Maanantaipas*aa

Olipa kerran maanantai keltaisessa keittiössä. Jos joku ei ole vielä arvannut, niin viikon ensimmäinen päivä ei todellakaan ole lempparipäiväni, ja silloin tekeekin yleensä mieli vain valua työpäivän jälkeen suoraan nukkumaan. Ruokaa pitää kuitenkin jaksaa syödä ennen Nukkumatin tuloa, mutta harvemmin jaksan rynnätä kauppaan tai muutenkaan rasittaa vähäisiä aivosolujani miettimällä mitä herkkua tällä kertaa valmistaisin.

Näin siis eräänäkin sateisena maanantaina, kun tongin horroksessa keittiön kaappeja helpon ja nopean ruoan perässä. Päädyin leikkimään italialaista spaghettisankaria, joka väkertää ruokansa yksinkertaisista raaka-aineista turhia kikkailematta. Olin siis toisin sanoen laiska. Hyvin, hyvin laiska.. Ja laiskan naisen maanantairuoka koostuupi seuraavista aineksista:

- spaghettia
- öljyä
- pinaattia (pakastimesta löytyi hän)
- valkosipulia
- mustapippuria

Ja hommahan on vallan yksinkertainen: Spaghetit laitetaan kiehumaan, jonka aikana murskattu valkosipuli sekä pinaatti lämmitetään tilkkasessa öljyä tarpeeksi matalalla lämmöllä, jotta valkosipuli ei kärtsähdä ruskeaksi kitkerän makuiseksi möhelöksi. Kun spaghetit ovat valmiit ja valutettu, heitetään ne muiden ainesten mukaan pannulle, sekoitellaan niin, että pinaatti ja muut tarttuvat tasaisesti spaghetin pintaan, ja viimeistellään koko homma mustapippuripöräyksellä. Valmis. Sitten pääsee nukkumaan kun lautanen on tyhjä..

"Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai
on liian helppoo olla onnellinen
minä tiedän kyllä sen
minä tiedän kyllä sen

miltä tuntuu"
(Apulanta - Maanantai)

P.S: Otsikkohan on siis maanantaipastaa, kuten kaikki tiesivätkin. Eihän kukaan edes epäile että minä kiroilisin, ja vielä otsikossa!?