Perjantai, nämä laulut on kaikuja Tillikasta..

Viime heinäkuu oli minulle töiden kannalta raskas. Pyöritin käytännössä katsoen koko osastoamme työkavereiden ollessa lomalla, ja voin kertoa että töitä oli niin paljon että pinna meinasi olla välillä kireällä, vaikka suhtaudun yleensä työasioihin tyynen rauhallisesti, enkä muutenkaan hermostu helposti. Asiaa ei myöskään auttanut se, etteivät kesät ole alallamme suinkaan rauhallisinta aikaa vaan melkeinpä päinvastoin. Myös kolmenkymmenen asteen helle toi omat haasteensa hikisessä toimistossa raatajalle.

Eräänä aamuna kasaantumaan päässyt stressi purkautui viiden minuutin tärinäitkuna, jonka jälkeen olo oli niin paljon parempi, että hihittelin loppupäivän yksin työhuoneessani typerille asioille. Jemmailin hyräillen papereita piiloon laatikkoon etten näe kuinka paljon minulla on vielä töitä tehtävänä, ja nauraa hekottelin omille typerille jutuilleni. Hieman kyllä tunsin oloni pipipääksi ja kalenterissakin lukee kyseisen päivän kohdalla "tänään minusta tuli hullu", mutta pääasia kai että stressi helpotti edes hetkeksi.

Voitte varmasti uskoa että meikäläisen valtasi aikamoiset riemun tunteet viimeisenä perjantaina ennen kollegan paluuta töihin. Olimme varanneet Ukkelin kanssa pöydän Kampin Don Corleonesta ja kirmasin sinne hameen helmat hulmuten heti töistä vapauduttuani. Oi onnea!

Alkuun otimme yhteiseksi Il Tagliere -nimisen annoksen, joka sisältää italialaisia leikkeleitä ja juustoja, grillattuja leipiä sekä paahdettuja ja marinoituja kasviksia. Nam. Pelkkä tämä olisi riittänyt sammuttamaan nälän, mutta pakkohan meidän oli maistaa vielä ravintolan kuuluisia pastojakin.

Carbonara, hyvää..

Ukkelin pasta, vielä parempaa..

Itse valitsin perinteisen pasta carbonaran, sillä en osaa tehdä sitä itse. Hyväähän se oli, mutta Ukkelin pasta oli vielä parempaa. Annoskateus iski siis ja pahasti. Jos muistan oikein, Ukkelin valitsema annos oli penne-pastaa, broileria, paprikaa, tomaattia, mascarponea ja basilikapestoa sisältävä Penne alla Coppola.

Ruokailun jälkeen haimme viereisestä Kaakaopuusta pienen rasiallisen maailman parhaita suklaakonvehteja ja istahdimme terassille herkuttelemaan niillä ja lasillisilla valkoviiniä. Työkiireiden helpottuminen, perjantai, kaunis kesäinen päivä ja hyvä seura johtivat lopulta siihen, että löysimme itsemme Malmin Tillikasta Vilukissan ja Tukan kanssa hoilottamasta karaokea. Ja meillä oli ihan hullun hauskaa. How säälittävää is that?

Ruoholahden lounaspaikat

Yksi vakiopuheenaiheista työpaikallamme on lähistöllä sijaitsevat lounasravintolat. Lounastauko on työpäivän kohokohta ja jaksamisenkin kannalta erittäin tärkeä, joten puhetta lounasravintoloista riittää. Kokosinkin tähän vajaan parin vuoden kokemuksella hankkimani tiedot Helsingin Ruoholahden lounaspaikoista, jos vaikka joku muukin lähistöllä työskentelevä näistä hyötyisi.

Alleviivaan kuitenkin, että kyseessä on vain erinäisten ihmisten mielipiteiden perusteella saatuja vaikutelmia, joista osa on muodostunut ihan vaan muutaman käyntikerran perusteella. Absoluuttisia totuuksia lounaspaikkojen paremmuudesta en siis jakele, vaan tarkoituksena on lähinnä koota lista eri vaihtoehdoista ja antaa hieman suuntaa ravintoloiden konsepteista, hinnoista ja tietenkin myös siitä ruoasta.



