päälle, joten kotimaamme pizza-kebabiloista tuttuja pieniä kinkku- ja metukkasuikaleita on turha etsiä.



Makkaroita italiasta löytyy varmaan ainakin miljoona erilaista. Tähän pizzaan on viipaloitu jotakin pienempää salamityylistä makkaraa ja täytteistä löytyy myös ikisuosikkini oliivi.



Tämä ja ylempi pizza muistuttavat jonkin verran kotoisia rapulapizzojamme, mutta nämäkin olivat kuitenkin paaljon parempia.



Rehutkin jätetään niin isoiksi, että niistä voi tehdä vaikkapa nelisakaraisen tähden piristämään nälkäistä turistia.



Marinara-pizzaa oli tilattava vakavan valkosipulin puutteen takia. Se oli nimittäin ainoa pizza, johon kuuluu automaattisesti hengitystä raikastava valkoinen ystävämme. Valkosipulin lisäksi täytteisiin kuuluu vain tomaattikastike ja yrttejä, joten melko köyhät ovat eväät. Mutta silti, vain italiassa näin vähillä raaka-aineilla voidaan saada aikaan niinkin maukas pizza kuin tämä oli.



Aina täytteitä ei ole aseteltu viivoittimen kanssa tasaisesti, vai mitäpä sanotte tämän pizzan päälle viskotuista oliiveista? Maku oli kuitenkin täydellinen, ja sehän on pääasia.



Monta isoa siivua prosciuttoa ja riittävä määrä juustoa takaavat sen, että tämä pizza on yksi ehdoton suosikkini. Ai että miten hyvältä se näyttääkin kuvan vinksahtaneisuudesta huolimatta!



Näin kootaan perinteinen Quattro Stagioni. Jokainen raaka-aine edustaa omana kasanaan tiettyä vuodenaikaa. Sieni on varmaankin syksy, mutta entäs nuo muut? Mihin vuodenaikaan artisokka kuuluu?



Tätä erikoisuutta oli juustonrakastajan pakko maistaa: Quattro Formaggi, eli vain ja ainoastaan neljää juustoa sisältävä pizza. Ihanaa!



Ja taas on oliivit miten sattuu.



Tässä komeilee kantispubimme järjettömän rasvainen salamipizza. Otimme tästä jopa videokuvaa, niin ennennäkemätön oli tirisevän, tai sanoisinko lorisevan, rasvan määrä pizzaa leikatessa. Hyvää silti, ainakin puoliksi syötynä. Kokonaan hotkaistuna rasvan määrä alkanee ällöttää loppua kohden.



Prosciutto e funghi pizzaa söimme Roomassa kun olimme illallistreffeillä insinöörin ja kälyn kanssa. Hyvää.



Hän on illallistreffiemme toinen pizza. Valitsimme yllättäen taas salamia.

Siinä ihan vaan muutama kalori kahdelle pienelle, mutta isomahaiselle turistille. Ei mikään ihme että loman jälkeen passitimme itsemme lenkkipolulle ja kuukauden herkkulakolle. Miksei parissa viikossa kerääntyneet kesäkilot voi kadota yhtä helposti ja nopeasti kuin ovat tulleetkin? Minulta meni nimittäin ainakin kuukausi kesämasun ja -makkaroiden karistamiseen vyötäröltä. Toisaalta lomalla pitääkin herkutella ja mikäs tässä on ollut hölkötellessä, zumbatessa ja toisten suklaaherkkuja himoitessa.

Tunnisteet: ,

6 kommenttia:

Blogger Josi kirjoitti...

Gaumph. Tulipa nälkä! Kunpa pääsisin joskus itsekin italiaanojen aitoja lättyjä maistelemaan...

Edellisessä kotikaupungissani Tampereella suosikkipizzeria on ehdottomasti vanha kunnon Napoli (päälle sadan pitsan listallaan), mutta pk-seudulla en ole oikein tyydyttävää mestaa vielä löytänyt... Otan vinkistäsi vaarin. Yllättävän hyvä on kuitenkin Classic Pizza-ketju (vaikka ketjuja yleensä vierastan), jota löytyy erinäisistä kauppakeskuksista (esim. Jumbo, Sello, Itis). Hyvä, rapsakka pohja, maukas tomaattikastike ja mielenkiintoisia täytevaihtoehtoja. Suosittelen!

6. lokakuuta 2009 klo 11.21  
Blogger Martina kirjoitti...

Jos en ihan väärin muista niin juuri nimenomainen Classic Pizza-ketju on armaan ukkelinikin kovasti kehuma. Itse en ole vielä päässyt maistamaan kyseisen paikan pizzoja, mutta toivottavasti pian pääsen. Kiitos muistutuksesta! :) Ennen kauppakeskusvierailua voin kuitenkin onneksi karkoittaa pizzanälkää Virgin Oilissa, jonka lättyjä todellakin suosittelen maistamaan. Vinkiksi vielä, että paikka on usein varsinkin iltaisin niin täynnä, että pöytävaraus kannattaa tehdä.

6. lokakuuta 2009 klo 11.36  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Käyttämäsi karvaranne sana on aika halventava. Suomessa on Turkista saapuneiden kurdien, ent. Jugoslavian alueelta sekä muutamien muiden maiden alueilta saapuneiden Kebab-Pizzerioita ( näissä syöneistä varmaan kaikki tietävät että tarkoitus ei ole ollutkaan tehdä heidän oman maansa ruokakulttuurin ylpeyden aiheita). Lähi-idän alueella, Turkissa ja P-Afrikan alueella on hieno ruokakulttuuri ja suosittelisin tutustumaan taustoihin ( pakolaisten, maahanmuuttajien,tp-hakijoiden) ennenkuin käyttät tämän tyylisiä ilmauksia. Toki voit jatkaa saman tyyliseen tyyliin jos siltä tuntuu.

6. lokakuuta 2009 klo 19.41  
Blogger Martina kirjoitti...

Ahaa, no mutta kiitos avartavasta kulttuurikatsauksesta (ymmärsin melkein kaiken), mielipiteestäsi sekä siitä että saan jatkaa saman tyylisen tyylin tyyliin tyyliin kirjoittamista. Enkä minä toki sillä mitään pahaa tarkoita jos totean toisilla olevan enemmän karvoja käsissään kuin toisilla. Sehän on vain totuus, sillä ainakin meidän lähipizzerian sedällä on huomiotaherättävän karvaiset ranteet.

7. lokakuuta 2009 klo 9.36  
Anonymous Nenna kirjoitti...

Näenkö oikein, vai eikö tuossa Quattro Formaggi-pitsassa ole lainkaan pohjalla tomaattikastiketta? :)

16. lokakuuta 2009 klo 12.57  
Blogger Martina kirjoitti...

Aivan oikein Nenna näet, pizza on niin sanottu pizza bianco eli valkoinen pizza, joka ei sisällä lainkaan tomaattikastiketta. Joidenkin pizzerioiden menuissa saattoi olla kokonaisen sivun verran tomaattikastikkeettomia pizzoja, mikä kieltämättä tuntuu suomalaisittain hieman omituiselta. Uskon kuitenkin että italialaiset osaavat pizzahommat paremmin kuin me, eikä ainakaan tämä maistamamme juustoinen pizza bianco kaivannut tomaattia kaverikseen. :)

19. lokakuuta 2009 klo 10.45  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu