Bibbaloista toipumista ja nakkistroganoffia

Stroganoff. Melkein yhtä vaikea sana lausuttavaksi kuin kotiosoitteeni yhden (ja vain yhden..?) boolilasillisen jälkeen viime lauantaiyönä. En viitsinyt tuolloin edes yrittää sopertaa kotikatuni nimeä taksikuskille, vaan pyysin häntä jättämään minut asemalle (A-S-E-M-A, huomattavasti helpompi lausua!), josta reippaana tyttönä kävelin loppumatkan kotiin. Puksun assa ei ehkä ole se turvallisin paikka hoiperrella yksin viikonloppuyönä, mutta kiitos boolilasillisen, minua ei pelottanut yhtään.

Lauantai-illan Bibbaloiden tarjoiluista vastasi punaisen rivitalon isäntäpari. Singstarilla pelleilyn ohella söimme jos vaikka mitä herkkuja, joita himoitsin vielä sunnuntainakin. Olisi vaan pitänyt tyhjentää juhlien ruoka-astiat kaikkien huomaamatta käsilaukkuun, niin olisi ollut kotonakin herkkuja moneksi päiväksi. Mutta koska en ymmärtänyt näin tehdä, oli maanantaina marssittava kauppaan.

Tässä vain pieni osa koko totuudesta

Keltaisessa keittiössä on kokkailtu viime aikoina kotiruokaklassikoita sekä syksyisiä ruokia sienineen, omenoineen ja mausteineen. Tällä kertaa oli jälleen kotiruoan vuoro ja syksyisen aurinkoisena maanantai-iltana keittiössäni syntyikin aimo läjä nakkistroganoffia. Jos sinunkin tekee mieli pureskella nakkia, osta kaupasta, dyykkaa roskiksesta tai varasta naapurilta seuraavia aineksia:

- nakkeja

- sipulia

- maustekurkkua

- vehnäjauhoja

- lihalientä

- dijon-sinappia (muutkin sinapit käy, mutta onhan tämä nyt parasta ruoanlaittoon, eiks vaan hei)

- ruokakermaa

- jotain tomaattipitoistakin voi laittaa mukaan, mutta minä armahdin suuni tällä kertaa tomaatin aiheuttamalta allergiselta poltteelta, ja lurautin stroganoffiini vain pikkutipan Jim Beam hot saucea

Ja näin se homma etenee:

Ruskista nakin pätkät ja kuullota sipuli. En taaskaan osannut päättää mikä olisi paras järjestys lisätä loput ainekset seokseen, mutta päädyin heittämään ensin lihaliemen ja jauhot nakkien päälle. Tämän jälkeen availin sinappipurkkia, maanantaikoomailin ja laitoin vanhan tutun arkipäivän pelastajamme eli purkkiperunamuussin mikroon valmistumaan.

Kun kastike oli saanut vähän aikaa porista pannulla, lorautin joukkoon ruokakermaa ja sinappia sekä hetken miettimisen jälkeen myös hieman Jim Beamia. Tomaattipyre tai vastaava tekisi stroganoffista ihanamman värisen, mutta koska allergiani on jaksanut kiusata minua viime aikoina hieman liikaa, yritin poistaa nakkikastikkeeni kalpeuden pelkästään Jimin avustuksella.

Lopuksi vielä mauste-, suola-, tai herkkukurkut sekaan, muussi pois mikrosta, tavaraa lautaselle ja syömään. Samalla voit vaikkapa harjoitella Singstarilla seuraavaa biisiä, vaikka tuskinpa osaat laulaa sitä yhtä kauniisti kuin eräät boolin rohkaisemat viime lauantaina. Kyllä oli herkkää, melkein itku tuli.

"..I'm not a perfect person

I never meant to do those things to you

And so I have to say before I go

That I just want you to know

I've found a reason for me

To change who I used to be

A reason to start over new

and the reason is you

I've found a reason to show

A side of me you didn't know

A reason for all that I do

And the reason is you.."

(Hoobastank - The Reason)