Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

 Valkoinen sipuli

tiistai 14. lokakuuta 2008

Valkoinen sipuli



Valkosipuli on yksi keltaisen keittiön mieluisimmista vieraista. Tai no ei kai tuota enää voi vieraaksi sanoa, sillä valkosipulia on keittiössäni lähes aina muodossa tai toisessa, ja on pikemminkin poikkeus jos sitä ei löydy keltaisuuden hyllyiltä.

Viime viikonloppuna keltaisessa keittiössä vietettiin valkosipuliviikonloppua, johon kuului muun muassa valkosipulimarinoituja porsaanfileitä, valkosipulikermaperunoita sekä kastiketta, johon turautimme pari valkosipulin kynttä, jotta se ei erottuisi epäedukseen muusta valkosipulisesta ruoastamme. Nokkelimmat ehkä huomasivatkin että puhun monikossa, ja tämähän johtuu siitä, että keltaisessa keittiössä on todistettavasti nähty viikonlopun aikana ihka oikea mies. Hallelujah, ihmeiden aika ei ole ohi!

Valkosipuliviikonloppuun kuului myös kaksi dippiä, jotka väänsin perjantaina muun kokkailun ohessa. Saku-leivästä ja salaatista kirjoitinkin jo, ja nyt on aika paljastaa kahden valkosipulisen dipin ohjeet:



Etualalle itsensä on änkenyt majoneesipohjainen dippi, ja takana toisen tunkeilusta suivaantuneena nyyhkii kermaviiliin väsätty dippendaali


Dippi 1:

- kermaviiliä
- valkosipuli-chilikastiketta
- dijon-sinappia
- valkosipulia
- cayanne-pippuria
- grillaus- ja yleismaustetta

Dippi 2:

- aiolia, eli valkosipulimajoneesia
- kaupan valmista hot chili -dippijauhetta
- tähänkin voi vielä lisätä valkosipulia puristimen läpi työnnettynä, mutta minä taisin tyytyä tällä kertaa vähemmän valkosipuliseen versioon

Molempiin dippeihin lisäilin aineksia mutu-tuntumalla ja välillä maistellen. Kannattaa pitää mielessä, että maut voimistuvat dippien hengaillessa jääkaapissa, joten liian tujua ei kannata tehdä. Mitään varsinaista dipattavaa en näiden seuraksi tietenkään ymmärtänyt hommata, mutta nälkä keinot keksii, ja paksumpaa soosia levitinkin leivän päälle ohuemman dipin maustaessa salaattiani. Ja kyllähän maistui valkosipuli, namnam.

Valkosipuli on ihmisen todellinen ystävä tai pikemminkin henkivartija, sillä sen on kerrottu pitävän loitolla kaiken tämänkin pahan:


- virukset
- kasvaimet
- verisuonten tukokset
- korkean verenpaineen
- vatsa- ja suolisto-ongelmat
- sienitaudit
- nuhan
- korvasäryn
- kouristukset
- finnit
- mustelmat
- hiustenlähdön
- vampyyrit
- tuholaiset
- ylipainon
- spitaalin
- mielenvikaisuuden
- vesikauhun
- hammassäryn
- tunkeilevat ihmiset aamujunassa
- hyvän tuoksuisen hengityksen

- ...eli toisin sanoen kaiken, mitä tohdit väittää. Kyllä aina joku uskoo kuitenkin...

Valkosipuliviikonloppuni kruunasi äidin lähettämät valkosipulinkynsipurkit, jotka saapuivat luokseni sunnuntaina veljeni toimiessa lähettinä. Toisessa purkissa kynnet uiskentelevat karpaloliemessä ja toisessa niitä marinoidaan chilillä. Kiitoksia äipälle näistä, samoin veljelle perheineen synttärilahjasta, jonka kirjaosiosta tullaan varmasti vielä kuulemaan blogini sivuilla.

Tunnisteet:

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu