Kynsilaukka

Kummallista etten ole aiemmin löytänyt tietäni Kynsilaukkaan, valkosipulinen ruokaravintola kun on just eikä melkein minun makuuni. Itsenäisyyspäivän aattona tallustimme vihdoin pikkupakkasessa Fredalla sijaitsevaan Kynsilaukkaan, emme ymmärtäneet tilata valkosipuliolutta vaan ihan tavallista, ja aloimme tutkia ruokalistaa. Listalla olikin jos vaikka mitä herkkuja, ja vaikean päätökseni sinetöi lopulta blinien kohdalla lukevat mäti ja sienisalaatti. Sitä siis, kiitos nam.

Ravintola Kynsilaukka todellakin on valkosipulin ystävän taivas. Leivän päälle tarkoitettu valkosipulinen levitekin oli niin herkullista, että tarjoilija joutui kiikuttamaan sitä pian uuden kipollisen pöytäämme, niin vauhdilla levite katosi leivän kera vatsoihimme. Myös kattaukseen kuuluvat valkosipulit, jokin ruskea mönjä (ehkä sinappi?) ja vihreä seos olivat ihania. Varsinkin vihreä hieman pestoa muistuttava, mutta koostumukseltaan öljyisempi ja maultaan valkosipulisempi sörsseli oli niin herkullista, että sitä tuli lisättyä lautaselle lusikallinen jos toinenkin. Alkaa kuola valua ihan tässä muistellessakin.. Osaisikohan tuota valmistaa itsekin?

Itsenäisyyspäivän kunniaksi venäläistunnelmia blinien muodossa

Ukkelin piffiannos, näyttää aika tosi hyvältä tämäkin

Ensi kerralla (joka koittaa toivottavasti pian) haluan maistaa joko valkosipuliolutta tai valkosipuliviinaa, jotka kuulostavat kieltämättä hieman epäilyttäviltä, mutta tarpeeksi mielenkiintoisilta, jotta tämä tyttö innostuisi ja tahtoisi kokeilla kyseisiä juomia. Ja sitäpaitsi jos kerran olut on hyvää ja valkosipuli on hyvää, niin miksei myös valkosipuliolut olisi hyvää? Ruokalistallekin jäi vielä monta ihanaa annosta, joita täytyy päästä maistamaan.

Tunnelmaltaan ravintola on oikein mukava. Ilmapiiri kynttilöineen ja hyvin hiljaisine taustamusiikkeineen oli rauhallinen mutta rento. Tarjoilijakin lähes kuiskasi. Liian hieno ravintola sen sijaan ei ollut, vaikka puitteet olivatkin tyylikkäät. Aika ihana paikka siis. Tätä lisää!