Ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa-aa...

...vaan eipä hirnahda enää kun on pihvinä lautasella. Niin se vaan tämäkin ratsastustalleilla roikkunut pieni ponnaripäinen heppatyttö kiinnostui iän myötä lempieläimestään hieman uudella tavalla: -Puolikypsänä, kiitos.

Olen vannonut alle kymmenvuotiaasta asti vielä joskus näyttäväni Raimo Närhen munat veljelle ja hänen inhottaville kavereilleen, jotka saivat minut aina kokkikoulussa itkemään pilkkaamalla yhtä lempiponeistani. Vaan enää ei "Skiddy-makkara!" -huudot tehoa. Viime keväänä tämä tyttö meni ja söi hevosta ihan itse, vapaaehtoisesti ja hyvällä ruokahalulla. Siitäs saitte! Ja oli muuten niin hyvää että lisää oli saatava. Siispä suuntasin jälleen eilen Kasarmikadulle ja Cantina Westiin. Siellä se hevonen on.

Hirnuva ystävämme ei tuottanut tälläkään kertaa pettymystä, niin hyvältä 200 gramman hevospihvi maistui tuolla kiljuvien tequilatyttöjen ravintolassa. Hyvältä maistuvan ja murean lihan lisäksi hepalla tuntuu olevan myös taikavoimia. Minulla on nimittäin vahva epäilys siitä, että heppa osaa pelastaa viattomat arkijuopottelijat krapulan kourista. Mutta eipä siitä sitten sen enempää..

Ai miksi tässä on suojatien kuva? No siksi kun päässäni on soinut Maija Vilkkumaan Suojatiellä jo monta päivää putkeen. Niin myös eilen tallustaessani asemalta kohti Kasarmikadulta kuuluvaa hirnuntaa. Biisi kieltämättä sopi melko hyvin tilanteeseen, mutta eipä siitäkään sitten sen enempää.