Kole- ja ergokalsiferoli

...ovat meidän kaikkien kavereita, joiden puutoksesta voi mennä luut rikki. Kyseessä on siis D-vitamiini, jonka muotoja otsikon sanahirviöt ovat. D-vitamiini tai oikeastaan sen puute on nyt hyvinkin ajankohtaista, sillä pimeään vuodenaikaan aurinko (muistatte varmaan sen kesällä taivaalla möllöttävän kirkkaan palleron, jonka katsomisesta sokaistuu hetkeksi) ei anna meille tarvittavaa D-vitamiiniannosta, vaan meidän pitää syödä ja juoda se ihan itse, all by ourselves..

Olen tehnyt kehoni kanssa diilin, että se kertoo erilaisten ruokahimojen avulla aina, kun se kärsii jonkin tärkeän vitamiinin tai muun aineen puutoksesta. Nyt keltaisessa keittiössä on ihan selvästi meneillään D-vitamiinin puutos, sillä olen himoinnut kalaa oikein kovasti paljon viimeiset viikot. Yllätyksenä moinen puutos ei toki tullut, sillä marraskuussa ei paljon imetä vitamiinia auringon valosta.. Tarvitsen siis ehdottomasti aurinkoloman tai muuten sairastun osteoporoosiin ja riisitautiin. Kai Kela tai joku korvaa matkani? Onhan tässä sentään kyse kansanterveydestä.

Kalan syönti voisi toki myös auttaa D-vitamiinin puutteeseen, mutta sepäs onkin helpommin sanottu kuin tehty. Keltaisessa keittiössä kun ei oikein osata eikä edes uskalleta opetella kalan valmistamista syötävään muotoon. Uunilohta ja kalapuikkoja lukuunottamatta kalaruokaideat ovat vähissä ja ruodotkin pelottavat. Mitäs jos tukehdun yksin kotona kalanruoto kurkussani? Voiko itselleen tehdä Heimlichin otteen?



Pelottavista ruodoista huolimatta olen kalanhimoissani tutustunut hieman lähemmin ystäväämme kirjoloheen. Nappasin kaupan hyllyltä graavilohta, popsin sitä tapojeni mukaan ensin suoraan paketista ja lopuista tein lohileipiä. Yksinkertaista, mutta hyvää: Paahdoin ruisleipiä uunissa ja heitin kuumien leipien päälle juustoa sulamaan. Juuston päälle salaatin lehtiä sekä graavilohta ja se on siinä! Siinä ei ehdi edes kissaa sanoa kun leipä on suussa.

En tietenkään voinut jättää kalaostoksiani vain yhteen säälittävään graavilohipakettiin, vaan hetken mielijohteesta mukaani lähti myös valmis paketti marinoituja lohifileitä. Tästä kalasta minäkin varmaan osaan tehdä ruokaa, varsinkin kun paketti kertoi tarkat ohjeet paistoaikoineen. Kirjolohifileistä teinkin simppelin lohisalaatin, johon heitin salaatinlehtiä sekä kurkkua, päälle hieman valkosipulioliiviöljyä ja paistetut lohifileet. Yksinkertaista ja hyvää tämäkin. Tästä se mestarikalakokin ura alkaa!