Sodexo Porkkalankatu 20

Sodexon taso on laskenut viime aikoina huimasti. Lähes kaikki työpaikkamme työntekijät kävivät aikaisemmin Sodexossa lounaalla, mutta nykyään sen mautonta ruokaa vältellään ja lounasravintola kutsuu vain, jos muissa lähipaikoissa ei ole mitään hyvää tarjolla. Miinusta Sodexolle tulee myös siitä, että lounasvaihtoehdoista pitää valita vain yksi ruokalaji, kun taas muissa saman konseptin paikoissa (Theron ja Antell) saa ottaa samalla rahalla vaikka kaikkia ruokalajeja keitosta liharuokaan.

Sodexon sisustuksessa ei ole moitittavaa, mutta ei juuri kehuttavaakaan. Se on sellainen perus kouluruokalan näköinen tila muutamalla viherkasvilla höystettynä. Mukavaa ruokailijan kannalta on tietenkin se, että nykyään Sodexossa joutuu harvoin jonottamaan ja pöydissäkin on tilaa, kun moni aikaisemmin ravintolassa viihtynyt on vaihtanut lounaspaikkaa. Henkilökunta on mukavaa ja onpa eräs työkaverini saanut lainattua sieltä erittäin edullisesti astioita sukujuhliinsakin. Muuten palvelu siis pelaa moitteettomasti Sodexon suunnalla, mutta valitettavasti se tärkein ominaisuus, eli ruoan maku, on kokenut kolauksen. Vaikka paikka olisi maailman mukavin muuten, niin mauton ruoka kyllä karkottaa ruokailijat muualle.

Theron Catering Porkkalankatu 22 A

Theron aloitti kuulemma vahvasti, mutta nykyään siellä ei tunnu käyvän ne muutamatkaan työpaikaltani, jotka aikaisemmin suosivat Theronia. Ravintola on kokenut hieman saman kohtalon kuin Sodexo, sillä ruoka on nykyään mautonta tai sitten päinvastoin aivan liian suolaista.

Moni on kehunut Theronia viihtyisäksi sen pienen koon ja pöytien erilaisen sijoittelun vuoksi. Täällä ei tule niin paljon kouluruokalafiboja kuin esimerkiksi Sodexossa. Henkilökuntakin on erittäin mukavaa ja iloiset hyvän ruokahalun toivotukset ja heipat lähtiessä ovatkin jääneet päällimmäisenä mieleen muutamasta Theronin käynnistäni. Siltikään ravintolassa ei tule enää juuri käytyä, sillä parempaa ruokaa saa halvemmalla muualta.

Katri Antell Itämerenkatu 15

Antell on tämänhetkinen suosikkini ja niin tuntuu olevan monen muunkin. Melkein kaikki aikaisemmin Sodexossa tai Theronissa käyneet kollegani ruokailevat nykyään Antellissa. Ruoka on monipuolista, salaattipöytä runsas ja henkilökunta mukavaa, joten kyllä tämä on minun ykkösvalintani Ruoholahden lounasravintoloista.

Kritiikkiäkin Antellista olen toki kuullut. Paikan kylmyys ja vetoisuus kahden jatkuvasti aukeavan ulko-oven välissä on omasta mielestänikin näin talvella ikävää. Myös ruoka on joskus haaleaa tai jopa kylmää. Keitto sen sijaan on aina varmasti kuumaa ja sen avulla taionkin usein vilun pois ennen muuta ruokailua. Joitakin paikan hiljaisuus ja avara tila tuntuu häiritsevän. Astioiden kolina kaikuu pitkin ravintolaa ja tunnelma on kolkko. Itse kuitenkin pidän Antellin sisustuksesta, jonka avulla on selvästi yritetty peitellä korkean ja kliinisen tilan heikkouksia. Pienet värikkäät pöytälamput sekä tabletit piristävät ja reunoja kiertävät sohvapaikat ovat ryntäyksen kohteena aina jos yksikin reunapöytä on vapaana.

Meritähti Itämerenkatu 14

Meritähti on ilmeisesti jonkinnäköinen lähipubi, tai siltä se ainakin ulkoisesti vaikuttaa. Ulkonäön ei pidä kuitenkaan antaa hämätä, sillä lounasruoka on yllättävän hyvää varsinkin pubiruoaksi. Annokset ovat runsaat ja vievät varmasti myös isomman raksamiehen nälän. Itse en ole tainnut kertaakaan jaksaa syödä lautasta tyhjäksi vaikka olisin valinnut lounaakseni vain salaatin.

