Pizzaperjantai
Eräs tuleva insinööri näytti minulle kamerani lisätoimintoja, ja näin hienosti pinkki kamerakin tarkentaa kun sitä vaan osaa käyttää.
Pizzaperjantaita ei kuitenkaan toteutettu Grandiosan sponsoroimalla pizzalla (vaikka se mainos onkin niin ihana, eikä yhtään ärsyttävä!), vaan ihan omatekemällä herkulla, jossa täytteitä on paaaljon enemmän kuin kaupan pakastealtaasta löytyvissä kökköpizzoissa. Pizzamme syntyi Keravalla, jossa kyseinen ruoka tuntuu olevan kansallisruoan asemassa. Joka toisella kulmalla lukee nimittäin Pizza Kebab, ja ei siinä mitään, krapulapäivänä Kerava olisi taivas, kun joka paikasta tulvii krapulapizzaa. En kuitenkaan hankkinut krapulaa vierailullani Kerava Cityyn, vaikka jälkkäridrinkkiä sekä Munyan olutta joinkin.
Pizzapohjan väsäämisestä kunnian saa joku muu kuin minä, sillä katselin mieluummin vierestä kun toinen sotkee kätensä taikinaan. Sitäpaitsi pizzan tekoon tarvitaan karvaiset kädet (vai miksi muuten luulette että suurin osa pizzerioista ja kebabiloista on karvaisten maahanmuuttajien hallussa?), ja tiukan vertailun jälkeen hävisin karvaisuuskilpailun ihan vain muutaman karvan erotuksella. Joten mies sai tehdä pohjan. Ja hyvän pohjan tekikin. Näillä ohjeilla mentiin, tosin jauhoja taisi kulua hiukan enemmän:
- 2 dl vettä
- 1/3 tl suolaa
- 1/2 pussia kuivahiivaa (tai 15 g tuorehiivaa)
- n. 4,5 dl vehnäjauhoja
- 2-3 rkl ruokaöljyä
Heitä hiiva kädenlämpöiseen veteen ja sitten vaan lisäillään jauhoja pikkuhiljaa. Suolakin taisi mennä jossain vaiheessa mukaan, en katsonut niin tarkkaan että milloin, sillä telkkarissa temmeltävät maajussit porsaineen (enkä nyt tarkoita porsailla morsianehdokkaita, vaan ihan oikeita söpöjä pikkupossuja) veivät huomioni hetkittäin pois keittiöhommista.
Öljy lisätään loppuvaiheessa ja jauhoja tyrkätään sekaan niin kauan että taikina näyttää pizzataikinalta. Muista vaivata niin kovasti että käsi on seuraavana päivänä kipeä, muuten en takaa että pohjasta tulee yhtä hyvä kuin meillä oli. Hylkää taikina nurkkaan häpeämään hetkeksi, levitä se sen jälkeen pellille ja heitä täytteet päälle. Paista 200 asteisessa uunissa noin parikymmentä minuuttia. Syö.
Me yritimme ottaa rauhallisesti täytteiden kanssa, ettei niiden määrä mene ihan överiksi. Päädyimmekin tomaattimössöjen ja juustoraasteen lisäksi työntämään pizzamme vain seuraavia täytteitä:
- jauhelihaa
- kinkkua
- pekonia
- paprikaa
- sipulia
- valkosipulia
- herkkusieniä
- oliivia
- jalapenoja
- ananasta
Muistinkohan kaikki..?
Jälkkäridrinkin resepti on salainen. Sen verran voin kuitenkin paljastaa että sekoittimeen lurahti jäiden ja mansikoiden lisäksi mehua. Ja ehkä alkomaholiakin.
Käteeni tarttui jälleen kaupan hyllyltä hieman erikoisempi olut. Edellisen viikon timanttioluen pahuudesta en ollut oppinut mitään, sillä lähestyin kuola valuen epäilyttävää kaljapulloa, jossa komeili banaanin kuva. Banaani on hyvää ja olut on hyvää, joten banaanioluenkin on oltava hyvää. Ja olihan se ainakin parempaa kuin timanttiolut, mutta melkoisen makeaa. Useampaa kuin yhtä pulloa on turha yrittääkään juoda kerralla, niin ällömakealta se alkoi maistua loppua kohden.
"Going back to my root
Born in Africa
'cause I'm born in Africa
Born in Africa"
(Dr. Alban - Born in Africa)
Tunnisteet: juomat, leipomukset, pizza, uuniruoat
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu