Tsingtao

Omatekemässä kiinalaisessa ruoassa on se hyvä puoli, että saa varmasti juuri sitä ruokaa mitä haluaa. Kiinalaisessa ravintolassa (ja varsinkin eräässä tikkurilalaisessa sellaisessa) voi nimittäin saada sipulihärkää kun pyytää härkää chilikastikkeessa. Ovathan chili ja sipuli toki melkein sama asia: molemmat löytyvät keittiöstä ja loppuvat i-kirjaimeen. Ei siis ihme että muuten lähes täydellistä suomea puhuva kiinalaistarjoilija meni sekaisin.

Kiinalaisen kanan väsäämiseen ei tarvita kuin vaan ainoastaan:

- kanaa
- valmista sörsseliä (esimerkiksi setä Beniltä, ja vaihtoehtojahan löytyy, meillä oli sweet&souria)
- meidän tapauksessamme joukkoon lisättiin myös valkosipulia, kuten kaikkeen muuhunkin mitä suuhumme työnnämme
- riisiä (neiti Jasmiini on ainakin hyvää)

Jos et ole varma kaupassa vaeltaessasi löytyykö kaapistasi riisiä, suosittelen ostamaan sitä varmuuden vuoksi, sillä todennäköisesti riisiä ei kaapissasi ole, ja joudut tallustamaan Alepaan hakemaan sitä kesken kokkailujen. Pahimmassa tapauksessa liukastut vielä mutaan, olet Keravalla, eikä sinulla ole vaihtohousuja mukana. Kokemusta on kaikesta paitsi liukastumisesta, sillä se tapahtui onneksi vain melkein.

Asiaa(n)! Asiaa(n)! Keravalla perjantaikokkailut aloitettiin siis ylimääräisellä kauppareissulla, jonka jälkeen korkkasin kaljan ja katsoin kun ukkeli ruskisti kanaset pannulla ja laittoi riisin kiehumaan. Tässä välissä vilkaisin maajusseja ja morsiamia enkä huomannutkaan kun pannulle oli lurahtanut loput ainekset. Valmis. Syömään! Ja minusta oli taas suuri hyöty. On se vaan hienoa kun mies kokkaa ja itse voi röhnöttää sohvalla kaljapullo kädessä. Näinhän ne sukupuoliroolit perinteisesti menee, eikös juu? Vielä kun oppisin röyhtäilemään ja olisi jotain mitä kaivella ja rapsuttaa kesken kanavasurffailun.


Kiinalaisen ruoan kanssa kiinalaista kaljaa