Meritähdessä käynti on kuitenkin nykyään jäänyt, sillä paikan hyvä maine ilmeisesti kiiri muidenkin korviin, ja lopulta pöytäpaikkaa sai melkeinpä jonottaa. Ruokaakin saa usein odotella tovin jos ei soita tilaustaan henkilökunnalle etukäteen, kuten joku fiksu meidän töistä keksi tehdä. Lyhyellä lounastauolla kaikki ylimääräinen odottelu on pahasta, eikä ole kiva tunkea toisten pöytään vieriviereen tuntemattomien kanssa. Näistä syistä Meritähdessä käyminen on jäänyt meikäläiseltä oikeastaan kokonaan. Ehkäpä kesällä taas kun pöytätilaa on ulkonakin voin mennä haukkaamaan Meritähden herkullisia leikkeitä.

Spizy Co. Restaurant Cafe Itämerenkatu 21

Spizysta olen kuullut varmaan eniten pahaa kun vertaa kaikkiin työpaikkani lähellä oleviin lounaspaikkoihin. Itsekin olen muutaman kerran odotellut annostani Spizyssa aivan tolkuttoman kauan, ja ikävintä oli, kun koko muu pöytäseurue oli jo ehtinyt syödä omat annoksensa kun minun hampurilaiseni tuotiin pöytään. Yritä siinä sitten nauttia ruoasta kun muut pyyhkivät suitaan ja kuikuilevat kelloa lounastauon venyttyä ylimittaiseksi.

Jotkut Spizyn ruoista ovat kieltämättä hyviä eikä ruokaa tarvitse aina odottaa ollenkaan, vaan annokset saattavat lennähtää nokan alle juuri kun on ehtinyt istahtaa. Toisaalta joskus ruoka on ikävän kuivaa, kuten eräs kanan rintafilee, jota teurastin väkipakolla pienemmiksi puiseviksi palasiksi. On siis arpapeliä minkälainen ruokailukokemus Spizyssa juuri sillä nimenomaisella kerralla odottaa, joten mieluummin menen lounastauollani johonkin varmasti hyvään paikkaan. Vaihtelun vuoksi voin kuitenkin vierailla Spizyssa silloin tällöin ja toivoa parasta.

Subway Itämerenkatu 21

Subwaynhan nyt tietävät kaikki. Mennään tiskiä pitkin toisella puolella hääräävän myyjän kanssa ja valitaan matkalla patonki, täytteet ja mausteet, jonka jälkeen istutaan syömään pikaruokalan kolkoille penkeille. Subwayn patongit ovat kyllä maukkaita, mutta jos joku erehtyy luulemaan niitä terveellisiksi, niin tööööt, väärässä olet. Mäkkärin hampurilaisateriassa on lähes tulkoon sama kalorimäärä, joten repikäähän siitä.

Ruoholahden Subway ei ole sieltä viihtyisämmästä päästä ja siitä on syyttäminen ravintolan sijaintia keskellä kauppakeskuksen ala-aulaa. Vilinää kyllä riittää ja itse ainakin pidän ohikulkevien ihmisten seuraamisesta patonkini ääressä. Henkilökunnastakaan ei ole pahaa sanottavaa, joten ihan perus Subwaysta on kyse.

McDonald's Itämerenkatu 14

McDonald's on toinen kaveri, jonka tietävät kaikki. Keltaisten kaarten alta löytyy pikaruokala, josta saa hampurilaisten lisäksi salaatteja, nugetteja ja satunnaisia muita sapuskoja, kuten wrapeja, mozzarellatikkuja ja muuta epäterveellistä.

Ruoholahden Mäkki on mukavan iso, joten istumaan mahtuu vaikka välillä tiskille saakin vähän jonottaa. Yleiseen Mäkkitasoon verrattuna Ruoholahden hampparipaikka on mielestäni keskimääräistä parempi. Ihan jees siis jos mäkkisapuskaa sattuu himoamaan.

Cafe Picnic Itämerenkatu 11

Picnic on ainakin tällä hetkellä minun ja niin ikään Ruoholahdessa työskentelevän Maajussin morsiamen viikoittaisten lounastreffien vakkaripaikka. Kahvila sijaitsee sopivasti noin puolessa välissä työpaikkojamme, joten kummankaan ei tarvitse lyllertää kohtuuttoman kauas ruokailemaan.

