Forget the fitness, feel the fatness

Lokakuun viimassa ja mieltä piinaavassa matkakuumeessa on mukava jatkaa Italia-muisteloja. Rooman ja Riminin helteisessä kesä-heinäkuussa kaksi keltaisen keittiön kokkia unohtivat suosiolla terveellisen ruokavalion ja linjoista huolehtimisen, ja tunkivat pizzaa kaksin käsin naamariin.

Italialaisia pizzoja ei turhaan kehuta. Ihanan rapeine pohjineen ja maukkaine täytteineen ne ovat hyvin lähellä täydellisyyttä. Jos osaisin itse (tai jos edes lähikebabilan karvaranne osaisi) tehdä yhtä herkullisia pizzoja, olisi tämä tyttö hetkessä pyöreän makkarainen ja kumipallona luokses pomppisin vaan. Sinänsä siis hyvä, ettei italian matkaan ole mahdollisuutta ihan joka viikko. Jos kuitenkin tulee liian ikävä saapasmaan lättyjä, ovat Virgin Oilin pizzat hyvin lähellä italialaisia serkkujaan, joten sinne siis, jos pizzan himo yltyy liian pahaksi.

Kuten tämän postauksen kuvista voi huomata, en todellakaan ole perfektionisti, vaan toisinaan liiankin kaukana siitä. Osa kuvista on nimittäin vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun, mutta ei anneta sen häiritä. Pizza mikä pizza, vaikka kuva olisikin väärinpäin. Vetelimme loman aikana napoihimme yhteensä 17 pizzaa, mutta koska söimme parhaita versioita useammin kuin kerran, on kuvia hieman vähemmän. Eiköhän tässä kuitenkin ole pizzaa ihan riittämiin:

Tämä taitaa olla jollei ensimmäinen niin ainakin yksi ekoista lomallamme nauttimista pizzoista. Lätty sisältää rakastamaani prosciuttoa sekä ihanaa italialaista salamia. Kuten kuvasta näkyy, italialaisiin pizzoihin levitetään isot siivut kinkkua ja maggaraa päälle, joten kotimaamme pizza-kebabiloista tuttuja pieniä kinkku- ja metukkasuikaleita on turha etsiä.

Makkaroita italiasta löytyy varmaan ainakin miljoona erilaista. Tähän pizzaan on viipaloitu jotakin pienempää salamityylistä makkaraa ja täytteistä löytyy myös ikisuosikkini oliivi.

Tämä ja ylempi pizza muistuttavat jonkin verran kotoisia rapulapizzojamme, mutta nämäkin olivat kuitenkin paaljon parempia.

Rehutkin jätetään niin isoiksi, että niistä voi tehdä vaikkapa nelisakaraisen tähden piristämään nälkäistä turistia.

Marinara-pizzaa oli tilattava vakavan valkosipulin puutteen takia. Se oli nimittäin ainoa pizza, johon kuuluu automaattisesti hengitystä raikastava valkoinen ystävämme. Valkosipulin lisäksi täytteisiin kuuluu vain tomaattikastike ja yrttejä, joten melko köyhät ovat eväät. Mutta silti, vain italiassa näin vähillä raaka-aineilla voidaan saada aikaan niinkin maukas pizza kuin tämä oli.

Aina täytteitä ei ole aseteltu viivoittimen kanssa tasaisesti, vai mitäpä sanotte tämän pizzan päälle viskotuista oliiveista? Maku oli kuitenkin täydellinen, ja sehän on pääasia.

Monta isoa siivua prosciuttoa ja riittävä määrä juustoa takaavat sen, että tämä pizza on yksi ehdoton suosikkini. Ai että miten hyvältä se näyttääkin kuvan vinksahtaneisuudesta huolimatta!

Näin kootaan perinteinen Quattro Stagioni. Jokainen raaka-aine edustaa omana kasanaan tiettyä vuodenaikaa. Sieni on varmaankin syksy, mutta entäs nuo muut? Mihin vuodenaikaan artisokka kuuluu?

Tätä erikoisuutta oli juustonrakastajan pakko maistaa: Quattro Formaggi, eli vain ja ainoastaan neljää juustoa sisältävä pizza. Ihanaa!

Ja taas on oliivit miten sattuu.

Tässä komeilee kantispubimme järjettömän rasvainen salamipizza. Otimme tästä jopa videokuvaa, niin ennennäkemätön oli tirisevän, tai sanoisinko lorisevan, rasvan määrä pizzaa leikatessa. Hyvää silti, ainakin puoliksi syötynä. Kokonaan hotkaistuna rasvan määrä alkanee ällöttää loppua kohden.

Prosciutto e funghi pizzaa söimme Roomassa kun olimme illallistreffeillä insinöörin ja kälyn kanssa. Hyvää.

Hän on illallistreffiemme toinen pizza. Valitsimme yllättäen taas salamia.

Siinä ihan vaan muutama kalori kahdelle pienelle, mutta isomahaiselle turistille. Ei mikään ihme että loman jälkeen passitimme itsemme lenkkipolulle ja kuukauden herkkulakolle. Miksei parissa viikossa kerääntyneet kesäkilot voi kadota yhtä helposti ja nopeasti kuin ovat tulleetkin? Minulta meni nimittäin ainakin kuukausi kesämasun ja -makkaroiden karistamiseen vyötäröltä. Toisaalta lomalla pitääkin herkutella ja mikäs tässä on ollut hölkötellessä, zumbatessa ja toisten suklaaherkkuja himoitessa.