Faaraon pähkinä

Marco Polo törmäsi kookospähkinään Jaavalla 1200-luvulla. Reissutarinoidensa kuuntelijoille hän kehui kohtaamaansa karvaista pähkinää hedelmäksi, joka on täyteläisen makuinen, makeaa kuin sokeri ja valkoinen kuin maito. Tutkimusmatkailijamme kutsui kookosta faaraonpähkinäksi, ja vain Marco tietää miksi; Kenties se muistuttaa häntä faaraosta tai jostakin faaraon ruumiinosasta?

Minä en halua tietää enempää faaraosta ja hänen pähkinöistään, mutta kaupan hyllyllä möllöttävä kookosmaito sen sijaan kiinnosti minua niinkin paljon, että nappasin sen mukaani ja työnsin sitä niin alkukeittoon kuin pääruokaanikin. Keltaisessa keittiössä syntyikin sunnuntaipäivän iloksi kookoksista (ei varmaan taivu noin?) bataattikeittoa ja kanakastiketta.

Bataattikeittoon soseutetaan:

- kasvislientä noin puoli kattilallista

- bataatti (tooosi iso sellainen tai pari pienempää)

- sipuli

- kookosmaitoa noin pari desiä

- currya

- valkopippuria

Ensin keitellään bataatin ja sipulin palaset pehmeäksi kasvisliemessä, jonka jälkeen otetaan sauvasekoitin esiin ja turautetaan kaikki sileäksi mössöksi. Laita kattila takaisin liedelle (ellet surautellut liedellä sekoittimella), heitä kookosmaito ja mausteet sekaan ja anna porista hetki pieni. Valmis.

Minun mielestäni keitosta tuli hieman liian pliisua. Syytin siitä ensiksi kookosmaitoa, sillä ajattelin etteivät makunystyräni ole tottuneet sen makuun. Mutta ei, olin väärässä, sillä kookosmaitoon tekemäni kanakastike oli herkkua. Veikkaisinkin että ensi kerralla täytyy joko lisätä bataattia tai vähentää lientä, jotta keitosta tulisi vähemmän litkuista. Maku sinänsä oli hyvä, mutta koostumus hieman liian laihaa minun makuuni.

Keiton jälkeen oli pääruoan vuoro: Kanakastiketta sekä pinaattiriisiä. Kastikkeeseen tarvitset:

- kanasuikaleita (sellainen normaalin kokoinen paketti)

- pari desiä kookosmaitoa

- Tikka Masala Spice Mix -maustesekoitusta koko hela pussi

- valkosipuli-chilikastiketta teelusikallinen tai pari

- paprikaa (mulla oli kaks vajaata, keltainen ja vihreä)

- uksi sipuli

- minä lisäsin vielä pippuria joukkoon, mutta veikkaan että se ei ole pakollista, varsinkaan jos et ole tottunut kovin mausteiseen ruokaan

Ensin pannulla pehmenivät paprikat ja sipuli, joiden jälkeen ruskistin kanasuikaleet. Sitten maustesekoituspussi ja kookosmaito mukaan pulputtamaan. Taisin lorauttaa pannulle myös pikkuisen vettä. Maista kastiketta tässä vaiheessa, ja lisää valkosipuli-chilikastiketta sekä mahdollisesti myös pippuria tai muita mausteita sen verran kuin koet tarpeelliseksi.

Keltaisessa keittiössä lisukkeeksi keitettiin riisiä kanaliemessä, ja lopuksi sekaan heitettiin vielä pakasteesta pinaattia. Kappas vaan, taas sain huijattua itseni syömään terveellisyyttä, ilman että edes huomasin mitään! Nojoo, ehkä riisi oli vähän normaalia vihreämpää, mutta jos syö pimeässä, ei moista sivuseikkaa pistä ihan heti merkille. Ja voihan olla että se on vain homeessa?

Vihreästä tulikin mieleen aperitiivini, joka oli tällä(kin) kertaa Tallinnan tuliaisia (itseltäni itselleni, kuinkas muutenkaan). Viru Valge Appletinilla ei ole mitään tekemistä kookoksen kanssa, mutta päästin sen mukaan bileisiin kun toinen tahtoi niin kovasti kuulua joukkoon. Ja meillähän ei rasismia suvaita, joten olitpa sitten virolainen tai et, voit olla varma että tuhoan sinut mahahapoillani ennemmin tai myöhemmin.

Virolainen omena

Tiedätkö mitä yhteistä on Marco Pololla ja Apulannan Tonilla? No minäpä kerron: Molemmat ovat inspiroituneet faaraosta niin kovasti että ovat nimenneet hänen mukaansa jotakin tärkeää. Kuten aiemmin totesinkin, Marco Polo antoi karvaiselle pähkinälle faaraon nimen, mutta Tonipa pisti paremmaksi ja teki faaraolle ihan oman biisin:

"..Faarao kaitsee hukkuvaa

Maataan eilen kauneinta

Faarao ei väisty paikaltaan

Hiekkaan palatsissaan uppoaa

Kätke raivosi nauruun

Rautakiskoilla ei koskaan voinut kääntyä

Eikä rautakuoressa voinut kasvattaa sydäntä

Kaunis puukko rinnassa haavoittaa ruostuneen lailla

Murheen valtakunnassa ei tarvi kenenkään olla se yksi ainoa"

(Apulanta - Faarao)