Picnicin valikoima on mukavan monipuolinen kahvilan lounasvalikoimaksi. On pastaa, keittoa, patonkia, uuniperunaa, salaattia ja sen sellaista. Oma lempparini on kanacaesar-salaatti. Nurinaa Picniciä kohtaan olen kuullut ainakin siitä syystä, ettei Picnicin sapuskoilla saa mahaa täyteen, ja hinnatkin ovat ruoan määrään nähden korkeat. Itseäni häiritsee ehkä eniten se, että Ruoholahden Picnic on lounasaikaan hyvin suosittu, ja ikkunapaikalle istahtamisesta on turha edes haaveilla. Muuten pidän paikasta kyllä kovin.

Fokka Sulhasenkuja 3

Fokassa olen käynyt vain lounasajan ulkopuolella, enkä tiedä muidenkaan työpaikaltani hiipparoineen ravintolaan lounaalle. Suurin syy Fokan boikotoimiseen on varmasti se, että lounas on tällaiselle tavalliselle duunarille aivan liian kallis ja olettaisinkin, että Fokassa käydään lähinnä liikelounaalla.

Tang Dynasty Itämerenkatu 21

Tang Dynastyssa on lounasaikaan aasialainen seisova pöytä, josta löytyy hyvin samanlaista sapuskaa kuin kiinalaisissa ravintoloissa. On salaattia, friteerattua kanaa, riisiä ja erilaisia kastikkeita. Täällä maistoin ensi kerran tofua ja oli kyllä yllättävän hyvät mausteet saatu tofuneliöiden pintaan. Sehän oli jopa hyvää! Joidenkin mielestä Tang Dynastyn ruoissa on liikaakin mausteita ja osa työkavereistani vältteleekin paikkaa ruoan liian tulisuuden ja suolaisuuden takia. Makuasioita sanon minä.

Sisustukseltaan Tang Dynasty on hieno, mutta pitkiin pöytiin joutuu usein änkemään tuntemattomien ihmisten viereen. Yritä siinä nyt sitten juoruilla kaverin kanssa kun koko muu pöytäseurue on korvat höröllään kuuntelemassa. Tang Dynasty on kiva paikka jos pitää aasialaisesta ruoasta, mutta pidemmän päälle täällä ruokailu voi käydä tylsäksi, onhan tarjolla aina lähes tulkoon samat ruoat.

Ravintola Basilica
Kellosaarenranta 2

Basilica on kanavan rannassa möllöttävä ravintola, jossa on lounasaikaan tarjolla pastaa, pihviä ja intialainen buffet. Itse en ole käynyt lounasruokailemassa Basilicassa, mutta ihan hyvän kuvan olen paikasta saanut sen perusteella mitä olen kuullut. Ainoa omakohtainen kokemukseni Basilicasta on monen vuoden takaa kun kävin sen terassilla siiderillä ja bruschetalla. Hyvää leipää oli ja miljöö on ihanan merellinen varsinkin kesällä kun pääsee ulos istumaan ja katselemaan veneitä.

Näiden lounaspaikkojen lisäksi Ruoholahdesta löytyy ainakin myös kiinalainen ravintola (ehkä useampikin?), pizzerioita sekä Business Centerissä sijaitseva lounasravintola, joista minulla ei ole omakohtaista kokemusta eikä edes juoruja jaettavaksi. Jos jollakulla on lisättävää Ruoholahden (tai miksei myös muidenkin alueiden) lounasravintolatarjontaan, tai mielipiteitä näistä tähän listaamistani paikoista, niin jakakeehan toverit ihmeessä tietonne meille muillekin. Lounas on tärkeä asia!

Illallinen kahdelle ja synttäriylläreitä

25-vuotissyntymäpäiväni kunniaksi paistoimme ukkelin kanssa blinejä ensimmäisen kerran ihan itse. Olen kuvitellut lättyjen tekemisen olevan kauhean vaikeaa ja monimutkaista. Taikina pitää väsätä jo edellisenä päivänä, ja mikäs se sellainen blinipannu oikein on? Jossakin on peloteltu myös tarkalla paistoajalla ja lämpötilalla etteivät blinit vaan mene ja kärähdä tai jää sisältä raa'aksi. Sitäpaitsi blineihin käytettävät tattarijauhot ovat minulle aivan uusi tuttavuus. Mitäs jos niitä onkin vaikea käyttää tai jos ne eivät toimi niin kuin pitäisi?

