Eesti, Eesti, Eesti sinne tahdon vain

Tallink Silja muistaa matkatoimistolaisia muutaman kerran vuodessa lähettämällä etukortteja laivamatkoillensa. Jopa me talousosastolaiset saamme näitä lahjuksia, enkä pistäisi pahitteeksi jos eräs punavalkoinenkin laivayhtiö muistaisi myös meidän rahavirroista huolehtivien olemassaolon.. Ai mutta muistivathan he meitäkin jouluna lahjapussukalla, enpä siis valitakaan. Ahneen pitää tietenkin käyttää kaikki kohdalle osuvat edut hyväkseen, joten nappasin ukkelin käsipuoleen ja suuntasimme kohti Tallinnaa 1-vuotispäivämme kunniaksi.

Matkustimme tällä kertaa molempiin suuntiin paatilla kun ei noita Copterlinen helikoptereita jostain kumman syystä enää paljon ilmassa näy. Wonder why? Viimeksihän pöräytimme kopterilla lätäkön yli ja kyllä vaan oli hurjaa ja hurjan kivaa. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, sillä nyt ollaan laivalla ja aamiaista etsimässä. Buffetin muistin olevan melko hintavan laatuunsa nähden, mutta näin jälkiviisaana voin sanoa, että olisi pitänyt tunkea itsensä mieluummin seisovaan pöytään mättämään munakokkelia kuin ostaa ylihintaiset kuivat patongit laivan kahvilasta. No ensi kerralla sitten viisaampana suoraan puhvettiin.

Ehkä otin myös siideriä aamiaiseksi

Menomatkalla nautimme myös Irish Coffeet ja ihmettelimme miksi kaikki juomat tarjoillaan muovimukeista. Oluet ja siiderit menevät toki muovituopeista helposti, mutta entäs mainoskuvissa hienoissa laseissa komeilevat drinkit, kahvit ja muut kuumat juomat? Ne olisi mukavampi nauttia ihan oikeista laseista. Näin vältyttäisiin myös turhalta muoviroskalta, ihan niin kuin ympäristöasiat minua oikeasti kiinnostaisivat.. Olen nimittäin paha ihminen, joka ei lajittele edes biojätteitä erikseen.

Perillä Tallinnassa etsimme vakiobaarimme, jossa kuuntelimme viime kerralla Sakujen kanssa Sonata Arcticaa. Tuolloin meikätyttö meni ja ihastui ukkeliin niin että korvissa humisi. Toinen korva meni jopa niin lukkoon loppuillasta, että meinasin vähän pelästyä. Ehkä olisi sittenkin pitänyt käyttää kuulosuojaimia siellä helikopterissa..

Tuttuja paikkoja oli mukava kierrellä ja fiilistellä vuoden takaisia hetkiä, kun kaksi hölmöläistä lähtivät etelän lomalle vasta parin viikon tuntemisen jälkeen. Mahti reissu, ja niin oli muuten tämäkin.

Sataa, sataa ropisee

Löysimme viime kerralla ukkelin kaverin vinkkaamana aivan mahtavan pihvipaikan ja suuntasimme jälleen sadekuurosta ja vesilätäkössä kastuneista sukista välittämättä Viru Hotelin vastapäätä sijaitsevaan Steak Houseen, ja voi kyllä, voin edelleen suositella paikkaa muillekin (kunhan jätätte vakkaripöytämme meille). Otimme tällä kertaa pihviä pippurikastikkeessa ja toisen samanmoisen kanttarellikastikkeessa ja kielenhän ne veivät taas mennessään. Ihan mahtavaa. Omnomnom.

Paluumatka oksennuksen värisellä laivalla sujui itselle tuliaisia ostellessa, kannella keikkuessa ja drinkkejä siemaillessa. Perillä Suomessa suuntasimme perinteisesti kodin kautta Amarilloon dippilautaselle ja muutamalle drinkille, mutta kotiin nämä vanhukset lähtivät kuitenkin niin ajoissa, että ehdimme jopa viimeiseen normaalihintaiseen bussiin. Ja se on tosi aikaisin se! Jotta Eesti-päivämme olisi täydellinen, saimme bussiin juttuseuraksemme ihan oikean ja alkuperäisen virolaisen miehen, joka tosin oli karannut kotimaastaan jo aikoja sitten Espanjan kautta Suomeen. Hassu mies oli hän.

"..Ehkä tapaan tuttuja huomenna.

Jos en ymmärrä, sanon: "Suomenna!"

Puhu varovasti

tai galloni halgeaa!

Eesti, Eesti, Eesti! kaipaan sinne perkeleesti

Eesti, Eesti, Eesti! sinne tahdon vain

Eesti, Eesti, Eesti! kaipaan sinne perkeleesti

Eesti, Eesti, Eesti! On my mind!"

(Juice Leskinen - Eesti (On my mind)