Salaattiperhe

Syntymäpäiväni iltaa vietin missäpä muuallakaan kuin ravintolassa, ja keidenpä muidenkaan kuin jo tutuksi tulleiden Paratiisihotellin ystävieni kanssa, jotka myös Vilukissana ja Tuplavirheen toisena puoliskona tunnetaan. Tällä kertaa kävimme katsastamassa Perheen, eli La Famiglian Keskuskadulla.

Ennen ruokailua kilistelimme kauniin nimisellä kuohuviinillä. En pidä kiroilusta, joten jätän viinin nimen, tai oikeastaan sen oikeasta nimestä vääntämämme lempinimen mainitsematta. Ruokalistan salaattiosasto vetosi tällä kertaa meihin eniten, ja kun jokainen päätyi vielä eri salaattiin, tuli pöytäseurueessamme kokeiltua kaikkia listan kolmesta salaatista.

Minua himotti eniten vuohenjuustosalaatti, jossa oli jättimäisen juustokiekon lisäksi salaatteja, pinjansiemeniä, kirsikkatomaatteja, jotakin hyvää kastiketta sekä vuohenjuuston alla piilossa ollut paahdettu leipärinkula. Ja hyvää oli. Salaatti on siinäkin mielessä hyvä ravintolasyöminen, että sen jaksan yleensä minäkin tuhota kokonaan.

Sain ystäviltäni myös herkullisia synttärilahjoja, joissa yhdistyi kolme intohimoani: ruoka, kirjat ja Italia. Paketista ja kirjekuoresta paljastui jättimäinen Culinaria Italia -kirja ihanalla omistuskirjoituksella sekä kaksi lahjakorttia, joilla pääsen nauttimaan Benin ja Jerryn seurasta Kampin kauppakeskuksessa.

Täytyy sanoa että kyllä Hannu ja Heikki tuntee Martin hyvin, niin mieluisat lahjat oli osattu hankkia. Kiitos niistä, riemukkaasta ruokaseurasta sekä puheenaiheista, jotka sopivat hyvin ruokapöytään. Oikeasti, ei minulta ainakaan mene ruokahalu vaikka syömisen ohessa puhuttaisiin kuinka epämääräisistä asioista. Eri asia sitten jos joku naapuripöytäläinen häiriintyi keskusteluistamme salakuunneltuaan meitä, mutta sehän ei taas ole meidän ongelmamme. Mitäs kuunteli.

Loppuun vielä kaunis ystävyydestä kertova lastenlaulu, jonka eräät känniääliöt ovat onnistuneet pilaamaan. En tietenkään suostu syyttämään itseäni (koskas minä nyt muka jonkun biisin pilaisin?), vaan heitä, jotka eivät useiden toistojen jälkeen enää suostuneet kuuntelemaan lauluamme. En ymmärrä. Lauloimme niin kauniisti kun vain osasimme ja ihan tosissamme, mutta silti meidän käskettiin olla hiljaa. En muista tottelimmeko.

"Etkö ymmärrä, mitä sulle lausun?

Kerran vielä mä kuiskata sen voin,

että sullekin uudet leikkini näytän.

Siihen vielä mä lisäsin, että sinusta välitän.

Siihen vielä mä lisäsin, että sinusta välitän."