Hah ja pah sekä höpsispöpsis sanon minä: Blinejähän on ihan helppo tehdä! Näitä ohjeita kun seuraa, ei mikään voi mennä sinullakaan vikaan, sillä edes minä armoton keittiösähläri en onnistunut pilaamaan venäläisiä lettujamme.

Blinitaikinaan tarvitset:

- 4 dl kermaviiliä (jogurttikin käy)

- pussin kuivahiivaa

- 2 dl tattarijauhoja (tai 1 dl tattarijauhoja ja 1 dl vehnäjauhoja)

- 1 tl sokeria

- 1 dl kuumaa maitoa

- 1 tl suolaa

- 1 rkl voisulaa

- kananmunan

Aloita taikinan tekeminen edellisenä iltana. Lämmitä kermaviili vähän yli kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva, jauhot ja sokeri. Me käytimme pelkkiä tattarijauhoja, mutta ensi kerralla pehmentänemme tattarin voimakasta makua korvaamalla puolet jauhoista vehnäjauhoilla, jotta täytteiden maku pääsee paremmin esille. Nyt itse lätty oli hieman liian vahvan makuinen. Tyrkkää taikinan alku jääkaappiin liinan alle pulputtamaan ja suojaa muut kaapin kaverit kunnolla, sillä hiivan haju ja maku leviävät pitkin poikin maailmaa taikinan tekeytyessä.

Seuraavana päivänä voit napata kaupasta blinien kanssa tarjoiltavaksi mätiä, smetanaa ja sipulia, sienisalaattia, lohta tai vaikkapa suolakurkkua ja hunajaa. Meillä oli vain ehdotonta lemppariani mätiä (leväkaviaaria), smetanaa ja sipulia, vaikka sienisalaatti ja graavisuolattu lohi ovat myös erittäin tervetulleita blinilautaselleni. Keltaiseen keittiöön oli ilmestynyt jostakin myös ihka oikea blinipannu, joten ei muuta kuin taikina valmiiksi ja paistohommiin. Jos et omista blinipannua, käyvät lettupannu tai pieni paistinpannu myös oikein hyvin blinien paistoalustaksi.

Lisää taikinaan kuuma maito, suola, voisula sekä kananmunan keltuainen. Vatkaa valkuainen vaahdoksi ja lisää se viimeisenä. Lämmitä pannu kuumaksi, mutta älä kuitenkaan liian kuumaksi etteivät blinisi kärähdä. Me paistoimme lättyjämme muistaakseni nelosella. Tyrkkää riittävän iso voiköntsä sulamaan pannulle ja lurauta taikinaa päälle. Blinin paksuus on makuasia ja sopivan taikinamäärän oppii kokeilemalla. Meillä vanhoilla venäläisillä jo ensimmäinen blini onnistui lähes tulkoon täydellisesti. Tuuripeliä..

Tarjoile blinit kuumina valitsemiesi lisukkeiden kanssa. Meidän kulhossamme oli mädin, sipulin ja smetanan lisäksi myös silputtua vihreää paprikaa sekoitettuna sipulisilppuun. Tätä sössöä ripoteltiin kuitenkin vain alkupalaksi nauttimamme torvisienikeiton päälle.

Käytimme alkukeittoon täältä löytyvää ohjetta, mutta vaihdoimme peruskoskenlaskijan viherpippurilla maustettuun ja unohdimme muut mausteet, mikä olikin onni onnettomuudessa, sillä pippurinen juusto toi juuri oikeanlaista potkua keittoseen. Myllystä lisätty pippuri olisi voinut olla liikaa. Alkuperäisessä ohjeessa olevan maidon voi skipata, sillä ei sitä oikeasti tarvitse mihinkään. Olemme tehneet samaa keittoa myös savuporokoskenlaskijalla ja sekin toimii vallan mainiosti. Tämä vahingossa keksitty keitto onkin noussut muunneltavuudellaan yhdeksi ehdottomaksi lempparikseni. Kokeile ihmeessä jos et ole vielä maistanut.

Ennen keittoa kilistelimme synttärini ja yhteenmuuttomme kunniaksi ihan oikealla shampanjalla, jonka äitiliini toi tuliaiseksi joltakin Tallinnan reissultaan. Olen säästellyt söpöä pinkkiä pulloa tarpeeksi juhlavaa tilaisuutta varten, ja nyt oli mielestäni oikea hetki korkata kuohuva.

