Etelän lomalla

Minun on päästävä vähintään kerran vuodessa lentämään. Yleensä tämä toteutuu jokakesäisellä lomalennollani etelän rantalomakohteisiin, mutta tänä kesänä vuosittainen matkani jäi väliin muuton ja liian lyhyen kesäloman takia. Vähemmästäkin tulee vieroitusoireita, ja nyt syksyllä pakkomielteeni taivaalla liihottamiseen saavutti niin korkean asteen, että olin valmis uhmaamaan jopa kuolemaa päästäkseni lentämään.

Joten Copterline kutsuu! Mielessäni alkoi soida PMMP:n "Heitetäänkö pois kaikki housut ja paidat, lähdetään lennolle.." kun Copterlinen turvatarkastajat pyysivät riisumaan ensin takin, sitten vyön, sitten.. ja silti piippasin. Ja silti pääsin kopteriin. Turvallista matkaa!

Vastoin kaikkea, helikopterimme ei tipahtanutkaan mereen, vaan pääsimme kuin pääsimmekin hengissä perille Tallinnaan, jossa aurinko paistaa möllötti niin kuin etelän lomalla kuuluukin. Oli jopa niin lämmin että tarkenimme istua terassilla. Ajatella, terassilla lokakuussa! Ei se ilmastonmuutos taida ollakaan ihan huono juttu.

Terassin lisäksi koimme "Bon voyage!" -tunteita (..vai miten se oli?) kävellessämme ympyrää vanhassa kaupungissa, tutkimme karttaa, otimme valokuvia, joimme muutaman tuopin lisää ja helikopteri-itsemurhan epäonnistuttua yritimme uudestaan päästä hengestämme kipittämällä autotien yli väärästä kohtaa. Kävimme tietenkin myös syömässä eräässä pihviravintolassa, jonka herkulliset annokset hiljentävät todistetusti kännisen suomalaiseukonkin.

Päinvastaisista huhupuheista huolimatta ainakin tämä Tallinnan ruoka oli niin hyvää, että minunkin oli pakko syödä melkein koko annos, vaikka olin jo puolessa välissä aivan täynnä.

Kotimatka taittui turvallisesti laivalla, jossa matkustajille oli järjestetty lisäjännitystä palohälytyksen muodossa. Me tosin olimme kiinnostuneempia kauppojen valikoimasta kuin hälytykseen reagoimisesta. Onhan sitä ennenkin palohälyttimet soineet eikä missään ole silti palanut. Miksi siis nytkään palaisi? Kuuluisia viimeisiä sanoja..

Kahden tunnin laivamatkan jälkeen oli taas nälkä, joten suuntasimme Amarilloon dippilautaselle. Amarillo Sampleriin kuuluu neljä dippiä ja vaikka mitä hyvää dippailtavaa. Ehdottomasti paras yhdistelmä oli mozzarellatikut ja chili-valkosipulimajoneesi. Kyseinen majoneesi oli niin järkyttävän hyvää, että sitä on pakko opetella tekemään itse, tai vaihtoehtoisesti varastaa koko Amarillon dippivarasto omaan jääkaappiin, jotta voin lusikoida dippiä naamaani aina kun huvittaa. Veikkaan että erään toisenkin naamaan voisi upota pari lusikallista..

Amarillon dippilautanen

Juomapuoltakin tuli maisteltua:

Perinteiset

Irish Coffee

Huomaa laivan tyylikkäät muovimukit

Mansikkamargarita

Ja loppuun vielä tämän vuoden BB:stäkin tuttu biisi, jota kuuntelin koko edellisen viikon psyykatessani itseäni jännittävälle helikopterilennollemme. Täytyy kiittää tässä yhteydessä vielä matkaseuraani, jota ilman reissulla ei olisi ollut yhtään niin hauskaa kuin nyt oli. Meillä oli jopa niin rattoisaa yhdessä, että bileet venähtivät sunnuntain puolelle. Kerrankin sai syyn tilata (krapula)pizzaa, ei sen niin väliä vaikka sitä ei saisikaan syötyä..

"..Every day and every night,

I always dream that

You are by my side

Oh, baby, every day

And every night,

Well I said everything's

Gonna be alright

And I'll fly with you,

I'll fly with you,

I'll fly with you.."

(Gigi D'Agostino - I'll fly with you)