Täytetty wienerschnitzel

Sain viime perjantaina tehtäväkseni miettiä mitä ruokaa tekisimme jo tutuksi tulleesta Culinaria Italia -kirjasta, kunhan ukkeli putkahtaa työpäivänsä jälkeen seurakseni keltaiseen keittiöön. Helppo homma, luulin, aikaakin kun oli rutkasti, sillä Pyhäinpäivän kunniaksi pääsin livistämään töistä kotiin tuntia aikaisemmin. Vaan eihän minun päättämättömän pässin päätöksenteosta tullut taas yhtään mitään. Niin paljon hyviä ruokia, mutta niin pieni maha.. Yhteistuumin päädyimme sekoittamaan parin reseptin ideat höystettynä valkosipulisella ja oliivisella mielikuvituksellamme. Syntyi täytetty wienerschnitzel. Tai oikeastaan kaksi sellaista.

Valkosipulioliivijuustowienerleikkeisiin tarvitset:

- neljä porsaan leikettä (tai osta pyhää lehmää jos haluat kiusata hinduja)
- juustova (vaikka eetamiva)
- oliivia (meillä oli vihreitä paprikatäytteisiä)
- valkosipulia (chilimarinadissa lilluvat ainakin toimii)
- mausteita (kaikkea mahdollista hyvää, kuten valko- ja mustapippuria, grillausmaustetta jne. mitä kaapista löytyy)
- vehnäjauhoja
- kananmunaa (1 tai 2)
- korppujauhoja
- öljyä paistamiseen

Aloitetaan hauskimmasta vaiheesta, eli leikkeiden vasaroimisesta, jonka jälkeen pöräytetään grillausmaustetta ja juustoa joka toisen leikkeen (eli kahden, matikkanero huom.) päälle, ja joka toisen päälle oliivi- ja valkosipulisiivuja. Läväytetään yksi juustoleike ja yksi oliivivalkosipulileike yhteen niin että täytteet jäävät leikkeiden väliin (yleensä hei) ja varmistetaan leikkeiden yhteenkuuluvuus parilla cocktailtikulla.

Sitten onkin toiseksi parhaan vaiheen vuoro, eli temppurata! Ensimmäiseksi pihvit pyöritellään vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi schnitzelit hukutetaan korppujauhoihin, joiden sekaan on piilotettu ainakin pippuriva. Ja sitten vaan pannulle pienen öljylurauksen päälle paistumaan. Minun tapauksessani tosin öljyluraus ei ole pieni, sillä en osaa kaataa vain vähän kerralla. Mitäs järkeä siinä nimittäin olisi? Jos kaadetaan, niin kaadetaan sitten kerralla reilummin! Hmm, tai ehkei kuitenkaan. Öljyä varten suunniteltu suihkupullo on ehkä sittenkin ihan hyödyllinen keksintö, ja voisi rantautua minun puolestani myös keltaiseen keittiöön..

Wieninleikkeiden päälle heittelimme vielä kaprista ja siipaloimme sitruunaa. Lisukkeeksi teimme peruna- ja bataattilohkoja, joista bataatti oli jälleen kerran melkein mahdoton pilkottava. Kuuluukohan itsepäisyys niiden perusluonteenpiirteisiin, vai onko keltaiseen keittiöön vaan sattunut osumaan hieman kovemmat bataattikaverit, joiden pilkkomiseen saa käyttää voimaa ihan tosissaan? Terävä veitsikin voisi tietysti olla aika jees.. Vaikka pääasia kai on että bataatit lohkoontuivat lopulta, ja masu tuli täyteen.

"Hard Bataatti Hallelujah!
Hard Bataatti Hallelujah!"
(Bataatti feat. Lordi - Hard Rock Hallelujah)