Jälkkäriksi kävin valkkaamassa ihanasta Kaakaopuusta muutaman konvehdin, ja voitte vaan kuvitella miten ihanasti suklaa suli suuhun kuukauden herkkulakon jälkeen. Namnamnam. Herkkulakko pisti makutottumukset kuitenkin sen verran uusiksi, että pari konvehtia riittivät tyydyttämään makeannälän paremmin kuin hyvin. Enää ei siis tarvitse vetää naamaansa koko suklaalevyä ollakseen tyytyväinen, joten kyllä herkkulakko oli kiduttavuudessaan ihan hyödyllinen kokemus.

Mmmm, Kaakaopuun suklaakonvehteja..

Tämänvuotinen synttäripäiväni oli onnistuneiden herkkujen lisäksi ikimuistoinen myös mukavien synttäriyllärien ansiosta. Vapaapäivää viettänyt maailman aamu-unisin ukkeli oli herännyt kello 5.25 (!!!!) tekemään minulle aamiaista, jota mutustelimme yhdessä ennen töihin lähtöäni. Aamu alkoi siis heti hymy huulilla, ja iloinen mieli jatkui pitkin päivää.

Kesken työpäivän nurkkaukseeni vaelsi laulava joukko työkavereita kukkapuskan kanssa antamaan synttärihaleja ja meikäläinen oli aivan hoomoilasena että mitäs nyt, onko tämä minulle, voi apua, ihanaa, kiitos. Kotiin päästyäni vielä aamulla muuttoräjähdyksessä ollut kämppä oli siivottu putipuhtaaksi ja ovelle vastaan kirmannut ukkeli esitteli ostamaansa kauko-ohjattavaa valopöpseliä (tai mikä sen oikea nimitys nyt sitten onkaan), ja kaukosäätimen viimeisellä napilla toimivan lampun päältä löytyi uusi ihana kännykkä! Ja arvatkaapa mitä: Se on vaaleanpunainen! Ihana, ihana, ihana!

Illalla saunaan mennessämme minua odotti vielä yksi ylläri kun avasin saunatuoksuja sisältävän kaapin. Baukkiksesta keräilemäni saunapurtilot olivat lisääntyneet niin, että nyt kaapissa oli rivissä kaikki sarjan tuoksut! Voi ukkeli minkä teit! Siinä kyllä joutui taas polkemaan innoissaan lattiaa ja hihittämään ääliömäisesti. Innostuessani olen edelleen kuin pikkulapsi, vaikka iältänihän olen jo lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä. Tämä tosiasia kun lävähti tajuntaani metroportaissa oli pienen pysähtymisen hetki, sillä tosiaankin, minähän olen jo VANHA.

Kaikenkaikkiaan synttäripäiväni oli aivan ihana, ja seuraavan päivän pippalot vain jatkoivat kivojen yllätysten putkea (taksikeskuksen järjestämän yllärin olisi tosin voinut jättää väliin). Vai mitäpä sanotte siitä, että eräs ystävistäni oli tehnyt minulle korvakorut, hiuspannan ja topin ihan itse ja muutkin toivat ihania lahjoja aivan liikaa. Nomination-rannekorunikin sai kaivattua täydennystä. Voi miksi syntymäpäivä on vain kerran vuodessa?

Kampin lehmät

Perjantai-iltaisin Kampin Kauppakeskuksessa voi bongata jos jonkinmoista nautakarjaa. Kuvia lehmistä löytyy varmuudella ainakin Ben & Jerry's -jäätelökioskin seiniltä, mutta ihka eläviä märehtijöitä näkee usein myös istumassa valtavissa kasoissa kauppakeskuksen penkkirivistöillä, pummimassa ohikulkijoilta tupakkaa, kiroilemassa isoissa rykelmissä ja näpistelemässä kaupoista pikkutavaraa. Meitä kiinnosti vain ja ainoastaan Ben & Jerry'sin jätskikuppeja sulostuttaneet piirroslehmät, mutta eipä näiltä muiltakaan elukoilta voinut välttyä, vaikka kuinka yritti.

Sain Tuplavirheeltä syntymäpäivälahjaksi kaksi lahjakorttia Benilään ja Jerrylään, ja käytinkin toisen Kynsilaukkailun jälkeiseen jälkkärihetkeen. Lahjakortilla sain juuri sopivasti kaksi pientä palloa, jotka tosin eivät olleet minun mittapuuni mukaan kovinkaan pieniä. Yksi mulle ja yksi ukkelille. Valitsimme kumpikin toinen toistaan iiiihaaanimmista jäätelömauista banaaniset Chunky Monkeyt. Luojan kiitos otimme vain yhden pallon per maha, sillä melkoisen täyttäviä ovat nämä Benin ja Jerryn luomukset runsaine sattumineen. Hyvältä jäätelö maistui näin talvisaikaankin ja toinen lahjakorttini poltteleekin jo lompakossa siihen malliin, että kohta mennään taas jätskille.

Jäätelötaivas

Kauppakeskus Kluuvissa sijaitsee Helsingin ensimmäinen aito italialainen jäätelökahvila Ciao Gelateria Café. Jotakin kahvilan jäätelöiden maukkaudesta kertoo ainakin se, että nirsoakin nirsompi pikkuveljeni, joka tilaa Mäkissäkin hampurilaisen pelkällä pihvillä (sillä kaikki muu on kuulemma pahaa) söi annoksensa mukisematta loppuun asti. Ehdottipa hän vielä uusintakierrostakin kahvilassa, ja voin kertoa, että se on jo jotain se!

Kahvilan jätskivalikoimiin kuuluu useita päivittäin vaihtuvia jäätelö- ja sorbettimakuja. Mukana on myös erikoisempiakin kavereita, joten ei ole ihme että tämä erikoisuuksien perässä juokseva tyttö on kerran jos toisenkin talsinut jäätelövitriinin eteen ihmettelemään valikoimaa.

Viime herkuttelukerralla pelasin varman päälle ja otin vadelmajuustokakun makuisen pallon. Kulhossa, sillä vohveli murenee ja on pahaa. Veljeni otti raikkaan mansikkasorbetin, jota myös minä voin kehua erinomaiseksi, sillä törkkäsin tietenkin oman lusikkani myös veljen jäätelöpalloon. Kaverille kans, ja isosiskolle ei muuten väitetä vastaan!

"Muistan jäätelökesää
Kun lapset kiirehtii kouluun
Posken rusketus häviää
Illat pimenee jouluun"
(Maarit - Jäätelökesä)

Suklaaunelmia...

...jotka eivät onneksi jääneet pelkäksi unelmaksi.

Menee ehkä vähän mainostamisen puolelle, mutta menköön, niin mukavasti Kampin Kauppakeskuksen Kaakaopuu (KaKaKa) pelasti syksyisen väsyneen keskiviikkoiltani ja vapautti mieleni alkavan päänsäryn tuskista. Valitsimme ystäväni Vilukissan kanssa kuusi irtokonvehtia ja siirryimme mussuttamaan niitä metroportaiden yläpäässä oleville penkeille kiireisten ihmisten ja ruman keltaisen hökötyksen luokse.

Helpoimmalla olisi päässyt jos olisi reilusti ottanut jokaista konvehtia yhden, niin kauan mekin päättämättömät pässit mietimme mitkä kuusi haluamme. Sinänsä typerää sillä uskon että puodin jokainen konvehti vie kielen mennessään, turha niitä nyt on niin kauan valita, johan myyjäkin tuskastuu.

Päädyimme lopulta shampanja-, banaani-, amaretto-, pähkinä-, nougat- ja kahvikonvehteihin, joista jokaisesta puraisimme vuorotellen noin puolet (oman puruvuoron ollessa kyseessä tietysti vahingossa vähän yli puolet) samalla yrittäen varoa ettei kaikki täyte valu leualle ja housuille, ja annoimme toisen puolikkaan kaverille, joka jo odotti vieressä kuola valuen. Sitten vaan ihmettelemään suussa sulavaa makuelämystä ja hokemaan "hyvää" jokaisen suklaan kohdalla. Jos en ole kaksinen viinikriitikko, niin en kyllä osaa suklaastakaan sanoa muuta kuin että se on hyvää tai vielä parempaa. Jos haluatte tietää tarkemmin mitä makuvivahteita Kaakaopuun konvehdit saavat suun syövereissä aikaan, niin maistakaa itte!